torstai 4. toukokuuta 2017

Ruusuisia unelmia postipakettina

Juuri ennen töistä lähtöä kännykkä piippasi viestiä, jotta olis paketti haettavana. Tiesin odottaa Ruusukummin masinoimaa Kordesin ruusukimppaa, mutta tulipa se äkkiä perille! Kurvasin noutamaan pakettia:

Tämmöiset lähetykset on niitä ihan parhaita!
Tuhti paketti täynnä ruusuja! Eipä ollut iltapäivällä vaivanneesta väsymyksestä hahtuvaakaan jäljellä, kun auoin paketin antia näkösälle!

Todella huolella pakattu elävä lähetys tuli aivan priimana perille.
Varovasti fylllinkejä sivuun siirrellen löytyi Kordesin herkkujen listalta vaivalla valitut yksilöt. Oli niiiin vaikeaa valita sopivat ruusut huikeasta tarjonnasta. Ja nyt ne ovat täällä!

13 tulevaisuuden toivoa.
Nyt on 50 kappaletta uusia ruusuja odottamassa istutusta. Kevät oli tänään lämmin ja huomisesta on luvattu vieläkin lämpimämpää. Sitten palataan taas vanhoihin asetuksiin kylmyyden keskelle.

Istutin syviin ruukkuihin Tantaulta tulleet paljasjuuriset ruusut. Aina vain ihmettelen, miten ryhmäruusujen kuivan näköiset ja hiusjuurettomat juuret jaksavat puskea kasvua!?! Ne on jotenkin niin puolikuolleen näköisiä, vaikka versojen silmut ovat selvästi elossa. Tämä on mulle niitä ruusujen ihmeitä!
Uudessa keväässä on nämäkin sinivuokot. Saivat tänään nuppunsa auki!

Olen nauttinut töiden tekemisestä. Kaupungissamme on viheralueiden hoitotöitä tehneet puutarha-asioista täysin tietämättömät miehet. Se jotenkin näkyy. Sanoisinko diplomaattisesti, että vuosien korjausvelkaa on. Minulla on koko kesä aikaa jättää korjaavia merkkejä ja tehdä dokumentaatio kustakin kohteesta - kuinka niitä pitää hoitaa vuosittain. Sille on ilmiselvästi tarvetta!

Mutta hei sentään - ihan mahtavaa tehdä töitä ulkoilmassa ja ihailla kätten työn jälkeä! Minusta liikkuva ja hyvin itsenäinen työ on just parasta. Ei olis enää minusta toimistossa näpöttämään. Tosi virkeä vaihtelu on vetää neonkeltaiset työvaatteet turvakenkineen, kasata auton perään lasti puutarhatyökaluja ja painua töihin. Paskakeleillä voin vaihtaa mielipidettäni. Onneksi vaihtoehtona on siisteissä sisätiloisa kasata dokumentaatiota tuleviin tarpeisiin.

Iloa ja valoa Sinulle - olet sen joka tapauksessa ansainnut!




tiistai 2. toukokuuta 2017

Johan tuli Joulu!

Tänään oli ensimmäinen työpäivä ja mukavaa oli. Paitsi herätä 05:38. Nyt tätä kirjoittaessa alkaa olla jo sangen ryytynyt olo, mutta kirjoitanpahan sittenkin. Koska Joulu.
Postipukki jätti kaksi suurta pakettia pihalle!




 Hartaasti suunniteltu ja kauan odotettu lähetys Tantaulta oli viimein rantautunut kotiin. Koko Vapun ajan tuo lähetys odotti Oulun jakelukeskuksessa. Näin sen pakettiseurannasta voimatta tehdä asialle mitään. Mutta odotus palkittiin!

Huolella pakattuja Tantop taimia. Kannet estävät mullan hölskymisen.

Toinen laatikko sisälsi pelkästään noita korkeisiin purkkeihin pakattuja taimia, joissa on ohuesta metallista verkko multapaakun ympärillä. Paakku pysyy ehjänä hyvin istutettaessa. Vähän oli versot venyneitä ja kalpeita matkan jäleltä.

