Kesän rynnäkkö, kelejä ja kanoja

Nyt puhuvat kuvat, sillä kesä kiirehtää niin hirmuista kyytiä, ettei perässä tahdo pysyä. Lämpöä, aurinkoa ja kosteutta on runsaasti kaikkia, joten kasveille on tullut mahdoton hoppu. Pikkukesä ennen Juhannusta on aina hirmuista laukkaa, varsinkin kun kelit osuvat kohdilleen.

Sinikämmen (Glaucidium palmatum) on alkukesän upeita kuningattaria. Taustalla kukki rotkolemmikki
(Brunnera macropylla 'Jack Frost'), jonka hienoin arvo on kuitenkin lehdissä.

Pikkukesässä on kiitolaukan makua, sillä nyt punkevat kukkaan raivoisasti kaikki kevät- ja keskikesän kukkijat. Nuppujen määrä salpaa hengen jokaisen penkin äärellä. Myös puuvartiset lataavat järkyttävän massiivista kukintaa ihan jokainen.

Kärhö myös lamoaa, jos ei pääse kiipeämään. 'Rosy'O'Grady' vaeltelee omaan tahtiinsa
pitkäpalon kaverina. Pitäisi viimein siirtää tämä paikkaan, jossa olisi kiipeämiseen tukea.

Kevään ja alkukesän aikana puutarhurit ovat kiireisiä. Rikkaruohotkin ovat ottaneet todella onnistuneen lähdön kauteen. Ihan järkyttävä vauhti on niilläkin. Ei tahdo perässä pysyä. Nurmi kasvaa raivokkaasti, eikä puolimetrinen voikukka ole mikään harvinaisuus.

Kivipuutarhassa etualan sinivaleunikot on nupulla, käytävän takana kullerot kukkivat
lännenkonnanmarjan säestämänä. Moni pienempi ei kuvassa näykään, mutta paljon siellä on!

Kärhönperhana kiipeää aina 'Puli' euroopanlehtikuuseen, mutta kukkikoon nyt
siellä. Ehkä tänä vuonna viimein saan sen siirrettyä pois oikeaan kiipimispaikkaan.

Lemmikit ovat saaneet luvan kanssa vallata kivipuutarhaa. Sinisen, valkoisen ja pinkin sävyissä
tuo suloisuus valtaa alaa vapaasti. Se katoaa kukoistuksen jälkeen, joten saa pitää vapautensa.

Joen yli menevän sillan luona omenapuut kukkivat, akilejat ja kultatyräkit myös.
Lehtiperennoja nousee somistamaan rehevää maisemaa.

Sama paikka toiseen suuntaan. Rehevyys on hurjaa!

Tässä valtavassa kasvun vauhdissa ei vain tahdo pysyä perässä. Nurmen leikkuu on kahdella päältä ajettavalla päivän urakka. Sitten levitetään kerättyä silppua katteeksi. Ruusumaan olen kattanut, samoin hyötymaan ison valkosipulimäärän. Samalla tulee lannoitus ja rikkaruohojen tukahdutus. Kastelun tarpeesta ei ole tarvinnut murhetta kantaa, sillä sadetta ja ukkospuuskia on ollut. Maa on taas tankattu täyteen vettä.

Virosta aikoinaan ostettu tuntematon kolmilehti. Kovasti näyttää Trillium erectum 'Alba'lta
mutta tämä kukkii paljon myöhemmin kuin peruslaji. Mutta kaunis tämä on!

Koko puskasta kuva. Pitää joskus joutessaan postata näistä kolmilehdistä juttu.

Punakolmilehden (Trillium erectum) kukat kestävät edelleen, mutta pian nämä lopettavat.

Perin varjoinen paraatipenkki kukoistaa edelleen sipulikukilla. Edessä Profeetankukka (Arnebia pulchra) on
keltaisuudestaan huolimatta todella viehättävä kevään kukkija.

Marjaomenapuu (Malus baccata) on 21 vuotta paikalla viihtynyt. Se ostettiin kihlajaistemme
merkkipuuksi. Leveyttä on hurjasti - samoin kukkarunsautta ihan järkyttävän paljon.

Omenankukat ovat viehättäviä! Hetken ne kestävät, mutta kyllä nyt kukissa piisaa! Kuva on 'Kenttämies'
lajikkeesta, joka on ikivanhaa kantaa. Onnksi näitä on pelastettu lisäykseen. Omenat ovat tosi hyviä!

