Ruusunlehti ja kelvoton posti

Kyllä harmitti kun posti oli tuonut parin kilometrin päähän Ruusunlehden jo muutama päivä sitten. Viimein eilen lehti kolahti omaankin postilootaan. Posti kulkee nykyään ihan miten sattuu, mikä oleellisesti harmittaa. Ties mitä jää saapumattakin!

Vuoden viimeinen Ruusunlehti oli tosi upea!

No Ruusunlehti oli koko vuoden paras - paljon tietoa kanadanruusuista ja erityismainintana  kehut Jorma Koskisen Taimiostoksilla kirjoitus! Olipa tyhjentävän hienosti kirjoitettu erilaisten ruusujen hoitovaatimuksista. Osa ruusuista kasvaa vaatimattomasti ojien pientareilla, mutta osa vaatii paljon hoitajiltaan. Opin uutta minäkin.

Pirjo Raution juttu kanadalaisten ruusujen historiasta kiinnosti!

Kanadalaisten ruusujen historia sai valotusta Pirjo Raution erinomaisesti kuvitetusta artikkelista. Historia on aina kiinnostavaa ja ilokseni löysin monta ruusua, jotka kasvavat omassakin penkissä.

Sitten nauratti tuo kansikuvan ruusu. Upen hehkeän ruusun nimeä hain - se on 'Emily Carr'. Minulla on kolme noita! Upeat kuvat toivat kesän mieleen. Kyllä Ruusunlehti piristi päivän ja herkisteli taas uusia unelmia!

Iloa, valoa ja ruusuntuoksua elämääsi! Meillä myräköi taas puuskainen tuuli, mutta lämmöt jäi pakkasen puolelle.  Loput lumet säästyvät. Toiveissa on valkea joulu :)

Talvi seilaa ja yllättää

Elämässä piisaa vaihtelua. Toissayönä tehtiin kauden pakkasennätys rikkoen -20 raja juuri ja juuri. Viime yönä lämmöt kipusivat taas plussalle. Edelleen saa pitäytyä lähinnä vedenpitävissä jalkineissa. Käveleminen ulkona on sangen haasteellista, koska on ihan halvatun liukasta. Toivottavasti kaikki pysyvät suht hallitusti pystyssä ja luut ehjinä. Kauppareissulla melkein kokeilin spagaatia ja kaksoisluzia. Koreografiasta olisin saanut hyvät pisteet, mutta kukaan ei aplodeerannut.

Joessa pysyy sula läimäre saukkojen avantona.

Joki elää omaa elämäänsä jäätyen ja sulaen. Sillä on myös ihan oma äänimaailmansa. Koskipaikoissa lirinä ja lurina kuuluu jään altakin. Nopea lämpeneminen sai jääkannen laulamaan. Pieni puro voi ääntää mitä erilaisimmin soundein.

Kuurainen kumarrus jokeen

Minulla on jokeen hyvin lämmin suhde. Joka ainoa päivä kävelen pihan poikki rantaan. Olisikohan portailta noin 30 metriä, niin on jo joella. Ja pahoittelut - puhun joesta, vaikka tuo oikeasti on vain puronpahanen. Sen nimi on Haapajoki, joten joeksi sitä puhutellaan. Kaikkihan täällä on kitukasvuista :)

Sotuveneellä juuri mahtuu airojen kanssa etenemään

Joki kuitenkin on elämän lähde - se tuo paljon erilaisia lintulajeja ja muutakin elämää. Niin kuin vesimyyriä. Erinomaisen tärkeä joki on kasteluveden tuottajana. Kuivuus ei täällä pääse haittaamaan, kun keinokastelu toimii helposti. Tosin kaksi viimeistä kesää on olleet sadekesiä, mutta vielä sekin kortti kääntyy ja kohtaamme kuivuutta.

Luminen maisema

Tässä talvessa on ollut mukavaa tuo lumen tulo jo marraskuun puolella. Se on harvinaisempaa täällä rannikolla. Meri on yhä lämmin, eikä kiinteää jäätä vielä ole Raahen edustalla. Lumi antaa hyvän suojan kasveille, joten viime talven kaltaista joukkosurmaa ei ole odotettavissa.

