Rakkaudesta puihin

Kyllä syksy toi taas esiin pihlajien ja vaahteroiden upean ruskan. Siispä muutama sananen ja kuva pihlajien monimuotoisesta sukukunnasta. Minusta pihlaja on aina kaunis. Siinä on hieno lehti, kaunis kukinta, marjat ja yleensä hieno ruska.

Tuurenpihlaja eli Sorbus commixta 'Dodong' kasvaa
kohenevin oksin, eli tilaa säästävästi.

Pihalaja tunnetaan useammassakin kulttuurissa pyhänä puuna, joka istutettiin pihapiiriin suojelemaan taloa ja tuomaan onnea. Minä innostuin jo aikaa sitten keräilemään erilaisia pihlajia, ja hämmästyin niiden monimuotoisuutta. Pienin pihlajistani (Sorbus reducta eli kääpiöpihlaja) kasvaa vain 20-40 senttiseksi. Kaikkineen eri sortin pihlajia on kolmattakymmentä erilaista istutettuna. Hard core pihlajafanitusta.

Lehdet ovat isot, ja ne lehtivät keväällä tosi aikaisin.
Syysväri käy lämpimän keltaisen kautta oranssiksi.
Joinakin vuosina ehtii myös täysi tulenpuna tulla esiin.

Nyt syksyn ruskassa saa hyviä koko puun kuvia, kun pihlajan hahmo ei huku yleiseen vihreyteen. Pihlajien lehdissä, kukissa, marjoissa ja syysväreissä on valtavasti variaatioita. Kaikkia ei hetikään tunnista pihlajan sukuun kuuluviksi. Pihlajissa on muitakin versioita, kuin parilehdykkäisiä lehtiä.

Laavapihlaja (Sorbus alnifolia) syysväreissä. Tämä on
nuori yksilö, jonka syyväri on erityisen hehkuva.

Laavapihlaja on kotoisin Itä-Aasian tuliperäisiltä alueilta, jossa on nuorehkoakin laavakiveä. Sen lehti muistuttaa oikeastaan pyökin lehtiä. Tästä tulee 3-7 metriä korkea pikku puu tai pensas. Olen ohjannut sitä sievästi rungottamalla kasvamaan puuksi. Vyöhykkeeksi luvataan I-III (IV) Hyvin on mennyt vitosellakin kolmen kasvukauden verran.

Toinen ehytlehtinen on saksanpihalajan (Sorbus aria)
hopealehtinen 'Magnifica' lajike. Syysväri on keltainen.

Eipä uskoisi pihlajan lehdeksi!

Saksanpihlaja on mielestäni erityisen hieno. Se on Euroopassa suosittu katupuu, jota täälläkin voisi käyttää enemmän. Lajikkeet 'Magnifica' ja 'Lutecens' kannattaa ehdottomasti napata mukaan, jos taimikaupoilla sattuu eteen. Omani hain Virosta, sillä pohjoisessa ei ole tarjontaa tämmöisille erikoisuuksille. Vyöhykkeeksi luvataan I-II (III), mutta ei tämä ole yhtään kainostellut eloaan V-vyöhykkeelläkään. Kasvu on kuitenkin sangen hidasta, mutta ikinä ei ole verson kärkikään paleltunut.

Taatanpihlaja (Sorbus x thuringia 'Fastigiata')

Taatanpihlaja kasvaa myös lutamaisesti ylöspäin, joten se ei vie paljoa tilaa pihassa. Katupuinakin tämä kapealehtisen saksanpihlajan ja kotipihlajan risteymä menisi oivallisesti. Lopullista mittaa luvataan 5-10 metriä, ja kestävyyttä aina V-vyöhykkeelle asti. Hieno puu, jota harmillisen harvoin tapaa yhtään missään. Nimensä tämä on saanut muuten Frans Emil Sillanpään mukaan.

Pylväspihlaja (Sorbus acuparia 'Fastigiata')

Pylväspihlajasta tuli nopeasti suosittu julkisessa rakentamisessa ja pienillä pihoilla. Nimensä mukaan tämä kasvaa tiukasti pilarimaisena vieden sivusuunnassa tilaa vain pari metriä. Vaikka tämä on kotipihlajan muunnos, niin paljon heikommin tämä mielestäni kukkii, marjoo ja ruskaantuu, kuin tavallinen kotipihlaja. Kestävä ja nopeakasvuinen tämä kyllä on, eli varsinkin ahtaisiin paikkoihin todella hyvä puu.

