Joulu ja koko kuukausi pian muistojen kirjoissa

Joulu on ohitettu. En ole jouluihminen, joten joka vuosi totean joulun tulevan ja menevän. Kun aiheella ei mehustele juurikaan etukäteen, niin pyhät on äkkiä ja kivuttomasti läpi eletty.

Tänään paistoi aurinko piiiitkästä aikaa. Ihana ilma!!!

Joulun paras hetki oli saada klaani koolle. Senioriosastolta anoppi, sitten me keski-iän käntyt ja lapsikaartia puolisoineen sen verran, että kattaus oli kymmenelle. Ruokaa piisasi ja olihan hyvää! Menyyssä oli kaikkea perinteistä ja sitten vegaanisia uusia viritelmiä. Jokaiselle jotain ja paljon.

Lunta on pikkaisen, eikä pirullisia pakkasia ensinkään.

Lomaa vietän pitkästä aikaa. Se tosin meinasi alkaa flunssalla, mutta hartaasti valkosipulilla ja yrttiuutteilla tropaten selvisin taas kuin koira veräjästä. Univelatkin on kuitattu hartailla 10-13 tunnin yöunilla. Kunnes selkä ajaa ylös sängystä. Arki ja työt alkavat vasta loppiaisen jälkeen.

Joulukuun myräkkä työnsi rannalle jo jäätyneet telit. Nyt meri yrittää jäätyä jälleen.

Tämä loma sujuu äitini kuolemaa odotellessa. Ihan tosi pahaa sanoa se ääneen, mutta eikö kuolema voisi tulla korjaamaan jo väsyneen ja kipeän? Jossain Ison Kirjan kohdassa pyydetään varjelemaan "pahalta äkkikuolemalta", mikä tästä näkövinkkelistä olisi kyllä ihan relevantti ja hyvä vaihtoehto. Katson uskomattoman räiskyvän persoonallisuuden hiipumista siihen pisteeseen, jossa mikään ei toimi ilman ulkopuolista avustusta. Jos sittenkään.

Kun kaikki jäätyy ja jähmettyy. Luonto kuolee tosin vain toviksi.

Samalla annan sydämellisen kiitoksen ihanille saattohoidon hoitajille ja lääkäreille. Työ on varmasti raskasta, mutta kyllä siellä on uskomattoman lämpimiä ihmisiä! Saman voi todeta syöpäosaston henkilökunnasta. Miten ihmeessä he jaksavatkaan raskasta työtään, joka on tuomittu lähtökohtaisesti tuottamaan vain mahdollisimman kivuttoman ja ihmisarvoisen lopputaipaleen? Todella ihmisläheistä, arvokasta ja raskasta työtä.

Elämä ja kuolema samassa kuvassa.

Kuoleman vuoteella voi silti toteuttaa vielä unelmia, kun on ihania ystäviä ja kohtalon myötämäkeä. Äitini on runoilija, jonka runot ovat uskomattoman hienoja. Ne on painettu kirjaksi tai oikeammin kirjaseksi. 80 vuotiaana saattohoitopotilaana hänestä tuli esikoiskirjailija. Se on hänen lahjansa ja muistonsa läheisilleen.

Ihmeitä tapahtuu. Ikiaikainen ystävä Ritu puhtaaksikirjoitti, asemoi ja teki layoutin sekä keräsi ja käsitteli kuvat. Lopputuloksen vei Granon painoon toiveena, että kirjailija itse näkisi esikoisteoksensa ensipainoksen vielä elävänä. Vuorokaudessa tuli valmista, mikä oli IHME! Painossa henkilökunta vetäisi työn jonon ohitse heti suoritukseen, mistä heille suuri sydän ja kiitos!

Tämän työn hedelmä jää ystäville, sukulaisille ja jälkikasvulle muistona hyvin erikoisesta naisesta, jonka elämänkaari oli täynnä täpinällä elettyä elämää. Ritu-ystävä teki varmaan Suomen ennätyksen kirjan saattamisessa painokuntoon, ja painotalo Grano teki toisen ennätyksen saadessaan sen ulos ennätysvauhtia. Mykistää, kiitoksin!

