Puutarha tulvillaan kukkia

Syksy lienee runsain aika puutarhassani. Kaikki on silloin jo villiintynyt viidakoksi. Puutarhuri voisi tuntea aitoa epätoivoa kaiken kasvuvoiman edessä (joo nokkosetkin lähestyvät omaa pituuttani...), mutta minä taidan vain nauttia kukkarunsaudesta.

Ei viidakkoa ilma tiikereitä!

Viidakkotunnelmaa. Taustan vaaleampi puu on lehtosaarni.omaa siemenkasvatustani.

Olen lomalla ollessani nauttinut sadonkorjuusta. Sipulit olivat hävyttömän suuria, perunasato järkyttävän suurta, ja marjasadosta onnistui muut paitsi mustaherukka. Lisäksi olen hoitanut tekemättä jääneitä maalausurakoita piharakennusten osalta. Kädet on joko mullassa tai maalissa, mutta kova tohina on koko ajan.

Sipulit onnistuivat erinomaisesti. Ovat vaan ihan halvatun isoja.

Puutarha kukkii ihan hurjasti. Leimut, jaloangervot, ukonhatut, punalatvat, punahatut, piiskut ja tädyköt yhdessä ruusujen ja liljojen kanssa. Tuoksut on suorastaan huumaavat. Ei voisi kauniiden syyspäivien ilona toivoa yhtään enempää! Katsotaanpas kuvista tarkemmin...

Ukonhattu ja japaninluppio

Jaloangervoja pidin joskus tosi tylsinä. Nykyään arvostan!

Tarhapiisku ja Virginiantädykkö valkoisessa muodossaan.

Suuresti rakastamani vanhanajan syreenifloxi tuoksuu!

Hoitamaton leimupenkki leiskuu kaikesta laiminlyönnistä huolimatta.

Ruusumaa on suuri iloni. Se loistaa komeasti ja kauas kaikessa hurjassa runsaudessaan. Kanadanruusut ovat ylittäneet taas itsensä sekä kasvuvoimassa että kukinnassa. Kukkia piisaa ihan jatkuvasti, eikä yksittäiset lajikkeet ole juuri henkeä vetäneet välillä.

Ruusumaa kauempaa kuvattuna. Väriä tuovat myös varimintut ja puska puuiljoja oikeassa nurkassa.

Toinen ruusumaa on kasvihuoneen edessä, ja siihen olen istuttanut ryhmäruusuja. Ne ovat menestyneet paljon kanadalaisia heikommin, mutta onhan ne ihania!

Puuliljoja tupas tässäkin. Alla kasvaa 'Baronesse' ja 'Purple Rain'. Molemmat kestävät jopa V-vyöhykkeellä suojattuna.

Noista puulijoista kaiken komeuden ohella pitää varottaa hajusta. Niiden tuoksu on niin voimakas, että sitä voi luonnehtia löyhkäksi. Suosittelen ns. ilmavaa paikkaa, jossa ilma vaihtuu. Minulla oli noita kivipuutarhan alangossa, joka on täysin tuuleton paikka. 'Atari' liljan kukkiessa iltatyynellä ei tarvinnut mennä lähellekään. Enkä ole hajuherkkä ihminen...

Ryhmäruusujen maassa lajike 'Unohdettu Nimi'

Ryhmis 'Piano' on kestänyt myös hyvin muutaman vuoden ajan.

Kesän runsaus on ollut tänä vuonna ylitsevuotavaa. Satoa hyötymaalta ja kukkien runsautta koristepuutarhassa on ollut runsain mitoin. Kuivan kesäkuun jälkeen saatiin sateinen heinäkuu, ja elokuu tarjosi sadetta ja auringon paistetta. Kaikkea vissiin sopivasti, koska kasvit kiittävät.

Posliinivuokko (Anemonopsis macrophylla) on yksi omituinen  varjokasvi kivipuutarhassani.

