Pentuelämää hurrikaanin kanssa

Pentukoira muuttaa perheen arkea suuresti. Rieko (Riesa, Riepu) on nyt komen viikon ajan tohununnut arjessa mukana. Ansiolistaan liitetään odotettu määrä urotekoja. Sisäsiisteys ja hyvien tapojen omaksuminen on opinpolun tärkeimpiä perusasioita.

Minulla on tarmoa touhuta. Tässä luvallinen kaarnanpalanen silppurissa.

Sisäsiisteys on kesäpennulla omakotitalossa suhteellisen helposti opittava asia. Enimmäkseen kun ollaan ulkona. Rieko oppi nopeasti haukahtamaan ulko-ovella halutessaan ulos. Toisinaan tulee vahinkojakin, mutta kukapa sitä kesällä mattoja lattialla pitäisi? Meillä ei ainakaan tänä kesänä :)

Hyviä tapoja opetellaan joka päivä. Pieni pentu ehtii moneen paikkaan. Se sohvan alla ollut varadigiboxi ei varmaankaan virtajohtoa tarvinnutkaan. Se meni kai itsestään poikki. Pieniä muitakin "johtotehtäviä" on ilmestynyt. Kesällähän ei tarvita pesuhuoneessa lattialämmitystä. Pitänee kutsua sähkömies käymään ennen pakkasia.

Kaikkea vain tarttuu suuhun, ei sille näköjään mitään mahda!

Pienen pennun kasvu on huimaa. Kolmessa viikossa kiloja ja senttejä on tullut kummasti lisää, ja kaulapantaakin on pitänyt jo kahdesti löysentää isommaksi. Tottelevaisuutta harjoitellaan leikin varjolla päivittäin.

Istun käskystä ja pysyn jopa hetken paikoillani!

Tulen luokse käskystä niin halutessani.

Panen myös maate käskystä. Varsinkin väsähtäessäni.
Saatan pysyä siinä sekunteja pitkästi.

Asioiden oppiminen on ollut helppoa. Rieko haluaa miellyttää ja on helposti motivoitavissa. Se on kuitenkin oikein sopivan itsenäinen, mikä on harrastekoiralle hyvä ja haastava ominaisuus. Tämä pentu ei pyöri jatkuvasti jaloissa, vaan huitelee pihalla omia polkujaankin.

Minäkin kitken ja kaivan penkkejä!

Mallioppiminen sujuu oikein hyvin. Kitken kukkapenkkejä ja istuttelen kasveja kaivaen kuoppia. Silmäpari seuraa tarkasti ja viihtyy mielellään samoissa puuhissa - kunhan silmä välttää. Kasvien lajituntemus kitkemiseen on vielä opettelun astella, eikä uudet istutuskuopatkaan ole ihan oikeissa paikoissa.

Hondonvaahtera nyppimisen kohteena

Rieko on selvästi nenää käyttävä koira. Jälkeä on ihan pakko käydä kokeilemassa, sillä lahjoja näyttäisi olevan siihen suuntaan. Agility on toinen suunnitteilla oleva harrastus. Rokotuksia odotellessa leikitään perustottelevaisuutta, ennen kuin päästään sivistymään koirakentille.

Talon kissat eivät enää juokse karkuun, mutta eivät kyllä tule sisällekään. Ruokailu on järjestetty ulos, ja rapsutuksia tarjoillaan joka katille aina tavatessa. Riekon nähdessä tarjoillaan sähinää, pihinää ja lopulta kynnen heilautusta uteliaan kirsun suuntaan. Riekoa niin kiinnostaisi, mutta aristokatit ylenkatsovat. Tämäkin meni ihan odotetun kaavan mukaan. Syksyllä ilmojen kylmetessä kissat viimein kuittaavat mukavan sisäelämän hyväksyen Riekon kotielämään kuuluvana riesana. Eli universumissa kaikki järjestyksessä ja hyvin.

Mulla menee lujaa!

Mukavaa viikonloppua! Pohjanmaan rantakaistale kuittaa sadetta saaduksi 22,5 mm. Joka tippa tarpeeseen.