Kartiotammi (Quercus robur 'Fastigiata')

Pilarimainen kasvutapa olkoon aasinsilta tavallisen metsätammen erikoismuotoon, jota on aika hankalaa löytää taimistoilta. Yksi tuollainen eksyi tänne 2014, ja on menestynyt ihan moitteetta jopa sen tappotalven ylitse. Tammi on hidas ensimmäiset vuodet, mutta kyllä tuolla on jo mittaa ihan pienen puun verran. Loppukorkeutta luvataan 6-10 metriä. Tammea pidän "ikuisuuspuuna", joka ehdotomasti pitää istuttaa ainakin kerran elämässään. Metsätammi vaatii vanhemmiten todella paljon tilaa, niin tässäpä olisi näppärä vaihtoehto! Tammen syysväri on yleensä keltainen tai ruskea.

Keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis) hehkuu punaisena.

Tänä kesänä istutin vain yhden puun, eli äitienpäivälahjaksi saamani Keskilännentammen. Se on lähellä tuota kartiotammea. Niitä tavallisia metsätammia löytyy pari kappaletta myös. Keskilännentammi on peräisin Pohjois-Amerikan suurten järvien alueen karuilta kasvupaikoilta. Tämä olisi toinen vaihtoehto pieneen tilaan, sillä kasvu on kapeahkoa ja kokokin jää Suomessa 4-10 metriä korkeaksi. Syysväri on herkullisen punainen. Vyöhykkeeksi ehdotetaan I-III, mutta kovin paljoa näitä ei ole vielä Suomeen istutettu. Ensimmäiset siemenet tuotiin Suomeen Mustilan siemenkeruumatkalta 1993.

Tunnelmakuva Piehingin kanavasta ja kaarisillasta.

Kaarisilta

- Ja Jumala sanoi:Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon,että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden,
tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Minä sanoin:He tulevat raskain saappain,
ja multa-anturoin- mikä sillan kyllin kantavan
ja kirkkaan tehdä voi,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
-Ja Jumala sanoi:Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan-
pane kappale silta-arkkuun , niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi , kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

Aale Tynni

Ihmeellinen päivä!

Tänään piti tarkistaa sekä kalenterista päivämäärä, että lämpömittarista lukemat. Lokakuun puolenvälin paikkeilla kun lämpöä oli +23. Tuuli oli lämmintä ja rivakkaa, joten ilmassa lenteli muuttolintujen kanssa ruskaisia puiden lehtiä. Oli kaunista ja niin lämmintä!

Vasemmalta oikealle ruskan loistoa tarjoavat kirjometsävaahtera 'Drummondii',
tavallinen pihlaja ja tavallinen metsävaahtera. Että voi olla kaunis syksy!

Oli niin sielua myöten kaunista katsella tuulessa lentäviä lehtiä! Vuoroin tuuli lennätti metsävaahteran lehtiä - kuin pieniä, poukkoilevia aurinkoja! Välillä koivujen lehdet leijuivat kuin höyhenet... Koitin ikuistaa ikuisen muistijäljen tämän päivän poikkeukselliseta kauneudesta sieluuni.

Syksy pukee lehtipuut koreimpiinsa, ennen vaipumista martaan kynsiin.

Aamulenkki koiran kanssa vei syksyiseen metsään. Pikkutiet ja polut olivat päällystetty kultaisilla lehdillä, ja lintujen sirkutus täytti ilman. Metsässä on aina niin ihanaa hengittää jättikuusten kanssa samaan tahtiin, ja tuntea pehmeä kuntta sekä sammal jalan alla. Jokainen aisti nauttii - metsän huminaa, kostean maan  tuoksua ja syvä rauha ympärillä.

Mä aina vien emännän lenkille. Halusi se tai ei, mutta aina mennään!

Touhusin kaupunkireissun nopeasti alta pois. Äiteetä käytin kaupoilla, ja ostimme hänelle uudet, peittävämmät verhot talveksi olohuoneeseen. Silitin ja ripustin uudet ostokset heti käyttöön. Muorin ja kissan ruokavarat on nyt täydennetty, ja muutkin asiat huollettu. Kiiruhdin leppoisan kahvihetken jälkeen kotiin istuttamaan valkosipulin kynsiä.

Isoimmat kynnet valikoin istukkaiksi. Hirveen kokoinen kynsi tuokin,
mun käsi on ihan normaalikokoinen naisen käsi.

Valkosipulin istutuksesta en viihti kirjoittaa enää, eli jos kasvatusvinkit kiinnostavat, niin klikkaa oikean laidan alaosasta tunnisteista valkosipuli- linkkiä. Siellä on kaikki jo selostettu. Olen saanut nyt 360 kynttä istutettua, ja reilusti samanmoinen satsi odottaa maahanpanijaisia. Hitaanlaista hommaa, kun pitää talikoida maasta jälleen ahkeran juolan juuret pois. On siellä vähän muutakin rikkaa, joten nopeasti ei vain saa valmista.