Kaikki puuvartiset ovat saaneet viime kesän helteistä valtavasti evästä tehdä kukkanuppuja. Nyt realisoituu viime vuoden lämpösumma ihan huikeana kukintana tasan jokaisen lajin kohdalla. Pidetään hatusta kiinni, ja mennään lujaa kukkimisen aallonharjoilla.

Kirsikka 'Latvian Matala' on ollut täynnä kukkia. Upea pensas!

Viikonlopun ihan paras asia oli Toveri Hirnakan rantautuminen tiluksille. Niin odotettu vierailu kerran vuoteen. Mukana oli pari maatiaiskanasta, jotka ujutettiin suoraa pahvilaatikkoreissun jälkeen muiden kanojen sekaan.

Lennosta ristityt: Honey ja Pilkku.

Nämä nuorikot asetautuivat ensin tarkkailemaan parven eloa ulkotarhan katto-orren päältä. Ensimmäinen otos ulkoilmaa ja uutta parvea oli viisainta silmätä turvallisesti korkealta orrelta.

Olipa niin elpaannuttavan ihanaa istua rauhassa vaihtamaan nokakkain vuoden kuulumisia. Ilta kului vauhdilla, ja seuraavana päivänä tehtiin hyvin nukutun yön jälkeen turistikierros Merenrantakaupungissa. Siellä on tarjolla paljon elämyksiä, joista ehdittiin poimia vanhan kaupungin kierros, Pakkahuoneen museo, merenrantanäkymät, jäätelöt torinrannassa ja puistokierros. Lopun kruunasi harras visiitti Särkän perennataimistolla.

Hirnakka sai omansa viimein - Kirjometsävaahtera (Acer platanoides 'Drummondii') Tämä suloinen valontuojavaahtera
on niin suositeltava myös vyöhykkeellä V. Hyvin tämä on kasvanut ja talvehtinut noin 10 vuotta.

Minusta tämä on vain ihan upein vaahtera. Hyvä, kaunis ja kestävä. Näitä
olen istuttanut merenrantakaupunkiin pariin puistoon muutamia yksilöitä.

Nurmi on leikattu Maestron toimesta, ja potutkin saatiin maahan viimeinkin. Hyötymaa alkaa olla suurin piirtein valmis kasvuun. Vielä mansikat ja sipulit pitää tuupata maahan. Tämä alkukesä menee suurin piirtein hölkkkätahtiin. Alkuviikko tarjoaa töissä taas lisää kesäkukkien istutusta. Toiveissa ei ole enää pakkasta! Minä koitan saada kaupunginkin kukoistamaan kukkia!

Ruusumaa on leikattu, lannoitettu, katettu ja narsissien kukittama.
Kuva on otettu tänä aamuna juuri ennen ukonilmaa.

Iloa ja hymyä viikkoosi! Koitetaan pysyä kesän vauhdissa mukana, vaikka se hurjaa kyytiä onkin!

Tuhannen toukokuu - soon moro!

Nyt päättyy toukokuu, ja johan olikin melkoinen kuukausi! Se loppuu nyt ihan julmettuun myräkkään, mikä oikeastaan kruunaakin tämän kuukauden. Mahtikuukausi.

Lumikello ja krookukset takatalven lumien keskellä.

Kevät alkoi lupaavan varhain, mutta toukokuun alun lumimyrsky toi ihan hitokseen lunta. Hangen alle peittyivät kukkivat valkovuokot, sinivuokot, krookukset ja pionien uljaat versot. Hyvin nuo sitkeät kestivät lumen kylmää kouraisua. Ja sulihan se lumikin pian pois.

Kevätkukkjoista myös kiurunkannukset (Corydalis) kukoistivat.

Kaikki mahdolliset kevätkukkijat ovat loistaneet paremmin kuin vuosiin. Löytämisen iloa on ollut jokaiselle toukokuun päivälle runsain mitoin. Lämpenihän kelitkin jopa ihan t-paitakeleihin. Se on täällä kylmän kevään ja jäätävän meren äärellä harvinaista herkkua.

Onnenpensaan (Forsythia ovata) ensimmäinen kunnon kukinta.