Loppukevennyskuva Riekosta. Aina mukana ja aina yhtä hönö.

Marraskuu - selätetty.

Pirun pitkä ja pimeä marraskuu on nyt tapeltu loppuun asti. Se on kaikista kuukausista synkin noin vuodenaikojen mukaan katsoen. Menihän se päivä kerrallaan, mutta tahkeana kuin täi tervassa.

Alastomat puut ovat veistoksellisia.

En viitsi valittaaa, mutta kyllä marraskuu vei taas voimia. Äitini tilanne huononee, mutta vielä tukitoimin saa kotonaan kissan kanssa viettää päiviään. Päivät ovat ikävä kyllä luetut, sillä hämärtyvän muistin sokkeloissa ei ole helppoa elää. Suren valovoimaisen persoonallisuuden  lahoamista taudin otteessa. En voi kun tukea ja olla läsnä jokaisena päivänä.

Kaikilla on aikansa.

Kuopuskin muutti toviksi takaisin kotiin. Perjantaina työpäivän jälkeen roudattiin huonekalut ja pienempi irtaimisto lainapakulla takaisin kotiin. Tänään on siivottu porukalla luovutettava residenssi jokainen paikka nuohoten. Oli päivän urakka kolmeen henkeen tehtynä. Jösses, kun saisi kotonakin toteutettua tuommoinen joka paikan siivous! Kuopuksella on suunta selvillä, mutta nyt on pakko odottaa hetkinen ennen vaihtoa kasvukeskukseen Ouluun. No onneksi ei kovin kauas!

Alastonta ja paljasta.

Luntakin sitten tuprutti torstaista lähtien ihan rivakasti. Ajomatka Ouluun ja takaisin oli hidasta ja takkuista. Nyt on tiet aurattuja ja ei tarvi erikseen siunata lähtöään varjeluksella.

Lunta tuli suojaksi ja valoksi.

Lunta tuli talvennäköiseksi jälleen. Semmoiset 20 senttiä alkuunsa, mutta painuihan se pian plusasteiden ja pienen vesisateen jälkeen. Mutta maa on valkea ja valoisa. Siitä kiitos. Vihaan marraskuun pimeää rapakeliä. Lumi tuo valon ja toivon.

Puut kumartavat lumitaakkaansa.

Luultavasti blogi on aika hiljaa, kun energia taitaa mennä ihan vain hengittämiseen, töissä käyntiin ja pienen arjen pyöritykseen. Käsillä on ihan liian monta otsikkoa työstettäväksi, niin jotain jää pakosta pois. Jätän jäljelle tärkeimmät elintoimintoja ylläpitävät otsikot. Kirjoittelen kun on taas hetki aikaa hengittää.

Tuokiokuvia ja ruusuraporttia

Marraskuuta on jäljellä 13 päivää. Pieni lumihuntu peittää ajoittain maata, välillä homma sulaa omaan mahdottomuuteensa, ja liukkaus on sitkeä riesa. Onneksi on nastakengät!

Hiljalleen hyytyvää.

Itsekin olen hyytymässä talven viettoon. Pihatyöt on suurin piirtein tehty, sillä vetelin viimeisiä suojaverkkoja tänään puuvartisten ympärille. Kellariin kannoin siellä talvetettavat taimet. Keväällä on vastassa monta tekemättä jäänyttä hommaa, mutta silloin onkin intoa ja tarmoa taas ihan eri tavalla.

Kokonaan kivettynyttä.

Äitimuori pääsi reilun parin viikon sairaalakeikalta kokeeksi kotiin. Takaisin saa mennä heti jos siltä tuntuu. Oma koti on kuitenkin se rakkain paikka, ja onhan siellä Tiuku-kissakin seuraa pitämässä. Kavala tauti kuitenkin leviää, mutta kivut ovat lääkityksellä siedettävät. Kaikki vaikuttaa kuitenkin henkisiin kykyihinkin, joten mennäänpä päivä ja hetki kerrallaan.

Kohmeessa.

