keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Usva

Huikea usva kietoi maailmaan pehmeään nuttuunsa. Päivä ei noussut eikä laskenut. Taianomainen harso peitti näkymät aamusta iltaan.

Hämärä usva.

Pieni pakkanen kutoi oksiin hennot jääkiteet ja tyyni tuuli antoi niiden koristaa puita. Kaikki oli pysähtynyt.

Lepän käpyjen koristeena pienet jääkiteet.
Sumu ja usva vaimentavat maailman äänet. Siksiköhän usvasta tulee kuin suojaava harso maailman ympärille? Linnutkaan eivät paljoa metelöineet, vain tilhien vaimea hopeisten tiukujen helinä kuului pihlajien latvoista. Se sointui saumattomasti usvan olemuksen kanssa.

Metsän ja taivaan raja katoaa hämärään.
Sumu, usva, utu, auer - ja vielä raahelaisten hylkeen pieru. Kaikissa on jotain sävyeroa, jossa sumu on sankin näköeste. Ja tuon hylkeen pierun oikean nimi on kai merisavu. Tuttu ilmiö täällä.

Vuosien tauon jälkeen käynnistin potkurin. Sitten mentiin!
Innostuinpas varastosta kaivelemaan esille vanhan kunnon kulkupelin, eli potkukelkan. Sille ei ole ollut vuosiin käyttöä, mutta se on ollut hyvässä tallessa katon alla. Hyvin luisti, eikä Riekokaan saanut mitään hepulia. Yllättävästi se juosta teputti sievästi vierellä. Sen ei ole tarkoituskaan vetää, vaikka luulen että minulta löytyisi sopivat valjaat sille vetohommiinkin. Ne vain on täysikasvuisten koirien harrastuksia, joten olkoon vielä.

Maestro tuunasi potkuriin jopa valot, joten iltalenkki pimeässä olikin häikäisevän hauskaa. Taas nastakengät osoittivat käyttökelpoisuutensa - olipa pitävää potkaista vauhtia! Tiet täällä on enempi tai vieläkin enempi jäisiä. Hiekoitusta ei ole - siis luistavat kelit tosiaankin! Mitenkäs teillä - onko potkukelkka käytössä? Vuosien tauon jälkeen minulla oli todella hauskaa potkutella pitkin kylän raitteja :) Tämä ei tosiaankaan jää tähän!

16 kommenttia:

  1. Hienoja usvakuvia. Onpa kiva kun olet löytänut potkukelkan kulkupeliksi. Ja vielä valotkin! - Mukavaa torstaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Eilinen usva on tänään puiden oksilla kuurana. Eri tavalla kaunista tänäänkin.

      Poista
  2. Täälläkin on ollut usvaisia päiviä - tiellä näki hädin tuskin ajella autolla! Herkän hienot kuvat! Hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sumu tekee maisemasta aina jotenkin niin mystisen. Tututkin paikat näyttävät melkein oudolle. Usva on Kokemus.

      Poista
  3. Eilen illalla täällä meilläkin oli runsaasti sumua ja se haittasi jopa autolla ajoa.
    Päästäppä vielä joskus kunnon lumille kelkkailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kelkkailu oli vuosien tauon jälkeen mahdottoman mukavaa! Lisäksi se lisäsi vauhtia lenkkeihin, mistä koirakin kiittti. Luonnollisesti tämä vähentää orastanutta juoksuharrastusta, mutta siihen voi aina palata luistokelien heiketessä.

      Poista
  4. Potkuria ei oo, vaikka se hyvä menopeli oliski. Rupiaa olemahan hiakootukset sevverran kortilla, että pääsis tiällä menemähän.
    Eilee oliki rankka hernerokkasumu. Ei voinu kuvitellakkaa ohittamista, olis voinu tulla rumaa jäläkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei passaa ohitella, jos ei mitään nää. Silloin mennään maltilla ja rauhassa. Tavoite on aina päästä turvallisesti perille.

      Potkuri oli ennen joka talossa, ja talvisin ahkerassa käytössä. Simppeli ja toimiva keksintö.

      Poista
  5. Onpas hienoja sumukuvia! Tuo potkuri on sitten kiva:) en olekkaan aikoihin päässyt potkukelkalla potkuttelemaan, ennen tosiaan noita oli joka kodissa nyt ei ole hetkeen vastaan tullut:) Mukavaa viikon jatkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Potkuri on niin vanhanaikainen keksintö, että sen uudelleen löytäminen oli kyllä ilo!

      Sumussa on fiilistä, nautin siitä(kin) kovin!

      Poista
  6. Taianomainen usva, hyvin välittyy kuvista. Lapissa ihailin kateellisena potkukelkoilla huristelevia rouvia, olisipa meilläkin lunta niin paljon, että kannattaisi kelkka hankkia. Lapsuudessa meillä on potkukelkka, silloin talvet oli talvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja! Ei tämä kylmyys ja pimeys kaikilta osiltaan aina riemua ole, mutta on tässä puolensa kuitenkin. Täällä voi talviharrastaa erilaisia lumilajeja, jos niistä pitää. Ja pitkän tauon jälkeen kelkkailu olikin tosi kivaa!

      Poista
  7. Ihanat sumukuvat.

    Meillä on seniorilla potkuri aina portaanpielessä lähtövalmiina. Täälläkin osaa olla niin pahuksen liukasta (seniorin näkökulmasta se on pahuksen), että potkuri on ihan henkivakuutus. Enpä muista milloin olisin itse potkurilla viilettänyt. Joskus varmaan pikkulikkana mummon kanssa haettiin potkurilla maitoa naapuritalosta ja olipa huimaa kyytiä kun mummo sätki vauhtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sumussa on taikaa! Täälläpäin joka mummolla on potkuri oven pielessä, jotta pysyy pystyssä liiterireissun. Takasin tullessa puukoppa pysyy kyytissä.

      Huomasin potkurin olevan Esla-merkkinen. Sama valmistaja tekee rollaattoreitakin, eli varmaan tulevaisuus sujuu nojaten tuttuun valmisteeseen :)

      Poista
  8. Kivoja kuvia, etenkin tuo toisiksi ylin. Potkurointi on kivaa. Täällä kaupungissa minulla ei ole potkuria, mutta vanhempieni luona niitä on useampikin. Olisi kiva hankkia potkuri tännekin, mutta toisaalta täällä tiet on usein hiekoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiekoitus on tieturvallisuutta, joka turmelee potkuroinnin ilot. Meilläpäin ei talviliukkauden torjuntaa tunneta, joten potkurilla pääsee kätevästi ja keveästi eteenpäin.

      Poista