sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Paljon kivaa pakkasesta

Kun pakkaset kerran jatkuvat, niin lopetan nillittämisen ja nautin pakkasesta. Talven pakkasminimi jäi lyömättä toistaiseksi, joten aamulenkki koiran kanssa sujui vain -23 asteen tyynessä pakkasessa. Tuuli on pakkasasteita merkittävämpi tekijä, koska se puhaltaessaan hyytää kaiken elollisen. Nyt oli hyvät ulkoilukelit.

Nouseva aurinko ja maisema. Ah...

Valon määrän lisääntyminen on ihan parasta kevättalvessa. Kaamoksen pimeys on jotain sellaista, joka lyödään suomalaisella sitkeydellä. Tietoisuus ja havainnot pitenevästä valosta tuo toivoa ja lisää jaksamista. Oikeasti suomalaiset talvet on kestävyyslaji, jossa toivo on parasta lääkettä.

Metsä on minun kirkkoni. Ja kanttori onkin asemissa... emäntänsä näköjään hidas,
kun pitää tulla kurkkimaan reittiä takaisinpäin, että missä se muori laahustaa :)
Päätin nauttia täysillä siedettävästä pakkaskelistä. Tarjolla ei onneksi ole ollut kolmosella alkavia pakkaslukemia. Myös rhodojen nuput tulevat kiittämään, jos pakkasminimi jää tuohon -26,7 lukemaan. Ruusumaasta en uskalla sanoa mitään, kun en ole lumen syvyyttä saanut mitattua. Silmämääräinen veikkaus on vaatimattomasti 25-35 sentin lumikerroksessa, eli eipä paljoakaan. Tuttuun tapaan lumisateet alkavat maaliskuulla. Se on niin epistä, että pahimpien pakkasten aikaan lunta on vain jonkin verran. Sitten kun lumisuojaa ei enää tarvita, niin taivas työntää ankarasti lisää lunta.

Koiran lumileikkejä

Rieko nauttii lumesta. Koiralogisia kaivauksia tehdään matkan varrella runsaasti. Kylmimpinä päivinä alkumatkasta tassujaan palelee, mutta liike tuo helpotuksen vaivaan. Koiratossujen hankintaa mietin, mutta tuskin mikään tossumalli pysyy tuossa vauhdissa ja hangessa loikkimisessa mukana. Hyvin on pärjätty tähän asti sen kummemmin nilkuttamatta tai tassuja nostellen. Ensimmäiset 200 metriä pakksessa näyttäisi olevan pahimmat. Sitten verenkierto lämmittää. Näihän se on itselläkin.

Burgha pohjoismaista mallia.
Kerrospukeutuminen rulettaa pakkasissa! En hitossa ota ikinä selfieitä, mutta tänään tein poikkeuksen. Hyvin pärjää, kun on monta kerrosta vaatteita, pipo silmillä ja kaulahuivi naaman eteen kierrettynä. Huppu on ihan välttämättömyys pidättämään kehon lämmön yläkautta haihtumisen. Lämpimät toppakintaat ja kunnon jalkineet kera toppavaatteiden normifarkkujen ja villapaitojen päällä takaavat miellyttävän ulkoiluhetken pakkasissakin. Ihan olen mielestäni Miss Winter Finland ainesta seniorisarjassa :D

Tämä juoksee pakkasessa luomuna ilman puettuja vällyjä
Riekolle en ole hankkinut toppavaatteita, kun se näyttäisi pärjäävän omilla villoillaan. Toki pahimmilla pakkasilla otetaan lenkit ns. vähän lyhyemmän kaavan kautta, mutta koiruus ei ole moittinut kelejä. Vapaana juosten se näyttäisi ottavan lämmöt sisäisesti. Vanhan koiran kanssa tilanne olisi varmasti toisenlainen. Karvojensa olen antanut kasvaa, enkä pakkaskautena ajatellut leikkoa suojavilloja lyhemmäksi ensinkään.

Kylmää ja kaunista. Taivas on maisema.

