Hurjan paljon asioita

Olisi niin paljon asioita, joista kirjoittaa - mutta dilemma on siinä että ei kerkee. Jos olis juttu mielen päällä, niin kamerassa on kuvat eikä kerkeä käpistellä niitä.

Tuo sarvipäinen Sauron on mun esikoinen :) Neito siellä puvun alla on!

Penkkariajelut oli tänään ja puhalsimme Maestron kanssa katsomaan häppenkikiä kameran kanssa. Esikoinen oli omaan hyvin näkemykselliseen ja taiteellisen tapaan rakentanut Sauron-puvun alusta loppuun itse. Olen ylpeä - pukku nyansseineen oli täydellisyyttä hipova.

Remontista toiste tarkempaa postausta, mutta lähtihän sekin lapasesta. Tarkoitus oli uusia lattiat, vaan kuinkas kävikään... siksi nyt niin hoppua ja tekstiä lyhyesti.

Kotitekoinen Sauron

Tämäkö selitys - yhdeksän vuoden sykli?

Ystävä soitti ystävänpäivätoivotukset ja kuulumisten vaihdon. Pariin kuukauteen ei olla tiivistä yhteyttä pidetty, joten olihan siinä kovasti asiaa. Ihmettelin hänelle, miten vuoden vaihtuessa vaihtui minunkin Elämän Kirjaan ihan uusi luku - paljon hyviä asioita alkoi tapahtumaan. Edelliset vuodet kun on ollut vastoinkäymisten ja kuolemien jatkumoa. Mikään ei ole virrannut tai liikkunut eteenpäin. Olen ollut pahasti jumissa kaikista yrityksistä huolimatta. Byrokratia ja kohtalon kova käsi ovat olleet voittamattomia. Leuka rintaan painettuna olen laahautunut päivästä toiseen ilman toivoa. Puutarha on pitänyt minut elossa ihan kirjaimellisesti. Se on tuonut lohtua kaikkien vaikeuksien keskelle.

Jokseenkin jumiutunut, eikä kelit suosi etenemistä

Ystävä luurin päässä naurahti ja sanoi uuden yhdeksän vuoden syklin alkaneen 2017. Etsin asiasta tietoa kysyen Googlelta mistä on kyse. Asia perustuu numerologiaan 2+0+1+7 = 10 lopputulos lasketaan vielä yhteen 1+0 = 1 eli uusi alku ja ihan uudenlaiset energiat.

Uusi kevät yhdeksän vuoden edestä?

En näistä oikeastaan tiedä mitään, enkä jaksanut kahlata nettisaitteja - mutta uudenlaiset energiat ovat kyllä tuntuneet luissa ja ytimissä! Kaikkea uutta on alkanut/alkamassa. Pääsin takaisin töihin, mikä mahdollistaa henkisesti ja taloudellisesti asioita. Maestro pääsi eläkkeelle, joka mahdollistaa sekin taas hyviä asioita. Jälkikasvun tuottamat huoletkin ovat helpottaneet. Päätin lähteä kunnallisvaaliehdokkaaksi, jonka tulokset tiedetään sitten huhtikuussa. Joitakin muitakin asioita on vireillä, mutta niistä kerrotaan vasta myöhemmin. Mutta myötätuuli puhaltaa!

Myötätuulta ja aaltoja!

Oletko Sinä huomannut vuoden vaihduttua mitään uusia tuulia ja uusia mahdollisuuksia tai oletko saattanut loppuun viime vuonna asioita ja nyt olisi aika uusille asioille? Minä olen ilosta hämmennyksissä ja uutta energiaa täynnä!

Iloa, valoa ja uusia energioita - uusia vuoria kiivettäväksi askel kerrallaan ja hyvällä sykkeellä. Menestystä ja intohimoja vuodelle 2017!

Pöhinää ja pomppuja

Piti kirjoittamani taas puutarhasuunnittelusta, koska olen oppinut siitä niin paljon uutta - mutta jätetään se tuonnemmaksi. Päivän mittaan kun on sattunut ja tapahtunut - aloitetaan ulkotirppojen osastolta:

Varpushaukka ja epäonninnen talitintti. Lähtö oli nopea.

