Miten ruokitaan Elävä Maa?

Taas joutoaikaa pohtia kasvullisia juttuja. Siivosin huushollia eilen, ja tänään vaihtelin verhoja ja mattoja. Valitsin keväisen vihreitä sävyjä ja sekös piristi mieltä! Mutta maan sisäisiin asioihin, elikkäs siis sisäpolitiikkaan seuraava loikka.

'Morden Centennial' ja muut ruusut tarvitsevat hyvät eväät.

Sitä pohditaan ja selvitellään aina kasvilajien kasvupaikkavaatimuksia, mutta mielestäni aivan yhtä tärkeää on Elävä Maa. Vuosien kokemuksella pidän sitä hurjan tärkeänä ja vaalittavana asiana. Asian merkitys kirkastui kateviljelyä harrastaessani. Alunpitäen ajattelin katteita estämään rikkaruohojen rehotusta ja veden haihtumista. Kattamisesta tuli ajan saatossa pintakompostointia ja maasta tuli mahdottoman muhevaa. Lierojen ja kastematojen määrä on suuri. Paljain silmin ei näe maan mikrobiologista aktiivisuutta, mutta viisaammat sanovat sen nousevan merkittävästi kun eloperäistä ainesta hajoaa ja maatuu. Tämän uskoo ihan helposti.

Heinällä ja nurmisilpulla katettu hyötymaa -
kasvuvoimaa riittää valkosipuleidenkin tarpeisiin.

Elävää maata pitää jatkuvasti ruokkia. Jos vilkaisee naapurin tehoviljellyn pellon maaperän rakennetta ja vertaa omaan hyötymaahan, niin eron huomaa asiaan vihkiytymättömämpikin. Peltomaa tiivistyy ja sen kivennennäismaapitoisuus on suurempi. Minun kateviljelyllä ruokittu maani on humuspitoisempaa, kuohkeaa ja siinä on hurjasti elämää. Se myös pystyy varastoimaan vettä ja kasvattaa muhkeita satoja.

Viime vuonna katteena oli ruohonleikkuusilppua. Ei järin esteettinen valinta,
mutta käytännöllinen nitistämään monivuotisten juuririkkojen intoa.

Ryhmä- ja kanadanruusut vaativat maaperältä runsaasti ravinteita ja tasaisesti kosteutta. Muidenkin kokemusten mukaan ne arvostavat eloperäisiä lannoitteita. Heti kevään koittaessa kiskon katteet pois penkkien päältä, että maa pääsee paremmin lämpiämään. Levittelen tyvimultaukset leveämmälle penkkiin, leikon versot ja odottelen kasvua. Sen alettua levittelen hyvän kerroksen palanutta hevospaskakompostia ja tuhkaa. Se on eka lannoitus, jonka voimin päästään vähintään juhannukseen asti.

Suloinen 'Bonica'. Tulis jo kevät - mulla on ikävä ruusuja!

Silloin kun vielä meillä oli hevosia, niin keväinen lantakompostin levittäminen oli ilman muuta osa kevätpuuhia. Nykyään sen kompostin saa hakea naapurikylän lantalasta peräkärryllä ihan kiitoskaupalla. Tuhkaa tulee omista tulipesistä. Onhan meillä kananlantakompostia, mutta se on todella typpipitoista. Tasapainoisempaa tavaraa on hevonhyvä kasveille. Sitä ei tarvitse säästellä, vaan voi levittää reippaalla kädellä.

Runsaskukkainen 'Rody'

Elävä maa tuottaa hyvän kasvun ja kukinnan - kun kaikki osatekijät ovat kohdillaan. Siksi kasvualustaan panostaminen ei mene ikinä hukkaan, vaan se palkitsee. Ruusut ja kärhöt tarvitsevat syvän (noin 0,6 m) ja ravinteikkaan kasvualustan - kun se on kunnossa niin tarvitaan vain aurinkoa ja vettä.

Lisääntyvä valo ja leppeät kelit saavat ajatuksen kiiruhtumaan kevääseen ihan pikavauhtia. Juuri vaihtui kuukausi helmikuulle. Se on lyhyt... joten kiitorata kevääseen alkaa. Tiedostan kyllä tuskallisesti, että maaliskuussa voi tulla metrin verran lunta, eikä huhtikuussakaan välttämättä pääse pihapuuhiin. Vuodenajat ovat jotenkin nytkähtäneet kalenterissa pari kuukautta eteenpäin. Mutta hyvää kannattaa odottaa, eli kyllä se kevät sieltä tulee!

Iloa, valoa etc.