Puutarha on hyvässä suojassa lumen alla

Ehkä tässä palaa usko onnistuneeseen puutarhurointiin viime vuoden tappioiden karvastelun haalistuessa hiljalleen surkeiksi muistoiksi.

Kepeästi keskiviikkoa ja siitä mukavasti kohti viikonloppua - olkoon polkusi hiekoitetut tällä kertaa!

Päivä paistaa risukasaan ja muita ilmiöitä

Tänään näin valon. Matalalta se viisti silmiini. Juuri sellainen suloinen kultainen valo, joka tuo toivoa ja lämpöä sieluun.

Sieltä se kurkistaa - kultainen aurinko!

Melkoisen lumimyräkän jälkeen paistoi tänään päivä puhtaalle hangelle. Reilut 10 senttiä tuli myrskytuulen kanssa. Tuuli lakaisi kinokset sopiviksi katsomiinsa paikkoihin. Jossain kohti oli 10 senttiä - toisaalla saapasvarsi ei riittänyt.

Piikkiaralian varsi sai hellän lumivuorauksen

Olipa hieno, suorastaan pysähtynyt hetki uuden lumen ja tuulettoman taivaan alla. Toden totta - kappale vanhaa, sinistä taivastakin näkyi! Jotenkin keväinen aavistus hiipi mieliin tinttien tirskuttaessa ja varpusten nahistellessa ruokintapaikalla.

Lumitaakan kuorruttamat oksat ja auringon valo olivat rauhallinen yhdistelmä.

Joskus olen pohtinut ja toivonut päivän paistavan joskus henkilökohtaiseen risukasaani. Pohdintani kuultiin ja toiveisiini vastattiin:

Siinä se on. Ei pidä marista enää :) Päivä paistaa risukasaan!

Tähän aikaan vuodesta valo on arvokasta - vaikka kiitävinä hetkinä. Niistä hetkistä kiittää ja iloitsee. Ne hetket todella tuovat toivoa ja antavat voimaa rahjustaa läpi kaamoksen. Valoisat hetket lupaavat kevään saapuvan, kaamoksen väistyvän ja kasvukauden häämöttävän pikaisesti taimipurkeissa ikkunoilla.

Siellä pellon laidan kuurakoivuissa se valo on!

Muutoin päiväni kului tien päällä iltaan asti. Läheiseni on saanut tuomion vakavan sairauden uusimisesta. Taas alkavat rankat hoidot. Kävin rohkaisemassa ja tuomassa edes rahtusen lämpöä ja valoa. Katsopa näitä kuvia uudestaan ja anna kultaisen valon päästä sisääsi. Sellainen parantaa. Ihmisellä pitää aina olla toivoa!

Aidan sisäpuolella - turvassa - minun toivoni Ruusumaa! Suuret kuuset
suojaavat pohjatuulilta. Haltijakuusia ovat.

Kohtalo jakaa korttejaan pahuksen epätasaisesti. Se on kaiketi luonnonlaki taikka karmaa - ties mitä... en tiedä. Mutta toivoa ei saa koskaan menettää. Se on kaikkein tärkeintä! Sen olen oppinut tässä vastoinkäymisten ikävän pitkässä jatkumossa. On vain tartuttava juuri tähän hetkeen - oikeasti meillä ei ole muuta. Ilon etsiminen jostain pienistä asioista voi pitää sieraimet juuri pinnan yläpuolella. Tänään minulle se oli tuo ihana kultainen valo ja unelmat keväästä sekä ruusuista.

Valo on siellä takana... näet sen kyllä! Ota valo sieluusi ja rakasta sitä!

Edesmenneen ystäväni sanoin: Siunuuta, pärjyytä, statusta ja potenssia! Ja kyllä - tämä ystäväni oli hurjan monipuolinen, vaikea ja omituinen lahjakkuus. Ja mies - kai arvasit :)

Loput ruusulajikkeet: 'Morden Ruby', 'Lambert Closse' ja 'Morden Blush'

Paluu ruusuisiin ajatuksiin ja viime kesään tuo toivottavasti iloa ja väriä elämään. Muutamat ruusut ovat vielä esittelemättä. Lumituiskun keskellä on mukava siirtyä taas ruusuisiin unelmiin. Seuraavat kolme ruusua kuuluvat kanadanruusuihin ja kursivoidut kuvaukset ovat lainaus kanadanruusujen talvenkestävyyskokeen sivuilta.

