Taistelua luonnonvoimia vastaan - ja ruusuja tietenkin!

Alkaa mitta optimismia olla katsottu puoleksi täyden lasin pohjaan asti. Ei toimi. Tämä kesä on ollut tosi epäkiitollinen. Kevät oli aluksi aikainen, sitten se himmasi ja toukokuussa oli rutkasti sateita. Kylmiä sellaisia. Pari lämmintä päivää mahtui toukokuuhun, joten kasvukausi starttasi kuitenkin kivasti - törmäten kesäkuun kylmyyteen.

Ihan sama säälle - Rieko on aina täynnä elämäniloa.

Kesäkuu meni kylmissä tuulissa noin +10 ja +15 asteen tietämillä. Sentään ei satanut, joten kesää oikein odotti. Ja sai odottaa. Kuivaakin oli, mutta toukokuun sateiden varastolla mentiin hojakasti juhannukseen asti. Sittenkään ei sateita kuulunut, joten kasteltiin ahkerasti.

Varjolilja 'Morning Sun' on aurinkoinen. Kelit ei.

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi, mutta oli kylmää ja kuivaa edelleenkin. Kasvit alkoivat jo kärsiä kuivasta, mutta onneksi on keinokastelu. Sitä saikin riepottaa eri puolille tonttia, ja töissä ei muuta kerinnytkään kuin kastella. Päivästä toiseen. Yli 20 vuotiaat katupuut kuivemmilla paikoilla alkoivat kellastuttaa ja pudottaa lehtiään. Niillä oli jo hätävara käytössä.

Martagon tämäkin, nimilappu on siellä jossain juurella.

Sitten tuli viikon helle, josta luettiin kovasti lehdistä - käristyskupoli on täällä! Voi juma - yksi viikko tosi lämmintä kaiken kylmän keskellä! Kuivuus oli edelleen syvästi paheneva riesa, vaikka kelit jäähtyivätkin siihen tuttuun +10 tietämille. Ei vaan tule vettä taivaalta! Viimeisin ihan rehti sade oli kesäkuun alkupuolella. Heinäkuun sateet olivat 9 + 1 mm vettä. Kaksi sadetta rutikuivaan maahan ei tehnyt yhtään mitään.

Perennat vetävät kylmässäkin, kun on tarjolla kastelua. Kuvassa on rantakukkaa,
kuunliljoja, peurankelloa ja pensaskärhö. Jaloangervot aloittelevat.

Nyt on palattu jälleen tuttuun viileyteen. Aamusin on reilut viisi plussa-astetta, ja päivisin lämpiää jopa reiluun kymmeneen asteeseen. Se ei karaistunutta pohjolan asukkia niin lämmitä, koska ikävän navakka tuuli Siperian suunnasta viilentää tunnelmaa entisestään. Viileys helpottaa kasveja, mutta tuuli kompensoi lisäämällä haihtumista. Suo siellä ja vetelä täällä - koko ajan pitää kastella kuitenkin.

Ruskoliljat eivät kavahda kylmääkään. Nauhuksetkin aloittavat juuri.

Oli työn suunnasssa paljonkin suunnitelmia puistojen remontointia ja kehittämistä. Yhden pienen palasen istutin, mutta sekin oli virheliikku. Aluetta saa kastella tuon tuostakin ihan vain pitääkseni taimet hengissä vain. Loput taimet odottavat istutusta paakuissa ja  purkeissa, johon ne on paljon helpompi kastella kuin maahan istutetut ja tuulten sekä auringon armoilla olevat.

Kiitoleimut aloittavat leimujen loiston. Tämä on kukkarunsas lajike 'Alpha'

Tämä oli toinen tosikuiva kesä peräkkäin. Viileä ja kuiva. Edeltäjänsä oli kuuma ja kuiva. Lopputulos on kuitenkin sama, eli kasvit eivät kukoista. Ja itse asiassa kolmas kurja vuosi, sillä 2016 oli sateinen ja kylmä. Ei kasvanut siloinkaan oikein mikään. Puutarhurointi on haasteellinen laji vuodesta toiseen.

Ruusumaa muun runsauden keskellä.

Oikeastaan on ihan yllättävää, kuinka kasvit kuitenkin kukkivat runsaina, vaikka kylmyys ja kuivuus on läsnä koko ajan. Viileä pidättää kukintaa - mutta kukat kestävät tosi pitkään. Vielä olemme saaneet sinnikkäällä kastelulla pidettyä perusasiat kunnossa, mutta kyllä tämä kesän kulku on haastellista.

Ryhmäruusujen paras pohjoisessa viihtyvä lajike on 'Baronesse'. Kaunis on!

Rymis 'Calypso' ja kanadalainen 'Henry Kelsey'

Valkoinen kanadalainen 'Morden Snowbeauty' menettää kukan muodossa, mutta
voittaa kukan koossa. Kaverina on kanadalainen 'William Baffin'.

Kanadanruusut kukkivat nyt täyttä häkää ensimmäistä ja runsasta kukintaansa. Osa pitää ensipyräyksen jälkeen pientä taukoa, mutta osa jatkaa hellittämättä pakkasiin asti. Kanadalaiset ovat saaneet pysyvän sijan sydämessäni. On ne huikeita kylmästä kesästä huolimatta!

Kanadalainen 'John Cabot' on viehko kukkaterttuineen. Yksittäinen kukka ei ole kovin suuri, mutta
koko kukkatertun aukeaminen tekee tästä ruususta tosi kauniin.

Kanadalainen 'Morden Ruby' on viehättävän pilkullinen terälehdiltään.

Ranskanruusuilla on eka kunnollinen kukkavuosi nyt, ja 'President de Seze' on yllättänyt suuresti:

Hurjan paljon hienon värisiä kukkia. Tämä pensas kukkii lähkähdyksiin asti!

Viime vuonna ihastuin 'Dutchesse de Montebello' ranskanruusuun, mutta tänä vuonna siitä ei vain ole ollut muutaman kukan vertaa enempää iloa. Nekin kukat ovat olleet tosi pieniä. Ehkä ensi vuonna taas paremmin eväin.

Toivotan kaikille lukijoille iloa ja valoa viikonloppuun! Elokuussa voi vielä yllättää intiaanikesä, jota toivon kyllä. Ja niitä täysin kadonneita sateita!

PeeÄääs: mä niin symppaan tämän puutarhurin fiiliksiä: linkki ylen sivulle.