Letkeän laiska viikonloppu on takana. Hyödynsin pakkasen raijaamalla pirtin pystypakastimen sisällön ulos pakkaseen ja sulatin koko höskän. Tein löytöjä pakastimen sisuksista, joista osa päätyy kanalan iloiksi hiljalleen sulatellen. Yksi mehumaijallinen mehustuu edelleen hellalla. Ensimmäisten maistiaisten perusteella karviais-mustaherukka-vadelma -mehu on tosi huikeasti kesän makuista! Kanat tulevat hurraamaan vanhoista pakasteherneistä ja vuoden 2015 porkkanalaatikosta. Miten tuokin oli voinut jäädä silmän varjoon pakastetta viime vuonna sulattaessa?

Nää on nyt unelmissa! 'Dutchesse de Montebello'
Tässä on taas nukuttu univelat pois ja olen valmiina alkavan työviikon haasteisiin. Vielä ei kevään fiilikset ole päässeet yllättämään, joten ryhmäruusujen osalta en ole valmistautunut tulevaan kauteen. Siemeniähän en hanki enkä kasvata, koska sen suhteen en vain onnistu mitenkään. Noloa tunnustaa, mutta monasti olen yrittänyt. Tänä vuonna tunnustan tappioni ja jätän asian osaavammille.  Tuhaa ei kannata yrittää.

Iloa ja lisääntyvää valoa arkiviikkoosi! Pakkasista huolimatta aurinko lupaa valon voittavan -  jaksamista siihen asti!

PeeÄäs: Pakastinta sulattaessa pihabongasin vasemmalla silmällä lintulaudan vierailijoita. Seuraava lista syntyi, eikä varmaan ole ihan kattava:
Peltosirkkuja noin 30 kpl
Sinitiaisia 12
Talitiaisia 13
Hömötiaisia 2
Kuusitainen 1
Pikkuvapusia 15
Käpytikka 2
Harakka 1
Närhi 1

Ikävää ettei punatulkut käyneet just silloin evästämässä.



27 kommenttia:

  1. Parasta pakkasessa on se, että silloin siivous on ihan hirmu paljon helpompaa ja palkitsevampaa. Senkus nakkaa irtoavat tekstiilit hankeen ja kantaa överiraikkaina takaisin.

    Pakastimia en ole vielä tälle talvelle sulatellut, pitääkin hoitaa.

    Pihabongausta suunnittelin, mutta lintulaudalla oli niin hiljaista, että jätin taas kerran väliin. Punatulkkuja en ole nähnyt, merikotkakin on yleisempi näky kuin punatulkku. Keltasirkut lienevät naapurissa, pikkuvarpusia sen sijaan on vaikka miten. Ja käpytikka.

    Kaamos ja talvi on todellakin kestävyyslaji, muutaman kuukauden pituinen maratooni jota on vuosi vuodelta vaikeampi sietää. Taidan olla kypsässä iässä, siirtymään talveksi Hipsaaniaan.

    Minä hullu olen jopa investoinut muutaman kympin tuleviin siemenkylvöpettymyksiin. Pitäisi vaan laittaa nolostelut (=kylvöt) alulle.

    Kivaa alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvi on sen verta tylsää että siivoaminen ja remontointikin on mielekästä - tästähän täytyy otta täysi ilo irti!

      Minusta marras- ja joulukuun läpi kahlaaminen - no ekstrattuna tammikuulla - on aina suorituksen väärti ponnistus. Sitten hiljalleen helpottaa, paitsi huhtikuussa hankia potkiessa kyllä ottaa aidosti päähän se tolkuton kevään kaipuu.

      Iloa ja onnistumista siemenkylvöihin. Jos sinä saat jotain kasvamaan, niin onhan se revanssin paikka minullekin. Äideille kuskattuja kylvöksiä ei muuten sitten lasketa!

      Poista
  2. On totisesti paljon helpompaa jaksaa tämä kylmyys ja talvi, kun siitä ottaa positiiviset elementit käyttöön. Täällä on lunta jo ennätykseen asti, joten kasvisuojatkin on hoidettu. Ja aina ne on sulaneet kesään mennessä, nuo kaikki kolatut lumikasatkin:) pakastimen sulatus olisi ollutkin viisas teko, hyvin hyödynnetty pakkaspäivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkohan tätä on kestää, kun ei muutakaan voi. Siis ilo irti siitä mistä se lähtee! Onneksi kevättalven ihanat hankikelit ja lisääntyvä valoisuus tuo kummasti mukavuutta ulkoiluun. Auringon paiste puhaltaa keneen tahansa lisää virtaa :)

      Poista
  3. Riekolla on oma lämmin turkki kesät talvet, ja sinunkin talvivarusteet ovat tosi asialliset. Aurinko paistoi ja nostatti hymyn naamalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riekolla on kaksinkertainen turkki, jossa massiivinen aluskarva on se lämmittävä tekijä. Hyvin tuo pärjää pakkasessa, sillä vain tassut tuntuvat reagoivan yli -20 pakkasissa. Ja liike lämmittää emännän sekä koiran.

