sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Lepopäivä ja kevään upein hetki

Tällä viikolla sunnuntai jäi ainoaksi lepopäiväksi. Eilinen meni Ruukin puutarhamessuilla. Olin jeesimässä Särkän perennataimiston Jaria myyntihommissa. Tosi ihanaa oli samalla nähdä iso liuta vanhoja tuttuja kasvihörhöjä!

Tänään hiirenkorvat puhkesivat! Kevään paras hetki!

Lämmöt on löytäneet Pohjanmaan kylmän pisteenkin. Perjantaina ajeltiin Pyhäjoelle 20 km etelään ja siellä oli koivut hennon vihreinä. Eilen ajeltiin 50 kilsaa koilliseen Ruukkiin, ja siellä oli hurjan vihreetä. Meillä tuli tuo hento vihreys vasta tänään. Eli olemme joka suunnasta ajatellen kevättä jäljessä. Näin on ihan joka kevät. Epistä!

Viimeiset krookukset. Nyt varhaiset väistyy ja seuraavat kukkivat.

Sunnuntai on lepopäivä, joten aloitin heti aamusta pihaleponi. Risuttunut norjanangervo pöpelikkö päätyi kantoon katkaistuksi odottamaan versomista uuteen kukoistukseen. Viime kesänä havaitsin nokkosen valtaavan paikkoja, joten tein keskitetyn nokkosen metsästyksen. Näin keväällä ne lähtevät helpoiten maasta juuria myöten.

Kirunkannusten aikaa. Corydalis 'GP Baker' on kivan punainen väriläikkä.

Haravoin sisääntulotien vartta puhtaaksi. Meillä haravoidaan vain joitain paikkoja, ja loput ajetaan päältä ajettavan leikkurin imutehon voimin puhtaaksi. Saa luvan riittää.

Corydalis 'Purple Beauty' tekee ja mukavia mättäitä.

Haravointivimma vaihtui käytävien putsaamiseksi, kun huomasin kivipuutarhassa keuhkosammalen vallanneen käytäviä. Se lähti kosteasta maasta ihan levyinä, joten käärin käytävistä sen pintakerroksen suorastaan rullalle. Vien sammaloituneen kerroksen pois ja tuon uuden pintakerroksen. Tulee kerralla siistiä.

Valkovuokko 'Kentish Pink' näyttää vielä tavalliselta. Ikääntyessään terälehtien
nurja puoli muuttuu punaiseksi, ja lopulta koko kukinto on punainen.
Saatuani pahimmat käytävät kuorittua siirryin kesäkanala Kukkenheimiin. Sitä on käytetty talvisuojana monelle varusteelle, joten raahasin asiaan kuulumattomat vermeet sieltä pois, ja puunasin kopin ja tarhan valmiiksi. Kunhan kanat menevät talvikanalassaan orsille, niin ne saa sieltä poimittua ja kannettua kesäloman viettoon. Niitä ei pirukaan saa kiinni jalkasilla ollessaan.

Sinikämmen eli Glaucidium palamatum on yksi aarteitani. Nämä kuolivat
2015/16 talveen kaikki. Korjaussarjan jälkeen tänä vuonna nautitaan kukistakin!

Hymyillen katson puutarhaani. Sen kirotun tappotalven jälkeen monta aarreta kuoli, mutta osan olen löytänyt takaisin, kuten nuo ihanat sinikämmenet. Nämä ovat varjopuutarhan aatelia. Vaateliaita, mutta oikeissa oloissa uskomattomia alkukesän kukkijoita! Näitä on mulla sinisinä ja valkoisina.

Tämän tötterön löytäminen sai ilon kiljahduksen! Kerrottu lumikki
(Sanguinaria canadense) nousee ja aikoo kukkia! Tuo kukka on kuin äiti,
joka suojaa lastaan lehtien käärössä maailmalta. Ja sitten antaa sen loistaa!

Kerrottua Lumikkia minulla oli komea kasvusto, joka lähes kuoli siihen tappotalveen kans. Pienen pieni puoliksi mätä juurakon kipene selvisi. Se on kitunut huonolla hapella siitä lähtien, mutta nyt on luvassa jo kukkakin! Voi onnea!

Suikeroesikko 'John Mo' on pettämätön kukkija.
Esikoiden suku on hurjan monimuotoinen. Tämä on 'Diana'


Tänä keväänä tuntuu ihan erityisen hienolta kohdata valtava määrä kukkia ja kukkasilmuja. Viime vuoden poikkeuksellisen suuri lämpösumma tuottaa iloa tähänkin kesään. Ei tarvitse kuin vilkaista kukkivien puiden nuppujen määrää, niin alkaa hengästyttää! Niillä on tarjota nyt ehdottomasti parastaan!

Sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis) on pieni taimi vasta, mutta täynnä nuppuja!

Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) antaa odottaa vielä kukintojaan.
Tämä on vasta 2.5 metrinen taimi, joten viitisen vuotta varmaan vielä odotetaan.
Sulohelmipihlaja (Sorbus prattii) on käsittämättömän suloinen juuri aukenevien
lehtiensä kanssa. Tarkkaan viikatut lehdykät aukeavat kauniisti.
Ihan tärinässä odotan rusokirsikan (Prunus sargentii) vaalenapunaista kukintaa. Parina vuonna se on antanut näytekukkia muutaman, mutta pian meillä on oma Hanami, kun kaikki kirsikat tuon lisäksi puhkeavat kukkaan. SE on huikeaa!


Tämmöiset lepopäivät käyvät suorastaan kunnon päälle, joten piti tulla istumaan hetkeksi ja postailemaan joutessaan kuulumisia. Onneksi pääsee huomenna töihin "lepäämään". Tai noh - siellä on ainakin taukoja töissä.

Narsissin kukinto seuraa aurinkoa. Lajike on 'Carlton'.

Minä olen viettänyt yhteiseloa narsissienkin kanssa varmaan yli 30 vuotta, mutta vasta tänään hoksasin, että se tekee saman kuin auringonkukka. Teriö kääntyy aina aurinkoa kohti. Aina oppii uutta jopa ihan tutuista asioista.

Varjonäkki (Jeffersonia dubia) alkaa olla kukintansa lopussa.

Iloa viikkoosi, mitä ikinä se eteesi tuokaan! Kevään vauhdissa on kovaa pysytellä mukana. Tämä on ehdottomasti hurjin ja nopeatempoisin vuodenaika. Nyt lämpöjen tultua kasveilla on vauhti päällä. Nurmikkokin suorastaan suhisee kasvuvauhtia. Jännää!!!

23 kommenttia:

  1. Ihania kukkijoita jo siellä. Minulla jäi harmillisesti Ruukin messut väliin tältä vuodelta, mutta ensi vuonna sitten taas. Onneksi olen saanut nautiskella viime vuoden messuostosten eli erilaisten esikoiden kukinnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hyvät messut, joissa puutarha-alan tarjontaa piisasi laajalti. Ja ne ihanat ihmiset! Oli ilo höpöttää koko päivä kasvijuttuja. Ensi vuonna uusiksi!

      Poista
  2. Varjonäkki on metka. Lumikki on hieno kasvi, minullakin tappotalvi vei yhden kasvuston ja jouduin hankkimaan uuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumikkia varsinkin kerrottuna versiona ei niin vain löydäkään markkinoilta. Ja jos löytää, niin hinta on ihan hirvittävä. Onneksi tuo pieni juuren nysä säilyi, toivon tuo vahvistuvan taas kunnon kasvustoksi.

      Poista
  3. Tämä on tosiaan hurjaa toimintaelokuvaa tämä vuodenaika. Ihania kukkia, nuppuja ja erikoisuuksia sinulla onkin! Onneksi olet saanut paikattua niitä tappotalven tuhoja.
    Hirmuista on kumminkin se, että teillä on myöhäisempi kevät kuin joka puolella ympärillä. Se on todellakin epistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kyllä huokaisseeni keväällä 2016, että kannattais vain lyödä kinttaat tiskiin puutarhan kanssa. Tuhot olivat varsinkin perennoissa ihan järkyttävät. Mutta tuhkasta noustaan, ja nyt alkaa olla jo mukavalla mallilla taas. Aikaa meni vuosia ja euroja jossain määrin.

      Me otetaan muut keväässä kiinni. Heinäkuussa ollaan jo tasoisssa, ja lopulta syksystä voitetaan hirmuisesti. Asennekysymys tämäkin.

      Poista
  4. Ruukin messut pitäisi kyllä kerran kokea, ehkäpä sitten ensi vuonna :) Sinullapa on kaikenlaisia ihania ja erikoisiakin kukkijoita puutarhassasi! Sinikämmen ja kerrottu lumikki on mulle ihan uusia tuttavuuksia. Ja tuo suikeroesikko, miten hurmaava! Sitä pitäisi kyllä saada!
    Se on ihan totta, että omalla pihalla tahtoo nuo "lakisääteiset" tauot jäädä pitämättä vaikka työpäivän pituus olisikin normaali :) Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän päivän työajan pituus oli 11 tuntia. Eka tauko oli välikahvit neljän maissa. Just äsken pidin lounastunnin (klo 22:30) Tässä alkaakin olla melko valmis uinahtamaan tuokioksi ennen työviikon alkua. Silti vaikka mitä on tekemättä puutarhassa!

      Ruukin messujen ehkä kaukaisimmat vieraat oli pariskunta Jyväskylästä. Ihan asioikseen ajelivat messuilemaan :D

      Poista
  5. Hienoja kuvia ja kaunista kukintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevään upeimmat kukat pistävät nyt parastaan. Tämä on ilo ja nautinto!

      Poista
  6. Esikot ovat hurmaavia, omasta kattauksestani saan sinua kiittää, täällä ne antamasi jakopalat ilahduttavat valtavasti. Pistän sitten aikanaan hyvän kiertämään ja annan omistani ilonpalasia eteenpäin. Lumikki, etenkin kerrottu on ollut listalla jo vuosia, ei vain ole kohdalle osunut vielä.

