keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Miten ruokitaan Elävä Maa?

Taas joutoaikaa pohtia kasvullisia juttuja. Siivosin huushollia eilen, ja tänään vaihtelin verhoja ja mattoja. Valitsin keväisen vihreitä sävyjä ja sekös piristi mieltä! Mutta maan sisäisiin asioihin, elikkäs siis sisäpolitiikkaan seuraava loikka.

'Morden Centennial' ja muut ruusut tarvitsevat hyvät eväät.

Sitä pohditaan ja selvitellään aina kasvilajien kasvupaikkavaatimuksia, mutta mielestäni aivan yhtä tärkeää on Elävä Maa. Vuosien kokemuksella pidän sitä hurjan tärkeänä ja vaalittavana asiana. Asian merkitys kirkastui kateviljelyä harrastaessani. Alunpitäen ajattelin katteita estämään rikkaruohojen rehotusta ja veden haihtumista. Kattamisesta tuli ajan saatossa pintakompostointia ja maasta tuli mahdottoman muhevaa. Lierojen ja kastematojen määrä on suuri. Paljain silmin ei näe maan mikrobiologista aktiivisuutta, mutta viisaammat sanovat sen nousevan merkittävästi kun eloperäistä ainesta hajoaa ja maatuu. Tämän uskoo ihan helposti.

Heinällä ja nurmisilpulla katettu hyötymaa -
kasvuvoimaa riittää valkosipuleidenkin tarpeisiin.
Elävää maata pitää jatkuvasti ruokkia. Jos vilkaisee naapurin tehoviljellyn pellon maaperän rakennetta ja vertaa omaan hyötymaahan, niin eron huomaa asiaan vihkiytymättömämpikin. Peltomaa tiivistyy ja sen kivennennäismaapitoisuus on suurempi. Minun kateviljelyllä ruokittu maani on humuspitoisempaa, kuohkeaa ja siinä on hurjasti elämää. Se myös pystyy varastoimaan vettä ja kasvattaa muhkeita satoja.

Viime vuonna katteena oli ruohonleikkuusilppua. Ei järin esteettinen valinta,
mutta käytännöllinen nitistämään monivuotisten juuririkkojen intoa.

Ryhmä- ja kanadanruusut vaativat maaperältä runsaasti ravinteita ja tasaisesti kosteutta. Muidenkin kokemusten mukaan ne arvostavat eloperäisiä lannoitteita. Heti kevään koittaessa kiskon katteet pois penkkien päältä, että maa pääsee paremmin lämpiämään. Levittelen tyvimultaukset leveämmälle penkkiin, leikon versot ja odottelen kasvua. Sen alettua levittelen hyvän kerroksen palanutta hevospaskakompostia ja tuhkaa. Se on eka lannoitus, jonka voimin päästään vähintään juhannukseen asti.

Suloinen 'Bonica'. Tulis jo kevät - mulla on ikävä ruusuja!

Silloin kun vielä meillä oli hevosia, niin keväinen lantakompostin levittäminen oli ilman muuta osa kevätpuuhia. Nykyään sen kompostin saa hakea naapurikylän lantalasta peräkärryllä ihan kiitoskaupalla. Tuhkaa tulee omista tulipesistä. Onhan meillä kananlantakompostia, mutta se on todella typpipitoista. Tasapainoisempaa tavaraa on hevonhyvä kasveille. Sitä ei tarvitse säästellä, vaan voi levittää reippaalla kädellä.

Runsaskukkainen 'Rody'

Elävä maa tuottaa hyvän kasvun ja kukinnan - kun kaikki osatekijät ovat kohdillaan. Siksi kasvualustaan panostaminen ei mene ikinä hukkaan, vaan se palkitsee. Ruusut ja kärhöt tarvitsevat syvän (noin 0,6 m) ja ravinteikkaan kasvualustan - kun se on kunnossa niin tarvitaan vain aurinkoa ja vettä.

Lisääntyvä valo ja leppeät kelit saavat ajatuksen kiiruhtumaan kevääseen ihan pikavauhtia. Juuri vaihtui kuukausi helmikuulle. Se on lyhyt... joten kiitorata kevääseen alkaa. Tiedostan kyllä tuskallisesti, että maaliskuussa voi tulla metrin verran lunta, eikä huhtikuussakaan välttämättä pääse pihapuuhiin. Vuodenajat ovat jotenkin nytkähtäneet kalenterissa pari kuukautta eteenpäin. Mutta hyvää kannattaa odottaa, eli kyllä se kevät sieltä tulee!

Iloa, valoa etc.

18 kommenttia:

  1. Kate on tosiaan ravinteikasta ja edullista. Täytyy laajentaa ruohosilpun käyttöä kuten sinä olet tehnyt. Kevät, ihan nurkan takana. 🌷🌷🌷

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ruohosilppu en ehtymätön voimavara, koska leikottavaa nurmea on aivan liikaa.