Ravintoketjun yläpää on harventanut kotitinttien rintamaa. Kyllä haukka on nopea - yksi pölähdys vain käy, ja jollekin sattui huono tuuri. Kävimme hätistämässä varpushaukan pois, ettei se oppisi lintujen ruokintapaikalla päivystämään. Siellä kun on tarjolla vain vegaaniruokaa. Asiakkaita ei saa syödä. Ymmärrän kyllä - haukankin pitää saada syödä. Sen voisi tehdä hienotunteisesti muilla metsästysmailla.

Päivän positiivinen on lattiaremontin alkaminen. Irroitin lattia- ja ovenpielilistat, vähän tasoitettiin pohjan epätasaisuuksia ja Maestro alkoi latomaan vinyylilankkuja:

Jotain uutta, jotain vanhaa ja yksi Rauski pesee naamaa. Kissat remontin keskellä
on jotain tosi ärsyttävää. Niiden on pakko käpälöidä ihan kaikkea. Ja istua tiellä.

Hell yeah - viimeinkin uusi lattia! Eteisessä joutuu maalaamaan seinätkin, mutta niinhän ne remontit aina laajenee. Nähty on. Homma jatkuu huomenna, kun Maestron lentopallovuoro keskeytti hyvin alkaneen asennustyön tänään. No on hyvästi alulla, ja silmä saa totutella uuteen lookkiin lattiassa. Ei tartu enää tikut jalkapohjiin. Vinyylikorkkia on tuo uusi materiaali.

Päivän jymypaukku oli postia eläkevakuutusyhtiöltä - olen tietämättäni nukkunut samassa sängyssä eläkeläisen kanssa tämän kuun alusta alkaen. Eli Maestro sai ensihakemisella työkyvyttömyyseläkkeen. Paljon hyviä asioita tapahtuu ihan putkeen! Ei tarvitse painia Kelan ja TE- toimiston kanssa. Ihan järjetöntä byrokratiaa, kun status on työkyvytön työtön työnhakija. Tuon termin keksineelle annettakoon Vuoden Byrokraatti -palkinto kunniamaininnalla.

Lopuksi läjähti taivalle pinkin punainen iltarusko:

Valoa taivalla. Pirteät sävyt!

Sitä rantalepikon läpi loistavaa oranssia en saanut kameraan ikuistettua, kun oli kova kiire vain räpsätä kuva ja juosta lattiaremppapuuhiin. Että semmoinen läiskäisy vaan - meillä iltaruskot on usein komeita, joten en yleensä menetä mitään korvaamatonta. Homma uusii taas joku ilta.

Näitä onnenkipeneitä ja myötäkäymisiä alkaa olla jo melkoinen putki, joten pilkin onneani ostamalla Casinoarvan. Jos tuuria tyrkkii, niin tilaisuuksia pitää antaa. Noh... ei mopolla mahdottomia eikä arvalla rahoja. Ihan meni kankkulan kaivoon viisi euroa. Palasin taas ruotuun suurista unelmista - mutta on minulla edelleen hulvattoman paljon iloa päivän tapahtumista. Huomenna jatketaan lattian päällystämistä.

Iloa elämääsi, lämpimiä värejä ja pehmeitä peittoja sinulle! Toivotan myös sinulle hyvää tuuria sekä onnea. Ne tuntuvat kohdalle osuessa tosi mukaville!

Valoa!

Upean aurinkoisia pakkaspäivä Pohjanmaalla! Öisin pakkanen kiristelee -20 asteen tietämille, mutta päivällä auringon noustessa lämpenee hyvää kyytiä. Nyt hellitään päivisin auringolla ja öisin kuun loisteella. On valoa!

Valoa!

Otin mittatikkuni ja tutkin lumen syvyyttä. Talven luonteeseen on kuulunut kovat tuulet, joten lunta oli 5 - 35 sentin välillä. Aavoilla paikoilla tuuli oli juoksuttanut lumen vähiin kasaten sitä tyynempiin paikkoihin. Hajonta on niin suurta, että ihan turhaa on laskea keskiarvoa. Totean, että lunta on joka paikassa jonkin verran.

Kuusen alla ei ole lunta juur yhtään, mutta jokirannassa melkein 40 senttiä.