Tantop- taimet olivat vasta isoilla silmuilla, Cityfloor taimet jo lehtivät.
Niiden purkit olivat päässeet hölskymään ja hentoja versoja oli
katkeillut. Extrana mukana oli paljasjuurisina neljä 'Lemon Rokoko'
Vaikka olin älyttömän väsynyt työpäivän jälkeen, tarkastin kuorman ja ladoin hellästi purkit taimilaatikkoon. Tuon paljasjuurisen yllärin laitoin ämpäriin likoamaan. Istutan ne huomenna purkkeihin. Tarjouksen mukaan sain ilmaiseksi myös neljä 'Pastella' ruusua.

'Lemon Rokoko', kuva Tantaun sivuilta lainattu.

'Pastella', kuva myös Tantaun sivuilta
Kannoin taimilaatikot talliin, jossa on isot ikkunat etelään ja sangen viileä lämpötila. Hienoinen peruslämpö on kuitenkin öitä varten. Toipukoon nyt hetken aikaa ilmaston muutoksesta.

Hentoiset pikkuiset saavat odottaa maahan pääsyä.

Noita pyöreisiin purkkeihin istutettuja taimia taidan siirtää isompiin ruukkuihin paremmin juurtumaan. Ne ovat saaneet matkalla höykkyä, ja paakut olivat melkoisen hajallaan. Katki menneitä versoja siirsin vesilasiin juurrutuskokeiluun.

Hyviä taimia ja muutoin ehjänä pitkän matkan taivaltaneina.

Erinomainen kokemus tilata ulkomailta, huikeiden valikoimien ääreltä. Odotan maan sulamista, että pääsen räätälöimään aurinkoiselle paikalle hyvää, hevonpaskalla höystettyä, läpäisevää ja noin 60 senttiä syvää kasvualustaa. Näiden kaveriksi pitäisi tulla Ruusukummin emännöimästä Kordesin kimppatilauksesta täydennystä. Eli ei tässä siis vielä kaikki...!

Loppuun ihan vain listaus 34:n ruusun tilauksesta, jos jotakin kiinnostaa:
Playful Rokoko 3
Aspirin 2
Sweet Haze 2
Matador 2
Satdt Rom 1
Baronesse 3
Mariatheresia 3
Soul 3
Piano 3
Nostalgie 3
Camelot 1
Pastella 4
Lemon Rokoko 4



Näiden kuvia saatte ikävystymiseen asti katsella tästä blogista, kunhan kesä kerkee.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Toukokuussa viimein kasvukauden merkkejä

Se on sitten Toukokuu. Nimensä  mukaan kylvökuukausi, mitä on nyt vähän kehno uskoa.  Päivä valkeni kuitenkin aurinkoisena, joten kipaisin kierrokselle puutarhaan. Ja jopas jotain - aivan kuin kasvitkin olisivat kärsimättömästi odottaneet jääkuoren sulamista ja aurinkoa!

Paahteisen eteläseinustan ekat nuput kuuluvat sinivuokolle.
Vielä ne eivät jaksaneet pinnistää auki asti. Ehkä jo huomenna!

Krookuksia en ole nähnyt vielä missään, mutta vuokot aloittavat. Kuvan sinivuokot pisimmällä, mutta valkovuokot olivat nousseet myös vaahteranlehtien suojissa.

Keltavuokot yllättivät ollen pitkällä kasvussa. Muutama nuppukin jo näkyy!

En vielä löytänyt kirunkannuksia, paitsi jalokirukannus näkyy nousevan nuput ojossa. Kasvukausi siis sittenkin ja viimein käynnistyy! Talvituhojen määrää on huono arvioida vielä, mutta näyttää erittäin lupaavalta!

Puuvartisilla on ollut helppo talvi. Hyvin talvehti ekaa kertaa myös aarteeni
Acer pseudoplatanus 'Atropurpureum' eli rusovuorivaahtera. Se on erikoisen upea!