Iltalenkki koiran kanssa veikin meren rantaan. Tuuli oli vinhaa, joten lippalakki piti kääntää nassikoiden tavoin lippa
niskaan. Aurinko laski kultaisena vaahtopäiden taakse. Maisema oli suorastaan maaginen.

Auringonlasku on kiihtyvää tahtia aikaistuva - pimeän aika on likellä. Tunnen ihoni alla lähestyvän marraskuun - kuoleman kuukauden. Siksi tämä päivä ja nämä tunnelmat on pakko ikuistaa sydämeen. Tällaisten päivien voima kantaa läpi pimeän marraskuun.

Näitä maisemia sanoisin elämän suuriksi nautinnoiksi!

Tuo kultainen valo, tuulen valtava voima rannassa, meren tuoksu, aaltojen pärskeet ja hämmentävä lämpö - kaikki on silkkaa energiaa! Kuvan oton aikaan lämmintä oli vieläkin 19,5 astetta. En ole tähän aikaan vuodesta kokenut moista eläissäni!

Meri on vain jotain tosi suurta, ja myrskyssä sen energiamäärästä saa
katsoja osansa ihan kotipakettiin pakattunakin.

Kyllä oli taas niin elämyksellistä nauttia käsittämättömän hienosta sunnuntaista luonnon ilmiöiden äärellä. Merenrantakaupungin ehdottomia iloja on luonnon ja ehdottomasti meren läheisyys. Täällä on puhdasta ilmaa, tilaa ihmisille, luonto lähellä ja elämyksiä tarjolla luontoihmisille.

Kivi ja tyrskivä vesi. Niin paljon on tuokin kivi kestänyt murtumatta. Mutta ei kulumatta. Sitähän se elämä on.

Taas tunnen itseni niin etuoikeutetuksi. En ole rikas rahallisesti, mutta minulla on rikas elämä. Se on juuri sellainen, josta nautin sydämen sopukoita myöten. Minusta on paljon kiintoisampaa laskea, mitä kaikke minulla ON, kuin mitä minulta puuttuu.

Varjoni. Juuttaan juntti koira, jonka äly, ymmärrys ja kuulo on taas jossain toisessa
universumissa. Juoksuaika alkaa ihan justpian, joten tuon toverin korvien välissä
suuri tuuli puhaltaa visertäen ihan omia juttujaan.  Silti ystävä elämysten äärellä.

Tämmöiset päivät lataavat akkuja kestää kaikkia elämän eteen tuomia hankaluuksia. Niitäkin piisaa ihan riittävästi. Enkä edes odota niiden vähenevän, mutta kiitollinen olen siitä, että enempää ei kuormaan lastata, kuin mitä jaksaa kantaa. Tuokio meren rannan myrskyissä ja tyrskyissä auringonlaskun aikaan lataa vahvasti energiaa. Taas saa latoa kiviä reppuun - minä kannan kyllä.

Vahvaa ja kaunista - voimallisen energistä!

Minulla on ihana viikonloppu takana - ja kaksi lomapäivää edessä! Tärkeitä ja rakkaita ihmisiä olen saanut nähdä ja viihtyä yhdessä. Puutarhassa olen saanut puuhata - ja nauttia hämmentävän lämpimästä lokakuisesta aurinkopäivästä kesän lämpötiloissa. Aivan huikeaa!

Ole hyvä - ota tästä auringon, meren ja tuulen energiaa voimaksesi!

Valoa, iloa ja lämpöä viikkosi!

Perennojen ruskaa

Ihana viikonloppu alkoi! Nyt on tuplasti iloa, koska otin lomapäiviksi maanantain ja tiistainkin. Ehdin vähän askaroida omassa puutarhassa, joka huutaa syystöiden tekijää ja valkosipulien istuttajaa.

Enkeliperhoagervo (Gillenia trifoliata) menee keltaisen kautta punaiseksi. Edessä on
ohotanmaruna (Artemisia schmidtiana), jota kannattaa kerätä kuivakukka-astelmiin.

Ruska-aika todella hellii näkymiä! Näin huikeaa ruskaa ei ole joka vuonna ensinkään. Pihlajat ja vaahterat sekä haavat sun muutkin ruskapuut loistavat maisemassa tummista havuista kontrastia saaden. Sielu kiittää tästä väriloistosta!