Lumi narisee mukavan tutusti saappaiden alla, silleen vanhanaikaisesti. Tähän mennessä talvi on sujunut joko jäätiköllä liukastellen tai suvilumessa kahlaten. Oikean pakkaslumen narinaa ei ole kuulunut.

Lumottu hopeinen valo valaisee yöt.

Yöllä taianomainen kuutamo valaisee maiseman. Se on hopeisen kylmä valo, joka luo huikeat varjot. Minä  niin tykkään  molemmista taivaallisista valoilmiöistä.

Hullulla on halvat huvit - luin huvikseni valtion budjetin ja tein sieltä 3,1 miljardin säästöt. Ei tarttis vähäosaisilta höylätä vähistä, kun olis merkittävämpiä instansseja joita joutais arvottaa ojennukseen. Kannattais Sipilän kysyä köyhyyden asiantuntijoilta - pieneläkeläiset, työttömät ja opiskelijat tietävät miten sentit venytetään. Sitä ei hankita/harrasteta mihin ei ole varaa.  Kuten mainittu - hullun halvat huvit 😄

VALOA, iloa ja rentoa reippautta päiviisi! Minä kannoin pelakuut kellarista valoon. On aika herätä uuteen kevääseen. Tervetuloa lukijaksi Birgitta Koivisto!

Eksotiikkaa

Eksotiikkaa. Näin väitin teinille, kun tassuttelimme lenkille meren rantaan. Niin mitäkö? No kuljimme pelto- ja metsäteitä lyhyen huikosen meren rantaan, emmekä nähneet yhtään ketään ihmistä. Vain kauniit pelto- ja metsämaisemat meitä vuoroin ympäröivät maisemien vaihtuessa hiljalleen käppäillessä. On tilaa ajatuksille ja rikkumaton luonnonrauha ympärillä.

Myrskyn viskomia oksia kanavan jäällä

Kun elää jonkin asian sisällä, tulee sokeaksi. Pitää käydä kauempana ja kokea perin toisenlaisia asioita - sitten oppii arvostamaan niitä asioita, jotka eivät olekaan itsestään selviä, tavallisia ja tylsiä.

Omiin kuvioihin sokeutuu, mutta joku toinen ihminen voi tuoda uuden näkökulman tuttuun asiaan. Suurkaupunkien asukit voivat jopa pelätä maaseudun autiutta ja hiljaisuutta. Meillä kerran vietti viikkoa yksi hollantilainen tyttö, joka aidosti oudoksui sitä ettei ihmisiä ole tiiviisti yhdessä. Meille ei näy edes naapurit, vaan maisemassa on metsät, pellot ja joki. Hän koki sen suorastaan pelottavana.

Merenrannan taidetta

Itselleni tämä maisema on tärkeä ja rakas. Autius ja rauha. Pieni metsätiekin oli vasta lanattu lumesta. Meilläpäin on sellaista erakkomaista yhteisöllisyyttä. Kuka minkäkinlaisella traktorilla kelkkoo kulkuväyliä kaikkien vapaasti tallusteltaviksi pyytämättä ja kiitosta odottamatta. Koska se on tapana - yhdessä hoitaa ympäristöä. Ei olis mikään pakko, eikä siihen mikään velvoita. Silti pyryjen jälkeen traktorit pärähtävät käyntiin, ja isännät suuntaavat lumitöihin. Meillä sunnuntaikävelijöillä on helppoa tassutella. Kyllä isännät sen tietävät, myhäilevät vähän - ja tuntevat nahkansa alla kiitollisuuden kosketuksen. Sitä harvoin sanotaan ääneen, pohjanmaalla introverttisyys on geeneissä.

Vanha merikotka kaukana jäällä. Ei ollut teleputki mukana.

Jäällä näimme ekat elonmerkit, kun merikotkapariskunta lepuutti siipiään. Toinen oli vanha valkopyrstöinen, toinen nuorempi täysin ruskea. Huikea on niiden siipien kärkiväli. Siitä muistuikin mieleeni, että kuukauden päästä ilmatila alkaa olla sakeanaan muuttolintuja. Ruuhkaa lentokorkeuksilla ja mahdoton mekastus. Sitä on kivaa odotttaa!

Leppoisaa viikon alkua! Minä saan yhden 10-vuotisen unelman täyttymään ensi viikolla. Siitä myöhemmin lisää.