Nuoret kärhöni kukkivat. Kuvassa 'Ice Chrystal'

Tämä ei ole ruskaa, vaan peruukkipensas 'Grace' (Cotinus coccygis)

Vuosi 2016 vei ihanan peruukkipensaani, kuten paljon muutakin. Tässä on uusintapainos yhdestä ihanimmista puskista tontillani. Samalla tämä on muistopuska äidistäni. Olimme viimeiseksi jääneellä kesälomamatkalla sukulaisiin Etelä-Pohjanmaalle syksyllä 2018. Palatessa pysähdyimme Pedersöressä Blomqvistin taimistolla. Ostin muutaman ruusun, ja pyörittelin tätä peruukkipensaan taimea käsissäni. Sen hinta 39 euroa tuntui sikamaisen kallille, ja tuuppasin taimen takaisin laariinsa. Äitini nappasi sen kainaloonsa marssien kassalle. Ja kassan jälkeen ojensi sen minulle. Sen pituinen se tarina :D

Tämän hetken kokovartalokuva 'Grace'sta. Sen kaverina on uudet iirikset
kotimaista uutta jalostusta ja markkinoille tulossa.

Minä aloitan toisen lomaviikkoni iloisissa tunnelmissa. Mukavaa alkavaa viikkoa ja pian alkavaa uutta syyskuuta sinunkin elämääsi!

Kukkenheimin kansa toivotaa  myös mukavaa syyskuun aloitusta!
Ulkokanala-aikaa on toivottavasti reilu kuukausi vielä!

Elokuun runsaus

Elokuu on tavallaan helpottavaa. Kevät on todella kiirettä puutarhassa  siivouksen, kylvöjen ja istutusten kanssa. Heinäkuu menee yleensä heilahtamalla perään kastelujen ja kitkemisen merkeissä. Elokuu tuo hienoisen huilitauon, jossa yleensä todetaan, että jotkin osat puutarhaa on päässeet ylitsepääsemättömään villiintymiseen, kun toiset osat on kyllä kunnossa. On aikaa nauttia puutarhasta. Näin ainakin minulla.

Kanadalainen JP Connell on kaunis pilariruusu!

Elokuu tuo jotenkin seesteisemmät energiat. Kesä täyttyy, ja sadonkorjuusta pääsee vähikseen nauttimaan. Marjasatoa syödään suihin ja kerätään talteen. Kaikkea tulee paljon! Sipulit nostimme tänään seinustalle kuivumaan. Isoja ja meheviä ovat! Näistä riittää pennuillekin jakaa.

Isoja kuin nauriit!

Valkosipulisatoa alan varmaan nostaa ensi viikonloppuna. Silloin minulla alkaa kahden viikon loma. Koenostoissa ja maistiaisissa ei ole ollut moittimista - isoja ja aromikkaita! Näin ne meillä tapaa aina onnistua.

Tämmöisiä ei saa kaupasta. Vasemmalla Alexandra ja oikealla Russian Giant.

Viikon ihan paras hetki on kanadanruusujen äärellä leikkoen viikon varrella kukkineet kukat pois. Se hetki on niin pysähtynyt Zen kun olla vain voi! Rakastan niiden kukkarunsautta, joka vain jatkuu ja jatkuu aina pakkasiin asti. Ihan ihmeruusuja! Taas heitän lämpimän ajatuksen Ruusukummin suuntaan, jonka ansiosta lähdin mukaan kanadanruusujen kestävyyskokeeseen. Se poiki varmaan elämänmittaisen rakkaussuhteen kanadalaisiin pensasruusuihn!

Luottoruusuksi päässyt 'Morden Centennial'in väri on ihana vanha roosa.

Nämä pensaat istutin 2016 keväällä, eli viides kasvukausi on käynnissä. Jyvät ovat erottuneet akanoista, eli osa porukkaa on karsiutunut matkasta. Parhaat sen sijaan kukoistavat ihan törkeän hyvin. Näistä jokainen pääsee Merenrantakaupungin Ruusu ja Runo-puistoon. Köynnös- ja pilariversiot houkutellaan köynnöskaariin kasvamaan. Näissä on siihen riittävää potentiaalia jopa näin pohjoisella vyöhykkeellä.

Kokovartalokuva 'Morden Centennial'sita. Se yltää noin 1.6 metriin.
Yhdessä jonkin kärhön kanssa se verhoaa kyllä köynnöskaarta.

Tuskin maltan odottaa talvea, että ehdin miettiä sopivia ruusulajikkeita ruusupuistoon, sekä muotopuutarhan muotoa ja köynnöstukia. Talvesta tulee tosi kiva, kun voi viettää työajan ainakin täydellisessä unelmoinnissa ja suunnittelussa!

