maanantai 30. lokakuuta 2017

Syystöitä ruusutarhassa ja ensilumi

Loppukiriä moni muukin lopettelee puutarhassaan. Tänään olin onnellinen, sillä sain ruusumaan tyvimultauksen tehtyä. Viikonloppu vilahti Helsingissä, joten se oli tehollisesta puutarhatyöajasta pois. Mutta Ruususeuraa sielläkin oli tarjolla - eli siis hyvässä seurassa olin.

'Henry Kelsey' olisi vain kukkinut. Napsin nyt kanadalaistenkin nuppulatvat pois.

Talvi ilmestyi Raaheen poissa ollessani, joten himppasen tuli kiirettä saada sulan maan aikana talvisuojausta ruusumaihin. Ratkaisin vähenevän valon dilemman tekemällä vain puoli päivää töitä, ja kotona nujakoin kiireimpiä syystöitä aina kuun nousuun asti.

Näitä jää taas niin kaipaamaan!


Vielä on istuttamatta pieni määrä kevätsipuleita ja 200 valkosipulin kynttä. Toivon kelien vielä menevän sen verran plussalle, että hommat onnistuvat.  Jos ei, niin maailma ei siihen kaadu. Jotenkin sielu nauttii lumen tuomasta valosta.

Joku toinenkin nauttii ensilumesta - elämänsä ensimmäisestä.
Siitä kuitenkin toinen tarina myöhemmin.


Säätiedotus lupaa ikäviä  pakkasia loppuviikoksi, joten kiirettä pitää maan jäätyessä.  Aloitin ruusujen leikkomisella lyhyemmiksi ja tyvimultauksella. Tänään sää oli suosiollinen, sillä aurinko paistoi ja lämpötila oli +1.

Uusi ruusumaani - pelkästään jaloruusuja. Niistä ei versot täällä talvehdi,
mutta suojauksella on tarkoitus varmistaa juurten talvehtiminen.

Leikoin näistä lähes kaikki versot noin 40 sentin mittaan. Jotkut leikkovat lehdetkin pois, ettei mustalaikkutauti säily maassa. Minä en kerinnyt, eikä meillä mustalaikkua ole ollutkaan. Siispä versojen lyhentämisen jälkeen käynnistin kuljetuskaluston viereiseltä multakasalta.

Nainen, lapio ja kottikärryt. Aina nikottelmatta toimivan kombinaatio.

Onneksi multakasa oli sula, ja multa melkoisestaan kuivaa. Kasalta on matkaa ruusumaahan noin 10 metriä, joten ihan huikeasta suorituksesta ei ollut kyse. Useampi kottikärryllinen tuli kyllä juoksutettua.

Laitoin reilulla kädellä multausta. Ohje sanoo noin 10 litraa multaa/ruusu.
Muistin sentään, että ruusut olivat istuttaessa niin pieniä taimia, etten saanut niitä upotettua sinne suositeltuun 15-20 sentin syvyyteen. Suunnitelmissa oli lisätä multaa taimien kasvettua, mutta se oli unohtunut ihan autuaasti. Nyt siis multasin reilulla määrällä. Keväällä levittelen tuon multauksen penkkiin, niin ruusut alkavat olla oikeassa syvyydessä.

Köynnösruusu 'Camelot'in haluaisin säilyvän myös versoillaan, joten taivutin
sen maahan tiiliskiven avulla. Sulat versot taipuivat helposti. Lopulta lapioin
reilusti multaa tyvelle ja versojen päälle.

Tuota maahan taivuttamista kokeilen nyt sekä 'Camelot'illa että kanadanruusu 'Quadra'lla. Keväällä olen sitten tämänkin konstin testanneena. Kerron teille kuinka kävi.

Jaloruusujen tyvimultaus alkaa olla valmista. Ei tässä vielä kaikki...

Talvisuojaturpeet odottavat vielä säkeissään. Niiden levityksen jälkeen olisi
syytä talven pysyä pakkasen puolella.


Saatuani multaukset sekä jaloruusuille, että kanadanruusujen koemaahan menin kattamaan kuivaheinällä valkosipulipenkkejä. Osasta puuttui kate ja haaveilen vielä parin tai kolmen penkin istuttamista. Katoinpas valmiiksi kolme penkkiä, ettei maan lämpö karkaa ja maa pysyy sulana pienistä pakkasista huolimatta.

Kate pitää maan pitempään sulana, eikä siihen kova routa tulekaan. Se suojaa maata nopealta jäähtymiseltä, mikä taas on valkosipuleille (jos muillekin kasveille) mieleen. Hitaasti kylmenevä maa antaa kasveille aikaa kehittää pakkasensietoaan.

Tästä ajatuksesta sain ihan uuden elämyksen. Sieppasin kottikärryihin lastin kuivaheinäpaaleja, ja suuntasin ruusumaan äärelle. Myös tämä uusi ruusumaa on selvä kohopenkki. Viime talvena kanadanruusujen maasta kuoli nurkkapaikoilla olleet jaloruusut. Niille pääsi varmaankin kylmä penkin sivusta. Siispä vuorasin penkin sivut kuivaheinällä. Ele olisi tarpeeton, jos lunta tulisi edes 10 sentin verran. Vaan siihen ei täällä rannikolla voi luottaa. Harvoin sitä tulee ennen vuoden vaihdetta. Yhtä kokeiluahan tämä on ruusujen kanssa muutenkin. Kuvia ei tästä viimeisestä virityksestä ole, kun meni muutenkin kuutamohommiksi.

Rieko poseeraa hetken paikallaankin.

Kivi vierähti sydämeltäni, kun sai tyvimultauksen tehtyä kokonaan. Lopuille talvetuspuuhille on nyt aikaa. Työtkin loppuvat perjantaihin ja siirryn talviseisokille (not). Mutta edes vähän saa jossain välissä huilittuakin.

8 kommenttia:

  1. On nuaren ruusujen kans aikamoone tyä. Ny voikki ottaa muutaman päivän vähä rennommi. Viikonlopuksi on ainaki meille luvas yätä päivää plussaa. Saat valkkarikki maaha.
    Talavisuajaturvetta mullaki on ensimmäästä kertaa joku pussi, mutta mistä himskatista sitä tiätää, koska sitä pitää laittaa, ku lämpötilat sahaa ylähä ja alaha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se enempi tavoitteelliselle harrastukselle tuntuu, kuin työltä ;)

      Toivon totisesti, että saan vielä valakolöökit maahan. Ja samaa arpomista täälläkin talvisuojaturpeen laiton kanssa. Ja pitäiskös laittaa vielä havut vähintääkin ankkuroimaan turve paikolleen?

      Poista
  2. Minulla on sinulle haaste blogissani, jos et vielä tällaista ole tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi - kipitän äkkiä katsomaan! Kiitoksia etukäteen!

      Poista
  3. Toivotaan, että ruusut selviävät talvesti. Luulisi ainakin, kun olet noin hyvin hoitanut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetty on, mutta talvi on taas arvoitus. Keväällä ollaan viisaampia, miten tällä työllä on menestystä.

      Poista
  4. Aikamoista suojauspuuhaa, mutta kyllä ruusujen eteen kannattaa nähdä vaivaa. Kukinta palkitsee kaiken!

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti sinne rannikolle sataisi edes hieman lunta. Se olisi paras suoja omien suojiesi lisäksi.

    VastaaPoista