      Poista
  4. Hienosti sanottu:metsä on minun kirkkoni! Niin minunkin! Positiivisella asenteella talvesta saa paljon irti. Kyllähän koiralenkit tulee aika pikaisesti tehtyä, kun pakkasta on paljon. Pidemmät lenkitykset sitten leudoimmilla keleillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on nopeaa päästä hartauteen, kun asuu metsän vierellä! Minä kans jotenkin luontojaan lyhensin pahimpien pakkaspäivien lenkin mittaa, eikä koira moittinut yhtään. Taisi olla ihan samaa mieltä.

      Poista
  5. Hyvä asenne talveen! Varsinkin kun joka paikassa on pumpulinpehmeää valkoista lunta ja aurinko paistaa, niin onhan se aika kaunistakin. Tassujaan nostelee meidän neiti ulkoillessa. Muuten olisi hyvä talviturkki, mutta tossut varmaan olisivat tarpeen tuollaiselle sirojalkaiselle. Meillä jätetäänkin suosiolla pidemmät lenkkeilyt lauhemmille keleille. Viime yönä rikottiin meillä pakkasennätys: -29,4 asteessa oli käynyt alimmillaan. Kylmää, mutta eipä tarvinnut syödä sanojaan, kun ei mennyt -30 rikki :D Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunistahan ulkona todellakin on, ja siellä oleminen on pitkälti pukeutumiskysymys. Koira kyllä kertoo olemuksellaa, mitä se tykkää päivän keleistä. Aina voi kääntyä takaisin, mutta Rieko ei kertaakaan ole suostunut palaamaan kesken lenkin. Testattu on :)

      Poista
  6. eikös olekin tuo pakkanen paukkunut ihan riittämiin. Mekin ollaan ulkoiltu aina joka välissä vaikka pakkasta onkin ollut. Tarpeeksi vaatetta niin kyllä siellä aina hetken viitsii olla. Lunta meilläkin on hyvin vähä kertynyt ja enemmänkin olisi saanut tosiaan olla näillä pakkasilla suojana kasveilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan ei kaipaa kovempia pakkasia. Kyllä nämä nyt oikeasti piisais, ettei rhodon nuput paleltuisi. Olisi kiva nähdä nuppurunsauden puhkeavan kukkaankin. Koira pärjää pakkasessa, vaan kissat meiluusti lämmittelevät vain tulisijojen ja lattialämmön likellä. Kyllä on ihan erilaista kissojen vuodenajat! Kesällä niitä näkee vain muutaman hetken päivässä. Talvella lojuvat pitkin pirttiä viikkokausia :)

      Poista
  7. Kovemmilla pakkaasilla mulle riittää ulukooluksi, pihan ylitys tyämaalle. Ei askeltakaa enempää. Ny rupiaa onneksi olemahan taas siärettäviä lukemia, -12.1. Päivät o palio pirempiä ku vuaren vaihtees. Kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin riittäis mullekin, mutta kun on tuo personal-Raineri. Pakko lähtiä, vaikkei haluuskaan. Sitten kuitenki on tyytyväinen kun tuli lähettyä. Mutta kun piski on kuopuksella, niin en varmasti lähe mihinkään ulos!

      Poista
  8. Meillä oli ihan samat puuhat, minäkin sulatin pakastinta ja tein samaan aikaan pihabongausta. Viime talvena sulattaminen jäi jostain syystä joten hyvä kun nyt sai tehtyä, mehua en ehtinyt keittämään, se jäi seuraavaan viikonloppuun.
    Kyllä pakkasella pärjää kun pukeutuu kunnolla jos viimaa ei ole, jos on niin sitten en pärjää vaan jäädyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakastimen sulatus ja pihabongaus oli multitaskausta. Hyvä että molemmat tuli tehtyä. Paljon jäi marjoja vielä hyödynnettäviksi, mutta ei sitä kaikkea kerralla saa tehtyä. Nyt on monta litraa mehua taas nautittavaksi. Hyvää oli!

