Pitkän päivän illassa ja askeleet kaikkein pyhmimpään

Puolet viikonlopun työstä on tehty. Nousin kellarikerroksessa sijaitsevasta työtilastani maan pinnalle auringon paisteeseen aivan häikäistyneenä. Jää oli isosti sulanut sohjoksi, joka öisin jäätyy taas uudelleen. Mutta sohjon/jään määrä vähenee joka päivä.

Kurjet ovat aseettuneet pesimään lähistölle.

Muutolinnuista mustarastaiden ja peippojen määrä on suurempi kuin aiempina vuosina. Punarintapari on aloittanut laulelun ja eka västäräkki bongattiin toissapäivänä. Siepot ja pääskyt puuttuvat, muuten lintujen valikoima ja laulun sirkutukset alkavat olla runsaita.

Lunta riittää, mutta kuusten juurelta olen jo haravoinut.

Kevään sanotaan olevan kaksi viikkoa myöhässä, mutta omien kuutiointien mukaan se on kolmisen viikkoa myöhässä. Ainakin. Odottavan aika ON pitkä. Yksi perennapenkki on paljastunut jään alta, ja sen putsauksessa löytyi versovaa elämää. Oi ihanuutta! Pelkäsin paksun jääkannen tukehduttaneen kasvit hengiltä.

Esikot nuo armaat puskevat heti kasvua jään lähdettyä!

Päätin avata oven kaikkein pyhimpään, eli ympäri verkotettuun koeruusujen maahan. Nippusiteet napsin poikki, että sain kulkuväylän tutkimaan talvehtimisen onnistumista versoja arvioimalla. Hyvältä näyttää! Poistin kakkoskoepenkistä (joka oli talvisuojattu paremmin) rahkasammalia, jotta maa pääsisi sulamaan. Niin etevää kun maanpinnan kattaminen onkin talvehtimisen suojana, niin se pitää keväällä maan jäässä pitempään. Siksi vetelen aina keväällä katteet pois. Takaisin penkkiin ne päätyvät sitten aikanaan.

Ilahduin  monesta jälleen näkemisestä! Vielä on liian varhaista sanoa, mikä on elossa ja mikä kuollut, mutta erinomaisen elävän näköisiä varsia silmuineen sieltä tuli vastaan. Ryhmäruusut ihan odotusten mukaan on mustia varreltaan, mutta jännitys onkin siinä  nouseeko juuresta uusia versoja.

'Morden Centennial' näyttäisi tässä vaiheessa pärjänneen oikein hyvin.

Nyt ollaan jännän äärellä - kunhan  maa sulaa, niin poistan havut. Vielä saavat olla auringon varjona, ettei ruusun varret pääse kuivettumaan. Sitten alkaa päivittäinen tutkailu menestyjistä ja menehtyjistä. Työlistalla on katteiden poisto, tyvmultauksen tasaus penkkiin, kevätleikkaus, lannoitus ja tukien asentaminen takaisin. Varmaankin tihkukasteluletkut asennan myös penkkiin kiemurtamaan katteen alle. Viime kesänä niitä ei tarvittu kertakaan. Eli vähällä vaivalla voi jäädä odottamaan heinäkuun ekoja nuppuja ja siitä eteenpäin kukkien loistoa.

'Bonicat' näyttävät talvehtineen versojaan myöten, mikä ryhmäruusulle
on ihan saavutus. Ihan ylin kärki on mustaa, mutta se ei ollut puutunut kunnolla.

Mieleni on tavattoman iloinen tästä ekasta harppauksesta keväisiin fiiliksiin! Mukavaa viikonloppua kaikille, minulla viikot on vielä nurinperin eli viikko vapaata mellastusta ja viikonloput töitä. Vapun jälkeen tilanne muuttuu arkiviikkotöihin, josta extraan lauantain hoitotöille ja sunnuntain pidän vapaata. Tällä mennään elokuun loppuun asti.