Lux Raahe ja hupsis

Valo on taas luonamme. Aurinko tosiaankin kurkkii taivaanrannan yli hitaasti pitenevissä päivissä. Nyt tulee jo viisi minuuttia enemmän valoisan aikaa vuorokaudessa. Tahti kiihtyy kevättä kohti mennessä. Tänään valoa riittää 4 h 35 min täällä Raahessa.

Lux Raahe tapahtuma täällä pohjoisessa :)

Valo vaikuttaa ainakin minuun voimakkaasti. Se tuo iloa ja valoa sieluun asti. On tosi mukavaa vaellella metsiä ja rantoja auringon paistaessa edes matalalta puiden latvuksien takaa. Joka päivä se kipuaa kuitenkin laajemman kaaren taivaalla.

Kultaista Valoa!

Tammikuusssa rakastun kultaiseen valoon. Siinä on ihan erityinen kellertävä sävy, joka muuttuu kevään kuluessa hopeaiseen ja sitten kirkkauteen. Mutta tammikuun aurinko on lämmittävää kultaa.

Auringon säteet hangella.

Yöllä loisavat tähdet ja kuu. Kuu nousi viime yönä selällään. Se tietää kansanperinteen mukaan, että tulossa on kylmää ja pakkasia. No ennusteet näyttävät pikkupakkasia tänne nurkille. Siitä länsirannikkoa riepottaneesta myrskystä ei tällä ollut mitään havaintoja. Ohi meni.

Pienet timantit hangella.

Nyt härkäviikoilla odotellaan Heikinpäivää (19.1), jolloin talvenselkä katkeaa ja siirrytään kevätpuolelle. Lunta tänään mittasin tikulla useasta paikasta, ja keskiarvoksi tuli noin 30 senttiä. Maa oli ainakin ruusumaiden kohdalta hangen alla sulaa.

Sitten se hupsista. Kellekkäs muulle, kun Riekolle. Koitin ottaa kuvia auringon säteistä jokirannassa, kun kuulin jään räsäyksen. Arvasin heti mitä oli tapahtunut. Koiraa kun ei näkynyt missään.

Jää kesti hetken verran.

Niin piti mennä ohutta jäätä pitkin... ja sinne mulahtaa. Kotiväki jakoi kritiikkiä, että otin kriisin hetkellä kuvan, enkä noukkinut koiraa jäistä. No kamera oli kädessä, mutta en ehtinyt tarkentaa. Ja lopulta Rieko pääsi omin avuin kuitenkin ylös penkalle. Ottikohan opikseen? Not. Sen muisti on kyllä kehittynyt, mutta lyhyt se on edelleen.

Kaverit painii, vaikka koossa on epäsuhtaa. Kissalla on neljässä tassussa itsesuojelupiikit.
Niillä saa jarrutettua turhan kovaa menoa kummasti.

Nyt lähden nauttimaan merenrannan maisemista, joten iloa ja sitä valoa toivotan sinunkin poluillesi!