'Morden Ruby'

Hänen kauneutensa 'Morden Ruby'

Parkland-sarja, Kanada 1977

Kukinta
Rubiininpunaiset, 6-8 cm, 5-8 kukkaa jokaisessa oksassa, kukat kestää kauan. Kukkii kesäkuun lopulta syksyn pakkasiin vain lyhyin tauoin. Kukkii sekä vanhoilla että uusilla versoilla.
Korkeus ja leveys
100 cm x 100 cm
Lehdet ja muoto
Lehdet tumman vihreät, nahkamaiset
Kestävyys
IV (V) tarvitsee ylemmillä vyöhykkeillä lumipeitteen
Terveys
Sienitautien vastuskyky keskinkertaisesta hyvään.
Tuoksu
Heikko myskin tuoksu
Hoito ja viljelyolosuhteet
Hyvä maa
Käyttö
Pienemmissä tai isoimmissa ryhmissä. Kestävä leikkoruusu
Kokemuksia: Terälehtien hienon hieno marmorointikuvio on tehnyt lajikkeesta monien suosikin.

Tällä kaunottarella oli suloisen pilkulliset terälehdet kaunismuotoisissa kukissaan. Ensimmäiset kukat tulivat heinäkuussa, mutta jatkuvat sateet saivat nuput mätänemään nuppuihinsa. Jouduin säännönmukaisesti leikkomaan nuput pois. Muutoin tämä olisi ollut runsaskukkainen ja tosi kaunis ruusu. Revanssia odotan ensi kesänä. Laitan vaikka oman sateenvarjon suojaksi :)

Näin tälle kävi sadekesänä. Harmitti kyllä, mutta katsotaan ensi kesänä!

'Lambert Closse'

Niin kauniin muotoinen, tuoksuva kukka!

Explorer-sarja, Kanada 1995

Kukinta
Syvän roosanpunaiset nuput, kukat 8 cm vaaleanpunaiset melkein valkoroosat, puolikerrotut. Yksittäin tai jopa kolmen kukan tertuissa. Kukkii jatkuvasti koko kesän. Kukat ei ole herkkiä sateelle. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla.
Korkeus ja leveys
85 cm x 85 cm
Lehdet ja muoto
Lehdet kiiltävät, pystykasvuinen
Kestävyys
IV
Terveys
Erittäin terve
Tuoksu
Keskivahva, makea
Hoito ja viljelyolosuhteet
Viihtyy täydessä auringossa, ravinteikkaassa hyvässä maassa
Käyttö
Pienissä ryhmissä, yksittäin, vaihtoehto ryhmäruusuille

Näitä minulla on viisi kappaletta ja ne tulivat tuhannen pieninä, paljasjuurisina risuina. En uskonut ollenkaan niiden lähtevän kasvuun. Mutta niinpä vain yllättivät ja heinäkuussa tuli ekat kukat. Elokuussa nämä kukkivat jo matalassa ja hennossa varressa upeasti.

Ei kestä hennot varret suuria kukkia

Näitä odotan kovasti ensi kesänä! Uskoakseni toinen kesä tuo vahvemman kasvun ja runsaasti kukkia. Kukinta-aika oli pitkä ja kukat kestivät uskomattoman hyvin jatkuvia sateita. 

'Morden Blush'

Kaunotar 'Morden Blush'

Parkland-sarja, Kanada 1988

Kukinta
Vaaleanpunaiset, herkät, kerrotut kukat. Kukkii lähes tauotta juhannuksesta syyskuun loppuun. Kukat eivät kestä sadetta. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla.
Korkeus ja leveys
60 – 80 cm x  80 - 90 cm
Lehdet ja muoto
Lehdet nahkamaiset kiiltävät, pensaan muoto pyöreä.
Kestävyys
IV, suotuisalla paikalla jopa V. Paksu lumipeite parantaa talvehtimista
Terveys
Ilmavalla paikalla hyvä vastustuskyky mustalaikulle ja härmälle.
Tuoksu
Heikko miellyttävä omenan ja parfyymin tuoksu.
Hoito ja viljelyolosuhteet
Aurinkoiselle paikalle mistä kosteus ja kaste haihtuu nopeasti. Kestää jopa kuivuutta.
Käyttö
Yksittäiskasviksi, pensasryhmiksi. Ryhmäruusujen korvaajaksi