Perenna-aarteiden odottelua vielä piisaa. Talvi hauskasti nollaa muistin uusien istutusten osalta - monta yllärikasvia nousee, joiden laput on tiukasti jäisessä maassa. Pitkään piti raapia tämänkin keltaisen kummajaisen kohdalla aivojen muistikorttia ennen valkenemista:

Meconopsis napaulensis eli satiinivaleunikko. Se ei yleensä ehdi kukkia
Suomen kesässä, mutta voihan se yllättääkin. Ja lehdistö on nätti.
Sitten siihen herkullisimpaan osioon, eli sain käärittyä jäähän juuttuneen jyrsijäverkon pois ruusumaan ympäriltä. Sitten oli helppoa tutkia jo hivenen sulaneita tyvimullituksia. Kanadalaiset noin suurin piirtein ovat pärjänneet hyvin -  mutta jännitinkin ryhmäruusujen pärjäämistä:

Tyvimullituksen suojassa varsi on vihreää eli elossa! Tämä on hurmaavasti
ja jatkuvasti kukkinut 'Aspirin', johon ihastuin  rakastuin ihan täysillä!
Talven aikana pohdin uusien ryhmäruusujen hankintaa, sillä ne lumosivat valtavalla kukinnallaan. Järki huusi vasempaan korvaan lujaa, että odota yksi talvi katsoen kuinka ne entiset koepanokset talvehtii! Sitten klikkailin itseni Tantaun ja Kordesin sivuille "vain katsomaan" minkälaisia muita ryhmiksiä on tarjolla. Sitten tukin korvani virtuaalipumpulilla, joka vaimensi järjen äänen tehokkaasti. Ja tein tilaukset. Ainakin tänä talvena ryhmäruusut ovat talvehtineeet, joten jatkoa seuraa Ruusumaa II:n muodossa. Sen piti suunnitelman mukaan olla valmis tähän päivään mennessä, mutta kevään tulo ei ollut sitä mitä piti. Siis tilanne on tämä:

Siinähän se on... RoseGarden II ja multakasan jämät. Kunhan maa sulaa, niin
poistan mustan muovin, talikoin mahdolliset juuririkat ja alan kunnostamaan maata.
Istutus on kuitenkin vasta kesäkuun puolella, mikäli kelit sen sallii.
Tuota istutusta on suunniteltu pitkään ja hartaasti. Ruusukummi sparrasi huikeasti tarjoten kokemuksensa ja tietotaitonsa. Opin rutkasti asioiden suunnittelusta, värien sommitttelusta ja järkevästä sijoittelusta sähköpostin "kirjekurssilla" Ruusukummin kanssa! Koeruusujen penkeissä tein heti kättelyssä sellaisen kardinaalimunauksen, että jätin hoitokäytävät tekemättä. Nyt saan pohtia jälkikäteen miten asian ratkaisen loikkimatta ruusujen seassa.  Ja tietenkin olen istuttanut narsisseja satamäärin sinne sekaan, mikä ei helpota asiaa. No kukkikoon kerran ja sitten niitä siirrellään tarpeen mukaan.

Minä olen hurjan täpinöissäni kaikesta! Kasvukausi sittenkin alkaa - päivittäiset löytöretkeilyt puutarhassa on ihan parasta keväässä! Mikähän muu voisi antaa yhtä riemukkaita fiiliksiä jokaiseen päivään, kuin versova kevät puutarhassa? Huomenna tulee toinen ruusutilaus ja työtkin alkavat. On tosi kivaa päästä puutarhuroimaan oman kaupungin istutuksiin. Olis vähän ideoita...!

Vappu on siis vietetty loppuun. Grillauskausi aloitettiin, vaikka hemmetin kylmä tuuli sieltä Siperian perukoilta viilensi tunnelmia. Edes grillin lämpö ei kovin kauas kantanut. Enempi oli siinä tuulessa työtä saada grilliin riittävästi lämmintä. Vaan hyvää tuli!

Maissia, itse marinoituja kalkkunan fileen palasia, vegaanisia makkaroita,
Halloum-juustoa ja pekonia. Lisänä salaatteja ja perunakiusausta. Oli hyvää,
mutta sisällä syötiin ilmastollisista syistä.
Tavallisesti grillatessa nautin lasin valkoviiniä ihan iloiseen fiilikseen, mutta jätin tänään välistä. Hampaat olisivat kaliseet viinilasia vasten, joten odotellaan lämpimämpiä kelejä siihen iloon. Kuvan tausta ei ole ylivalottunut, vaan siellä on tasaisen valkea hanki takana.