Kaikki mahdolliset kukkapuut ja -pensaat olivat täynnä kukkia. Fiilis kaikkien aikojen kukkakesään oli sangen korkealla. Viime kesä oli huikean lämmin, mutta kasvit kärsivät kuivuudesta. Nyt toukokuu tarjosi vesisateita, joka tuntui elvyttävän viime kesänä kituneet kasvitkin.

19.5. aukesivat hiirenkorvat koivuun! Se on kesä!

Toukokuu tarjosi lämmintä ja vettä taivaalta. Se tarkoittaa kasveille kaikkea tarpeellista kasvun aloittamiseen. Myös pikkulinnut, siilit ja muutkin eläväiset olivat vilkkaina perheidensä perustamisessa. Luonto pursuaa elämää sen kaikissa muodoissaan.

21.5. kanat pääsivät kesäkanalaan ja kavihuone sai
istutukset kasvamaan. Kevään isoja juttuja molemmat.

Toukokuu tekee tarhurille aina kiireen. On niin monta asiaa yhtä aikaa tehtävänä. Ruoho alkaa kasvaa, kylvöt ja istutukset pitää tehdä ja alkaa loputon rikkojen ruopiminenkin. Siinä sivussa tulee kalkittua, lannoitettua, poistettua talvisuojat ruusuilta ja runkosuojat puuvartisilta. Hommaa on niin paljon, että jälkikäteen melkein heikottaa ajatellakin.

Lehtikuusen erikoislajike 'Horstman Recurved' puhkeaa neulasiinsa kukan kera.

Kaiken puuhan keskellä kuitenkin on aikaa katsella ja ihmetellä kasvun ja kukinnan tohinaa. Aistit täyttyvät katselemisesta, lintujen laulusta, tuulen huminasta ja kesän tuoksuista. Kroppa tuntuu iltaisin peräti käytetyltä - mutta tyytyväiselle. Yön lepo lataa taas voimat siten, että aamulla herätessä auringon säteisiin miettii onnellisena mitä kivaa uusi päivä tarjoaakaan.

Työmaallakin kukkii. Hyvinkin paljon.

Mutta antoisa toukokuu ei lopettanut loivasti, vaan pisti pystyyn kunnon myräkän. Toukokuu lähtee taivaan pasuunat soiden ja puiden kaatuessa. Tuuli on puuskissa yli 30 m/sek - eli ihan kunnon myrskyllä valtikka siirtyy kesäkuulle. Ei käynyt mielessäkään lähteä metsälenkille koiran kanssa. Riekokin ilmoitti, että pihapissitys on täysin riittävä tässä kelissä. Lenkkeillään pitemmän kaavan kautta huomenna. Viisas koira.

Merenrantakaupungin veistospuistossakin sipulikukat nousevat. Niiden alta
puskevat perennojen kasvustot. Kukkia tiedossa koko kesäksi.

Kiitos toukokuu - olit vauhtia ja huikeita juttuja täynnä alusta loppuun. Ja tervetuloa kesäkuu - ilolla kohtaamme jälleen. Juhannukseen mennessä on pikkukesä täytetty. Mitähän meillä onkaan vielä edessä?

Iloa viikonloppuusi! Myrskyn jälkeen on poutasää. Lämmötkin palaavat ennusteen mukaan.

Kevään tuojat ja puutarhakoira

Lämmöt nousivat tänään jo lupaavasti kahdenkympin pintaan, mutta iltapäivästä alkoi sade taas ropistella. Aamun iloinen yllätys oli työpäivää aloitellessa Ruusumuorin tapaaminen Merenrantakaupungin torilla. Minä askaroin työssäoppijien kanssa siellä istutusalueita kuntoon, sillä tuossa tuokiossa sinne istutetaan kesäkukat tuomaan iloa ja väriä kesäkaupungin asukkaille ja vierailijoille.

Kerrottu Lumikki (Sanguinaria canadensis 'Plena') on avannut ensimmäiset
terälehdet. Muut olivat vielä sateen jälkeen supussa. Tästä riemuitsen!

Työpäivät puristavat mehut turhankin tehokkaasti, sillä kevät on ihan hirveää kiirettä töissä. Paljon pinta-alaa, pajon kunnostettavaa ja vähän väkeä. Siinä yhtälö, jossa saa vilpittömästi antaa kaikkensa. Silti jää hommia vaiheeseen ja peräti tekemättä. Onneksi talven aikana tehty suunnittelutyö kantaa nyt hedelmää, sillä kaikkeen on valmiit speksit. Tehdään kun keritään. Kevät on etuajassa, ja niin muuten me tekijätkin. Myöhemmin joskus postaan tarinaa Merenrantakaupungin keväästä.