Kanadanruusujen koemaan talvehtimistiedot

Vihdoin ja viimein - nyt tarinaa siitä kuinka koemaa selvisi talvesta. Talvihan ei ollut pakkasminimiltään ollenkaan paha - suorastaan lempeä. Luntakin oli marraskuusta eteenpäin edes vähäinen kerros. Haasteena olikin sahaavien lämpötilojen tuottama tiukka jääkansi maan pinnassa. Haasteet viime talvessa oli erilaiset kuin tavallisesti.

Kevät taas oli ihan jäätävän pitkä ja kylmä. Pahin vuosikymmeniin. Mielestäni ruusujen versot olivat vihreät ja hyvät, kunnes kevään kylmät tuulet purivat viikkoja. Ehkä olisi pitänyt malttaa jättää suojaukset paikoilleen pitempään, mutta olin kaiketi malttamaton näkemään talvehtimisen onnistumista. Ja tavallisesti kevät tulee, mutta nyt se venyi kolmisen viikkoa yli normaalin.

Tapaamme jälleen, Quadra!

Koeruusumaita minulla oli kaksi penkkiä. Toinen niistä suojattiin kokeen antamin ehdoin tyvimullituksella, ohuella (noin kahden sentin) lehtikatteella ja kokeen ohjeista poiketen kevyellä havukattauksella. Ehdoin tahdoin en halunnut taimia tapattaa auringon kuivatukseen, joten lisäsin havut molempiin penkkeihin. Ne ovat täällä oikeasti tarpeen.

Viime kesänä sateista niin kärsinyt Morden Ruby olikin tosi vahva talvehtija.

Toinen penkki on koe kokeen sisällä. Siinä on lähes samat lajikkeet, mutta lisäsin useimmille rahkasammalta juuristoalueelle ja versojenkin peitoksi ainakin osittain. Kolme köynnösruusua sai myös pakkaspeitosta kääreen. Tämä penkki selvisi selvästi paremmin. Jotta laji olisi riittävän mystinen, niin jokin lajike selvisikin paremmin  tavallisesti suojatussa, mutta suurin osa pärjäsi paremmin extrasuojauksella.

Pakkaspeitolla suojattu Morden Centennial säilyi. Pidän siitä kovin!

Sitten itse lista. Siitä selviää lajike, montako kappaletta istutettu ja miten selvinnyt. Hävikit kuuluvat lajin luonteeseen, nopeasti laskien 12 ruusua on kuollut. Mutta nyt listana lyhyt talvehtimisinfo:

JP Connell 2/2 elossa, latvat paleltuivat
Lambert Closse 2/3 elossa, lähti juuresta
William Baffin 2/2 elossa, latvat paleltuivat
Morden Centennial 2/2 elossa. Paljon paremmin selvinnyt sai extrasuojauksen pakkaspeitosta.
Quadra 1/2 elossa. Selvinnyt suojattu rahkasammalella.
Morden Blush 1/1 elossa, latvat paleltuivat
Morden Belle 1/1 kuollut. Tämä harmittaa!
John Davis 1/2 elossa, lähti maan alta kasvuun
Hope for Humanity 1/1 kuollut (ei ollut oikea HfH, vaan jokin teehybridin kukin varustettu)
John Cabot 2/2 elossa, kärjet paleltuivat
Nicolas 2/2 elossa. Paremmin selvinnyt sai rahkasammalesta extrasuojaa
Prairie Joy 1/2 elossa
Emely Carr 2/2 elossa
Adelaide Hoodless 2/2 elossa
Morden Fireglow 2/2 elossa, taimet oli tosi pieniä ja heikkoja jo lähtöjään
Morden Ruby 2/2 elossa, versojen kärjet paleltuivat vain vähän. Yllätti vahvalla talvehtimisella.
Felix Leclerc 2/2 kuollut, taimet olivat pieniä
Henry Kelsey 2/2 elossa, latvat paleltuivat
Cuthbert Grant 1/2 elossa
Morden Snowbeauty 2/2 elossa
Campfire 1/1 elossa