Iloista viikkoa sinulle kulkemillesi poluille! Kevät huumaa, mutta toivotaan lämpeneviä kelejä sekä auringon paistetta. Kasvitkin ovat odottaneet sitä.

Valpuri ja sen ilot

Aivan samanlaisia kuvia viimeisen puolen vuoden ajan merkkipäivistä tulisi. Samalla kuvalla voisi toivottaa Joulua, Uutta Vuotta, Pääsiäistä ja Vappua. Vain tekstiä vaihtaen sujuisi.

Hauskaa Vappua siis.
Kaikenlaista keliä ja sadetta on riittänyt, mutta lämpötilat pysyvät viileinä. Sentään iltapäivän vesisade sulatti vähän tuoreita hankia.

Muistin virkistämiseksi  - ei tämä tavatonta ole - Vapunpäivä 2013:

Glada Vappen - sakeasti satoi silloinkin.

Grillauskausi on perinteisesti avattu Vappuna. Toisina Vappuina se kysyy asennetta ja toppahaalareita. Tänään jynssäsin parilat kohtaamaan tulevan grillauskauden. Herkut odottavat jääkaapin kätköissä. Huomenna grillataan, perkules! Tämän päivän räntä- ja vesisateissa ei innotuttu grillaamaan.

Ihanaa on ollut saada poikue kotiin. Yhdessä on puuhattu, höpötetty, laitettu ruokaa, syöty hyvin ja nautittu kahveja ja simaa. Ja suunniteltu ylioppilaisjuhlia.

Tiistaista alkaen tämä blogi pääsee taas itse asiaan, eli ruusuihin. Odotan kiivaasti Tantaun ruusuja. Pakettiseurannan mukaan ne ehtivät perjantaina Ouluun asti. Mulla koittaa Vapun jälkeen heti suoraa Joulu! Saa olla kalenterikin sekaisin, kun kerran kelitkin ovat.
 


keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Paljon on syytä iloon lumipyryn keskellä!

Tänä aamuna aukaisin silmäni ja ensimmäinen näky oli helvetinmoinen lumipyry ulkona. Makuuhuoneen ikkunasta näki jättimäisten lumihiutaleiden tanssin kovassa tuulessa. Käänsin huokaisten kylkeäni haudaten pääni tyynyyn. Voi ei! No ei vaan voi mitään, kyllä aamukaffi ainakin liuottaa harmitusta. Pannukahvin kanssa aloittelin päivääni päätyen verstaalle viimeistelemään kunnostuksen alla ollutta ovea ja sen pielilistoja. Ei ollut ulkoilupäivä ensinkään. Edes pikkulinnut eivät pystyneet lentämään kuin lyhyinä pyrähdyksinä puskasta toiseen päästäksen ruokintapaikalle.

Tätä taas piisaa. Vappuviikkolla... voi helvata sentään!
Remontti on nyt melkosestaan valmis. Kuopus esitti oman huoneensa maalaamista, mutta sen saa tehdä työnopetuksen jälkeen ihan itse. Minä kuittaan homman näiltä osin tehdyksi. Kunnostetun oven saa paikoilleen kuivumisen jälkeen perjantaina. Olen erittäin tyytyväinen siitä, mitä olemme saaneet vähällä rahalla ja paljolla työllä tehdyksi!

Lumisateen tuoma harmitus suli vilpittömään iloon. Vihdoin tuli yksi ratkaisu ja päätös, jota olen kieltämättä odottanut hartaasti. Elo ja olo saa siitä huojennusta. Se on erittäin tervetullutta!

Virtuaaliset kuohuviinit ilon edestä!
Niukat resurssit saavat helpotusta merkittävästi kesän ajaksi. Näitä myötäkäymisiä alkaa olla jo sellainen sarja, että aivan ihmettelee itsekin! Kiitollisuudella ja nöyränä otetaan vastaan.

Toinen ilo on Tantaulta tullut viesti, että tiistaina on lähtenyt ruusutilaukseni kohti lumisateista pohjolaa. On siinä ja siinä, että ehtiikö ruusut perille perjantaina. Muutoin menee Vapun yli tiistaille. Olen ihan täpinöissäni! Ruusukummi on saanut Kordesilta kasaamansa kimppatilauksen, jonka jakelussa olen mukana. Ruusuja on matkaamassa tänne, mutta ruusumaan perustaminen jäi kyllä ajateltua myöhemmäksi. Sen kyllä rakentelen vaikka yötöinä! Herkuttelen jo nyt sillä ilolla, jonka koen niitä istuttaessani sekä kasvua ja kukintaa seuratessani!

