Valkosipulit maassa!

Vapaa-aika puutarhanhoitoon on todella niukkaa. Taas jäi vain yksi päivä viikosta, että saa paneutua puutarhan syystöihin. Tärkeimmäksi olin ajatellut valkosipulien istutuksen. Sitä varten piti jyrsimellä ryllätä tämän kesän pottumaa. Homma lähti hyvin käyntiin, mutta ikivanha jyrsin kuoli käsiini. Koko moottori halkesi. Oli muuten melko pamaus. Homma tyssäsi siihen. On se kumma, kun jyrsinkään ei kestä yli kolmea vuosikymmentä!

Tuurenpihlaja ei ehtinyt saada punaista syysväriään, kun pakkanen
ehti tiputtaa lehdet alas.

Pyytelin Maestroa apuun, ja hän haki naapurista traktorin ja sen perässä olevan leveän jyrsimen. Myllättiin sitten koko iso hyötymaa. Keväällä on kätevää aloittaa puutarhuroinnit, kun maa on jo syksyllä muokattu valmiiksi.

Syyshortensia jatkaa kukkimista kylmistä huolimatta. Tämä on niin kaunis!

Valkosipulien urakka on  nyt valmis. Reilut 500 kynttä on nyt maassa, mikä riittääkin omiin tarpeisiin. Vielä irroittelin parisataa kynttä, sillä jos maa ei jäädykään niin laitan vähän extraa. Jokaiselle ylimääräiselle valkosipulille on aina ollut ottajia.

Lyhyt kertaus, kuinka minä hoidan valkosipuleitani. Istutus kylmenevään maahan. Täällä Raahessa näyttäisi ajankohta olevan lokakuun puolenvälin jälkeen. Helpointa istutus on sulaan maahan, mutta onpa joskus talven yllättäessä nujakoitu rautakangenkin kanssa istutusta. Helpointa on peittää maa vaikka haravointijätteellä, jolloin se pysyy pitkään sulana pakkasissakin.

Reilun syvyinen vako, jonka pohjalle levitän palanutta hevosen lantaa sekä tuhkaa.

Aikansa meni lapioidessa jyrsimen jäljiltä penkit ja välikäytävät, mutta pehmeään maahan oli tosi helppo betonilapiolla tehdä lopulta pitkiä vakoja. Hevonpaskaa ja tuhkaa, sekä nyt uutena kokeiluna myös syyslannoitetta sekoitin vaon pohjamaahan. Siihen painoin kynnet reilun 10 sentin välein.

Tulevaisuuden toivot rivissä.

Sitten vain peitellään mullalla.

 

Viimeisenä katetaan penkit - minä käytän kuivaheinää. Välikäytävät muovitan.
Kesällä lisään tuoretta heinäsilppua niin rutkasti, ettei mitkään rikat kurkistele.

Näiltä osin homma siis selvä. Olo on tyytyväinen, ja yksi stressin aihe on pois. Ne loput pari sataa laitan maahan jos on keliä. Uskoisin olevan, sillä talvi harvoin tulee kovin äkkiä näille merenrantapaikoille.

Purppuraheisiangervo eli Physocarpus opulifolius 'Coppertina' - hieno ja kestävä.

Nyt taas kohti työviikkoa hyvällä sykkeellä. Sain edes jotain omassa puutarhassa valmiiksi. Viikolla voi jatkaa vaikka verkottamalla puuvartisia. Myyriä ei näyttäisi olevan, mutta rusakoita ja kauriita pyörii nurkissa.

Työviikko onkin tosi mukava, sillä paikallinen K-rauta lahjoitti koko kevätsipulien varastonsa kaupungille. Saan niillä keväisen kukkaisaa ilmettä Kari Juvan veistospuistoon runsain mitoin.

Iloa ja hymyä elämääsi!