Ranskanruusuista verrokkeja samassa maassa:
Belle de Crecy 1/1 elossa, latvat paleltuivat
President de Seze 1/1 elossa, latvat paleltuivat
Luise Bugnet 1/1 elossa, vähän paleltui
Dutchesse de Montebello 1/1 elossa
Alain Blanchardt 1/1 elossa

Aspirin 2/2 kuollut, vähän elämää on toisessa, mutta tuskin selviää.
Baronesse 1/2 kuollut. Selvinneellä oli rahkasammaleesta kate
Bonica 3/5 elossa. Selvinneillä oli rahkasammalkate
Nina Weibull 1/1 elossa
Ingrid Bergman 1/1 elossa
Rody 2/2 elossa
Ilo 1/1 elossa
Sointu 1/1 elossa

Aspirin oli kukintamaanikko, johon ihastuin valtavasti. Molemmat taimet
kuolivat, mutta uudessa ruusumaassa on kaksi uutta omajuurista yksilöä.

Pientä epätarkkuutta voi olla lopputuloksessa, sillä nimilappuja katosi talven aikana tai hautautui tyvimullituksen ansiosta. Kunhan kukkivat, niin tunnistetaan tarkemmin. Istutuskarttakin on. Hyvässä tallessa. En löytänyt sitä vielä tähän hätään.

Nina Weibull oli vahva talvehtija, joka kasvaa tukevin versoin nopeasti.

Iso osa kanukeista on jo nupulla ja kasvu on tervettä ja rotevaa. Talvehtimisessa oli eroja, mutta analysoin niitä myöhemmin. Uskoisin hyvään ruusuvuoteen, mikä tuottaakin rutkasti iloa!!!! Uuden ruusumaan myötä ilokin tuplaantuu, vaikka niin tekee talvehtimisen haasteetkin.

Mukavaa viikonlopun jatkoa jokaiselle blogissa kulkijalle!

* Muokattu selviämislistaa tarkemman tutkimuksen jälkeen. Nicolaksesta ja Morden Centennialista on myös toiset kappaleet elossa.  Samoin löysin ranskanruusuista Alan Blanchartdtin elossa. *

Uuden ruusumaan tilannepäivitys

En jaksa ahtaa kahden ruusumaan kuulumisia samaan postaukseen, joten aloitetaan tuoreimmasta tapauksesta. Tantaun ja Kordesin ruusuista tehtiin talven pimeinä iltoina yhteistyössä RuusuKummin kanssa istutussuunnitelmaa. Taimet tulivat keväällä, ja niitä on hoidettu kasvihuoneen hoivassa kunnes saivat antaa tilansa tomaateille. Siitä pitäen ne ovat olleet avomaalla purkissaan.

'Matador'in hehkulle on vaikea hakea vertaa. Syvää samettia on kukkansa -
tähän(kin) ihastuin ihan täysillä!

Yhden lajikkeen kanssa oli ongelmia, sillä kaikesta tehohoidosta huolimatta kaksi 'Pomponella' ruusua kuihtui. Koitin elvyttää runsaalla kosteudella, varjolla ja lopulta pussi purkin päällä pitämässä korkeaa ilman kosteutta. Silti ne eivät alun lupaavista silmuista huolimatta jaksaneet, vaan kuivuivat. Pieni menetys kokonaisuuden rinnalla, ja kolme samaa sorttia lähti kyllä elvytystoimissa kasvamaan.

'Dolomiti' on kaksivärinen ja tosi nätti

Kesä viipyi ja kevät piti kylmyydellään ennätysmäisessä otteessa. Hommat viivästyivät, mikä harmitti mutta ei ollut vakavaa. Ensimmäiset ruusut ehtivät kukkaan purkeissaan, joita olin huolella kastellut ja lannoittanutkin. Lopulta kaikki osat saatiin rakenneltua, eli haettua kuorma hevosen lantaa, korjattua jyrsin ja työstettyä kasvualusta. Istutus oli yhtä juhlaa!