'Henry Kelsey' on se ihan paras kanadalaisista V-vyöhykkkeellä!

'Henry Kelsey'tä istutin jo 10 taimea viime vuonna Merenrantakaupunkiin. Ensimmäiset vuodet ei hurraata huuda, mutta vahvoja versoja sieltä on jo kasvanut, eli juurtuneet ovat. Ensi vuosi pitäisi olla ensimmäinen kunnon kukintavuosi. Tämä ruusu on huikea kukintamaanikko, joka ei vain lopeta. Rehevän punaisia kukkia riittää runsaana heinäkuusta lokakuulle asti. Voiko miltään ruusulta pyytää enempää?

Kanadalainen 'William Baffin' on kolmas luottoruusu

'William Baffin' on kolmas lämpimästi luottoruusuksi päässyt lajike kanadalaisista. Näitä istutetaan taatusti ensi vuonna tuomaan pitkäkestoista iloa koko kaupungille.

Suloistakin suloisiempi 'Morden Belle' ei ole yhtä kestävä kuin edelliset ruusut. Mutta ah niin kaunis!

Yksi viikko siis töitä, ja kaksi viikkoa lomaa edessä. Lomasuunnitelmissa on ahertaa omassa puutarhassa. Tuskin tulee lähtettyä yhtään mihinkään, mutta onpahan hetken irti työkuvioista. Ne kun tahtoo vallata mielen välillä vapaa-ajallakin.

Pekkatorin laidalla Langin Kartanon kahvila takana vasemmalla.

Lauantaina vietin hetken ihan omaa aikaa, ja lähdin turistina Merenrantakaupunkiin. Joo - ihan oikeasti :D Kiersin ja kuvasin kaikki puistot ja kesäkukkaistutukset. Tarjoan jossain vaiheessa teillekin kiertomatkan kuvien ja tarinoiden muodossa. Reissuni kruunasin parhailla päiväkahveilla Langin kartanon kahvilassa. Ihan itekseni.

Iloa ja Valoa viikkoosi jälleen!

Tervetuloa elokuu!!!

Voi ihanaa - seesteinen elokuu on täällä! Ilolla kohtaan jälleen suloisen elokuun. Silloin kesä täyttyy ja sato varttuu. Lauantain saunan jälkeen vetäydyin kylmän valkoviinilasillisen kanssa jäähdyttelemään pihan suurten kuusien alle. Viimeinkin täällä hämärtyy illasta ja tähdetkin syttyvät taas taivaalle. Nautinnollista!

Elokuinen ilta meren rannalla.

Puutarhassa totean vanhaan tapaan, että paikoittain olen menettänyt tilanteen herruuden. Tänä vuonna se on kivipuutarhan perennaistutuksissa. Se on viidakko. Sen sijaan hyvässä särmässä on ruusumaa ja hyötytarha. Polttopuusavottakin taputeltiin loppuun tänään.

Näkökulma ruohonjuuritasolta.

Elokuussa kiivain kasvu on jo kääntynyt kauden loppupuolelle. Paikkansa saavat upeat syyskukkijat, joita on ihan hurjan runsaasti. Ruusumaa on järjetömän täynnä kukkia. Vietän säännöllisesti täydellistä Zen-aikaa saksimalla kukkineita kukkia pois. Uusia nuppuja on ihan hurjasti tulossa vuoroon.

Kanadalainen 'Morden Ruby' 

Yli kulkeneet kaatosateet ovat liottaneet ruusujen nuppuja ikävällä tavalla, mutta suuria tuhoja se ei kuitenkaan ole tehnyt. Vähäksi aikaa piisasi taas sateet. Maa on syvältä asti märkä, ja vesiuomat täynnä vettä. Nyt olisi aika auringon ja lämmön. Ruusut ovat siihen hyvinkin valmiita.

Kanadalainen 'Morden Centennial'

Sain sitten viime viikolla taas aivan ihanan idean, kun vajaan hehtaarin Velkaperänpuistoa tuijottelin työn puolesta. Silmieni edessä oli hieno lehmusrivistö tietä vasten, ja risteävän tien puolella hyvin hoidettu pihlajarivistö. Puistossa oli käytäviä ja siellä täällä hopea- ja okakuusia sekä koivuja. Yhtä kanttia rajasi pyörätie, jonka rinnalla kulki poppelirivistö. Muuten puisto oli nurmikettää. Ei siis mitään ideaa, ajatusta eli sisältöä puistolla. Sitä tyhjää tilaa on paljon.