Eilen sain kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaa saksilla siistiä muorin kasvamaan alkaneita hiuksia. Väriäkin laitettiin päähän, kun uusi tukka on niin hallava entiseen verrattuna. Sekös piristi mieltä! Piti vallan meikatakin ja ottaa kuva ystäville lähetettäväksi.

Kiitävän hetken valon pilkahdus.

Kanadanruusujen koemaan viimeinen vuosi täyttyi. Vielä tehdään yksi vuosiraportti kokemuksista menestyneistä sorteista, ja Koskisen Jorma koostaa kokeen tulokset mielenkiintoiseksi analyysiksi. Olen kiitollinen näistä vuosista ja kokemuksista. Ilman RuusuKummin sitkeää johdattelua, en olisi tähän alkanut - eli olisin jäänyt osattomaksi siitä suunnattomasta ilosta, mitä nämä ruusut ovat elämääni tuoneet.

Jäätyessäänkin niin kauniita!

Kanadanruusut ovat erittäin varteenotettava pitkään kukkivien ruusujen kestävä vaihtoehto. En tiedä parempiakaan, kun ajatellaan talvenkestävyyttä, kukinta-ajan pituutta ja -kauneutta. Rinnakkaiskokeena olen testannut ryhmäruusuja, mutta talvenkestävyydessä tulee haasteet täällä V-vyöhykkeellä. Niin paljon jää riippumaan talvesta, lumisuojasta ja pakkasen määrästä. Eivät kaikki kanadanruusutkaan ole täällä pärjänneet, joten nämä kolme kautta ovat seuloneet jyvät akanoista. Omista kokemuksista on voinut ammentaa työhönkin, eli ensimmäiset kymmenen 'Henry Kelsey'tä on istutettu Merenrantakaupunkiin. Ensi vuonna varmasti jatkoa seuraa.

Nämä eivät olisi lopettaneet vielä!

Enpä kuitenkaan anna periksi ryhmäruusujenkaan osalta, vaan ensi keväänä taidan laittaa reilun kymmenen ruusun tilauksen Tantaulle tai Kordesille. Piti minun ne jo tänä keväänä tilata, mutta kun tuli näitä hirveästi ajatusta ja energiaa muualle vieviä juttuja.

Ryhmäruusu 'Baronesse' on ollut yllättävänkin kestävä.

Arkiviikko odottaa. Toisaalta unelmoin ruusuista, ja toisaalta käydään tiukkaa sotaa kurtturuusukasvustojen tuhoamiseksi kaivurilla ja nurmialueiden perustamisella niille sijoille. Valitettavasti kaupunkiin on istutettu tuhansia ja tuhansia kurtturuusuja, jotka ovat levinneet vuosikymmenten saatossa laajoiksi kasvustoiksi. Se oli aikansa halpa, kestävä ja vähän hoitoa vaativa ratkaisu huonoillekin istutuspaikoille.

Puffle ja suojaväri. Kerrankin tämän kissan väri ja maisema kohtaavat.

Ihaninta töissä onkin keskittyä suunnittelemaan ensi kesän kesäkukat ja puistoremontit. Pelkkä kesäkukkakuvastojen selailu, ja värimaailmojen sommittelu on ihan eliksiiriä kaamokseen.

Voimia viikkoosi!

On se uskottava

Onhan talvi toki kalenteriin kirjoitettuna. Lokakuu on loskaa ja lokaa. Marras on kuoleman kuukausi, jolloin luonto lopettaa kesäilynsä ja vetäytyy talven lepoon. Nyt lusitaan mielestäni ikävintä kuukautta koko kalenterissa. Laskussa on 4/30 selvitettyä päivää. Lasken oikeasti marraskuun päiviä nurinpäin, eli montako vielä jäljellä.

Lokakuun kolmas päivä näin...

Marraskuun toinen päivä lumihunnun alla.

Taisi virallinen ensilumi ennättää muutamia päiviä aiemmin, mutta en ottanut virallista sentin lukemaa ylös, kun aika nopsaa ehti sulaa pois. Ainakin 2.11.19 tuli kymmenisen senttiä lunta, joka kyllä painui kasaan lämpötilan noustessa ja sateen muututtua vedeksi.