Kaikkien romujen kanssa - saako esitellä Ruusumaa II

Kuva on huono, mutta ei nyt ole parempaa. Tämä on lähtöpiste joka kehittyy. Käytävien osuus näyttää järkyttävän suurelle, mutta siinä on optinen harha. Levitin katetta reilusti penkkiä ylöspäin. Käytävät oikeasti ei ole kovinkaan leveät. Tuo keskikäytävä on oikean kulkuväylän kokoinen ja nuo neliöiden hoitokäytävät on vain kapeat välmät.

Kovin panostus on kasvualustassa. Siinä pitää olla syvyyttä 60 senttiä, mikä on ihan hurjan paljon. Ruusut istutetaan jalostuskohta noin 15 sentin syvyyteen. Tästä johtuen hyvin kasvaneista taimista jäi näkyviin suurin piirtein latvatupsu. Tein jälleen kompromissia istutussyvyyden kanssa, sillä osa taimista ei ollut kasvanut 15 senttiä korkeammiksi. Jätin ne kuopalle ja lisään multaa niiden kasvettua.

Yhdeksän neliötä hehkuvan punaisia ruusuja. No välikäytävä vie vähän pinta-alaa.

Koostin kasvualustan multavasta perusmaasta, hevosen lantakompostista, turpeesta ja lisäsin multakasan multaa sekä tuhkaa. Katteeksi kokeilen Mustaa multaaa säkistä, sillä en uskaltanut liikalannoituksen takia kattaa lantakompostilla. Viisainta sorvata perusmaahan peruslannoitus ja antaa taimien juurtua. Toisena vuonna voi buustata terhakkaammalla lannoituksella, mistä lisää juttua seuraavassa postauksessa. Ekan vuoden tärkeä juttu on riittävä kastelu. Kastelen samalla intensiteetillä kuin tomaatteja. Ne eivät kuivahda ensinkään, mutta eivät kärsi liikakastelustakaan.

Toiset yhdeksän neliötä purppuraisia ruusuja

Pari kärhöäkin pääsi ruusumaahan. Tarkoitus on lisätä sinne myös perennoja sisustamaan ruusujen eloa ja tuomaan väriä myös alkukesään. Koeruusujen maa on tehty vailla visuaalista ajattelua pelkästään tutkimaan niiden menestymistä V-vyöhykkeellä. Siitä on nyt paljon opittu mm. hoitokäytävien suunnittelussa sekä ruusujen sommittelussa. Koen edistyneeni hyvässä opissa.

Purppuraisten ruusujen penkkiä koristaa viinikärhö 'Venosa Violacea',
jonka menetin tappotalveen 2015/2016. Uusintapainos tuli Westphalilta.

Kärhöpenkkien uudistaminen alkoi istuttamalla ruusumaahan muutamia lajikkeita. Kärhöseinää varten onkin taimet koossa, kunhan saan aikaiseksi istuttaa ne syvälle kunnostettuun maahan.

Samaan telineeseen edellisen kanssa sujahti uusi tuttavuus 'Night Veil'

Kärhöt ja ruusut ovat mielestäni upea yhdistelmä. Ne viihtyvät samoissa oloissa ja kärhöt eivät vie ruusujen elintilaa, vaan kiipeävät omiin korkeuksiinsa. Molemmissa on runsasta valikoimaa sommitella värejä yhteen.

Kunhan tämä syksyltä tuntuva kylmä kausi hellittää otteensa, niin postaan ekan ruusumaan kuulumiset. Tämä +10 astetta ajoittaisessa tihkusateessa ei tunnu ensinkään heinäkuiselta. Heinäpoutia odotellessa! Nykyisessä trendissä kesän lämpösumma ei kovin korkealla pääse nousemaan.

Helteisten kesäpäivien antia

Tämä keskikesä on vain hienoa aikaa! Aurinko paistaa ja tuuli vilvoittaa juuri sopivasti. Puutarhassa kukinta vain kiihtyy. Valokuvien kanssa on vähän hankalaa, sillä juuri tuo hillitön auringonpaiste hankaloittaa kuvaamista.