Keveitä askelia etc.

Ahavalta suojaa ja hauska persoonallisuustesti

Kelit kääntyy kovasti keväisiksi ihan etuajassa. Keväälle käännyttäessä havahdun aina tiettyjen havujen suojaamiseen kevätauringon ja tuulen ahavalta. Kokemus on osoittanut, etteivät havut ja muut ikivihreät ole ainoita ahavasta kärsiviä, vaan lehtipuut ja pensaatkin voivat ottaa siitä siipeensä.

Tyylejä ja materiaaleja on monia - ulkonäköpisteitä ei jaeta, vaan tehokkuus on ainoa mittari.

Tämä on se tyypillisin versio. Pakkaspeitto tukikeppien varassa ja narulla kiinni.
Nämä asennan jo syksyllä arimpien päälle. Tuossa käärössä talvehtii Magnolia kobus.

Tuolle suojaukselle pitää muistaa syksyllä sulan maan aikana tuupata tukikepit maahan. Peiton ehtii kietoa myöhemminkin. Kaikkein arimmilla on tuon peiton sisälle sullottu sammalia suojaamaan juuristoa.

Havuista saa ihan hyvää suojaa. Kartiovalkokuusi on tuolla alla.

Havuja en väheksy yhtään ahavasuojana. Ehkä siksikin, että  niitä on ihan omasta takaa saatavilla loputon määrä. Tarvittaessa kaadan jonkun pikku kuusen metän laidasta ja karsin sen. Runko viskataan polttopuiden kasaan ja havut suojaksi kasveille. Keväällä jätökset voi vielä hakettaa ja hyötykäyttää nekin. Yleensä iso kasa jää vielä juhannuskokkotarpeisiinkin.

Vanha juuttisäkki ja kaupan verkkosäkkejä katajien suojina.

Kaikki havut eivät tarvitse suojaa. Yllä olevassa kuvassa etualan pensassembrat ja tavissembra eivät koskaan ole saaneet suojaa osakseen ja hyvin pärjäävät. Katajat on herkempiä, mutta niissäkin on lajikekohtaisia eroja.  Takana on kaksi pahaa ahavakevättä, joten lykkäsin vain suojia, koska niitä oli.

Lakanoita ja mitä tahansa rättejä voi käyttää. Tuon purjeen alla
on Tsuga heterophylla, eli lännenhemlokki. Kuva on viime vuodelta.

Tyynyliinatkin käy :)

Monenkirjavaa suojausta siis tontilta löytyy, mutta meillä ei olekaan naapureita jotka arvostelisivat prinsessakuosisia pussilakanoita kasvien ympärille kiedottuna. No lapset ohittivat jo aikaa sitten prinsessavaiheen, joten joutavat uusiokäyttöön!

Ruusumaata huolsin lapioimalla sinne pölynkeveää uutta lunta. Sitä hyvää kun satoi 10 sentin verran eilen. Kaikki ruusut on huolella tyvimultauksen, pienen katteen, havujen ja lumen suojissa. On luvattu kiristyvää pakkasta, mutta ruusuni ovat hyvässä tallessa. Lisälumi suojaa myös ahavalta, sillä se iskee vain lumen päällisiin osiin. Jos lumet sulavat ja tulee aurinkoista ja tuulista, niin levitän maanerotuskankaan penkkien päälle suojaamaan. Aina löytyy konsteja!

Lopulta perjantai-illan kevennyksenä persoonallisuustesti. Tekaisepa ja kato osuuko kohilleen. Terveisin introvertti Loogikko. Jotain itsestäni tunnistan kyllä. Ei tässä muuten askaroitaisi tutkimassa kanadan- ja ryhmäruusujen menestymistä vitosvyöhykkeellä :D Kerro mitä löysit itsestäsi testin mukaan!

Mukavaa viikonloppua! Minä pääsen taas töihin, mistä nautin suuresti!

Miten ruokitaan Elävä Maa?

Taas joutoaikaa pohtia kasvullisia juttuja. Siivosin huushollia eilen, ja tänään vaihtelin verhoja ja mattoja. Valitsin keväisen vihreitä sävyjä ja sekös piristi mieltä! Mutta maan sisäisiin asioihin, elikkäs siis sisäpolitiikkaan seuraava loikka.