Näitä hurjan söpöisiä ryhmäruusuja on tulosssa monta lajiketta!
Kuva 'Camelot'ista on lainattu Tantaun sivuilta.

Pitkästä - kovin pitkästä aikaa - koen iloa ja suurta toiveikkuutta elämässäni. Paljon on unelmia toteutettavaksi ja nyt niihin on taas himpun enemmän resurssejakin.

Keveitä askelia poluillesi, vaikka vähän hangessa kahlaten! Kyllä se kevät vielä joskus koittaa.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kevättöiden yritystä - optimismin voitto järjestä

Puutarhamania nostaa päätään ja näinpä optimistinen ihminen suuntasi aamukaffin jälkeen pihalle. Sieltä täältä pilkistää vähän perennapenkin laitamia hangen keskeltä. Niitä ruopimalla löysin mm. sinivuokon pieniä karvaisia nuppuja ja tämmöisiä tummanpuhuvia alkuja:

Skopoliahan se sieltä punnertaa jäisestä maasta. On versossa väriä!
Ruusumaata kierrän ihan turhaa intoa puhkuen vielä. Malttamattomanan nostelen havuja nähdäkseni mitä siellä alla luuraakaan. Kaikki ei vain ole näkösällä, sillä tuhti tyvimultaus on jäässä. Tekisi mieli niin kaivella, mutta jäiseen maahan on turha kynsiään terottaa.

Eloisa ja silmukas talvehtija.
Ikävä kyllä ruusujen nimilaput ovat syvällä jäisen maan sisällä. Enpähän nyt vain muista millään ilman karttaa, että kuka missäkin on.  Mutta potentiaalisia selviäjiä on siellä suurin osa. Toki on mustuneita verson kärkiä, mutta leikattavaksihan ne tulevat joka tapauksessa.

Tämä ruusu on selvinnyt tyvimultauksen suojissa. Tuo mustunut
osa on paleltunutta ja leikotaan pois.

Vaikka kelit eivät ole keväiset, niin askaroin pihalla haravoiden kuusten juurilta talven myrksyjen ravistamia ryöniä neljän kottikärryllisen verran. Putsailin perennapenkeistä pystyssä törröttäviä varsia ja innostuin tyhjäämään lämpökompostorin antia. Se olikin kantta myöten täynnä, eikä toiminut enää riittävän hyvin. Sitä tyhjätessä selvisi minne juuresten kuorimaveitsi oli kadonnut... osasin kyllä epäillä sen löytymistä kompostin tyhjäyksessä. Lehtikomposteja käännellessä ja tyhjätessä minulla on tapana löytää samalla menetelmällä vähintään yhdet sekatöörit. Joskus tulee vastaan myös muita satunnaisia löytöjä.

Pihan siivous aloitetaan aina heti kun vain mahdollista. Tänä vuonna -
ei ole vain oikein mahdollista. Arktinen aloitus tällä keväällä.
Pienikin kuloheinätupsu saa heti sytkärillä räpsäytyksen. Seisoin
saapasvarren ylittävässä hangessa tuota kuvatessa. Kuolkaa punkit!


Pihalla oli tosi kivaa puuhailla auringon paistaessa ja lintujen laulaessa. Iltapäivällä nousi muhkean musta pilvi etelän suunnalta, ja johan alkoi vihmoa ensin vettä. Siitä en välittänyt, vaan tuntien todella pakottavaa optimismia siirryin grillin putsaamiseen talven hämähäkin seiteistä ja pölyistä. Siinä vaiheessa iski räntäsade. Vein parilat sisälle ja pääydin pidennetylle kaffipaussille. Optimisti kuvittelee Vapulta grillauskauden avajaisia... tai onpahan grilli putsattu tulevaa kautta varten kuitenkin.