Keijunkukkaa (Heuchera) ja varjonäkkiä (Jeffersonia dubia) hondonvaahteran
(Acher shirasawanun) alla. Varjonäkki on ottanut keltaruskean syysvärinsä

Myös osat perennoista ruskaantuvat sievästi. Tuo enkeliperhoangervo lienee hienoin, mutta rantakukka loistaa myös - kuten muutkin perennat. Syksyssä nautin kaikkein eniten ehkä tästä viimeisestä loistoista, ennen valojen sammutusta. Se on kuin ilotulitus, joka loppuu pimeyteen. Sitten nukutaan tovi talviunta keräten uusia unelmia seuraavaan kasvukauteen. Tämä lepoaika tulee kyllä tarpeeseen - se on luova lepo ja ajatushautomo.

Syyskimikki (Actaea simplex) 'Brunette' ei koskaan ehdi kukkia, mutta koristearvo onkin
lehdissä. Juurellaan kontrastia luo keijunkukat (Heuchera) ja rotkolemmikki (Brunnera macrophylla)

Tämä syksy on ollut todella lempeä ja lämmin. Sääennusteiden mukaan tätä jatkuu vielä tovin, mikä antaa pelivaraa niin valkosipulien istutukselle, kuin pensasruusumaan loppuun saattamiselle. Minulla on vielä jokunen taimi maahan saattamatta. Niin kovin tuttua on loppukiri taimistojen alelaarien äärellä pyörähdettyäni. Taimet voi istuttaa tasan niin kauan, kun maa on sulaa.

Kuunliljojen kultaisuutta pensaiden juurilla.

Kaunein mahdollien ruska, lempeät syyssäät ja pieni intiaanikesä lokakuussa - mitä muuta voisikaan säätilalta toivoa? Iloa ja valoa elämääsi! Minä odotan saavani ensi viikolla tietää, miten työkuvioiden kanssa käy. Odottavan aika on oikeasti pitkä.

Upeinta syksyä!

Työntäyteinen viikonloppu kallistuu loppua kohti. Nyt on saatu muorin entinen asunto siivottua, ja taulut seinille uuteen huusholliin. Nyt äitee saa toipua kaikesta hulinasta rauhassa! Ehdin tänä aamuna ihastella upeaa ruskaa kameran linssin läpi. Ihan huikean hienoissa väreissä luonto juhlii viimeisiä hetkiään ennen talven tuloa!

Koivut keltaisina ja pihlajat punaisina. Monta värisävyä näidenkin lisäksi
upeasti likuvärjättynä. Havujen viheys luo lämpimän taustan tälle väri-ilolle!

Aurinko paistoi, tuuli puhalsi - ja joutsenet toitottivat lähtökäskyjään. Etelään on monella kova pyrkiminen - pois kaamoksen alta. Syksy on minulle jotenkin haikeaa aikaa, vaikka maisemat ovatkin mitä upeimmat juuri nyt.

Syysaamut ovat parhaimmillaan kirpeän seesteisiä.

Syksy on haikeaa luovuttamista. Kesä on ohi, mutta ei ainaista kesää jaksaisikaan. Syksy kutsuu lepäämään ja käpertymään vähän sisään päin. Koko kesä on viipotettu aktiivisina kaikenlaisessa puuhassa. Illan pimeys ajaa pirttiin, eikä aamukaan valkene kovin nopeasti. Nyt jääkin sitä luppoaikaa, mitä ei kesällä ollut ensinkään. Toisaalta - minusta on tosi hyvä levätä ihan vaihtelun vuoksikin.

Värin perusteella voi jo kaukaa nähdä eri puulajit.

Ruska on värien runsaudessaan huimaavan ihanaa! Tuijottelen lumoutuneena lehtivihreän katoamista puun voimavaroiksi. Ihan hetken päästä puut ovat valmiita päästämään lehtensä syystuulten riepotettaviksi. Tuulessa vaahteran lehdetkin ovat kuin pieniä, sinne tänne sinkoilevia aurinkoja!

Tataarivaahtera (Acer tataricum) 'Hot Wings' vetää ihan punaiseksi värinsä lopuksi.

Mieluisia ruskapuita on pihlajien lisäksi vaahterat, mutta myös heidet vaihtavat iloiseen syyskuosiin. Upeita syyspukeutujia on toki muitakin, joista eniten odotan aina rusokirsikan (Prunus sargentii) värin vaihtoa vihreästä syvään punaan:

Keväällä tämä kukkii vaalenapunaisena pilvenä, ja nyt toisen kerran ruskan sävyissä.

Aina näin syksyllä sitä ajattelee, että puita ja pensaita istuttaessa kannattaa muistaa suunnittelussa myös syysvärit. Omalla pihalla onkin hurja ruska, kun lempisukuja puissa ovat pihlajat ja vaahterat. Kaikki eivät vielä ole päässeet edes vauhtiin!

