Ruusulajikkeet: 'JP Connell'

Viehkon kellertävästä nupusta aukeaa lopulta lähes valkoinen kukka. Sellainen on kanadalainen JP Connell:

Kellertävyys haalistuu aika nopeasti.

Kanadanruusujen kestävyyskokeen kotisivu kertoo tästä seuraavaa:

Explorer-sarja, Kanada 1987

Kukinta
Nuput kauniin sitruunankeltaiset. Kukat kermanvalkoiset, 7-9 cm, yksittäin tai 3-8 kukan ryhmissä. Kukkii runsaasti heinäkuussa, uusintakukinta syksyllä. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla. Kukat hieman herkkiä sateelle.
Korkeus ja leveys
Korkeus 120 cm,
Lehdet ja muoto
Lehdet tummanvihreät ja kiiltävät. Vähäpiikkinen. Pystykasvuinen.
Kestävyys
III (IV)
Terveys
Melko hyvä vastustuskyky sienitaudeille, mustalaikkua voi esiintyä
Tuoksu
Hento mutta miellyttävä
Hoito ja viljelyolosuhteet
Viihtyy täydessä auringossa, ravinteikkaassa, hyvässä maassa.
Käyttö
Sopii pieniin ryhmiin ja yksittäispensaaksi. Kestää pitkään maljakossa.

JP Connell oli ensimmäinen nuppunsa auki saanut ruusu uudessa ruusumaassani. Mihinkään hurjaan kukintaan tämä ei alkanut, mutta heinäkuussa se tekaisi näytteet ja syyskuussa uudestaan muutaman kukan verran.

12.7. kuvattuna. Ei yllä tukeen, mutta hyvin pysyi pystyssä itekseenkin.

Sateenkestossa tämä kuului kärsijöihin, vaikka ei kukkinutkaan pahimpien sateiden aikana. Jokunen nuppu tärvääntyi aukeamatta sateiden vuoksi. Odotellaan rauhassa tämän kasvua ja tuuhistumista ja katsotaan rankkausta sitten. Nyt tältä meni eka kasvukausi juurtumiseen. Ehkä ensi kesänä nähdään perammat näytteet tämän ruusun todellisesta potentiaalista. Valkoiset ruusut ovat kyllä lähellä sydäntäni. Ne ovat niin puhtaat ja synnittömät :)

7.9 kuvattuna yksittäisiä kukkia, ei pursuavia kukkaterttuja

29.9 vähän lisää kukkia.

Tänään yritin taas siperialaisessa kelissä väkästellä ruusumaan jyrsijäaitaa. Sain verkot asennettua, mutta puolet puuttuu. Huomenna lähdetään maalikylille ja koitan metsästää puuttuvat seitsemän rullaa. Sitten voisi taas palelluttaa näppinsä ja varpaansa, sillä tuuli tekee muuten niin siedettävistä pakkasasteista pirullisia. Sentään aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Hämmentävää.

White Trash (*) -porukan viimeinen on Nipa alias Nipsu (ja Nipsander ynnä muuta vähän sinne päin oleviä lempinimiä) Tämä on siis Hattaran pentu ja Pufflen sisko. Sisaruksilla on ikää reilut kolme vuotta.

Nipsu on ainoa lyhytkarvakissa tässä  kattilakunnassa.

Tämä katti erottuu tavallisuudellaan. Muut katit on pitkävillaisia, osa monivarpaisia ja yksi töpöhäntä. Tämä on ihan tavallinen maatiaiskissa. Ei edes erityisen seurallinen, eikä muutenkaan erotu porukasta kuin ehkä huumorintajuttomuutensa osalta.

Sisko ja sen Veli. Toisella on älliä ja toisella ei.

(*) Urbaani sanakirja: White Trash: Epäsivistynyt, kouluttamaton, köyhä, juoppo, roskaruoalla elävä työmarkkinoiden ulkopuolella oleva rikollisuuteen ja/tai väkivaltaan taipuvainen valkoihoinen ihminen. Usein paljon tupakoiva, tatuoitu ja omaa lapsia, joiden isän/äidin kanssa ei ole yhteyksissä.

