torstai 18. elokuuta 2016

Syyskukkijoita ei ole koskaan liikaa

Moni bloggaaja kirjoittaa kesän loppumisesta ja luopumisesta. Elokuu on kesäkuukausia, ei tässä vielä ollenkaan olla puutarhahommia lopettelemassa! Paras kukoistus on puutarhassani syyspuolesta. Näin tänäkin vuonna, vaikka kaikki isokukkaiset kärhöt heittivätkin veivinsä viime talveen. Iso seinusta tyhjillään, mutta vastaavasti ruusumaa kukoistaa. Olen panostanut syyskukkijoihin, sillä joskus vuosia sitten huomasin kukkien loppuvan elokuuhun. Tein ryhtiliikkeen ja nyt piisaa kukkia pakkasiin asti! Makupaloja:
'Nicolas' hehkuu elokuun illassa
 Ruusumaan hehku alkaa heinäkuusta jatkuen ties kuinka pitkään syksyyn. Minulla homma on ihan lapsen kengissä, mutta kuun lopussa pääsen käymään pitempään harrastaneen heavy-userin puutarhassa. Odotan sitä innolla monestakin syystä, joista yksi on uteliaisuus eri ruusujen lopullisesta koosta.

Ruusut ovat lumonneet minut, mutta on puutarhassa paljon kaikkea muutakin kukkaisaa. Pirulliset kaatosateet ovat verottaneet herkimpiä, mutta sinnikkäitä löytyy
Kuutamohortensia (H. paniculata 'Praecox') ehtii aina ensin hortensioista
Jos ruusuista jatketaan muihin puuvartisiin, niin hortensiat ovat syyskesän komistuksia. Syyshortensian eri lajikkeet tulevat vasta myöhemmin, nyt kukkii ainoastaan kuutamohortensiat. Kauniita pensaita!

Tatar ja heisiangervo 'Jefam', joka ei kukkia tarvisikaan.
Heisiangervojen laajasta sukukunnasta löytyy hieno lehtimuoto ja runsaasti eri värityksiä lehdille. Nämä punalehtiset on suosikeitani. Heisiangervot ovat olleet myös kestäviä.
Heisiangervo 'Coppertina'n kukkia. Sointuvat hyvin
tummanpunaiseen lehdistöönkin.

Berberikset on toinen suku, josta tykkään kovasti niiden värikkäiden lehtien vuoksi. Ne vähintääkin korvaavat mitättömät kukat. Valitettavasti talvi pahoinpiteli happomarjat, joten niistä ei tähän lähtöön ole iloa. Revanssia haen ja hiljolleen ostan taas uusia.
Berberis 'Maria' viime elokuussa. Kuoli talveen.
Loikataan perennoihin, sillä niissä riittää kukkia koko syksyksi. Leimut (Phlox) tarjoaa elo-syyskuulle näyttävää kukintaa. Tai noh... nekin melkein järkiään kuolivat viime talveen. Heti keväällä ostin uusia, mutta ne ovat vielä alamittaisia verraten entisiin paksuihin puskiin.
Syysleimu 'Starfire'
Hempeempi 'Sherbed blend'
Jotkut eivät vain osaa lopettaa. Harvat perennat on yhtä kiitollisia kuin kesäpikkusydämet! Ne kukkivat kesäkuusta loppukesään asti taukoamatta. Eikä näitä tarvi edes nyppiä tai muutenkaan hoitaa.
Kesäpikkusydän 'Alba'
Näistäkin on useita erilaisia lajikkeita, fiinimmät on tietenkin arempia. Mutta tosi käyttökelpoisia esim. penkin reunustoilla. Lisääminenkin on helppoa nykäisemällä verson ja tökkäämällä se juurtumaan. Onnistuminen on yleensä 100%.

Jaloangervot (Astilbe) olivat jostain syystä mielestäni aika tylsiä. Silmäni ovat avautuneet näiltä osin, kun selvisivät hyvin viime talvesta ja kukkivat pitkään isoilla, värikkäillä kukinnoillaan. Nämä eivät myöskään leviä liiaksi - asia jota arvostan!


Jaloangervo ja myöhäinen lilja sopivat yhteen
Tässä rakentui helppo aasinsilta astella myöhäisiin liljoihin, niissä vasta onkin valinnanvaraa!
Tämän löysin eilen varjoisasta rhodopuutarhastani!
Tämäkin nojasi maahan samassa osoitteessa.
Liljat kestävät sateita yllättävän hyvin. Jotkin OT-hybridit haisevat liiankin voimakkaasti, mutta yleensä ulkona lemujen kanssa pärjää. Tuoksuksi sitä ei oikein osaa sanoa. Mutta kauniita ovat! Onneksi ei ole liljakukkoja, jotka pilaisivat ilon nopeasti.

Otetaan tämän erän viimeisenä kuunliljat eli hostat, kukkivathan nekin elokuussa. Koristearvo tosin on lehdissä, jotka ovat parhaimmillaan loppukesästä. Valikoimaa on aivan järkyttävän hurjasti!

Hosta 'Lemon Lime'n kukka on kyllä kaunis!


Tekisi mieli sanoa, että mitäpä nämä enää kukilla tekevät, sillä lehdet ovat niin kauniit ja monimuotoiset.
Hosta 'Risky Business'
 Innostuin jossain vaiheessa keräämään kuunliljoja, mutta lajikkeita on tuhansia. Näitä ei kuitenkaan voi olla liikaa. Lehtimuodot ja -värit tuovat todella hienon lisän puutarhaan. Ainoa miinus on hidas alkuunlähtö keväisin, mutta se oikeastaan tarjoaa vain hyvän istutuspaikan kevään pikkkusipuleille. Kasvavat lehdet sitten peittävät alleen lakastuvat sipulat.

Jatkan syyskukkijoista toisemman kerran, iloa loppuviikkoosi!








8 kommenttia:

  1. Munki miälestä on puutarhas viälä vaikka mitä. Vaikkei kärhöt tosiaankaa ny loista. Mulla on kesä-heinäkuun vaihtees kukinnan heikoon kohta. Siihe oon yrittäny saara parannusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ajankohta täälläkin on se puutteellisin. Mitä kukkia olet löytänyt tuohon aikaan kukkiviksi?

      Poista
    2. En ny mitää rarikaalia oo keksiny. Kurjenpolovia oon lisänny, muttei niillä mitää tykitystä saa. Ja riippuu se kesästäki. Viimme kesänä tuntuu, että kukkia riitti koko kesälle. Ny lahajaksi saarun piooninki pitääs kukkia heinäkuun aluus, toivottavasti.

      Poista
  2. Komiasti kukkiikin. Tuovat väriä ja iloa elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska, jatkan aiheesta kerjetessäni!

      Poista
    2. Iloa elämään - sitä ei ole koskaan liikaa!

      Poista
  3. Syyskukkijoita pitää olla paljon! Talvi vei leimut ja monet muut Kultapallosta lähtien, mutta joka vuosi armo uus ja uutta taimea penkkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvi oli armoton, sitä ei voi kiistää. Uutta yritystä on kyllä jo viritetty, vaan kestää jokusen vuoden että lihovat näyttäviksi.

      Poista