Kaunis oli 'Morden Blush'in kukinta, vaikka se käyttikin aikansa enimmäkseen juurtumiseen. Näytekukkia tuli heinä- ja elokuussa, mutta kovin sateenkestävä tämä ei ollut. 

Runsaasti kerrannaiset kukat painiuvat sateessa maahan veden täyttäminä

Tämän väri oli todella kaunis vaalea pinkki, joka kukinnan edistyessä vaaleni lähelle valkoista. Kukan muoto oli hyvin kaunis, joten vähemmän sateisessa kesässä tällä olisi paljon potentiaalia matalana, tuuheana ja pitkään kukkivana ruusuna.

Nyt taitaa olla esiteltynä koko tänne istutettujen kanadan- ja ryhmäruusujen kaarti. Istutin minä ranskanruusujakin, mutta niistä ei kukkia tehnyt muut kuin 'Luise Bugnet'.

'Luise Bugnet'in kukat kestivät vain pari päivää varisten äkkiä pois.
Onneksi kukkia tuli melkein koko ajan lisää.

Ranskanruusut kasvoivat kuitenkin mukavasti kokoa,  joten ensi kesänä ehkä heidänkin kukkiaan saa täällä blogissa esitellä. Talvehtimassa ovat 'President de Seze', 'Dutchesse de Montebello', 'Alain Blanchard' ja 'Belle de Crecy'.

Tällä hetkellä ulkona vonkuu ankara lumituisku. Hyvänlaisen tuulen keralla ilma on sakeanaan pyryä. Minä olen tyytyväinen - hyvä lumisuoja = hyvä talvehtiminen. Parempaa katetta talvisuojaksi ei ole kuin satanut lumi. Tästäkös on hyvä mieli ❤

Leppeää sunnuntaita ja mukavaa arkiviikon aloitusta - ja niitä keveitä askelia!

Jos sinulla on vaikeaa ja maailma kaatuu päälle

Tämä teksti lähtee yhdelle hyvälle ystävälle, mutta julkaisen sen tässä. Me emme voi tietää, kenellä kulloinkin on vaikeita aikoja elämässä. Jokaisella niitä on joskus. Toisilla useastikin. Tiedän kaksi taloutta, jossa vaikeuksia on katkerana jatkumona. Blogissa jokainen pui asioita haluamallaan tavalla ja varmasti paljon jätetään (viisaasti) kertomattakin. Tämäkin ON ruusu- ja puutarhablogi. Mutta ehkäpä puran mieltäni kirjoittamalla tänne. Ehkä julkaisen - ehkä en...

Ihan rikki vaiko vain säröillä?

Elämä tuo väistämättä eteen kamaliakin asioita - sairautta, kuolemaa, surua, ahdistusta, luopumista ja paljon muutakin mustaa. Meistä jokainen on varmasti kriisiytynyt tavalla tai toisella ehkä useampaankin otteeseen. Silti olemme edelleen hengissä - mitä teimme?

Se on enemmän kuin kippo nurin...

Ensiksikin rauhoitu. Hengitä. Rentouta kehosi - erityisesti vatsa ja rintakehä. Hengitä syvään ja rauhallisesti. Hätäpaniikki ei auta asioita mitenkään, mutta saa sinut todella huonoon jamaan. Siis hengitä ja rauhoitu. Siitä se alkaa.

Elämässä myrskyää ajoittain.

Pahimman paniikin helpottaessa pystyt ajattelemaan asiaa vähän rauhallisemmin. Koita päästä olosuhteisiin, jossa voit selvitellä ajatuksiasi. Liiku luonnossa tai puhu ystäville, rakkaille - älä pidä kaikkea sisälläsi. Ota vastaan tukea, lohdutusta ja rakkautta. Liiku ja laula ääneen. Molemmat konstit auttavat, jos vain suinkin jaksat niin kokeile!