Tänä vuonna kukkivat puut tulevat runsaudellaan esille maisemasta. Kirsikat kukkivat aivan valtoimenaan,  samoin omenat. Koristeomenasortteja on täällä kaksi. Punakukkainen, riippuvaoksainen Neuvoksenomenapuu on kukkinut paremmin kuin koskaan:

Neuvoksenomenapuu eli Malus 'Echtermeyer'

Tämä tekee kukistaan pieniä, tulenpunaisia omenoita. Ne koristavat Neuvoksen syksyä, mutta ovat kelvottomia hyötykäyttöön.

Neuvoksen kukkarunsautta, jonka auringonpaiste latistaa.
Kukkiessaan se on päätä kääntävä näky.

Marjaomenapuu on yksi meidän muistopuita. Se istutettiin kihajaispäivämme muistopuuksi 17.7.1998 eli pian 20 vuotta se on saanut kasvaa. 

Marjaomenapuulla on runsas kukinta oikeastaan joka vuosi.

2000-luvun alussa erittäin pahana myyrävuotena se melkein kuoli jyrsijöiden tuhotöihin, mutta sain sen pelastettua. Siitä pitäen leveyttä on kasvanut ja kukkarunsautta riittänyt.

Paha kuvata kovassa auringon paisteessa, mutta puun koko olemus näkyy
tässä. Samoin autoremontin romut...

Rhodojen vuosi on merkittävän hieno. Portaan vierellä kasvavat 'Haaga' ja 'Mikkeli' pistävät parastaan. En muista vuosiin tämmöistä runsautta kukinnassa. Rhodot ovat lähellä sydäntäni, joten onnistunut ja runsas kukinta ihastuttaa.

Porraspielessä rhodot 'Haaga' ja 'Mikkeli'

Rhodot on menestymisensä äärirajoilla V-vyöhykkeen rantamailla. Siksi tämmöinen täydellinen onnistuminen hykerryttää. Se kun vaatii hyvän nuppujen muodostumisen edellisenä kesänä ja niiden onnistuneen talvehtimisen. Nyt osui kaikki vaadittavat osaset paikoilleen!

'Haaga' on reilut 16 vuotta kasvanut paikassaan.

Saimme 'Haaga'n Maestron tädiltä, joten muistokasvista tässäkin on kyse. Antajansa on jo edesmennyt, mutta tämän myötä rhodoharrastus lähti vauhtiin.

'Mikkeli'n latvakorkeus on noin kahden metrin tietämillä.
Istutusvuosi on sama kuin 'Haaga'lla. Ja istutin alkujaan ne liian liki toisiaan.

Sitten haluan esitellä hienon kotimaisen jalosteen, jota ei vielä saa yleisesti taimitarhoilta:

'Kristian's Pink'  tulee joskus yleisesti saataville.
Sen on jalostanut ja rekisteröinyt lajikkeeksi Kristian Theqvist.

Kristian Theqvist on pitkän linjan rhodomies, jonka antaumuksellisen jalostustyön helmiä täällä on talvenkeston kokeilussa useampiakin. Tämä lajike on saatu rekisteröityä, ja se on ehdottomasti erittäin kestävä lajike!

'Kristian's Pink' lähikuvassa. Kukassa on aavistus lilaa.

Myös muita mielenkiintoisia risteymiä on täällä. Osmo Jussilalta sain viime kesänä tämmöisen:

'Haaga x Feuerschein' kukkii Haagaa paljon punaisemmin kukin.  Monissa
risteymissä käytetään toista emoa tuomaan esim. kestävyyttä ja toisesta
toivotaan jotain muuta omininaisuutta.

Rhodojen risteytys on pitkäjänteistä puuhaa. Tämäkin nuori rhodo on saanut alkunsa 2004 ja nyt on kukintaiässä. Risteytyksestä kukkivaksi voi helposti mennä se 10 vuotta. Todella pitkäjänteistä työtä!