      Poista
  9. Kipakka pakkanen latistaa minulla ulkoiluintoa mutta onneksi se tästä alkaa lauhtumaan loppuviikkoa kohden. Minua huolettavat hedelmäpuut toivottavasti eivät palellu tässä säässä. Lumi on nyt perennoille mainio suoja.
    -Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvi on huolia täynnä - se on niin totta. Kevät on puolestaan yhtä jännitystä, kun koko ajan pitää seurata mitkä kasvit nousevat maasta ja kuinka silmut turpoavat. Sitä on kyllä niin ihana odottaa!

      Poista
  10. Ihan mahtavaa keliä! Lumitöistä saa lenkkiä huomaamatta, ja koirat riehuvat joukossa.
    Äh, muistin jo kerran pakastimen. Hyvä kun tuli muistutus😆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kelit hivenen antavat armoa, kun lauhtuu lempeästi. Tilalle tulee tuiskut ja tuulet, mutta onpahan vaihtelua!

      Poista
  11. Tämä on oikeaa talvea ja siihen kyllä tottuu, kylmään ja pukeutumiseen. Metsän raikkaus tarttuu huokosiin ja antaa vireyttä päivään. Olipa hyvä tuo pakastimen siivousvinkki - olen jo muutenkin yrittänyt tyhjentää isompaa pakastinta, jota noita vuosikertatuotteita ei jäisi. Virkistäviä lenkkejä koiran kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä onneksi lauhtui mukavasti, joten pitempiä lenkkejäkin oli kivaa tehdä koiran kanssa. Ihmeesti sitä vielä töiden jälkeen näkeekin, joten päivän pitenemisen tosiaan huomaa!

      Talvi on vuodenaika, johon minä ainakin kyllästyn perin pohjin siinä maaliskuun tietämillä. Yleensä silloin sataa se suurin lumimäärä täällä Pohjanmaan rantakaistaleella. Aikainen kevät on toivelistan ykkösenä.

      Poista
  12. Kylymee on ollu, onneks käyp lauhtumaan. Miekin oon sulatellu pakastimia. Sopivat kelit siihen. Miulle huolena on tuolla muatilalla konneitten käyttö, rauta ja letkut on tiukoilla. Samoin kun isoja ovia navetoihin aukoo, jiähtyyt. Poistopuhaltimia suap pois ottoo piältä ja kosteus lissääntyy! En ulukoilemaan lähe -30asteessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa ne talven pahimmat pakkaset olis nyt nähty. Tänään ei ollut lopulta edes kymmentä pakkasastetta. Tuntu melkein helteelle :)

      Pitää alkaa vähikseen valmistautumaan ainakin henkisesti kevääseen. Se tulee sieltä!

      Poista
  13. Onneksi ei ihan noihin pakkasasteisiin ole täällä meillä päästy, vaan miinusasteita on ollut tähän saakka piirun verran vähemmän. Niinhän se on, että lämpimästi pukeutumalla pärjää lähes pakkasella, kuin pakkasella ja loppu on kiinni asenteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun henkinen pakokauhun raja on -30 astetta. Se ei ole vuosiin mennyt rikki, mutta tosi läheltäpiti lukemia on ollut.

      Auto on valittanut eniten pakkasista. Monet merkkivalot on vilkkuneet työmatkan ilona, ja vain haitarimusiikin äänet on puuttuneet. Loputon ääniskaala kilinöitä, kolinoita, jumputusta, ujellusta ja nitinää on saatellut matkaamme. Kuitenkin aina perille asti. Vaikeeta se on autollakin.

      Poista
  14. Melko kylmää täälläkin oli. Nyt on lukemat kymmenen tienoissa ja ulkoilu huomattavasti lämpimänmpää. Tänään katselin kun lähimetsässä on puissa hurjasti lunta ja aika moni latva oli rysähtänyt alas polun päälle.
    Sen verran kaarella ovat suurten kuusten latvat, että mietin onkohan tässä edes turvallista liikkua. Tosin aika epätodenkäköistä olisi jos putoavan puunlatvan alle metsälenkillä jäisin ;)

    VastaaPoista