Aito kultaesikko (Primula auricula) viihtyy kivipuutarhan puolivarjossa.
Tämä ei kuulemma ole helppo menestyjä, mutta näköjään kasvupaikka on oikea.

Illaksi ei hirveästi jää toimintatarmoa, mikä tavallaan surettaa. Pihalla kun olisi paljonkin puuhattavaa, mutta kun päivä alkaa 5:45 jatkuen säälimättömällä nujakoinnilla fyysisissä töissä - on vain pakko antaa anteeksi itselleen.

Himalajanjalkalehti (Podophyllum hexandrum) nupulla. Tämä on
tappotalveen kuolleiden siementaimi, joka viimein kukkii!

Tänä kesänä haaviessa on vain entisten alueiden kunnossapito. Siinä onkin jo vähän korjausvelkaa, joka on työn alla onneksi jo menossa. Mitään en (juurikaan) hanki lisää, enkä lisäyksiä suunnittele ensinkään. Ainakaan krhm... tietoisesti.

Kerrotut tulppaanit yllättivät kolmannen vuoden taantumattomalla kukinnalla!

Nyt on tulppaanien aika parhaimmillaan - voi tätä hurjaa lajikkeiden määrää ja variaatioita. On ne lumoavia väriläiskiä! Näitä ei ikinä ole liikaa, eikä oikeasti kukaan ole väärän värinen tai väärässä paikassa.

Lajikenimestä ei ole tietoa, mutta hienosti kaksiväriset kukat ja lehdet!

'Daydream' tulppaani kestää vahvasti vuodesta toiseen. Kevätkukkijat täydentävät
upeasti pionipenkin kevään. Punahatut jatkavat sitä syksyyn asti. Vain kolme lajia!

Riekon kanssa olen näissä kevätviileissä keleissä siirtynyt pyöräilyyn. Koira saa siinä kivasti juoksua omaan tahtiinsa. Paljon etevämmin, kuin jalkaisin tehdyllä lenkillä. Työpäivän jälkeen en tosiaankaan halua juosta koiran kanssa. Siksi pyörä on ihan loistoväline näin viileillä keleillä. Mustan koiran juoksutus helteellä ei tulisi kysymykseenkään. Silloin mennään vain uimaan.

Puutarhurin koiran lelut.. palloko paras? Not - taimipurkki loppukäsittelyssä.

Rieko täytti kuukausi sitten kaksi vuotta. Edessä on luustokuvaukset ja rokotukset. Näyttelyynkin taas suunnataan. Niiden perusteella päätetään steriloidaanko Rieko. Tämä hönö heittelee kiivaasti taimipurkkeja silpuksi, eikä huolehdi tulevasta.

Täysijärkinen? Juu ei :D
Vauhtia kyllä piisaa!

Taimipurkista lähtee tosi makeet kalinat Riekon mielestä.

Onhan se upeaa, että jollakin talossa asuvalla on virtaa. Minä aherran pieninä paloina viikolla, ja isoina urakoina viikonloppuna. Kasvit kasvavat joka tapauksessa, ainakin näissä lämpimissä vesisateissa. Nurmikkokin venyy lähinnä hysteeristä vauhtia. Eikä nurtsia ole lannoitettu yli 20 vuoteen. Kerran kokeilin, enkä toiste erehdy siihen puuhaan. Siitä hullusta kasvusta ei tullut edes syyskuussa loppua.

Mamma huikkasi sisälle!

Onneksi on lyhyt viikko helatorstaita vieltellen. Pidän perjantaina toimistopäivän töissä, joten eiköhän taas viikonloppuna synny valmista joltain osin puutarhassa. Jos edes kuvaisi päivittäiset muutokset kukkijoiden klaaneissa! Ne kun vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Viileät onneksi pidättelevät kukkimasta äkkiä ohi. Jää himpun verran lisää aikaa nauttia kaikesta kauniista!

Iloa ja valoa loppuviikkoosi!