Nuori mongolianvaahtera (Acer mongolicum) vetää pirteesti keltaisena

Kuiva kasvukausi tuottaa yleensä hienon ruskan. Näin tänäkin vuonna, kun sienitaudit eivät kirjoneet lehtipuita ruskeiksi ennen aikojaan. Nyt kelpaa kulkea ja nauttia näkymistä! Lumen tuloon on vielä aikaa täällä rannikon lämmöissä, mutta ei enää pitkästi.

Monet heidet (Viburnum) saavat makeat värit myös.
Tämä on se ihan tavallinen koiranheisi (V. opulus)

Syystyöt puutarhassa on tietenkin ihan tuskallisedti vaiheessa vielä. Pidän huomisen lomapäivänä, kun talvivalkosipulitkin pitäisi saada istutettua kylmenevään maahan. En millään saa kaikkia huomenna istutettua, joten pitää katsoa joku toinenkin päivä lomaksi.

Punalehtiruusu (Rosa glauca)

Juuri kun kuviteltiin, että muuttosouvit on nyt ohitse, niin Kuopus ilmoitti etsivänsä uutta kämppää. Entinen kun on naapurien toimesta levoton ja turvaton. Noh - meillä on nyt rutkasti ihan rutiiniakin näihin muttopuuhiin. Suorastaan elämäntapa :D Ja örveltävät ynnä tappelevat seinänaapurit voivat tehdä elämästä tosi ankeaa, varsinkin jos ei nukkumaan pääse yleisen möykän vuoksi. Enpä siis viekään juuri tyhjennettyjä muuttolaatikoita takaisin. Valmistaudumme seuraavaan muuttoon. Vuoden sisään on muuttotalkoiltu neljä kertaa - viides siis tiedossa.

Eikä postausta ilman ruusuja... 'Bonica' aukoo sinnikkäästi uusia nuppuja! Nämä on niin sööttejä syksyn piristäjiä!

Seuraavaan postaukseen toivottavasti saan laitettua ruskaantuvia perennoja. Niilläkin on koristearvonsa syksyn loistossa.

Iloa ja valoa viikkoosi! Minua kuumottelee koko ensi viikon, ja varmaan seuraavaakin hyvän aikaa - tulevat työkuviot selviävät ajallaan ja tavallaan. Odotavan aika on vain pitkä.

Kyllä helpotti!

Ihan pakko kirjoittaa tännekin, kun juuttaan iso kivi vierähti juuri sydämeltä niin että iso kolina kävi. Äitini muutettua Merenrantakaupunkiin kuukausi sitten, hänen vuokra-asuntontonsa hoitolaitoksen yhteydessä ilmeni sisäilmaongelmaiseksi paikaksi. Oireiden ilmaantuessa piti nopeasti alkaa etsimään terveempää asuntoa. Kerran rakennushomeille tai muulle sisäilmaongelmalle altistunut ihminen ei koskaan parane altistuksesta. Oireet puskevat pahenevina päälle, kun altistus uusiutuu. Pahimmillaan altistus sekottaa koko immuunipuolustuksen.

Puun ja kuoren välissä kirjaimellisesti.

Itse sain työpaikan sisäilmaonglemista reuman, mutta olen onneksi siitä parantunut. Diagnoosi kuitenkin napsahti 2000-luvun alussa, ja tuomio lopun ikää syötävistä reumalääkkeistä. No en niitä koskaan aloittanutkaan, ja terveen kirjoissa ollaan onneksi. Vaan en itsekään pysty olemaan puolta tuntia pitempään altisteisessa paikassa. Yskiminen alkaa jo vartissa, ja ääni menee reilun tunnin kohdalla. Tiedän tosiaankin, miltä se tuntuu. Siitä toipuu, kun pääsee puhtaaseen ilmaan.

Taas kiitän suuresti sitä kohtalon Suurta Kättä, joka johdatti oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Kiivaan etsinnän tuloksena löysimme äidilleni sellaisen asunnon, jonka ensimmäinen tuntu oli Rakkaus. En ole juurikaan harrastanut asuntoesittelyjä elämäni varrella. Mutta uskon kokemusteni perusteella jonkinlaiseen karmaan, joka liittyy niin esineisiin ja varsinkin paikkoihin. Mitä niiden äärellä on tapahtunut vuosien varrella, se jotenkin tarttuu tunnelmana kiinni siihen jäljelle jäävään materiaan. Ihan selittämätön tunne.