Kanadalainen 'William Baffin'

Siitä se ajatus sitten lähti lentoon... kas tässäpä ihan oivallinen paikka ruusupuistolle. Sitten tuli mieleen kärhöt. Ja lopulta runot.  Suunnitelma syntyi jo paperille asti puistosta, jossa on muotopuutarhan tyyliin iso keskuspaviljonki ja kolmesta suunnasta sisääntulo hiekkakäytävin. Säteittäin  ryhmissä kasvaa ryhmäruusut, kanadanruusut ja uloimpana pensasruusut. Kärhötornit siinä väleihin soviteltuina tulevat loistamaan syyskesän loistoa kärhöjen kukin.

'Mikelite' on hurja kukkimaan!

Runot tulivat varmaan kuiskauksena rajan takaa. Äitini oli runoihminen sydänjuuriaan myöten. Tavallaan haluankin omistaa ainakin omissa ajatuksissani tämän puiston idean edesmenneelle äidilleni. Ruusut, kärhöt ja runot. Ravintoa sieluille monella tapaa. Ruusujen ja kärhöjen sekaan laitetaan runokylttejä, joiden sisältöä voi vaihtaa vaikkapa teemojen tai vuodenaikojen mukaan.  Tarjolla olisi pöytälaatikkorunoilijoille julkaisualustaa, ja keskuspaviljonki tarjoaisi lausunnalle paikan. Sen edustalle tulisi penkit yleisölle tai muuten vain istuskelijoille.

'Niobe' on ihan luottokärhö kukkimaan ja kestämään V-vyöhykkeenkin.

Tätä en ole edes työpaikalla ääneen kertonut, mutta eiköhän ensi kesänä Ruusun ja Runon puisto siirry unelmista toteutukseen. Koska homma toteutetaan jo valmiiseen puistoon, niin kustannukset jäävät taimikustannuksiin ja konetyön osuuteen. Helppo homma ja mahtuu hyvin budjettiin. Vaadittavat metalliset kärhötuet ja paviljonki on edullista teettää kaupungin omalla metallipajalla talven hiljaisina aikoina.

Elokuun usvayöt ovat täyttä taikaa.

Iloa ja Valoa viikkoosi!

Ryhmäruusuja ja muitakin kaunottaria

Reipas kesäinen sade pudotti vuorokaudessa 55 milliä vettä niskaamme. Ojitetu suot ja metsämaat huolehtivat siitä, että vesi rysähtää sukkelasti yläjuoksulta alaspäin. Pieni jokemme nousi uomastaan tulvien kuin Niili. Puutarhani kellui pari vuorokautta osiltaan veden alla.

Omenapuulehto. Ei tarvi kastella vähään aikaan....

Kesätulvassa ei ole mitään uutta, näin on käynyt monasti ennenkin. Talomme on riittävän korkealla ollut jo silloin 1800-luvun lopussa, kun sitä on rakennettu, joten se ei kastu onneksi.  Nyt on monet padot ja veden ohjailut käytettävissä, ja meidän jokeen käännettiin Pattijokikin virtaamaan, sillä Pattijoen alajuoksulla meinasi taloja kastua. Vettä oli siis täällä ihan  riittävästi.

Kesähortensia eli Hydrangea bretschneideri kestää kellumistakin.

Jokirantaan olen istuttanut ajoittaista tulvaa kestäviä lajeja, kuten hortensioita, pajuja ja tuomia.  Joki nousee väistämättä ajoittain uomastaan, joten pari päivää voi joutua kasvit olemaan liotuksessa. Vastaavasti niin kuivaa ei tulekaan, etteikö kapillaari-ilmiö nosta jokivettä kasveille. Vesi ei ole joesta loppunut kuivinakaan kausina, sillä osa vedestä tulee Haapajärven tekoaltaalta.

Seitsensormiaralia eli Kalopanax septemlobus

Ennen ruusuja haluan esitellä teille erikoisen harvinaisuuden, joita kasvaa kaksi kappaletta puutarhassani. Seitsensormiaraliaa on vaikeaa löytää yhtään mistään. Minä löysin omani pieneltä virolaiselta puutarhalta muutamia vuosia sitten.