Kylmän vesisateen hykertelyä

Saatiin maistiaiset kesästä, mutta niin tuttuun tapaan kylmät sitten pidättävät kesää. Ei haittaa, sillä nyt jo on näkyvissä se huikean upea tulevaisuus! Pakkasia ei ole luvassa, vain vesisadetta ja viileää. Ei haittaa, sillä keväällä satava vesi on ihan parasta kasvukautta ajatellen.

Luulin kerrottujen tulppanien olevan nopeasti taantuvia kertakäyttökukkia,
mutta väärässäpä olin. Nämä lähtevät kolmanteen kukintaan lisääntyneinä.

Meillä Merenrantakaupungissa harvoin sataa toukokuussa. Viimeksi kun tämmöinen ihme sattui pari vuotta sitten, ei sade lakannut koko kesänä. Toivottavasti siitä ei tule toisintoa. Nyt taivas on armoitetussa harmaudessaan ripistellyt vettä useita millejä, joten kuvat ovat pisaroiden koristamia ja kukat ovat supussa.

Hurjasti lisääntyneet kerrotut tulppaanit antavat väriä syyleimujen penkille.

Tämä kevätaika on ihan parasta eliksiiriä. Näen silmissäni lupauksia kukinnasta joka suunnalla.Ihanaa on nähdä suorastaan ennen näkemätön nuppujen paljous! Jokainen tulpaani, narsissi, perenna ja puu tai puska on täynnä nuppuja! Viime kesän huikea lämpösumma kuitataan tänän vuonna megalomaanisena kukintana.

Vyöhykesuositusten mukaan rusokirsikka (Prunus sargentii) ei täällä välttämättä menesty.
(Suositus I-III) Ensimmäinen täysi kukinta vähän vielä harsulle puulle on kuitenkin voitto kotiin!

Niin hurjasti sydämeni laulaa kiitosta nähdä kaikki mahdollisuudet. Nupuja on piukassa kriikunassa, kaikissa lukuisissa pihlajasorteissa, syreeneissä, ruusuorapihlajassa ja niin monissa muissakin. Jos säät ei ala ryttyilemään näitä viileitä enempää, niin edessä on pitkästä aikaa kukkarunsain kesä!

Pionit ovat viime kesän lämpöjen hyötyjiä. Ahh - upea
pionivuosi on tulossa!!!

Kävin ekalla kasvishoppailulla tänä vuonna Särkän perennataimistolla. Tämä lähes ikoninen taimisto on vain neljän kilometrin päässä, ja jokapäiväisen matkan varrella. Pitäjällään Särkän Jarilla on suuri merkitys siinä, että puutarhahulluuteni on tällä tasolla. Valikoima siellä on niin jäätävän huikea, että se houkuttelee ylittämään itsensä. Uteliaisuus on intohimoisten puutarhureiden polttoainetta. Kun vieressä on taimisto, joka tarjoaa gasoliinia koneeseen - niin loppu onkin legendaa.

Sinikämmen (Glaucidium palmatum) aukaisee nuppunsa, kun vesisateet väistyvät.

Itse rakastan Särkän perennataimiston upeaa näytepuutarhaa yli kaiken! Siellä on monta hienoa kasvia todella tyylikkäästi yhdisteltyinä. Monta ideaa lähtee lentoon juuri näytepuutarhan annin perusteella. Ja ostettavien lajien valikoma on hurjan suuri. Olo on kuin lapsena irtokarkkeja ostaessa.

Siperianlehtikuusen lajike 'Horstman Recurved' kukkii.

Olen perin surullinen siitä, että lopultakin oman puutarhan hoitoon on tarjolla viikonloput vain. Silloin isken kyllä täydellä terällä, mutta hoidettavaa alaa on vain ihan sikapaljon. Tänään kitkin kevätsiivoja nauttien erityisesti kanadanruusujen koemaassa. Talvehtiminen on ollut upeaa. Nyhdin näkyvät rikkaruhot ja harasin. Ihailin silmujen ponnekasta kasvua. Kanadanruusut tulevat kukkimaan upeasti taas tänä kesänä. Koska lantakompostia ei ole, niin kokeilen ensimmäistä kertää Green Caren kevätlannosta ensimmäiseksi lannoitukseksi ruusumaahankin. Juhannuksen tietämillä laitan kananlantaa, ja elokuussa onkin syyslannoksen vuoro.

Vesisateessa Lumikin kerrottu versio on nupulla. Tämä on ihan aarre puutarhassani!