Aureum x Goldschantz - lähes keltakukkainen rhodo.

Toissa talvi pahoinpiteli vakavasti alppiruusuja, joten onnistuneesta toipumisesta olen hurjan iloinen. Muutama alppiruusu kuoli, mutta lisää olen istuttanut.

Ehkäpä jo seuraavassa postauksessa päästään uuteen ja vanhaan ruusumaahan sekä niiden kuulumisiin! Lopuksi puutarha-apulainen Rieko:

Olen mitä ehtivin apulainen puutarhassa!

Hurrikaani Rieko ja ruusumaa kakkonen

Otetaan ensin pakolliset pentukuvat. Riekon eilinen päivä oli niin rankka, että päivä kului melkosestaan nukkuessa. Penikasta oli vähän veto pois, mutta unessa sulatetaan kokemuksia - niin varmaan koiravauvallakin.

Rauhallinen poseeraaminen onnnistuu joskus. Harvoin.

Illasta olikin sitten ihan järjettömän paljon energiaa, jota juostiin pihanurmella heti pitkän aikaa:

Hurrikaani tulee!

Kamera saa olla pentua kuvatessa sarjatulella. On se nopee!

Australianpaimenkoira on touhukas kaveri

Yhteiselo on alkanut suotuisissa merkeissä ja äkkiähän tämä pentuaika menee ohi. Siksi pitääkin valokuvata hartaasti muistojen vuoksi. Kiusaan teitä kuvilla ja tarinoilla.

Sitten se luvattu ruusumaa kakkosen päivitys. Kevät oli pitkän ja kylmä täällä Pohjanmaalla. Kaikki on 2-3 viikkoa myöhässä - myös minun ruusumaani. Sain kuitenkin apua kärräyshommissa:

Viaton ohikulkija tarjosi apua... ja joutui paskakuskiksi.

Sitten hajosi jyrsin, jota Maestro kunnosti taas toimivaksi. Aikansa siinäkin meni, kun osia piti vaihtaa. Lopulta pääsin jyrsimään. Eli perusmultamaahan lisättiin hevosen lantaa, tuhkaa ja jyrsittiin sekaisin.

Kasasta lisää multaa, jotta kasvualustaksi saadaan 60 senttiä.

Taas rakennetaan hartaasti kasvualustaa, sillä kaikki alkaa mullasta. Syvälle sekoitin hyvästi hevonpaskakompostia, päälle lisäsin multaa kasasta. Mittasin kasvualustan syvyyden tikulla ja mitalla.

Taimipasianssia

Lopulta välikäytävät on lapioitu, päällysmultaan sekoitettu turvetta ja istutus voi alkaa. Se on sangen työlästä, kun istutuskuopat on niin juuttaan syviä. Mutta pehmeään maahan on helppo kaivella. Joka kuopan pohjamaahan sekoitin vielä hevonpaskaa, laitoin vähän multaa väliin ja istuttelin taimet.

Topakoita ruusunalkuja pääsemässä juurtumaan maahan

Taimipurkki poikineen upposi syvälle multiin. Nupullahan nuo jo ovat, osa kukkiikin. Katteeksi ajattelin kokeilla mustaa multaa säkistä. Valmiista maasta ei ole kuvia, kun kamerasta loppui akku. Tulevaisuus näyttää kuitenkin sangen ruusuiselle!

Hurrikaani talossa!

Autossa istumista 1200 kilometriä kahdessa päivässä on urakka. Se on takana ja hyvänä syynähän oli pieni hurrikaani:

Australianpaimenkoira Goldenoldies Enjoy The Silence kahdeksan viikkoa.
Silmänsä ovat oikeasti ruskeat, mutta salama askaroi omiaan.

Tänään koitti kuopuksen todella pitkään odottama päivä, eli haimme Lopelta erinomaisen terhakan harrastuskoiran alun. Pentueen The Matami, joka päsmäröi myös ruokakupilla. Sen huomasi vyötärön ympäryksestä. Sanottakoon että pentupyöreyttä oli himpun enempi kuin sisaruksillaan. Pyöreyttä on hyvä ollakin, sillä täällä elo sujuu melko tavalla ulkona askaroidessa ja vapaana liikkuessa.