Mustila.fi sivuilla kasvista kerrotaan näin:

Seitsensormiaralia on sukunsa ainoa laji, todellinen kasvimaailman vastine amurintiikerille. Se on sopeutunut kestämään Koillis-Aasian lehtometsävyöhykkeen hyisiä talvia, vaikka se ulkoisesti näyttää trooppisten viidakoiden kasvilta. Suomalaisen silmiin se tuo helposti mieleen tutun huonearaalian (Fatsia japonica), jolle se onkin sukua. Kotiseudullaan se kasvaa massiiviseksi, jopa 30-metriseksi puuksi, jonka runkokin saattaa olla halkaisijaltaan reilusti toista metriä. Runko on paksujen, lyhyiden piikkien peitossa kuten oksatkin.

Lehdet ovat nimen mukaisesti seitsensormisia ja niiden "sormisuus" eli halkoisuus vaihtelee. Syvään liuskoittuneet muodot erotetaan toisinaan omaksi lajikseen tai munnoksekseen (var. maximowiczii). Lehtilavalla voi olla mittaa jopa 25 cm, lehtiruoti saattaa olla vielä pitempi, aina 50 cm saakka. Lehdet asettuvat oksien päihin kiehkuroiksi tavoittaakseen lehtometsän niukan valon mahdollisimman tehokkasti. Oksien päihin loppukesällä muodostuvat valkeat kukinnot ovat niin ikään valtavia, halkaisijaltaan 25–35 cm kertoterttuja, joihin loppusyksyllä kypsyy mustia, linnuille maittavia marjoja.

Seitsensormiaralia on länsimaissa kokoelmien ja kasviharrastajien hellimä harvinaisuus, jonka siemeniä ja taimia on ani harvoin saatavilla. Suomessa sitä kasvaa muutamissa kasvikokoelmissa, ja menestyminen näyttää vaihtelevan käytettävän alkuperän mukaan.

Sitten loikataan ruusujen maailmaan. Kuvat on sateen pieksemistä kukista, joten ihan priimaa ei ole nyt tarjolla.

Ryhmäruusu 'Baronesse'

'Baronesse' on ollut yksi kestävimpiä ryhmiksiä pihallani. Oikeasti ryhmikset on ihan tuurinkaupalla hengissä talven jälkeen, eli "kestävyys" on ihan sitaateissa kirjaimellisesti. JOS olisin järkevä ihminen, niin lopettaisin pelleilyn näiden ryhmisten kanssa. Mutta kun EN ole, vaan rakastan näiden ruusujen ihania kukkia niin valtavasti, niin hyväksyn sen tosiasian, että uusia näitä pitää muutaman vuoden välein.

Sateen pieksemä 'Bonica'

Kaatosade turmeli kukkia pienen täplityksen verran, mutta muuten ne kestivät yllättävän hyvin lojottavaa sadetta ja kosteutta. Talveksi suojaan rymiksiä maan kylmettyä kunnon tyvimultauksella, ja pakkasten tultua kattamalla sammaleella tai muulla sopivalla materiaalilla. Silti keväällä voi laskea, että puolet on kuitenkin kuolleita...

'Matadot' on huikean punainen!

Matala ja pieni- mutta runsaskukkainen The Fairy

Ruusuhulluudella on varmaan jokin diagnoosinumero siellä mielenterveyspuolella, ja varmaan ei ole ns. sairaudentuntua ensinkään... Minäkin sain vain hentoisen altistuksen Ruusukummilta, ja sitten onkin menty ihan vauhdilla ruusujen syövereihin. Ja voi että onkin ollut mukavaa!

Tämä oli viime vuonna 'Pastella', mutta ei se näin oranssi ollut...???!?
Joskus säät vaikuttavat kukkien väreihinkin. Nyt on ollut lämmintä.

Kun nämä ryhmikset on niin rajoilla täällä V-vyöhykkeellä, niin ikinonnellinen olen kanadanruusuista. Ne tarjoava melko vastaavan kauniin ja pitkän kukinnan vähän rotevammassa koossa.

Sade ei kellistänyt 'Henry Kelsey'tä.

'Quadra' on samaa sävyä Henryn kanssa, mutta ei paljasta keltaisia heteitään
kukan ikääntyessä Henryn tavoin.  Kauniita molemmat. Henry runsaampi kukissaan.