Prunus sargentii eli rusokirsikka ruskaantuu

Rakkaus on tunteena kaikkein voimakkain. Se voittaa helposti vihankin - mikä sekin on hurjan vahva tunne. Olen aina tuntenut sydämessäni, että rakkaus ei kuole - eikä se katoa edes kuoleman kautta. Rakkaus on tavallaan ikuista, ja se yhdistää meitä myös kuoleman rajan ylitse. Rakkaus myös jotenkin sitoutuu siihen ympäristöön, jossa se on elänyt. Se välittyy tunnelmana ja vahvana tunteena. Näin minä ainakin koen.

Äitini uusi asunto oli elämys ja kokemus. Siellä oli niin vahvasti Rakkaus läsnä, että kuultuani tarinat asian takaa olin ihan mykistynyt. Kunka voi vuosien rakkaus kiinnittyä paikkaan niin selvästi aistittavaksi!

'Henry Kelsey'n viimeiset kukat.

Oletko sinä koskaan kokenut moista - paikan karmaa? Rakkauden tai muun elämän jättämiä jälkiä, jotka voi tuntea vaikka tietämättä historiaa? Oikeasti olen niin hurjasti sydän täynnä tunteita, että kirjoitin tekstin, mutta etsin vain pari kuvaa viime vuodelta. Se saa nyt riittää.

Iloa ja valoa sekä rakkautta elämääsi!

Tuulee joka suunnasta

Näin taas on viikko vierähtänyt, ja tuulia on piisannut joka suunnasta. Suorastaan kuumottaa kaikkien uusien tuulien virrat. Elämässäkin tuulee hyviä ja ei niin hyviä tuulia. Lisäksi luonto on tarjonnut omia tuuliaan. Asiat nyt vain virtaavat vauhdilla myötä-, vasta- ja akanvirtoja.

Kukkenheimin väkeä sulkasadossa. Kukoltakin on lauluhöyhenet tippuneet.
Kiekuu kuitenkin ansiokkaasti.

Arkisiin askareihin on kuulunut talvikanala kunnostus, kun kelitkin viilenevät. Meidän kotikotkot viettävät toukokuusta lokakuun alkuun kesäkanalassa, jossa on hyvät ulkoilutilat ja oma pieni mökki yöpymistä varten. Kylmien tullessa on edessä talvikanalaan siirto. Talvehtiminen sujuu entisessä hevosten tallissa, johon on sisutettu viimeisen päälle viihtyisä ja virikkeellinen yksiö. Kanat kannetaan yksi kerrallaan hämärän laskeuduttua, jolloin ne on helppo poimia orrelta. Pimeässä kana on helposti noukittavissa orrelta, jonne ovat asettautuneet yölevolle.

Aika siirtyä talviaikaan näiltäkin osin. Syksyä se nyt vain on.

Satoakin on korjattu. Porkkanoista tuli ihan huikea sato. Naatit kuivasin kuivurissa kanojen evääksi talvea varten. Pysyy keltuaiset oransseina, sillä vihreän syöminen takaa maukkaat munat. Kyllä on iso ero kaupan munien ja omien kotkojen munauksien välillä!

Sytkäri mittasuhteena. Tuo porkkana painoi liki 700 gr. Viidestä potusta tuli
ihana kalakeitto kuudelle hengelle. Ei pieniä nekään! Tähteitäkin jäi.

Äiteen muutto Merenrantakaupunkiin sisältää vielä yhden kierteen, sillä hoitokodin yhteydessä oleva asunnon sisäilma ei sovellu jo herkistyneen elettäväksi. Tuli hoppu etsiä toinen huusholli. Taas kohtalon ihana varjelus johdatti, ja tänään löysimme toivottavasti äidille loppuelämän kodin! On siinä kasikymppiselle mummolle vauhtia ja muutoksia elämässä, kun kuukausi sitten muutimme "koko elämän" tänne Merenrantakaupunkiin. Nyt heti perään muutto toiseen kohteeseen.

Paraatipenkki kukkii yhä vain. Leimu on 'Peacoc Cherry Red', joka kukkii tosi
pitkään ja paljon kirkkaammin värein, kuin kuvasta voisi päätellä.

Sanguisorba hakusanensis tai japonicum. Luppio kuitenkin. Näillä pörröisillä
kukilla on tosi pitkä aika syyskesästä koristaa penkkiä. Suositelen!

Syksyn värit tuovat vaihtelua myös perennapenkkeihin. Haikeat jäähyväiset
ovat edessä. Talvi tekee tuloaan, vaikka vielä ei ole hallat käyneet.