'Morden Centennial' ja muut ruusut tarvitsevat hyvät eväät.

Sitä pohditaan ja selvitellään aina kasvilajien kasvupaikkavaatimuksia, mutta mielestäni aivan yhtä tärkeää on Elävä Maa. Vuosien kokemuksella pidän sitä hurjan tärkeänä ja vaalittavana asiana. Asian merkitys kirkastui kateviljelyä harrastaessani. Alunpitäen ajattelin katteita estämään rikkaruohojen rehotusta ja veden haihtumista. Kattamisesta tuli ajan saatossa pintakompostointia ja maasta tuli mahdottoman muhevaa. Lierojen ja kastematojen määrä on suuri. Paljain silmin ei näe maan mikrobiologista aktiivisuutta, mutta viisaammat sanovat sen nousevan merkittävästi kun eloperäistä ainesta hajoaa ja maatuu. Tämän uskoo ihan helposti.

Heinällä ja nurmisilpulla katettu hyötymaa -
kasvuvoimaa riittää valkosipuleidenkin tarpeisiin.

Elävää maata pitää jatkuvasti ruokkia. Jos vilkaisee naapurin tehoviljellyn pellon maaperän rakennetta ja vertaa omaan hyötymaahan, niin eron huomaa asiaan vihkiytymättömämpikin. Peltomaa tiivistyy ja sen kivennennäismaapitoisuus on suurempi. Minun kateviljelyllä ruokittu maani on humuspitoisempaa, kuohkeaa ja siinä on hurjasti elämää. Se myös pystyy varastoimaan vettä ja kasvattaa muhkeita satoja.

Viime vuonna katteena oli ruohonleikkuusilppua. Ei järin esteettinen valinta,
mutta käytännöllinen nitistämään monivuotisten juuririkkojen intoa.

Ryhmä- ja kanadanruusut vaativat maaperältä runsaasti ravinteita ja tasaisesti kosteutta. Muidenkin kokemusten mukaan ne arvostavat eloperäisiä lannoitteita. Heti kevään koittaessa kiskon katteet pois penkkien päältä, että maa pääsee paremmin lämpiämään. Levittelen tyvimultaukset leveämmälle penkkiin, leikon versot ja odottelen kasvua. Sen alettua levittelen hyvän kerroksen palanutta hevospaskakompostia ja tuhkaa. Se on eka lannoitus, jonka voimin päästään vähintään juhannukseen asti.

Suloinen 'Bonica'. Tulis jo kevät - mulla on ikävä ruusuja!

Silloin kun vielä meillä oli hevosia, niin keväinen lantakompostin levittäminen oli ilman muuta osa kevätpuuhia. Nykyään sen kompostin saa hakea naapurikylän lantalasta peräkärryllä ihan kiitoskaupalla. Tuhkaa tulee omista tulipesistä. Onhan meillä kananlantakompostia, mutta se on todella typpipitoista. Tasapainoisempaa tavaraa on hevonhyvä kasveille. Sitä ei tarvitse säästellä, vaan voi levittää reippaalla kädellä.

Runsaskukkainen 'Rody'

Elävä maa tuottaa hyvän kasvun ja kukinnan - kun kaikki osatekijät ovat kohdillaan. Siksi kasvualustaan panostaminen ei mene ikinä hukkaan, vaan se palkitsee. Ruusut ja kärhöt tarvitsevat syvän (noin 0,6 m) ja ravinteikkaan kasvualustan - kun se on kunnossa niin tarvitaan vain aurinkoa ja vettä.

Lisääntyvä valo ja leppeät kelit saavat ajatuksen kiiruhtumaan kevääseen ihan pikavauhtia. Juuri vaihtui kuukausi helmikuulle. Se on lyhyt... joten kiitorata kevääseen alkaa. Tiedostan kyllä tuskallisesti, että maaliskuussa voi tulla metrin verran lunta, eikä huhtikuussakaan välttämättä pääse pihapuuhiin. Vuodenajat ovat jotenkin nytkähtäneet kalenterissa pari kuukautta eteenpäin. Mutta hyvää kannattaa odottaa, eli kyllä se kevät sieltä tulee!

Iloa, valoa etc.