Onko pakko sanoa, että heippa kesä?

Eilen aamulla himppua ennen kuutta (edelleen ihan epäinhimillinen aika!) vilkaisu lämpömittariin kertoi, että lähellä hallaa on menty. Mittarissa oli +2,9, ja aurinko oli noussut. Tänään pottumaan antia muonahuollon aineeksi nostessa huomasin, että ylimmät latvalehdet olivat ottaneet hittiä kylmästä. Voi mahoton - elokuun alkupäivinä melkein hallaa!

Syyskukkijat vasta aloittevat. Japaninhappomarjat (Berberis thunbergii) ei tarvi kukkia
ensinkään, sillä lehdet koko kesän kukat. Takana väriminttu (Monarda) ja aina kaiken
kontrastina ihana kirjometsävaahtera (Acer platanoides 'Drummondii')

Muut kasvit eivät olleet ottaneet osumaa kylmästä, mutta enpä muista milloin viimeksi olisi elokuun alussa ollut kylmiä öitä! Olen niin orientoitunut siihen, että meri pitää meidät lämpimänä pitkälle syksyyn. No tämä kesä on ollut ihan omanlaisensa.

En pidä keltaisesta... mutta vihma 'Cyni' (Cytisus nigricans 'Cyni') on
suloinen pimenevissä illoissa loistavissa kynttilänliekkimäisissä kukissaan.

Yli 50 vuotta vanhan muistini mukaan (suurin osa dataa on jo moneen kertaan ylikirjoitettu kovalevylläni) kesissä on ollut hurjasti eroja. Joskus on sarjoissa kuumia tai kylmiä kesiä, sama on sateissa. Niitä joko on tai sitten ei. Sitten on siunattu sarja sekalaisia kesiä, jossa on poutaa ja sadetta sekaisin. Välillä on ukkos- ja myrskykesiä - toisinaan taas ne jäävät lähes puuttumaan.

Vaikka on kylmää ja kuivaa, niin on kuitenkin vehmasta. Kiitän jokea vedestään.

Nyt on neljä peräkkäistä kesää tosi eri kaliiberia keskenään. 2016 oli sadekesä. 2017 oli kylmä ja kuiva.  2018 oli ennennäkemätön kuiva hellekesä. 2019 samaan tapaan vuoden 2017 kanssa on ollut kylmä ja kuiva. Ja ilmeisimmin sangen lyhyt. Ei tarvi puhua ilmaston lämpenemisestä Pohjanmaalla. Sadetta saadaan vain talvella näköjään.

Ranskanruusu 'Merveille' on hetken kaunis! Viimeiset kukat tältä erää.

Kesä on kulunut letkuja raahatessa ja kastelua asemoidessa. T-paitakelit on olleet harvassa, poislukien se yksi helteinen viikko. Siis tervetuloa syksy - illat jo pimenevät ja ensimmäiset tähdet ovat syttyneet öiselle taivaalle. Jos saisi sadetta, niin töissä voisin istuttaa lukuisat ruusun- ja puun taimet viimein maahan. Ei ole ollut järkeä istuttaa vielä juurikaan mitään, kun kuivuus on niin totaalista. Tulee siis kiire syksy!

Alppipiikkiputki (Eryngium alpinum) metallinhohto on ainulaatuista.

Huomenna töissä on taas kunnon kastelujumppaa. Kiipeän kymmeniä (melkein sata) kertaa traktorin kopista ulos kastelukärryn päälle - ja takaisin. Keinokastelulla on rajansa mihin se pystyy porokuivassa maassa. Kotona sama toistuu sadettimien asemoinnilla, mikä on huomattavan kevyttä päivän töihin verrattuna.

Tassuterapeutti Rieko pitää sieramet pinnalla muun elämän sietämättömän
"keveyden" kanssa. On tää niin hauskan hönö! Aina niin vilpitön - paitsi kerjätessään.
Minulta kerjätessä tää istuu selin muka muualle katsellen... tiukasti jalan vieressä.

Tunnustetaan tämä elokuu syyskuukaudeksi, ja jatketaan elämää silti positiivisin ajatuksin. Syksyssä on aina puolensa, vaikka mustikoita ja puolukoita ei metsästä löydykään. Viinimarjat kypsyttävät marjojaan joka tapauksessa runsain määrin. Aina on jotain, mihin ajatus tarttuu.

Iloa ja Valoa!