Vertaistukea ja välittämistä ei ole koskaa liikaa!

Jos sinusta tuntuu että romahdat, niin maailma ei kaadu siihen. Aurinko nousee taas aamulla. Sinä et koskaan yksin kanna tätä maailmaa harteillasi. Sinä voit kaatua ja nousta siitä jälleen. Maailma on jatkanut sillä välin vakaata kulkuaan. Pääset kyllä kompuroimaan taas eteenpäin. Muista vain hengittää. Syödäkin kannattaisi ainakin kerran päivässä ja nukkuminenkin on tarpeellista.

Luonnosta sielunrauhaa katastrofin keskelle. Kuuletko aaltojen äänen?

Tielleni on aina lentänyt enkeleitä ihmisen hahmossa, kun heitä on eniten tarvinnut. Kiitos jokaiselle teistä! Otitte ja kannoitte, kannustitte tai lohdutitte. Tai vain olitte läsnä olkapäänä - kukin omalla tavallaan. Ettekä välttämättä tänä päivänäkään tiedä kuinka paljon hyvää tulitte tehneeksi.

Karvaterapeutti, näidenkin merkitys on suuri!

Olen selvinnyt valtavan monesta neulansilmästä rauhoittumalla ensin, toimimalla sitten asian vaatimalla tavalla ja suremisen jälkeen olen alkanut paranemaan. Huonojen uutisten äärellä etukäteen ei kannata mitään surra. Kukaan ei voi ennustaa miten asioissa lopulta käy. Monasti olen huomannut lahjakkaan etukäteen murehtimisen menneen ihan hukkaan. Asiat kuitenkin järjestyivät jotenkin.

Valoa tunnelin päässä. Pieniä enkeleitä kans.

Otetaan hetki kerrallaan. Yksi askel, yksi henkäys ja yksi asia. Älä katso kauas miettien mitä kaikkea voi tapahtua. Se yksi, tämä hetki on tärkeä ja se riittää. Eiliset on menneitä, eikä niille enää mitään voi. Tulevasta ei tiedä. Siis tämä hetki.

Sateenkaari sateen jälkeen.

Ollaan enkeleitä toisillemme ja voimia ystäväni! Syystä täällä usein lopuksi toivotan iloa ja valoa sekä keveitä askelia kaikille. Tiedän  mitä se on, kun nuo kolme puuttuvat elämästä.

Jösses sentään - taas selvittiin!

Selvittiin voittajana. Marraskuun kaatajana! Se on nyt ohi ja kalenteri lehti kääntyi justiinsa. Minä niin inhoan marraskuuta, sillä se on toivoton kuoleman kuukausi. Se on vuodenajoissa kohdassa "toivottomuus", koska sisältää vain pimeneviä päiviä, epävakaista loskaa tai pelkkää vesisadetta kahden hämärän välissä. Loppu on mustaa. En ole ikinä ollutkaan marraskuun ystävä, eikä sellaista minusta tulekaan. Annan itselleni vapauden angstata hemmetin marraskuuta koko rahalla! Se sentäs meni jo, enkä perään kaipuuta huutele.

Marraskuu on "pieni kuolema", martaan kuukausi.

Mahtaakohan olla puutarhurin tyyppivika tämä marraskuun masennus? Useat puutarhuriystävät valittelevat samoja oireita - väsymystä, mielenkiinnon puutetta ja unen tarvetta. Kuinka sinulla - uuvahdatko vähenevän valon ja mahdollisuuksien niukkeneviin resursseihin?

Ei ole elävän tulen voittanutta. Kynttilätunnelmasta nauttii!

Miten voikaan perättäiset kuukaudet erota toisistaan tunnelmaltaan - marras- ja joulukuun välissä ilmenee mystinen tunnelman latauksen muutos. Joulukuussa aletaan puuhata vähän joulujuttuja. Ensin ilmestyy kynttilöitä ja kynttelikköjä - viimeistään itsenäisyyspäivänä tuuskataan kynttilät järjestykseen. Sisustukseen hiipii jouluverhoja ja koristeita.... keittiössä tuoksuu piparit ja laatikot... kaikkea kivaa, perinteistä ja hilpeää tupsahtelee ihan ilman pakkoa ja puristusta. Joululiinoja ja lahjatuumailuja pähkäillään. Jokainen viettää joulunaikaa tavallaan, mahdollisuuksillaan ja perinteiden mukaan jos niin valitsee.