Tämä kuva on tiivistettyä onnea ja unelman toteutumista.
Penikka merkkasi heti Kuopuksen ihmisekseen.

Kissat ovat pyörähtäneet näköetäisyydellä pöyristyen näkemästään. Jokainen on tuijottanut hetken ja sitten reagoinut tapojensa mukaan poistuen nopeasti muualle. Nyt ne ovat tietoisia asiasta - talossa on TAAS joku ylimääräinen henkilökunnassa. Ja tarkistusten jälkeen se näyttäisi jäävän. Siinäpä kissoilla pohdintaa taas toviksi aikaa.

Työnimenä on Rieko, jonka taustalla on hurrikaanin nimi. Pieneltä hurrikaanilta tämä tuntuu, mutta lähempi tutustuminen antaa osviittaa onko nimi koiraa myöten.

Minäkö hurrikaani :D

"Rieko" on osoittanut jo hyvää tilanneälyä kissojen kanssa. Matkustaminenkin sujui alun pienen itkun jälkeen kuin vanhalta tekijältä. Pysähdyimme tunnin välein vähän jaloittelemaan, juomaan ja pissille. Autoon ei tullut yhtään pissiä. Tästä se pitkä kumppanuus alkaa!

Puutarhakuulumisa seuraavalla kertaa - ruusutkin jo pöhistelevät ja uusi ruusumaa vaatii päivitystä tänne. Minä vietän huomisen mammalomaa ja kuopus on vastuussa työpäivän aikaisista kasvatustoimista.

* Lisäys*
Ensimmäinen yö meni rauhallisesti. Pentu nukkui hyvin ja herättiin kerran pissille. Tämä veijari osaa jo pyytää itse ulos hädän hetkellä!

Kiivaan keskikesän tuokiot - hauskaa Juhannusta!

Kesä repesi kerrasta, vaikka nytkin on villasukkakelit juhannusaatossa. Luonnossa tapahtuu kaikki niin hurjan nopeasti. Pikavilkaisu kuluneen ajan highlighteihin:

Toveri Siili on ollut ilonamme iltaisin. Kiva veijari!

Siilin tuhinat kuuluvat iltaiseen äänimaisemaan. Se asustaa talomme alla. Erään iltayönä nähtiin kuitenkin seuraavaa:

Menossa siilien pitkäveteiset lemmenpuuhat.

Jopa löytyi paikalle sulhanenkin. Morsio oli vastahakoinen. Homma jatkui varmaan hamaaan aamuun asti, joten toivotaan sulhon sinnikkyyden poikivan siilivauvoja iloksemme.

Suuri onni ja riemu koitti tämän lastin myötä:

Lavallinen palanutta, turvekuivikkeista hevosen lantaa!

Voi onnea - jokunen kuutio hyvää paskaa! Tämä teki onnelliseksi. Toiset naiset vaativat koruja, kalliita lahjoja ja matkoja - minä onnellistuin pitkäksi aikaa kuormalla ehtaa paskaa.

Siinäpä sitä - koko vuoden tarvis kerta kippauksella.

Uusi ruusumaa sai höystönsä, entiseen lannoitus tuli samaa rataa ja moneen muuhunkin kohteeseen on levitetty lantakerros. Käytän sitä katteena, joka lannoittaa ja pitää maan kuohkeana.

Nyt vietetään kuitenkin Juhannusta, grilli jo lämpiää ja herkkuja on moneen lähtöön. Ihan hiljaa vain kotona hissutellen ollaan koko sakki, mutta huomenna Subaru starttaa etelän turneelle. Seuraava päivitys varmaankin sisältää vauvakuvia. Eli hauvakuvia.

Pihlaja 'Magnifica'

Hauskaa Juhannusta itse kullekin täällä piipahtajalle!