Ruusulajikkeet: 'Morden Belle'

Edelleen informatiivisena kuvauksena kanadanruusujen koelajikkeiden esittelyssä viehättävä 'Morden Belle'. Kivipellon Sailakin lukee tätä vain yhdellä silmällä, ettei vain hurahtaisi ruusuihin :) Mutta lukee kuitenkin! Ja hurahtaa :P

'Morden Belle' aloitti heinäkuun puolessa välin kukintansa.
Että ruusu osaakin asetella terälehtensä kauniisti kukassaan!

Taas lainataan tietoa kanadanruusujen kokeen sivustolta:

Parkland-sarja, Kanada 2002

Kukinta
Kukat täysin kerrotut, vaaleanpunaiset, 3-5 kukan terttuina. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla.
Korkeus ja leveys
90 – 100 cm ja yhtä leveä
Lehdet ja muoto
Lehdet syvän tummanvihreät, kiiltävät. Pystykasvuinen.
Kestävyys
V, lumipeite tarpeen ylemmillä vyöhykkeillä.
Terveys
Erittäin hyvä vastustuskyky sienitaudeille.
Tuoksu
Hennosta keskivahvaan. Houkuttelee perhosia.
Hoito ja viljelyolosuhteet
Tarvitsee hyvän maan ja aurinkoisen paikan.
Käyttö
Sopii sekä ryhmiin että yksittäispensaaksi.

Tämä ruusu oli jotenkin pieni ja huomaamaton, kunnes alkoi kukkia heinäkuun puolen välin jälkeen (17.7). Vähin erin se koheni suuremmaksi jatkaen edelleen kukintaansa.

Pienehköjä kukkia tiuhassa. Sävykkyyttä tuo kukinnon vaaleneminen iän myötä.
Kuva on otettu 1.8.16

Tästä ei koskaan jättiläistä kasvakaan, joten tämän voi istuttaa pienempäänkin tilaan. Kukinnan pituus oli taas koeruusujen parhaasta päästä jatkuen lokakuulle asti koko ajan vain parantaen. Kukkia oli niin paljon, että ruusu tarvitsi tuen, vaikka muutoin olikin tanakkakasvuinen.

Kuva 7.9.2016

Jatkuvat sateet eivät tehneet tätä ruusua kauniimmaksi, sillä ylöspäin katsovat kukat pitivät veden seisomassa terälehtien välissä. 

Kuva sadekesänä 12.7.2016. Osa terälehtiä mätäni.

Ottaen huomioon jatkuvat sateet, niin kohtuullisen hyvin tämä kuitenkin sadetta kesti. Nuppuja ei mädäntynyt sateen vuoksi, vaan avonaisiin ja ylöspäin katsoviin kukkiin seisova vesi teki tuhojaan  jonkin verran. Olisi pitänyt jatkuvasti käydä ravistamassa vedet kukinnoista pois.

29.9.2016 edelleen täynnä kukkia - todellakin Belle!

Tämäkin oli niitä ruusuja, joilta saksin riistin loput kukkaryppäät ja nuput. Ei se osannut lopettaa! Bellen talvehtimista odotan kovasti innolla. Mitä tuokaan ensi vuosi, rotevammat varret ja tuhdimpi juuristo? Morden Bellelle lataan odotuksia. Nämä ensimmäisen vuoden istukkaat antoivat vain maistiaisia ja makupaloja - odotuksiin nähden ihan mahan täydeltä! Kahden vuoden päästä ollaan täydessä vauhdissa vasta.

Muutoin yritin tänään asentaa jyrsijäverkkoa ruusumaan ympärille. Jäädyin ytimiäni myöten ja heitin homman toistaiseksi kesken. Ei mulla riitä verkkokaan ja sitä pitää maalikylillä käydessä ostaa lisää. Tuuli oli ihan pirullisen kylmä, joten vetäydyin pirtin lämpimään. Tuntuu ettei veri kierrä vieläkään varpaissa, vaikka vetäisin pitkävartiset villasukat toisien villisten päälle. Villasukat on naisen parrat ystävät!