Ja taas sitä sataa!
Olin nähnyt mustan pilven takaa jo pienen rannun sinistä taivasta, joten kuuro menisi pian ohi. Näin tapahtuikin ja pääsin takaisin pihalle. Minulla oli siis vallan ihana päivä! Ehkä huomenna taas vähän lisää puuhailua. Vapaat päivät omissa askareissa hupenevat käsistä vauhdilla.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Pitkän päivän illassa ja askeleet kaikkein pyhmimpään

Puolet viikonlopun työstä on tehty. Nousin kellarikerroksessa sijaitsevasta työtilastani maan pinnalle auringon paisteeseen aivan häikäistyneenä. Jää oli isosti sulanut sohjoksi, joka öisin jäätyy taas uudelleen. Mutta sohjon/jään määrä vähenee joka päivä.

Kurjet ovat aseettuneet pesimään lähistölle.
Muutolinnuista mustarastaiden ja peippojen määrä on suurempi kuin aiempina vuosina. Punarintapari on aloittanut laulelun ja eka västäräkki bongattiin toissapäivänä. Siepot ja pääskyt puuttuvat, muuten lintujen valikoima ja laulun sirkutukset alkavat olla runsaita.

Lunta riittää, mutta kuusten juurelta olen jo haravoinut.

Kevään sanotaan olevan kaksi viikkoa myöhässä, mutta omien kuutiointien mukaan se on kolmisen viikkoa myöhässä. Ainakin. Odottavan aika ON pitkä. Yksi perennapenkki on paljastunut jään alta, ja sen putsauksessa löytyi versovaa elämää. Oi ihanuutta! Pelkäsin paksun jääkannen tukehduttaneen kasvit hengiltä.

Esikot nuo armaat puskevat heti kasvua jään lähdettyä!

Päätin avata oven kaikkein pyhimpään, eli ympäri verkotettuun koeruusujen maahan. Nippusiteet napsin poikki, että sain kulkuväylän tutkimaan talvehtimisen onnistumista versoja arvioimalla. Hyvältä näyttää! Poistin kakkoskoepenkistä (joka oli talvisuojattu paremmin) rahkasammalia, jotta maa pääsisi sulamaan. Niin etevää kun maanpinnan kattaminen onkin talvehtimisen suojana, niin se pitää keväällä maan jäässä pitempään. Siksi vetelen aina keväällä katteet pois. Takaisin penkkiin ne päätyvät sitten aikanaan.

Ilahduin  monesta jälleen näkemisestä! Vielä on liian varhaista sanoa, mikä on elossa ja mikä kuollut, mutta erinomaisen elävän näköisiä varsia silmuineen sieltä tuli vastaan. Ryhmäruusut ihan odotusten mukaan on mustia varreltaan, mutta jännitys onkin siinä  nouseeko juuresta uusia versoja.

'Morden Centennial' näyttäisi tässä vaiheessa pärjänneen oikein hyvin.
Nyt ollaan jännän äärellä - kunhan  maa sulaa, niin poistan havut. Vielä saavat olla auringon varjona, ettei ruusun varret pääse kuivettumaan. Sitten alkaa päivittäinen tutkailu menestyjistä ja menehtyjistä. Työlistalla on katteiden poisto, tyvmultauksen tasaus penkkiin, kevätleikkaus, lannoitus ja tukien asentaminen takaisin. Varmaankin tihkukasteluletkut asennan myös penkkiin kiemurtamaan katteen alle. Viime kesänä niitä ei tarvittu kertakaan. Eli vähällä vaivalla voi jäädä odottamaan heinäkuun ekoja nuppuja ja siitä eteenpäin kukkien loistoa.

'Bonicat' näyttävät talvehtineen versojaan myöten, mikä ryhmäruusulle
on ihan saavutus. Ihan ylin kärki on mustaa, mutta se ei ollut puutunut kunnolla.


Mieleni on tavattoman iloinen tästä ekasta harppauksesta keväisiin fiiliksiin! Mukavaa viikonloppua kaikille, minulla viikot on vielä nurinperin eli viikko vapaata mellastusta ja viikonloput töitä. Vapun jälkeen tilanne muuttuu arkiviikkotöihin, josta extraan lauantain hoitotöille ja sunnuntain pidän vapaata. Tällä mennään elokuun loppuun asti.