      Pesin tänään ikkunat, että kevätaurinko pääsee sisälle! Reipasta toimintaa :D

      Poista
  2. Maan kunnosta huolehtiminen on yksi puutarhanhoidon mukavista ja tärkeistä tehtävistä. Meillä ei eläimiä ole, mutta kompostoimme lämpökompostorissa kaiken eloperäisen kotona ja aika kasa kompostia syntyy kuuden hengen perheessä. Kompostin lisäksi levitän istutuksille nurmisilppua ja syksyllä haravoidut lehdet. Annan myös kuolleiden kasvien maatua paikalleen. Korkeintaan silppuan niitä maahan keväällä. Olen muutamassa vuodessa huomannut selkeän parannuksen maassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä tahansa eloperäinen toimii kompostoinnissa ja katteena. Puutarhassa monasti tehdään ihan turhaa siivoamista, ja viedään maatuva jäte peräti pois tontilta. Esteettisistä seikoista voidaan olla sitten montaa mieltä. Minusta paljas maa on kalju :)

      Poista
    2. Minäkään en siedä multaa näkyvissä. Kotilot kyllä kiittää siitä 😊

      Poista
    3. Reetta - peukkua! Meillä rastaat on erikoistuneet katteen alta löytämään herkkunsa. Katetta on viskottu sijaltaan, mutta löytöjähän sieltä alta on tehty. Minä sitten potkin katteita takaisin sijoilleen.

      Poista
  3. Ny pitää ottaa ittiä niskasta kiinni ja käyttää tuata hevoosenpaskaa penkkiihi. Mulla mitää kompostia oo, mutta keväällä vois ottaa keskeltä kasaa penkkiihi, ku isäntä rupiaa kuskaamahan sitä pellolle.
    Eikö se ny oo maatunu, ku höyryää koko talaven.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika - sähän olet aarteiden äärellä jos teillä kopukkaakin löytyy! Arvaan kuivikkeena olevan purua, kun kyseessä on eteläpohjalainen mies. Niin ja hevonen tai pari. Jos olis turve, niin se maatuu jo kolmes kuukaudes. Jos on kutteri, niin puoles vuodes. Jos puru, niin kestää pitempään. Mutta kattos sitä tuotosta keväällä. Jos ei erota alkuperäisiä aineksia, niin on etevää ainesta. Ota edes johonkin pienempään kasaan jähtymään - soon kuumaa tavaraa, eikä kasvit tykkää saada mitään kovin tulista niskaansa.

      Poista
    2. Oikeen tiäsit, tiätysti son kutteria, tuasta likeltä naapurikylästä. Eihän sitäny turvetta....

      Poista
    3. Miten käännetään eteläpohjalaisen miehen pää... yksi universumin vaikeimpia juttuja. Vaan kerrohan Navettapiika miehellesi, että jos kuivikkeena on puolet turvetta, niin se tekee hyvää talli-ilmalle, hengitysteille ja kavioille. Ei tarvi manita, että se tekee lantakompostille eetvarttia kans. Ihan vain hevosen parraaksi se turve.

      Poista
  4. Saanko täällä markkinoida hevonhyvää Joensuun seudun väelle? Meiltä saa hakea niin paljon kuin jaksaa ajaa. Olkipelletti on kuivike eli periaatteessa heti valmista tavaraa olisi tarjolla. Hevoset eivät syö kauraa joten niitä siemeniä sonnan seassa ei ole. Öljyhampun siemeniä saattaa olla eli veikeitä bonuskasveja voi ilmestyä ruusupenkkeihin 😜
    Ja hyvällä lannoitteella kasvaa hyvin! Mansikatkin pesäpallon kokoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää on ilo jakaa - ilman muuta kaikki JOensuuseutulaiset lapioimaan mustaa kultaa Hirnakan lantalaan!

      Seuraavaksi vaadimme kuvia pesäpallon kokoisista mansikoista :)

      Poista
  5. Hevosenlanta on mahtavaa kasvuvoimaa. meillä on lähellä talli jossa käytetään turvetta kuivikkeena ja saa hakea tavaraa niin paljon kuin haluaa pienellä rahalla. Ja minähän haen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvit kiittävät! Turvekuivikkeinen lanta on sangen hapanta, joten useinmiten kannattaa lisätä tuhkaa. Jos sitä ei ole, niin kalkita samalla.

      Poista
  6. Onpa sulla valtavat ruusukokoelmat. Aivan ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nälkä kasvaa syödessä, ruusumaa kakkonen starttaa keväällä!

      Poista
  7. Mä oon käyttänny ruohosilppua katteena jo joitakin vuosia. Pensaiten juurilla oon käyttänny märkiä sanomalehtiä, sitten purua ja sitten sitä ruohosilppua, vaan annappa kasveillesi puuntuhkaa keväällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun poikkesit, Timo! Ilman muuta tuhkaa tarjoillaan keväisin - se on ihan must!

      Poista