Hattara oli ruusumaan vahtina koko kesän.
Vasemmalla 'Lambert Closse' ja oikealla 'Ingrid Bergman'

Näkyy joka postauksen perään hyppäävän joku talon kateista, joten jatketaan samaa linjaa. Ruusuja piisaa kyllä enempi kuin kissoja. Hattara on reilut nelivuotias pitkäkarvamaatiainen, joka on Pufflen ja Nipan emäkatti. Tämä kolmikko muodostaa White Trash porukan. Hirnakalle muistona Hönö-Ellistä, notta tää on Ellin siskopuoli. Ja ei, ei tämäkään ole tervepäinen :D

Jatketaanpa yhdessä sujuvasti palelua! Ei nämä pakkasasteet mitään, mutta tuo hiivatin tuuli... grrr!

Ruusulajikkeet: William Baffin

Ruusulajikkeiden esittelyssä seuraavaksi valitsin 'William Baffin' köynnösruusun.

Sävykäs kukka isoissa tertuissa

Kanadanruusujen koeprojektin kotisivu kertoo seuraavaa;

Explorer-sarja, Kanada 1983

Kukinta
Kukkii runsaasti heinäkuun alusta syyskuun loppuun. Kukat puolikerrotut, roosamarinoidut, keltaiset heteet erottuvat hyvin. Ei arkoja sateelle. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla.
Korkeus ja leveys
2-3 m
Lehdet ja muoto
Vehmas lehdistö keskivihreä ja kiiltävä. Voimakaskasvuinen köynnösruusu. Piikikäs.
Kestävyys
V, ehkä Pohjantähteäkin kestävämpi
Terveys
Lähes täysin vastustuskykyinen sienitaudeille.
Tuoksu
Hento ruusuntuoksu. Lehdet tuoksuvat kevyesti omenalta.
Hoito ja viljelyolosuhteet
Viihtyy täydessä auringonpaisteessa ja kevyessä varjossa
Käyttö
Luotettava köynnösruusu, ei tarvitse laskea alas talveksi.

Tämä köynnösruusu pääsi vähän myöhemmin kasvuvauhtiin. Taimet toki olivat rotevaversoisia, mutta lehdet puhkesivat niihin hitaasti ja vaivalloisesti. En tiedä missä oloissa näitä on talvetettu, mutta jotain vaikeuksia näillä oli.

Tekstissä mainitaan, että olisi kestävämpi kuin 'Pohjantähti' ja se on paljon se! Pohjantähti on meillä viihtynyt huonossa paikassa itäseinustalla suojaamatta ja hoitamatta yli 10 vuotta. Pari kertaa se on kuollut maata myöten joko myyrien tai pakkasen vuoksi. Vaan aina se versoo uudestaan.

'William Baffin' ja taustalla 'Ingrid Bergman' pyrki väkisin kuvaan mukaan.

Ehkä hivenen hitaasta alusta johtuen kukinta ei ollut niin runsasta, mutta ensi kesä näyttää mikä tämä on ruusujaan. Valitsin toisen näistä erityisesti talvisuojattavaksi, josko versotkin säilyisivät ja tästä saisi köynnösruusun kasvatettua. Mikäli versot kuolevat talveen, niin tämä ehtii kesässä kuitenkin kukkimaan matalampana pensaana. Kaikkineen tämä kasvoi ensimmäisenä kasvukautena lamoavasti noin 60 sentin korkuseksi. Kukintaa oli pienin tauoin heinäkuusta elokuulle ja sitten syyskuussa uudestaan. Syyskuun kukinta oli runsas. Jotenkin jäi sellainen olo, että tämä ei kehnosta alusta johtuen saanut vielä näytettyä potentiaaliaan. Toivottavasti nämä ehtivät kuitenkin tanakasti juurtua, niin ensi kesänä katsellaan tarkemmin Williamin tapoja ja kykyjä.

Ja sitten taas toisiin aiheisiin. Lyhenevät päivät käyvät hiljalleen kirpakoimmiksi. Tuulen suunta on jumittanut koillisen ja idän suunnalta puhaltavaksi, siperialaiseksi hönkäykseksi. Vallitsevalla tuulen suunnalla ei sula ja lämmin meri auta yhtään. En usko talven tuloon, sillä merivesi on edelleen +5 asteen luokkaa Raahen edustalla. Se on tähän ajankohtaan paljon. Perun puheeni näiltä osin, jos tuulet jäävät Siperian kantille.

Kirkasta keliä pikkupakkasessa. Mutta tuo viima...!