'John Cabot' on köynnösruusu myöskin, ja tekee ihanan hörselöiset ja laineikkaat
terälehdet valtavan runsaisiin nuppuryppäisiin. Nyt ei hörselyys vielä näy.

'Morden Belle' on ihan valtavan suloinen kanadanruusu! Sen juurella kasvaa loistosalviaa.

'Morden Belle'n olen uusinut kerran, koska rakastuin sen runsaisiin kukkiin - ja se kehtasi kuolla. Oli pakko hakea tilalle uusi vastaava. Tai siis kaksi... :D Nyt olemme eläneet taas yhdessä parin talven ylitse.

Ehkä suurikukkaisin kanadalaisista on 'Morden Centennial'. Kestävä V-vyöhykkeellä.

'Morden Snowbeauty' on puhtaan valkoinen alusta loppuun

'Morden Snowbeauty' on harvinaisesti täysin puhtaan valkoinen koko kukinnan ajan. Siihen ei tule sävyjä keltaisesta tai vaaleanpunaisesta missään vaiheessa. Erikoista sekin. Kukat ovat runsaita ja suuria.

Kokovartalokuvaa ruusumaasta. On kukkia!

Edessä vasemmalla ranskanruusu 'President de Seze'.
Nuo punaiset sen takana on Japaninhappomarjaa.

Ranskalainen 'President de Seze'

Minulle ilon ja tyyneyden Zen-hetki on mennä ruusumaalle saksien kanssa leikkomaan kukkineet ryppäät pois. Kanadalaiset tekevät kiulukoita, jos niiden annetaan tehdä niitä. Poistamalla kukkineet kukat saadaan lisää kukkia, joten viikottainen siivous on paikallaan kukinnan jatkamiseksi.

Ruusumaa toiselta kantilta. Tuo puun taimi on balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum)

Sataa ja on tylsää - vilkastaan perennoja siis.

Vesisade lojottaa vähän alakuloisesti ulkona. Ei kunnon myräkää, vaan tasaista ja harmaata tihkua. Ei semoisesta jaksa innostua, vaikka hyväähän sade tekee maalle. Tai noh - ei se ole kuivumaan päässyt sitten kesäkuun.

Verikurjenpolvi 'Elke'

Varastossa on paljon kuvia, joten ammennetaan julkaisemattomia paloja menneestä viikosta. Kurjenpolvet (Geranium) on erittäin monimuotoinen ja runsas sukukunta. Olen ruusujen seuralaiskasveja etsinyt, ja verikurjenpolven lajikkeista on tullut lemppareita. Varsinkin verikurjenpolvet pysyvät aika kompakteina kooltaan, eivätkä leviä hillittömästi siemenistä. Siis minulla eivät leviä ollenkaan siemenistä, mikä on ihan tosi kiva juttu.

'Elke' kokonaiskuvassa - nätti ja kompakti puska, joka kukkii aika pitkään.

Juuri runsas siementäminen on osalla ihan riesa, toiset taas juurillaan valtaavat maata liian kanssa. Vuosien saatossa olen oppinut arvostamaan paikallaan pysyviä kasveja. Nyt mulla on syvä rauha sydämessäni näiden verikurjenpolvien kanssa.

Verikurjenpolvi 'Max Frei' yhtä kompaktina

Kurjenpolvien värit rimmaavat hyvin rusujen kanssa, ja kummatkin pitävät samanlaisista olosuhteista. Ihan tosi hyvät parit! On minulla monta muutakin lajiketta, mutta nämä kaksi vain sattuivat kuviin. Osa lajikkeista on arempia, joten aina eivät ole talvehtineet. Suosittelen kokeilemaan kuitenkin muidenkin kuin ruusujen kaverina.

Arbetorumin (tahallinen kirjoitusvirhe) kasvaa myös perennoja

Kerroksellisuus puutarhassa on silmälle tosi kivaa, ja antaahan se tavallaan lisää tilaa, kun hyödynnetään pinta-alaa myös korkeussuunnassa. No meillä ei ole tilasta puutetta, mutta olen tykännyt sommitella kuitenkin kasvustoja lehtivärien-, muotojen- ja kukinnan mukaan.