Toivottavasti muorin kunto kestää monet muutokset. Mitä vanhemmaksi tulee, sen rasittavampaa on kohdata suuria muutoksia elämässä. Ja kun on se paha elämänkumppanikin, joka vie säännöllisesti hiukset päästä. Toivoisin niin sydämeni pohjasta, että äitini saisi rauhalliset viimeiset vuotensa, jotka tuntuisivat elämisen arvoiselle elämälle kissaa passaten, kukkia kasvatellen, runoja rustatessa ja iloisesti ystävien kanssa höpötellen ja nauraen. Sen hän olisi todellakin ansainnut!

Rantakukka ottaa myös ruskaan osaa. Tietyt perennat pukevat syysvärit lopuksi.

Minua puolestaan alkaa kuumottamaan työnhaku eri suuntiin. Olin jo lyönyt henkisesti kintaat tiskiin puutarhurin hommiin, ja hakenut kaupalliselle alalle. Missä tahansa muussa työssä ansaitsee euroja enemmän. Sydän tietenkin on tässä työssä, mutta realiteetit on mitä on. Työnjohto lähti kuitenkin ihan yllättäen muihin maisemiin, joten paikka aukesi kaupungille. Hain. Hakuprosessi näyttää venyvän, ja alkaa dead-linet paukkua muihin hakuihin. Kuumottaa! Sydän on puutarhurin hommissa, mutta talvellakin pitää syödä ja maksaa laskut. Taas totaalinen kulminaatiopaikka elämässä, jossa pohditaan suuntia. Aikataulut alkavat kuitenkin ahdistamaan päätösten tekoon.

Komeaisomaksaruoho 'Carl' on syksyn suosikeita.

'Lajos' komeamaksaruoho on valaisevan hieno syksyisessä puutarhassa.

Kukinta on vielä edessä vaaleanpunaisena pilvenä. Vaikka pakkaset kävisivät,
niin tämä jatkaa vain kukintaa. Leikkonakin tosi kestävä.

Tämän toisen variegata-lehtisen komeamaksaruohon nimen ole hukannut.

Aina kun on paljon ajateltavaa, niin siirryn fyysisesti rasittaviin töihin. Aloin nujakoida pensasruusujen toista maata, sillä ruusut edelleen odottavat taimipurkeissaan maahanpanijaisia. Minun on vain ensin perkattava rohtoraunioyrtin valtaama penkki ruusujen käyttöön. Jos kukaan on koskaan tapellut rohtoraunioyrtin voimallisten juurien kanssa, niin tietää urakan mittavuuden. Kesän tuo alue oli peitetty mansikkamaan katteena olleella mansikkakankaalla. Siinä oli vain reikiä, joten kasvusto sai vähän valoa. Kuivuus kuitenkin teki tehtävänsä, eli lapiointi ja talikointi oli tuuman helpompi homma. Niiden jättijuurten lisäksi löytyi paljon näivettyneitä juuriakin.

Kanadanruusujen koemaan 'JP Connell' tavoittelee taivaita. Nyt ymmärrän, mistä
nimi pilariruusu tulee. Kasvutapa on kuin pilari ylöspäin. Tuo latvus on noin 170 cm.

Aikonaan toin rohtoraunioyrtin Frantsilan yrttitilalta, mutta nyt pyrkimys on hävittää se maailman valtaaja. En tarvitse enää sen mittavaa invaasiota kasvimaassani. Juurten hävitys on myös ongelmallista, sillä se herää  henkiin vaikka kuinka pienestä pätkästä. Pakko sulloa juuret paksuun jätesäkkiin ja antaa muhia siellä ainakin vuodenkierron verran. Sitten tarkastetaan onko säkissä elämää enää.

Ohotanmaruna on aivan ihana syyskasvi myös. Nyt kun leikkoo oksat ja laittaa
kuivumaan, niin saa ihania tarpeita vaikka kranssien tekoon. Monasti taitan oksia
havujen ja kanervien kanssa hautoja somistamaan tai muihin syysasetelmiin.

Olen siis monen tienhaaran risteyksessä, jossa pitää revetä moneksi ja monelle. Silloin on viisainta upottaa kädet vain multaan, ja maadoittaa päässä pyörivät ajatukset selkeäksi toiminnaksi. Paljon on vielä muutakin huolehdittavaa. Yksi uuden ajokortin saanut sälli ruhjoi Prisman parkkipaikalla paremman autoni kyljenkin, joten maanataina pitää mennä vakuutusyhtiöön selvittämään tuotakin. Sääli nuoren pojan isän Volvoa myös, jolla osumaa otti meidän autoon. Jonkinlaista huolta tunnen myös oman kuopuksen ajokortin saannista lokakuun lopulla. Huoh...!