    Ihanaa että nyt alkaa tappotalvi olla vain kurja muisto ja paikkoistutukset korjasivat tuhon jäljet. Täälläkin meni kaikenlaista silloin, jouluruusut ja kylmänkukat kirvelevät sielussa vieläkin.

    Mukavaa viikkoa, koeta malttaa vähän huilatakin, pitkä kasvukausi edessä 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumikki on vaikea löytää, ja sen hankinnasta köyhtyy rahoistaan. Omani on löytö Virosta, jossa se ei paljoa maksanut.

      Huilaaminen on ajankohtaista joskus syksymmällä sadonkorjuun jälkeen. Nyt koitan reuhata tomaatit ja paprikat kasvihuoneeseen. Kasvualusta on kunnostettu ja kasteltu. Tämän pienen istumishetken jälkeen menen pyyhkimään kennolevyt hämpin seiteistä. Sitten on päivän saldo täynnä.

      Poista
  7. Kaunista kukintaa! Ihanaa, kun sitä on tiedossa nyt runsaasti. Ja kyllä mustakin tuntuu, että kevät etenee kovin nopeasti. Puutarha vihertyy suorastaan silmissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma vihertyy ja kukat loistavat. Tämä on ihan parasta!

      Poista
  8. Kaunista kukintaa! Kiurunkannukset ovat suloisia. Miksiköhän minulla ei ole vielä niitä?! Suikeroesikkokin puuttuu. Ja lista vain kasvaa kasvamistaan :D Enpä ole muuten minäkään kiinnittänyt huomiota narsissien auringon seuraamiseen. Pitääpä tarkkailla niitä sitten kunhan aurinko taas suostuu näyttäytymään.

    Joka asuinpaikassa on etunsa. Teillä meri tasaa lämpötiloja, joten keväällä kasvu ei lähde ensimmäisillä lämpimillä käyntiin ja syksyllä arkajalat saavat rauhassa valmistautua talveen. Meillä lumet sulavat keväällä myöhään, mutta kasvu käynnistyykin sitten saman tien. Syksy taas jää melko lyhyeksi, mutta varsinkin talvet ovat yleensä suotuisia, kun lämpötilat pysyvät tasaisesti pakkasella ja lunta tulee reippaasti kasvien suojaksi. Tappotalvi vei minulta ainoastaan yhden pienen kurjenmiekan, joka oli lätkäisty kasvimaan savikkoon väliaikaisesti talven ajaksi. Toivottavasti ei tule enää vastaavanlaisia talvia. Ei huvittaisi testata nykyisen lajivalikoiman kestävyyttä. Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku vuosi ihmettelin kans, että miksi mulla ei ole kuin paria sorttia kirunkannuksia?! Katsopa Minna Eurobulb.nl sivustolta. Siellä on hyvin kohtuulliset taksat, eikä lähetyskulut ole päätä pyörryttäneet. Varsinkin kimppatilauksen saa edullisesti, ja on mistä valita. Suosittelen!

      Joka syksy kädet ristissä toivotaan lempeää talvea. Nyt on useampi peräkkäinen, josta saa olla kiitollinen. Ne pakkopaikkauksetkin on päässeet isommiksi, joten pärjäävät paremmin.

      Poista
  9. Kevät antaa sinulle selvästi virtaa💪
    Joo, töissä pääsee monesti helpommalla🙊Upeaa että olet taas saanut pihallesi menetettyjä ihanuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä virtamäärä hipoo jo hulluutta. Mulla on työharjoitelussa kaksi opiskelijaa, jotka ovat aktiivisia sählyn pelaajia. Niin heiltä loppui kunto kesken päivää - vanha jaksaa vielä illallakin :D Pitää tehdä heille vähän helpompia päiviä muistaen, ettei nykynuoret ole tehty yhtä sitkeästä aineesta.

      Poista
  10. Kaunista kukintoo. Joko siulla tuo sirotuomipihlaja on miten iso, mietinnässä meillä, kumman siro- vai rusotuomipihlajan hankkis tuohon mehtäalalle. Tuota lumikkii miekin haaveilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläpäin sirotuomipihlaja on enempi pensasmainen, kun taas rusotuomipihlaja on pieni puu. Mutta meillä on kaikki aina ankeampaa ja matalampaa. Molempaa mallia löytyy täältä, ja sirotuomi on nuori 1,2 metrinen taimi. Nää kasvaa kuitenkin sukkelaan.

      Poista
  11. Ai, sinullakin on vaivaa keuhkosammalesta. En sitten olekaan ainoa. Suikeroesikko meni haavelistalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keuhkosammal kuolee veden, etikan ja fairyn seoksella. Mutta sen kasvumassa jää sitten jäljelle, joten minä valitsin kuorimisen.

      Suikeroesikoita on kivaa valikoimaa kukkien väriessäkin. John Mo:n haalea keltainen on lempeän kiva, vaikka ei keltaisesta niin tykkäisikään.

      Poista