Kevään matelua, ikäviä vieraita ja hätäaputöitä

Vänisen jo vaikka kuinka monetta kertaa hidasta kevään tuloa. Eihän se manaamisesta tietenkään kummene, mutta marisen siltikin. Tänään traktori ajoi puukuormassa hankia pitkin puuhamaahan purkamaan lastia, eikä kaikin paikoin edes uponnut hankeen. Kantohanget kestävät hyvin päivälläkin, vaikka olikin viitisen astetta lämmintä.

Kutsumaton vieras pirtin ikkunan alla lintujen ruokintapaikan
antia nauttimassa. Pirun söpö, sanoisko.

Kauriin pirulaiset tulivat takaisin. Ne olivat viikkoja poissa, kun ilvekset kävivät kiertämässä näitäkin tiluksia. Aiemmin oli kolmen lauma, mutta nyt näin kaksi ja sitten tuli tämä yksinäinen pukki evästämään kauroja maasta.

Kehno kuva ikkkunan läpi kuvattuna.
Karvanlähtö on tälläkin työn alla.

Pikapuolin tuokin epatto haluaa puskea sarvensa puhtaiksi nukasta. Meillähän täällä on tarjolla oivallisia puskukohteita alkaen 15,00 € kohde. Hemlokit ovat kuulemma suosittuja. Tuskin tämäkään tyyty rannan leppiin, pajuihin ja muuhun vitikkoon. Onhan se tosi paljon juhlavampaa tunkea kutiseva päänsä vaikkapa hienoon 'Drummondii' vaahteraan jättäen raastavat terveiset.

Koska vielä on aikaa, niin otin ikivanhan nuoriso-osaston huoneen oven entisöinnin alle. Se on juhlavasti 165 senttiä korkea. Siihen huoneeseen pitää nöyrtyen mennä sisälle. Vävykokelaat kumauttavat päänsä sinne mennessä kipeällä tavalla. Jeah!

Ovi on 1800-luvun lopusta peräisin ja alkuperäisiä ovia pirtissämme.

Oven toisella puolella on useita maalikerroksia, joista olen monella tyylillä hankkiutunut erilleen. Toinen puoli on petsattu ja lakattu. Ikkunat ovat muisto vain, mutta ne voi lasittaa uusiksi. Hankalinta on pihka, jota on tihkunut pahuksen paljon vuosikymmenten saatossa. Myös kittinä lasien kiinnityksessä on käytetty pihkaa. Ovi lienee ollut jossain vaiheessa saunankin ovena, sillä se on ilmiselvästi saanut joskus kuumaa, mikä sekin on juoksuttanut pihkaa.

Sepän takomia. Salvan kieli puuttuu.

Minä niin rakastan näitä vanhoja ovia. Siinä on puuseppä tehnyt vähäisillä työkaluilla hienoa työtä! Vanhan entisöinti on mielestäni hyvinkin palkitsevaa. Ne ovat jokainen ihan uniikkeja yksilöitä. Pienellä kunnostuksella ne henkivät vanhan ajan tunnelman.

Monella mielellä on tästäkin ovesta kuljettu aikojen saatossa.

Onhan pirttimmekin vanha, ja sitä on kunnostettu aikansa hengessä. Tuo ovi oli muutamat vuosikymmenet varastossa, mutta viime kesänä se kannettiin paikalleen. Nyt JO se pääsi kunnostettavaksi. Pari muutakin ovea tarvitsisi samanlaisen käsittelyn, mutta tuskin ehdin. On monen päivän urakka ensin tehdä pohjatöitä ja viimein maalata. Mutta näissä hommissahan olen askaroinut jo pari kuukautta. Menee se yksi ovikin vielä jonon jatkona.

Ja sitten paluu alkun väninöihin - tämmöistä kevättä täällä meillä Raahessa:

Kivipuutarhassa näkyy sentää jo muutama kivikin.

Tulvia tuskin tule tänä vuonna, sillä hidas sulaminen haihduttaa hangen hiljoksiin taivaan tuuliin.

Harava odottaa suuren kuusen juurella. Vaikea haravoida ryöniä, kun maa on jäässä.

Kepeää keskiviikkoa ja leppeää viikon jatkoa! Vappu lähestyy kovaa kyytiä. Perjantaina syntyy uusi kuu, jolloin kelien pitäisi (olisi suotavaa) muuttua keväisempään suuntaan. Toivossa eleteään!

Ja tervetuloa Cheri lukijaksi - kyllä nämä jutut tästä paranee, kunhan kasvukausi alkaa viimein!