Elämän suuria hetkiä <3

Viikonlopun parasta antia oli kuitenkin A-sarjan C-painoksen avioliiton juhlat lauantaina! Olipa mahtavaa juhlia iloista juhlaa hyvässä seurassa ja runsaiden tarjoomusten äärellä. Kyllä tässä on ollut niin hurjan suurten asioiden äärellä, että pitää vähän toipua kaikesta kokemastaan.

Iloa ja valoa uuteen arkiviikkoon jokaiselle kulkijalle!

Mauri oli perin vaisu tuulahdus

Lehtien lööpit markkinoivat kunnon syysmyräkkää, joten odotukset olivatkin aika korkealla. Meillä rakastetaan kunnon myrskyjä ja ukkosia, mutta Mauri18 oli kyllä aika lattea tuulahdus vain. Merenrantakaupungissa ei voi puhua myrskystä, mutta navakkaa tuulta oli kyllä. Se ei täällä ole mitenkään erikoista, joten odotellaan oikeita syysmyräköitä.

Lähirantaan ei päässyt, kun ei saapasvara antanut myöten edetä. Vedenpinta oli +80 cm. Meri
oli kiivennyt korkealle. Kahluusaappailla olisi pärjännyt rantaan asti. Nyt taktisesti peräännyttiin.

Täällä maalla ollaan monessa talossa silleen hulluja, että myrskyt ajavat ihmisiä rantamaihin katselemaan luonnon mahtia. Ruuhkaa oli nytkin suosituimmissa rantakohteissa. En ollut ainoa kameralla varustautunut bongari. Meren äärellä myrskyn voiman voi tuntea monin aistein.

Tuuli ei ollut huikea, mutta meri velloi korkealla ja kovaa.

Myrskyn tosiaan tuntee monella aistilla. Se puhaltaa valtavaa meteliä korviin, tuntuu paineena tuulessa ja jytinänä jaloissa. Visuaaliset elämykset ovat tietenkin vertaansa vailla. Luonnon mahti on suuri, jolloin ihminen tuntee itsensä pieneksi.

Myrskyn loppu häämöttää, kun tuulen suunassa näkyy
pala kirkasta taivasta. Nopeaa tuli ja meni tämä tuulahdus.

Meri on rakas elementti, joka on läsnä jokaisessa päivässä. Meri tarjoaa aina elämyksiä vuodenkiertojen mukaan. On tosi etuoikeutettua asua ihan meren äärellä, jolloin pääsee nauttimaan meren monista iloista vuoden varrella.

Puhkua ja puhinaa, sekä loisketta ja kuohuntaa. Meri todella puhuu.

Omalta tilukselta on meren rantaa suoraa ehkä 700 metriä matkaa. Välissä on sopiva suojavyöhyke, sillä meri on tuulen suhteen ihan armoton. Olemme suojassa pahimmalta tuulelta, mutta saamme meren suojan syksyn kylmiin. Tänne ei hallat tule kuin ihan viimeksi, koska meri on kesän jälkeen aito lämpöpatteri. Tosin keväällä se hitaasti lämpiävänä pitää kelit juuttaan kylminä.

Voi Taivas ja Meri! Upeaa maisemaa kaikin tavoin!

Merenranta tarjoilee omat ominaisuutensa puutarhurointiinkin. Keväät on tosi julmia ja kylmiä, koska meri. Syksyt on lempeitä ja pitkiä, koska meri. Tästä johtuen arat ja hitaasti kasvuun lähtevät puuvartiset pärjäävät ihan loistavasti, jos tarvitsevat pitkän tuleentumisajan talvehtimiseensa. Omassa Arbetorumissa kasvatettavat puuvartiset pärjäävät ihan varmasti, jos luvataan vyöhyke III. Paljon aremmatkin pärjäävät.

Meren äärellä kunnon tuulissa ihminen vain tyhjää mielen ja nauttii!

Oikeasti vain videokuva voisi välittää tuulen ja veden voiman kunnolla. Kuvat on vain kapea hetki myräköiden jatkumossa, jossa tuuli liikuttaa vettä - joka on kerännyt hurjan voiman itseensä. Se on jotain tosi hienon suurta katseltavaa rannassa kumisaappaat jalassa.

Iloa viikonloppuusi - minä olen niin nauttinut elämästä monin tavoin. Puutarhani kyllä odottaa tekijän kättä, mutta nyt on sosiaalinen elämä saanut ansaitsemansa osan. Tänään oli kaupunkikierros ystävien kanssa, nautinnollinen lounas kiinalaisessa ja museokierros. Huomenna tulee nuorisoa puolisoineen - siis ihanaa elämää läheisten kanssa!