Sinipallo-ohdakkeiden hattumuotia lumipyryssä.

Lumi sentään valaisee maisemaa. Päivän pituushan lyhenee nyt ihan hirveää vauhtia. Se pimeys marraskuussa onkin viheliäisin. Eihän joulukuu paranna tilannetta, mutta jostain syystä se on keveämpi kulkea. En ole edes jouluihmisiä, joten joulukaan ei tuo niitä positiivisia viboja. Mutta joulukuu on kuitenkin käännös kevääseen päin. Ehkä SE on se piristävä juttu.

Kuutamohortensia pitää kiinni kukistaan.

No ihan valitukseksihan tämä meni, joten kevennetään vähän kuvilla. Yksi hönö hullaantuu mistä tahansa. Vaikka lumesta.

Elämäniloa kelissä kuin kelissä. Lumi on tästä niin huippuhauskaa....

Rieko repi hillitöntä hauskuutta lumesta. No minä tietenkin tykkään, kun se pirullinen kuran tassuissa kantautuminen sisälle loppui ainakin vähäksi aikaa. Toisaalta naurattaa tämän karvatoverin vilpitön riemu:

Taimpurkki kalisee kivasti hampaissa kun sitä viskelee...

Hulluilla on halvat huvit, mutta Riekolla yleensä ilmaiset. No toki sitä katsoessa hymyilyttää väkisinkin, ja lumpallojen perässä sopii juosta ja hyppiä.

Rikkinäiseksi purtu taimipurkki on tosi kiva lelu. Ja näitähän riittäää!

Näyttäisi lumet pysyvän pakkasen turvin ainakin jonkin aikaa. Ruusuilla on hyvät olot talvisuojausten alla. Tyvimultaus ja viitisen senttiä lehtikatetta päällä turvaa niiden tulevaisuuden. Varsinkin jos lunta on edes tuo viiden sentin kerros lisänä ennen ikävämpiä pakkasia.

Sillä välin sisätiloissa - kissat taantuivat talvimoodiin. Lämmintä ja pehmeää on hyvä.

Jokainen askel marraskuuta on kohti voittoa! Tuleva kesä väijyy jo mielessä. Joulun tietämillä pidän pari viikkoa lomaa. Nukun siinä talviunet.

Kaamosta ja voimia sen kaatamiseen!

Pikkasta jännempi iltalenkki

Töiden jälkeen lähdin koiran kanssa iltalenkille. Lenkkipolkuja vaihdellaan, koska täällä maalla on paljon tilaa ja kulkuväyliä syviin metsiin, meren rannoille tai kylän raitille. Koiralle pitää olla tuoreita uutisia haisteltavaksi, eikä itseäkään viihdytä jonkin yhden lenkin pyöriminen.

Her Royal Personal Trainer

Piehinkijoen kanavan rannalla törmättiin pelastulaitoksen paloautoon. Kysäisin (komeilta) palomiehiltä, että onko heillä jotain hukassa. Juu oli - joutsen. Pelastuslaitos oli hälytystehtävässä pelastanut joutsenen, joka oli jäätynyt kiinni kanavan virtaamattomaan veteen. Potilas oli irroitettu jäästä, jolloin ilman lupaa potilas oli poistunut ennen kuntokartoitusta.

Vainukoiran aineksia.

Kävellessämme paloauton luo Rieko oli saanut selvästi vainun jostain, ja oli kiskonut metsään tieltä. Vedin sen väkisin mukaani, koska totta hitossa olin utelias siitä, miksi pelastulaitos on perin hiljaisella kylätiellämme. Kerroin palomiehelle, että koira oli merkannut pienen matkan päässä jonkin eläimen jäljet. Palasimme paikkaan, ja annoin Riekolle luvan etsiä. Ja sitten mentiin vitikkoon hurjaa vauhtia  - koira flexiin kytkettynä. Päädyimme meren rantaan, jossa parvi joutsenia lepäili. Onnettomasti jäihin kiinni jäänyt joutsen oli löytänyt omaa heimoaan ja oli turvassa koettelemuksestaan.  Pelastuslaitos kuittasi tehtävän suoritetuksi.