Elämä on vain tosi ihanaa juuri nyt. Sydän laulaa iloa jokaisen penkistä nousseen perennan tai sipulikukan äärellä. Kasvustot lupaavat hyvää, ja vesisade hellii nousioita. Tarvitaan vain vähän lisää lämpöjä, sillä öisin mennään viiden asteen tietämillä - eikä päivätkään ole kuin vähän reilut 10 astetta. Kasvukausi siis pidättelee vähäsen.

Pärskäjuuret (Veratrum) eivät pidättele, vaan pohjoisina lajeina nousevat vain.
Niillä on upeasti viikatut vekkilehdet.

Onko kellään sellaista ongelmaa, että on hukannut istuttamiaan kasveja? Minulta on hukassa kolme viirutähtiötä eli Swertia perfoliataa ja yksi hieno syreeni 'Sensation'. Varmaan monta muutakin, mutta kun ei aina kaikkia muista. Miten ihmeessä talven kuukaudet voi nollata muistia? Talven jäljiltä joutuu ihan sikana muistelemaan kasvien nimiäkin. Yleensä latinankielinen nimi tulee ensin mieleen, ja sitä jotuuu sitten suomentelemaan mielessään. Mutta että unohtaa kasvin istutuspaikan, ja joutuu niitä metsästämään sitten keväällä!

Valkovuokon variaatiot on hienoja! Lajike 'Kentish Pink' muuttuu vähitellen
valkoisesta punaiseksi kukinnan ikääntyessä.

Kasvien maailma on tosi ihmeellinen ja mielenkiintoinen seurattava. Eipä tämän mahtavampaa harrastusta minulle voisi olla. Ja saman ilon saa vielä töissäkin! Huippua!

Keijukaisten mekkovärkkejä, eli alppikellon (Soldanella montana) kukkia.

Iloa ja valoa viikonloppuusi! Nyt on pakko kääntää lippalakin lippa niskan puolelle, sillä vauhti on huikean kova. Kesä tulee, ja kukkia tulee riittämään ihan hurjasti!

Kanat ja kasvihuone kesäaikaan

Sunnuntaina oli odotettu päivä, kun sain kesäkanalan siivottua ja kunnostettua uutta kesäkautta varten. Talvikanalasta tulee kevään mittaan pölyinen, vaikka mitä tekisi. Kanat pelmuuttavat pehkujaan, joten pölyä alkaa olla joka paikassa. Siis kanat raittiiseen ilmaan, kun kerran kelit lämpenivät näköjään kerrasta kesäksi.

Iso ulkotarha ja paljon ruoputettavaa!

Kanat pitää kantaa yksitellen kainalossa sisältä kesäkanalaan. Homma tehdään illasta, kun kanat ovat orsilla lepäämässä. Keväisin on valoa sen verran paljon, että hommasta tulee hulinaa joka tapauksessa.

Kunnon maata ruoputettavaksi ja vihreää ruohoa. Kanojen onnea!

Kanat innostuivat niin hurjasti ulos pääsystä, että kukko koitti puolen yön aikana jo lopen uupuneena paimentaa viimeistä kanaa kopin orrelle nukkumaan. Nyt on olo ja elo taas tasaantunut Kukkenheimin kesäkanalassakin.

Punakolmilehti eli Trillium erectum aloitti kukinnan. Tämä on ihana!

Lauantaina olin Ruukin puutarhamessuilla Särkän osastolla apumyyjänä. Tiiu Puutarhahetki-blogista oli siellä ostamassa juurikin tuota Trilliumia! Oltiin nokakkain tietämättä toisistamme. Pahus! Vasta Tiiun blogista huomasin osuneemme yksiin.

Tiiunkin Trilliumin emopuska juuri aloittamassa kukintaansa. Tämä on kestävin
kolmilehti, joka ei kärsinyt edes siitä pirullisesta tappotalvesta.

Kesäiset lämmöt hellivät nyt tosissaan, ja luonto puhkeaa raivoisaan kasvuun ja kukintaan. Jokainen päivä on löytöretki puutarhassa. Aamulla joudun heräämään ennen kuutta, mutta teen pikaisen kierroksen aamuisessa puutarhassa. Töistä tullessani on uusia yllätyksiä taas noussut tai auennut.