Loppuun vielä oma halloweenkissamme Welho. Tuo hännätön ja monivarpainen mutanttikissa, joka on nyt talon vanhin kissa:

Pieni vampyyrikissa :)

Joku joskus väitti, että täysin mustia kissoja ei ole olemassa. Kävin tarkasti Welhon turkin läpi ja aivan oikein - kolme valkoista karvaa on rinnassa! Muutoin kissa on pikimusta nenänpäätä ja tassunpohjia myöten. Mutiaiseksi tai Sutturaksi sitä myös nimetään :D

Tarkenehan pakkasissa! Karaistuminen tapahtuu kahdessa tai kolmessa viikossa. Sitä odotellessa...

Ruusulajikkeet: 'Nicolas'

Taas yksi lajike, joka ihastutti ihan hurjasti - vahvanpunainen ja runsaasti kukkiva Nicolas:

Kukinta alkoi heinäkuun puolessa välissä.

Kanadanruusujen koeprojekti kertoo tästä seuraavaa:

Explorer-sarja, Kanada 1996
Kukinta
Kukkii runsaasti, enemmän tai vähemmän taukoamatta heinäkuun alusta kesän loppuun. Syvän punaiset kukat ovat halkaisijaltaan n. 6 cm, yksittäin tai 2-3 kukan terttuina.
Korkeus ja leveys
75 cm x 75 cm
Lehdet ja muoto
Pensaan kasvutapa kaunis ja tiivis
Kestävyys
IV
Terveys
Sienitautien vastustuskyky melko hyvä
Tuoksu
Kevyt ja miellyttävä
Hoito ja viljelyolosuhteet
Vaatii melko hyvän maan.
Käyttö
Ryhmäruusujen sijaan kotipuutarhoissa ja julkisissa miljöissä.

Sanoisin että tässä on intensiivinen punainen väri. Ei räikeä, vaan samettinen.
Kuva 16.8.2016

Ehdottomasti allekirjoitan ensimäisen kesän kokemuksena, että ON runsaasti kukkiva. Tämä ei osannut lopettaa kukintaa tai edes pitää hengähdystaukoa. Kukkia pukkasi runsaissa tertuissa ihan jatkuvaa kyytiä heinäkuun puolen välin jälkeen. Viimeiset nuppulatvat ja kukat leikoin pois lokakuun lopussa. Ihan mahoton oli! Taas näitä, jotka olivat mun suosikkeja juuri kyltymättömän kukintahimon vuoksi. Kukat kestivät hyvin myös jokseenkin jatkuvaa sadetta. Plussat vielä siitäkin.

Sade sai kukat katsomaan alaspäin, mutta eivät mädänneet liotukseen! 13.8.2016

Kasvutapansa oli ekana vuonnaan korkeutta leveämpi. Versot levisivät laajalle, mutta ruusu säilytti kompaktin näköisen kasvutavan. Ruusu ei tarvinnut tukea, mutta varmaan sellaisella sitäkin voi halutessaan ohjailla. Mielestäni Nicolas osasi kyllä vapaalla kasvatuksella nätiksi puskaksi. Lehdet olivat terveet ja syvän vihreät.

Kuva 29.9.2016 ja nuppuja aukesi edelleen pitkälle lokakuuhun asti.

Kyllä olisi vaikeaa puristaa näin ekan kesän jälkeen jotain top 5 ryhmää kasaan. Mutta Nicolas olisi siellä. Se vain kukki ja kukki menemään kuukausikaupalla hamaan pakkasfinaaliin asti. Mitä muuta toivoisit ruusulta - naapuriinkin näkyvää punaista kukintaa jatkuvalla syötöllä nonstoppina...?

Vielä talvisuojauksista yksi kuva eli rhodomaan havusuojaus. Hyvin yksinkertaista ja helppoa. Aloitetaan kaatamalla yksi kuusennäre ja karsitaan sen oksat.

Kuusenhavusuojaa rhodoille

Havut on tökitty pystyyn jokaisen rhodon ympärille. Ja sillä selvä. Havut suojaavat myös ahavalta keväällä.  Kaadetun kuusen runko päätyy polttopuuksi ja nämä suojahavut keväällä kannetaan juhannuskokkoon. Kaikki hyödynnetään ;)

Kerrankin suojaväri on kohdillaan Pufflella!