Hyvää matkaa - keväällä nähdään!

Koiran vainu on todella ihmeellisen tarkka. Rieko the Aussie on paimenkoira, eikä mikään metsästysrotu. Koira kun koira haistaa ja jäljittää - näköjään ihan luotaisesti ilman koulutustakin. Mulla oli jännää, mutta koiralla tosi innostavaa. Kotona se nukkuikin sitten makoisat iltaunet - väsähti sekin hektiseen jäljitykseen.

Joutsen on upea lintu!

Parasta kaikessa on se, että poloinen joutsen selvisi tukalasta tilanteestaan ehjänä ja lentokykyisenä. Ja kaikkiin kummallisiin tilanteisiin pelastuslaitoksen henkilökunta päätyykin :D Olen iloinen joutsenen selviämisestä!

Syyssateita, myrskyjä ja uusia unelmia

Päivät sen kun lyhenevät vain. Pohjavesiä korjaamaan on saapuneet syyssateet. Ulkoilu ei huvita pakollista koiran lenkitystä enempää. Ei ole pakko, jos ei huvita.

Joutsenperheet levähtävät Isolahdella. Pitkä on heidänkin muuttomatkansa.

Onhan sitä puuhaa sisälläkin, kun siivoojakin vietti pitkän kesäloman. Nurkka kerrallaan olen laiskanlaisesti siivoillut rytöläjiä. Vaakasuorat pinnat ovat imeneet materiaalia päällensä, joten niiden selvittämisessä menee tovi jos toinenkin. Ongelma on lähtenyt kaapeista, joiden sisällys pitäisi tullata ja hävittää turhat pois. Tulisi tilaa kaappeihin, ja saisi ne täytettyä jälleen uudelleen. Olen keksinyt siis ikiliikkujan!

Iltarusko merellä

Kuvatkin on hämäriä, kun töiden jälkeen koiran kanssa lenkkeilemme. Päivän pituus ei ole enää kummoinenkaan, joten kaamosta kohti mennään. Ensi yönä siirretään taas kelloja, eli saadaan tunti lisää nukkuma-aikaa. Inhoan kellojen siirtoa, mutta EU:n jäsenenä odottelemme Brysselin herrojen hitautta päätöksen teossa.

Syysmyrskyt tulevat joka vuosi.

Yksi myrskykin pyyhkäisi ylitse menneellä viikolla. Paikallisen sanonnan mukaan kolmasti pitää veden nousta rantalepikkoon, ennen kuin talvi tulee. Kaksi myrskyä on siis vielä tulossa ennen talveen asettumista.

Myrskyllä meri pauhaa.

Töissä yhtä puistoa saneeratessa sain aivan ihanan idean - tosi Hirnakka antoi siihen ihan ratkaisevan kultajyvän. Puistosta kaivurilla kaivettiin iso kurtturuusuaidanne pois. Mietin kiivaasti mitä siihen tilalle istutan. Vaatimus oli max metristä ja paljon kukkivaa. Kaikki mahdolliset tylsät angervot ja hanhikit on niin nähty tässäkin kaupungissa.

Pusikoitunut Rientola on pienellä mäellä. Kaivurin valot näkyvät kurtturuusujen takaa.
Vajaa kolmannes ruusujen määrästä näkyy kuvassa. Kuva otettu aamuhämärässä.

Kurtturuusuaidanne on mäen päällä suojaten pienellä aukiolla olevia penkkejä. Mittaa aidanteella on kolme metriä leveästi ja U:n mallissa noin 18 x 12 x 16 metriä. Siis 120 neliötä aurinkoista istutusalaa melkoisen näköpaikalla.

Hirnakka potee vuodesta toiseen ankaraa pionimaniaa, ja hän kertoi Joenkaupungissa tehdystä puistoremontista. Sinne on istutettu mm. pioneita. Tämä oli tajuntaa räjäyttävä idea - ei niiden pensaiden tarvitse olla puuvartisia, vaan pionit ovat juuri sitä mitä tämä kaupunki tarvitsee! Edessä on kutkuttava suunnittelusessio lajikkeiden valinnassa. Pioneistakin saa pitkään kukkivan istutuksen, kun valitsee lajikkeet hartaudella pionien luonnonlajista hybrideihin ja kiinanpeijooneihin. Sekaan vähän syyskukkijoita ja kevään iloksi sipulikukkia. Tulee muuten hieno!