Tämän edessä en sano, että en pidä keltaisesta väristä puutarhassa.  Narsissi 'Tahiti'

Narsissit saavat räiskyä keltaisen eri sävyissään ihan vapaasti. Näitä kerrottuja narsisseja sain yksi vuosi suorastaan ilmaiseksi. Ne kasvavat ja viihtyvät tuoden kevääseen aurinkoa. Merenrantakaupungin yhteen keskeiseen puistoon olen istuttanut satamäärin narsisseja ja tulppaaneja. Ne muuten loistavat kauas saaden ihmiset hyväntuulisiksi ja aurinkoisiksi.

Tomaatit kukkivat jo

 Eilen sain istutettua suurimman osan kasvihuonetta. Tomaatit olivat venähtäneet pitkiksi, ja aloittaneet kukinnan. Hautasin pitkän pätkän vartta maahan tekemään lisää juurta. Tällä menetelmällä tehdään kuulemma supertomaatteja. Vielä jäi varttakin jäljelle kiipeämään ylöspäin. Erilaisia paprikoita istutin eturiviin ja niissäkin on jo nuppuja. Ison osaa kasvihuonetta valtaa Zilga viiniköynnös. Viime vuonna se tuotti hurjan sadon ensimmäistä kertaa.

Onnenpensas (Forsythia ovata) on nyt parhaimmillan

Sydän täyttyy ilosta ja onnesta, kun ympäiltä puskee ihmeitä ja kauneutta. Kasvun voima koskettaa. Se on sitä Elämän Voimaa, jota toivon kaikille kanssaihmisille kaiken arjen keskelle.

Rusokirsikka (Prunus sargentii) aloittaa hanamia (suom. kukkien katseleminen)
Tämä noin reilut kolmemetrinen puu on kasvanut seitsemisen vuotta täällä. Muutaman
näytekukan se on antanut, mutta nyt on ensimmäinen isompi kukinta alkamassa.

Jokainen kukkiva puu on ihan täynnä nuppuja. Tästä tulee - voi veljet ja siskot - ihmeellinen kesä! Ihailen niin kaikkia aukevia silmuja. Niiden täydellisyys on uskomatonta. Kovan kuoren alla elämä uinuu läpi talven tuiskujen ja pakkasten. Kevään lämpö ja kosteus saa ne turpoamaan ja aukenemaan.

Voiko olla vahvempaa todistusta elämästä? Balkaninhevoskastanjan nupussa on valtavaa
voimaa. Tämänkin kukkia saa vielä odottaa, mutta hyvin se on talvehtinut kuutisen vuotta.

Sinikuusama (Lonicera caerulea) ja pöppiäinen. Nämä kyllä purevat nuput auki...

Ullalle vastavaloon kuvattu sirotuomipihlajan taimi. Se on täynnä nuppuja jo pienenä!
Kaverina sillä on pioneita, narsisseja, laukkoja ja sinipallo-ohdaketta.

Sitten hiljennymme hetkeksi ison asian äärelle. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, mutta näyttää pahasti siltä että Magnolia kobus 'Vanha Rouva' voisi kukkia... en usko tätä todeksi vielä, mutta...

Olisiko tämä... näyttää ihan kukkanupulle... mutta voin olla väärässä.

Minä istutin ekat magnoliat kymmenisen vuotta sitten. Pidin magnoliaa toivottomana tänne V-vyöhykkeelle, mutta Särkän Jari toi minulle ensimmäisen pensasmagnolian. Se on edelleen hengissä, mutta ehkä 60 senttiä korkeana. Hankin sitten M. kobuksen, mutta sille tuli kuolo. Samoin tähtimagnolialle (M. stellata), ja pajunlehtimagnolia (M. salicifolia) kuoli jo kellaritalvetukseen. Tämän nykyisen M. kobuksen istutin 2014. Se lähes kuoli tappotalveen 2015/2016, mutta alasleikaten se versoi uudestaan. En ole uskonut, että ikinä näen tämän kukkivan. Mutta...

Nuo näyttää kyllä kukkasilmuille!

 Elän tässä nyt ihan tärinässä nähdäkseni tuleeko tuolta nenäliinamainen kukinto, vaiko vain lehtiä. Jos siellä on kukka, niin ihmeiden aika ei tosiaankaan ole ohi! Olen lakannut jo kauan aikaa sitten uskomasta ihmeisiin, mutta tämä olisi todellakin poikkeus vahvistamaan sääntöä. Elämme jännityksessä!

Löytämisen iloa viikkoosi!