Mukavaa viikonloppua! Täällä on auringonpaisteessa -8 pakkasasteen tietämillä säätila. Talven pakkasennätykset on lyöty näiltä osin. Ja miten se osaakin tuntua ihan hirveen kylmältä muka?!?

Ruusulajikkeet: 'Morden Centennial' ja lisää talvisuojauksia

Kanadanruusujen lajikkeiden esittely jatkuu, joten näin pimeiden iltojen ratoksi katsotaanpa mikä Morden Centennial on ruusujaan.

Kukat olivat suurehkot ja runsaat. Kuva heinäkuun 7. päivä

Kanadanruusujen kestävyyskokeen sivusto kertoo seuraavaa:

Parkland-sarja, Kanada 1980

Kukinta
Remontoiva ruusu, kukat tumman roosanväriset, kerrotut 7-9 cm, 12-15 kukan tertuissa. Runsas kukinta kesäkuun lopusta syyskuun puoliväliin. Pääkukinnat kesä-heinäkuussa sekä elo-syyskuussa..
Korkeus ja leveys
120 cm x 120 cm
Lehdet ja muoto
Lehdet hieman kiiltävät, nahkamaiset. Voimakaskasvuinen, pysty kasvutapa.
Kestävyys
IV (V) Hyvän lumipeitteen turvin ylempänäkin
Terveys
Melko vastustuskykyinen sienitaudeille
Tuoksu
Heikko, miellyttävän makean parfyymi
Hoito ja viljelyolosuhteet
Tarvitsee hyvän ja ravinteikkaan maan
Käyttö
Yksittäispensaaksi, pensasryhmiin, korvaamaan ryhmäruusuja
Kokemuksia: Morden sarjan parhaimpia ja kestävimpiä. Viihtyy hyvin varjossa. Soveltuu erittäin hyvin leikattavaksi tapille ryhmäruusujen tavoin ja hoidettavaksi muutenkin kuin ryhmäruusu. Leikkaamattomana versot pian pitkiä alaosasta kaljuja huiskaleita, joiden kukinta saattaa vähitellen laiskistua. Leikkaus korjaa asian, pensas tuuheutuu ja versot haaroittuvat, kukinta runsastuu. Parina ensimmäisenä vuonna uusintakukinta ehkä hieman vähäisempää, ajan kanssa asia korjaantuu.

Niinpä niin - kukinta oli kahdessa jaksossa näin ensimmäisenä kasvukautena alkaen heinäkuun alusta vetäen vain pienen tauon elokuun alussa ja jatkaen siitä pakkasiin asti. Kukinta oli runsas ja pitkä. Ihan yksi suosikeista näistä koeruusulajeista.

Kuva 29.9 ja nuppuja vaan piisaa!

Mitä tästä muuta voisi sanoa - upeat, miedosti tuoksuvat kukat ja tosi pitkään kukkiva runsain kukkatertuin. Kasvu oli tervettä ja sangen rotevaa. Ei ruusulta voi pyytää enää enempää, kuin mitä tämä jaloste tarjosi. Tyrmäävän hieno ja ihastuin ihan täysillä tähän(kin)!

Tänään askartelin loput talvisuojaukset. Valitsin kaksi köynnösruusua ('William Baffin' ja 'Henry Kelsey') sekä Morden Centennialin tähän suojauskokeeseen. 

Tällä suojauksella toivon versojen talvehtivan

Ensin on normaali tyvimultaus, vähän katetta, sitten extraus sammalia ja tukien ympärille pakkaspeitto. Helppoa ja nopeaa, kun materiaalit on käsillä. Ei välttämättä kaunista, mutta tätä konstia olen käyttänyt hyvinkin aroille puuvartisille niiden taimivuosina. 

Pienet, valkoiset menninkäiset eivät pompi maisemasta silmille.

Keväällä nämä leikataan kuitenkin siten, että heikot versot poistetaan kokonaan ja muita lyhennetään kolmannes. Tämä edistää kukintaa merkittävästi. Jätin versot lyhentämättä nyt kokonaan, että näen onko suojauksellani toivottuja vaikutuksia. Keväällä saksin sitten ohjeiden mukaan. 