Kolme tammea istutin ikuisuuspuina tuonne varttumaan. Poikkeuksellisesti annoin puille nimetkin. Siellä on kova puistopuolen tiimi, eli tammien nimet on Tita, Janne ja Pena :D

Iloa ja valoa viikonloppuusi!

Luonto hiljenee

Lokakuu harppoo kohti loppupuoltaan vähenevän valon ja kylmenevien kelien keralla.  Loistava ruska vaihtuu hiljaiseen harmauteen. Kesän vauhdikkuuden jälkeen tulee selvästi hiljaisempi energia elämään. Se hiipuu ja pysähtelee.

Ruskan kontrasteja menneiltä viikoilta. Takana metsävaahtera ja edessä
purppuraheisiangervo 'Coppertina' (alias 'Mindia')

Töissä olen ällistyttänyt itsenikin siitä, kuinka paljon kasvukautena on saatu aikaan tosi pienellä porukalla! Käsillä on viimeinen puistosaneeraus ja uudistus - tehtynä on kolme kokonaan uutta puistoa ja yksi täysremontti hyvin historialliseen puistoon. Onneksi pinta-alat ovat olleet aika pieniä per puisto. Kesällä kun tuntui, ettei millään pääse suunniteltuihin kohteisiin käsiksi, kun kaikki aika menee kasteluun ja ylläpitoon. Syksyllä ollaan sitten repäisty ihan kunnolla vauhtia.

Huntukorpipaatsamaa (Rhamnus frangula) 'Fine Line' pääsi
julkisiin istutuksiin myös. Tämä on tosi mielenkiintoinen pensas!

Omassa puutarhassakin on ehtinyt nyt viikonloppuna vähän siivoilla. Maestro on ajellut keräävällä leikkurilla valtavat määrät lehtiä, jotka on kerätty katteeksi hyötymaalle, ja osa on kerätty ruusujen tyvimultauksen katteeksi. Minä en haravoi oikeastaan juuri yhtään, kun keräävä leikkuri hoitaa homman kätevästi.

Rieko on viettänyt maalaiselämää vapaana juosten ja merituulia haistellen.

Perennamaita en siivoa oikeastaan ollenkaan syksyllä. Ei ne varret kauniita ole, mutta eiköhän lumi pian peitä maisemaa. Perennan lehdet ja varret suojaavat penkkiä, ja keväällä ne lähtevät tosi helposti haravalla tai taittelemalla käsin. Nyt siivotessa jotuuu leikkaamaan ihan oikeasti saksilla tai raivaussahalla/pensasleikkurilla. Tunnustan olevani laiska tässä kohdin.

Eilistä harmautta ja tihkusadetta.

Syksyt on minulle lepäämisen aikaa. En mielestäni kärsi kaamosmasennuksesta, vaan syksy on toipumis- ja palautumisaikaa hektisestä kesästä. Silloin on lupa kääntyä sisäänpäin, nukkua ja huilata. Minua ei yhtään häiritse se, että näin on. Mielestäni se on ihan luonnollinen osa vuoden kiertoa, ja marraskuu menee huilatessa. Luonto laskeutuu talvilepoon - niin minäkin. Kuka sitä viitsii pimeässä ja kylmässä kummoisestikaan hihhuloida? Nautitaan vaan riittävästä hiilihydraattien määrästä, jotta rasvakerros kestää talven pakkaset...

Kuuraa tältä aamulta 'Playful Rokoko'n terälehdillä

Iloa ja valoa alkavaan viikkoosi! Kärsitkö kaamosmasennuksesta, vaiko vain talviunen tulosta?

Syystöitä

Syksy etenee kalenterin mukaan kohti talvea. Tänä aamuna oli ihan hentoinen räntäkuorrutus aamuisessa maisemassa. Ei kuitenkaan täyttänyt ensilumen mittaa, mutta ennakkovaroitus tulevastahan se oli.