Edellisen kuvan yksityiskohtana kuunlilja, jonka väri ja lehtimuoto kiinnittää heti
huomion. Lajikenimi on jossain muistiinpanoissa. Aika räikeä tapaus... mutta kaunis.

Minä ihastuin vuosia sitten kuunliljoihin, ja hankin niitä aika hurjan lajikevalikoiman. Paljon tuli tilattua eurooppalaista taimistoistakin, mutta sitten tuli hosta-x virus. Jonkun verran piti polttaa täälläkin kuunliljoja, osa vain näivettyi paikoilleen. Nyt ei vuosiin ole näkynyt viroottisia lehtiä, joten taidan tyytyä toistaiseksi tähän valikoimaan.

Lehtimuotojen ja värien kontrastia. Vasemmalla Enkeliperhoangevo, keskellä
edessä kuunlilja 'Big Daddy' ja sen takana purppuraheisiangevo 'Jefam'

Tiedän tuon hostamanian vielä nostavan päätään jossain vaiheessa. Joskus takavuosina perennapenkkejä sommitellessani motoksi tuli, että jos et tiedä mitä istuttaisit paikkaansa - laita hosta. Se periaate onnistui muuten aina!

Tulotien varressa 16 metriä pitkästi paraatipenkkiä täynnä perennoja.
Penkin toinen pää täyttyy valkoisen ja sinililan sävyistä.

Tulotien varressa on pitkähkö perannapenkki, joka kukkii varhaisesta keväästä myöhään syksyyn jatkuvasti jollain lajikkeilla.  Perennapenkeissä on mahdollisuus asiaan paneutuen saada hidas, kesän mittainen elokuva, jossa estradille nousee aina uudet primadonnat. Juoni penkissä etenee aaltoina, jossa loppuhuipennuksena on ruska ja kuura. Kunnes keväällä sipulikukat aloittavat taas uuden jakson. Sitä ei koskaan kyllästy katsomaan!

Toinen pää penkkiä kylpee oranssia ja keltaista. Pian värit vaihtuvat jälleen.

Tuo penkki on niin tiuhaksi kasvanut, että sekaan ei sovi rikkaruohoja oikeastaan vahvimpia lukuun ottamatta. Helppoa sieltä on käydä nykäisemässä tanakat nokkoset ja valeriaanat.

Varjoliljat nousevat omaan kerrokseensa. Nimilappu on jossain siellä juurella...

Jossain vaiheessa puutarhaelämää innostuin martagoneista eli varjoliljoista. Ne ovat vuosien saatossa lihoneet ja jakaantuneet. Kalliita olivat, vaikka Latviasta niitä tilasin. Tykkään näistä edelleenkin!

Toinen martagon ja keisarinkruunujen aukeamassa olevat nuput vierellään.

Ja jostain syystä olen aina innostunut kummajaista ja harvinaisuuksista. No tämä ei oikeastaan kuulu kumpaankaan ryhmään, mutta tykkään silti metallinhohtoisesta piikikkyydestään:

Alppipiikiputki eli Eryngium alpinum. Ilman tätä ei vain voi elää.

Alppipiikkiputkella on erityisoikeus kylväytyä puutarhassani. Se tekee sitä maltillisesti. Pidän todella paljon sen jämäkästä, metallinhohtosinisestä olemuksesta. Myös kaikki pörriäiset rakastavat sitä.

Harmaamalvikki painaa hempät kukkansa piikkiputken tukeen. Liitto tämäkin.

Mitäs muuta pihallani nyt tapahtuukaan.... ei tähän saa kuin pienen osan, joten pitää tehdä valintaa. Ei postausta, etteikö pientä maistiaista ruusuista. Ryhmäruusuista en ole puhunut vielä yhtään mitään tälle kesälle. No ne aloittelee. Uutena istutin 'The Fairy' ruusuja muutaman.

The Fairy eli Keijukainen. 

Ehkä seuraavaan postaukseen ryhmäruusuja vaihtelun vuoksi. Minä jatkan vaikka siivoamalla huushollia, sillä huomenna tulee lapsikaarti käymään porukalla kylässä ennen kuin yksi porukasta joutuu palaamaan pääkaupunkiseudulle töiden alkaessa. Vielä ehditään kokoontua yhteen, joten taidan pitää lyhyemmän työpäivän nollaten työaikasaldot pois.

Iloa ja valoa viikkoosi!