Vastaavat lajikkeet ovat viereisessä penkissä juuri ohjeen mukaan suojattuna tyvimullituksella ja ripauksella lehtikatetta. Keväällä katselen ja analysoin mahdollisia eroja. Niin paljon jää riippumaan kyllä talvesta ja sen keleistä joka tapauksessa. 

Nyt näyttää tosi hienolle, sillä pakkanen alenee hiljalleen ja maa kylmenee. Pinnalta on avoimilla paikoilla jo kohmeessa. Lunta toivoisin reilusti lisempää, sillä se ehkäisisi maan syvään routaantumisen. Kaikkea ei voi saada, joten siksi kate.

Maisemakuvia tältä päivää:

Joessa riitettä virtaa hitaasti veden mukana

Isolahti jäätyi

Aika harmaata ja hyisen näköistä.

Mukavaa viikonloppua siellä missä vaellat! Huomenna juhlitaan kaverin viiskymppisiä, joten hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa on tiedossa!

PeeÄääs: hitsit, keksin kuinka täällä saa kuvat suurempina! Mua on aina harmittanut pienet kuvat tässä bloggerissa! 
Ja tervetuloa lukijaksi Kasveja siellä ja täällä -blogin Puutarhamyyrä!
 

Ruusulajikkeet: 'Adelaide Hoodless'

Jatketaan pimeiden iltojen rattoa tutustumalla 'Adelaide Hoodless' ruusuun. Tähän tykästyin, sillä sen kukat olivat runsaat ja kiehtovat! Ajattelin hiljolleen kirjoittaa kustakin ruususta ensimmäisen vuoden tutustumisen aloittaen kanadanruusujen kestävyyskokeeseen valituista ruusuista. Aloitetaan näköjään Aasta, kuten Adelaide. Loput tulee jossain järjestyksessä perään.

Vahva punainen väri ja runsaat kukkatertut. Ahhh....

Kanadanruusujen kestävyyskoeprojektin sivusto kertoo Adelaide Hoodlesista:

Parkland-sarja, Kanada 1975

Kukinta
Loistavan punaiset, puolikerrotut kukat, 5-12 kukan ryhmissä. Pääkukinta kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun. Kukinta toistuu runsaskukkaisena myöhemmin kesällä. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla.
Korkeus ja leveys
100-130 cm x 100 cm
Lehdet ja muoto
Tummanvihreät lehdet. Voimakaskasvuinen
Kestävyys
V
Terveys
Lähes täysin vastustuskykyinen sienitaudeille
Tuoksu
Heikko mutta selvä
Hoito ja viljelyolosuhteet
Viihtyy keskihyvässä ja hyvässä maassa.
Käyttö
Sopii pieniin ryhmiin ja yksittäispensaaksi. Myös julkisiin ympäristöihin.

Tämä ruusu kätkee heteensä pitkään.

Hmmm... Adelaiden kauniinmuotoiset ja -väriset kukat ihastuttivat minut. Sen taimet eivät olleet ensinkään vahvimmasta päästä, joten ekat kukat nähtiin vasta heinäkuun loppupuolella. Siitä kukinta jatkui kuitenkin koko syyskuun loppuun asti isoin kukkatertuin.

Tämän lajikkeen taimet olivat selvästi muita heikommat, mutta onnistuivat maahan päästyään kirimään kuitenkin hyvän kasvun ja kukinnan. Jos lajike talvehtii hyvin, niin uskoisin hyvän revanssin olevan vastassa ensi kesänä. Yksi plussa vielä kohtuullisen hyvin sadetta kestävistä kukista. Tuokin ominaisuus tuli testattua viime kesänä vimosen päälle hyvin.

Noin muuten maailma on valoisampi, kun tuli aavistuksenomainen kerros lunta.

Onneksi eilen ehdin kitkeä ja ruoputtaa nuo käytävät siisteksi!

Plussan puolella lämpötila on himpun verran, joten pihalla tarkeni vallan mainiosti askaroida. Hain lisää sammalia metsästä ja suojailin arimpia kasvejani. Yksi tapa suojata sekä myyriltä että pakkaselta:

Acer pseudoplatanus 'Atropurpurea' (vuorivaahtera) ekaa
talveaan väärällä vyöhykkeellä. Ehdottavat kestävyydeksi 1a (-II).