Maa-artisokka koittaa vielä kukkia.

Olen saanut kaikki 900 valkosipulin kynttä maahan. Läppään itselleni yläfemman. Well done! Penkit on katettu odottamaan talvea ja tulevaa kasvukautta. Viime viikolla vierailu Särkän perennataimistolla poiki yllättäviä istutettavia. Mukaan tuli hopeapoppeli, nukkakirsikka ja jokin orapihlajan lajike. Nyt ne on suurimmaksi osaksi istutettu kera muidekin jo keväällä hankittujen taimien kanssa.

Polttopuut on elinehto maaseudulla puulämmitteisessä talossa.

Seuraava urakka olikin polttopuun teko. Ensi talven puut on kuivina katon alla, mutta seuraavan talven puut pilkkoontuvat nyt liiteriin. Tämäkin homma olisi pitänyt tehdä jo keväällä, mutta niin vain rankakasa on saanut odottaa pressun alla hetkeään. Onneksi rangat olivat ylivuotisia, joten olivat valmiiksi aika kuivia.

Työjuhta ja sen korjaaja. Vehkeet levis kesken töiden, mutta korjaus oli nopea.

Kyllä on helppoa hommaa puun teko näillä nykyisillä klapikoneilla! Toisesta päästä syötetään rankaa koneeseen, joka katkoo, pilkkoo ja kuljettaa hihnalla suoraa liiteriin! Silti kaksi päivää ei ihan vielä riittänyt rankakuorman sijoittamiseen liiteriin. Ja olo on ihan hakattu kaikesta huolimatta.

Syyskatkerot (Gentiana sino-ornata) on viimeisiä kukkijoita. Ihanat pyjamaraidat!

Onneksi pääsee maanantaina töihin lepäämään, sillä nämä aktiivilomat käyvät voimille. Töissä on sentään kahden tunnin välein tauot, mutta kotona ensimmäinen paussi tulee vasta kolmen aikaan kahvien juomisella, ja syödään vasta illalla kuuden jälkeen.  Kun on jo pimeää.

Kotona jälleen!

Sain koirankin lainaksi kotiin, kun kuopukselle iski mahoton lentsu. Kuumekin oli jo 39 pahimmillaan, jolloin neito itsekin totesi viisaimmaksi antaa koiruus vähäksi aikaa kotiin hoidettavaksi.

Miten niin happamia?

Koira on oppinut uusia tapoja. Meillä koira ei nouse sänkyyn tai sohvalle, mutta niin vain illalla nukkumaan mennessäni sänkyyn pujahti kokonainen koira myös. Lähti se siitä! Toisenkin kerran se yritti vielä, mutta ymmärsi poistua kuultuuan litanian ärräpäitä. Minulla on tarpeeksi tukalaa jakaa parisänky Maestron ja  yleensä vähintään kahden kissan kanssa. Sinne ei tosiaankaan sovi enää 22 kiloinen aussi.

Ei sänkyyn eikä sohvalle - minnuu sorretaan!

Sohvalle tuo rontti pujahtaa näköjään kun ei ole vahtivaa silmää. Puita tehdessä koira pidettiin sisällä, kuten yleensäkin erilaisia koneita käyttäessä. Sisälle tullessani koira suurin piirtein mateli vastaan jostain olohuoneen suunnalta. Jokainen koiranomistaja tietää sen ilme- ja elerepertuaarin, jossa koira kertoo tehneensä jotain ihan väärin. Ja katuu nyt sitten ihan hirveesti. Selvisi, että koira on vetänyt lokoisia unosia sohvalla sen aikaa, kun me Maestron kanssa oltiin puusavotassa. Kysyn vain, että KUKA tuon on opettanut sohvalle ja sänkyyn?!?

Berberis amurense

Huomenna on sanotaankos vaikka lepopäivä. Ehkä tunniksi on ensin puusavottaa, sitten pitää käydä tekemässä yksi avustustehtävä ja päivän kruunaa kaverin 60-vee kahvit. Ja normaalit rutiinit siihen päälle.

Iloa ja valoa, vaikka vähenevääkin!