Valoa pimeyteen

Aamulla avattakoon eka luukku joulukalenterista. Mukava virtuaalinen joulukalenteri löytyy positiivareiden sivulta.  Joulu tulee ja talvipäivänseisaus lähenee. Minulle merkitsee paljon päivien pitenemisen alkaminen. Aluksi pienin askelin, mutta kevättä kohden pitenevin harppauksin. Sitten tunnen olevani taas elossa!

Ku halavalla saa...

Iski Sulo Vilen - syndrooma ja hamsteroin viimeiset alesipulit paikallisesta sittarista. Hinta ei puristanut enää yhtään, joten ostin kaikki pois. Mukaan tarttui siis 240 kerrottua narsissia ja 40 kappaleen kerrottujen tulppaanien pussukka.

Oh shit, taas noita sipuleita - tuumaa Vegara

Kivaan juuttipussiin pakatut sipulit olivat edelleen ihan napakan tuntuisia. Alkuperäinen pyyntihinta oli 9,95€, sitten ilmaantui -50% alelaput mutta tarjosin euron pussilta.  Tarjoukseni hyväksyttiin. Tunsin itseni kukkasipuleiden pelastajaksi * sädekehä kimaltaa *, mutta oikeasti olin vain opportunisti.

Kerrottuja hörselöitä kevääksi, jos talvi suo.

Koska annostelu lähti vähän lapasesta, niin piti pohtia hartaasti mihin saan istutettua 280 sipulia. Maan pitää olla katettuna, että se ei olisi jäässä. Alueella ei saa olla aiempia sipuli-istutuksia, sillä ne tulisi teurastettua "oho-siinäkö-oli-sipuli" menetelmällä. Vastaus oli ruusumaa. Sen kevättuunaus jäi tekemättä, kun sipulitarjonta oli niin anhitonta.

Sielu hunajoi hassuista asioista :)

Siispä tuumasta toimeen heti aamun valjettua. Ensimmäinen ongelma tuli vastaan ruusumaan jyrsijäaidan kohdalla. 120 senttiä korkeasti verkkoaitaa eikä porttia. Näppäränä keksin hakea a-tikkaat. Olivat liian lyhyet. Vein pois ja toin pitemmät tikkaaat. Tikkailla keikkuessa hallittu laskeutuminen aidan toiselle puolelle näytti epätoivoiselle. Hain matalammat tikkaat uudestaan ja sijoitin ne aidan sisäpuolelle. Pääsin vänkimään tikkailta toisille aidan sisäpuolelle.

Noin 8 kiloa narsisseja pakattuna helpommin purettaviin pakkauksiin.

Lunta oli noin 15 senttiä, mutta eihän se istutusta haittaa. Ruusuilla on niin reilut välit toisiinsa, että narsisseille on hyvin tilaa kukoistaa alkukesästä. Silloin ei ruusut ole vielä vauhdissa. Jätin huolella kajoamatta ruusuja peittävään lumipeiteeseen. Siinä sai ottaa akrobaattista koreografiaa käyttöön, mutta niin vain sain tuupittua sormet vähintääkin kohmeisina sipulit maahan. Istutussyvyys voi olla vähän väljällä mittarilla tehty. Jätin joitakin sipuleita istutettavisi purkkeihin ja säilöttäväksi kellariin. Hyödän ne sitten keväämmällä.

Well Done, taputtelin itseäni olkapäälle kehuen että olen sentäs hyvästi hullu. Onneksi ei ole naapureita näkösällä. Lisäksi sain idean jatkojalostaa noita juuttipusseja - ne tarvitsevat pienen joulutuunauksen ja sisälle voi laittaa vaikka viini- tai glögipullon. Tai pitkänomainen konvehtirasia menis kans. Semmoset mummoille 😎

Iloa ja valoa taas taipalleellesi, pysy lämpimänä ja muista hymyillä kaamoksesta huolimatta!