Tää on näitä sarjassamme "saahan tuota yrittää", mutta ihan tavallinen vuorivaahtera on kyllä viihtynyt. Osia siitä paleltuu pahoina talvina. Paitsi viime talvena. Myyräverkon sisään on laitettu rahkasammalia. Tuo juuristoalue on katettu oksasilppukatteella ainakin viiden sentin verran. Pelin henki on sellainen, että voihan se kuolla. Talven teloitus on todennäköisempää kuin elossa säilyminen. Tämä voi siis yllättää vain positiivisesti keväällä!

Jos joku ihmettelee näitä talvisuojauksia, niin voin selventää että mulla on aikaa ja suojamateriaaleja omasta takaa. Voi sitä vaikka vähän värkätä omaksi ilokseen. En minä tätä työnä tee, vaan harrasteena. Haen siinä vähän rajoja, koska tiedän etten ikinä uskaltaisi esim. benji-hyppyä. Tässä puuhassa saa pitää jalat (ja kädetkin) maassa :P

Kulje leppoisasti kohti loppuviikkoa!

Ei tullut ensilunta. Vielä.

Johan tässä talvea haikaileekin, mutta vain muutama lumihiutale jaksoi varista maahan asti.

Pakkasindikaattori rhodon lehdetkin on aivan auki

Eipä siis auttanut, vaan marssitin itseni pihalle askaroimaan vielä syyspuuhia. Vaihdoin kuitenkin lippiksen tuubihuiviin ja otin lämpimät työhanskat kätösiini. Siivosin isojen kuusten juuret neulasista, joita piisasikin kolme kottikärryllistä. Jättiläiskuusten jättimäinen neulastuotto pitää haravoijan ahkerana. Samalla kantelin pihakalusteet suojaan ja vein vähäiset taimipurkkini kellariin. Enpä muista, että kellaritalvetettavien määrä mahtuisi kahteen taimilootaan! Parhaimmillaan siellä on talvehtinut kymmenen taimilaatikollista taimia plus ruukkukärhöt. Ja hyvin on sopinut, sillä kellari on iso.

Clematis 'Georg' eli tutuille Yrjö.

Päätin vielä siistiä kivipuutarhan sorapintaiset välikäytävät rikoista. Kitkien ja haraten oli hujauksessa käytävät siisteinä odottamassa talvea nekin.

Lämpötilat näyttäisivät painuvan hiljalleen pakkaselle, joten talvisuojauksien kakkososaa käynnistelin hakemalla kottikärryjen kanssa sammalia metsästä. Ne noukitaan sieltä täältä kouralla kuopaisemalla ja samalla silitetään paikka näkymättömiin. Näin ei huomakaan, että joku on sammalia sieltä mukaansa tonkinut. Sammalet on hyvä eriste aroille juurille, eikä se hätkähdä kastumistakaan. Keväällä ne vedetään juuristoalueelta pois ja kuivatetaan säilöttäväksi seuraavaan vuoteen. Toimivat kierrätettyinäkin uudelleen samassa tehtävässä.

Kaiken sorttiset sammalet käyvät

Eilinen paikallisten kauppojen kierros oli nollatuloksella jyrsijäverkon ja talvisuojaturpeen osalta. Pitää lähteä isommalle maalikylälle metsästämään puutteita. Talvisuojaturvetta ajattelin kokeilla ekaa kertaa verraten sitä sammalten suojatehoon.

Illan pimettyä kannoin ekaa kertaa tälle syksyä leivinuunipuut ja laitoin tulet pesään. Hyvin veti ja pian tiilikasa luovuttaa mukavaa lämpöään. Ei ole nyt mitään haudutettavaa tai paistettavaa, mutta lämpö on kyllä mukavaa sekin.

Elävä tuli ja hehkuva hiillos on tunnelmallisia.

Talvella leivinuuni lämpeää joka toinen tai kolmas päivä. Silloin tulee paljon laitettua uuniruokia, kun tulevat vähän kuin kylkiäisinä pirtin lämmityksestä.

Mukavaa viikon jatkoa ja ole varovainen liukkaassa liikenteessä!