lauantai 4. toukokuuta 2019

Elämän voima

Tiukan myrskyisestä takatalvesta selvittiin toivottavasti vähin vaurioin. Aurinko alkoi sulattamaan heti täydeltä terältään. Katsastin kasvien mahtavaa elämän voimaa vastoinkäymisten kurimuksessa.

Puolen päivän maisemat. Lumen pinta oli jo laskenut eilisen myräkän jäljiltä.

Niin pienet alut vain kestivät ja pinnistivät jokaisen auringon säteen voimakseen. Periksi ei anneta, kun kerran koko talvi on kestetty horroksessa! Ihailin sinnikkäitä kasvejani.

Punainen sinivuokko lumen syleilyssä. Joku on syönyt etummaisen kukan terälehdet.

Ihanasti oli tuuli tyyntynyt ja aurinko säteili parasta voimaansa. Tämä takatalven hyökkäys muuttuu torjuntavoittoon. Minä koiran kanssa tarvotun metsälenkin jälkeen otin oksasakset ja iskin kiinni vattumaahan sekä marjapensaisiin.

Unkarinsinvuokon (Hepatica transsilvanica) kukat lumen keskellä.

Päivä sujui rattoisasti raivaten villintymään päässeitä vattuja, leikkoen viimeisiä omenapuita ja muita oksien siistimisiä. Vapaapäivät on vain niin mukava juttu! Tosiasiassa ne ovat vimpan päälle tiukkoja työpäiviä, mutta sitä sanotaan harrastamiseksi.

Kohmeiset valkovuokot ja venäjänjuuren (Eleutherococcus senticosus) pieni taimi.

Maestro haketti katkomani oksat. Haketta tarvitaan isot määrät vuosittain kattamaan puiden ja pensaiden alustoja. Onneksi on omasta takaa haketettavaa.

Pionin periksiantamattomuutta. Verso kohti valoa!

Pioni ja tulppaanit.

Oli jotenkin karmaisevan mukavaa kiertää puutarhassa katsomassa mitä on Elämän Voima. Mikä ihmeen pakkasneste kasveissa suojaakaan kylmän puraisulta? Osa kasveista lamoaa pakkasessa nousten taas lämmöissä ylös. Osa taas jököttää sisukkaasti pystyssä jotenkin itseään lämmittäen.

Aika omituinen näky mielestäni. Lunta ja kasvavia kasveja samassa hetkessä.

Ruusumaatakin kiersin ja napsin mustuneita oksia kanadanruusuista. Edessä on leikkaukset ja talvisuojien poisto. No onneksi ne nyt olivat vielä paikoillaan! Englantilainen nyrkkisääntö antaa luvan purkaa talvisuojaukset, kun onnenpensaat (Forsythia) kukkivat. Meillä joka torpassa ei ole onnenpensaita, mutta omani nuput näyttävät jo vähän keltaista väriä. Meille vihjeenä on koivun hiirenkorvat. Silloin on aika purkaa talvisuojaukset. Siitä kirjoitan myöhemmin.

Krookukset ja lumikello.

Siis toiveikkain mielin kohti viimein alkavaa kevättä. Toivottavasti takapakit olivat nyt tässä, ja kasvukausi saa rehahtaa käyntiin. Muutama pakkasyö on edessä, mutta nämä varhaiset, sisukkaat sissit pärjäävät ihan omin avuin. On ne melkoisia!!!

Iloa, valoa ja lämpöä!

34 kommenttia:

  1. Ainakin perennat sietävät näin talven jälkeen kylmää melko hyvin ja ovat sopeutuneet vaihtuviin säihin. Toisin taitaa olla sitten syksyn ensi pakkasten jälkeen.

    iBad temppuilee kun sanansyöttö on päällä. Sori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos perennan versot kärsivätkin, niin juuri jää yleensä henkiin. Sieltä viimeistään pinnistää uudet versot. Mutta näyttäisi kylmä vain vähän kirpaisseen.

      Kiitos sinnikkäästä vastaamisesta, vaikka tekniikka vähän kettuilikin! Ennakoiva tekstinsyöttö on ihan hirvee omasta mielestäni :D

      Poista
  2. Kyllä sinnikkäitä ovat. Meilläkin tulppaanit taipu muatamyöten lumenpainosta, vaan siitä ne kampivaat ihtiinsä ylöspäin. Tuurenpihlaja kasvattaa vuan lehtiään, vaikka kylymee on.
    Kahoimpa tuota kanadanruusujen kasvatuskoetta ja kyllä tuas innostus nosteloo piätään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuurea pidetään arkana, kun se tekee lehdet niin aikasin. Meillä siitä ei ole ikinä paleltunut oksan kärkikään, ja lehdet kestävät kylmää suvereenisti.

      Kolmas kasvukausi kanadalaisten kanssa lähtee juuri. Myhäillen olen katsonut hyvää talvehtimista. Viime kesän valtava lämpösumma teki hyvää. Ihan kaikki puuvartiset ovat aivan täynnä nuppuja! Kirjottelen pian ruusuista enempi!

      Poista
  3. Niin sinnikkäitä ne on ;)
    Haketin on muuten todella kätevä. Ihan alussa meillä ei ollut oikeastaan mitään haketettavaa täällä kotitontilla. Viime talvena suuri vanha tuomi rysähti halki ja osittain kaatui. Siinäpä vasta oli tarvetta hakettamiseen. Isäntä kävi sellaisen hakemassa ja on kyllä ahkerasti sitä käyttänytkin. Kätevää on:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman haketinta ei enää osais olla. Siitä on tuplahyöty, kun saa risut ja vitikot pois haitolta - hyötykäyttömuotoon.

      Poista
  4. Ai siellä selvittiin noin vähällä, hieno homma. Täällä sataa edelleen lunta. Osa on kyllä sulanut tai tiivistynyt yön aikana, mutta lisää tulee sen verran tuiskuttamalla, että kyllä taas hanget kasvavat. Onneksi on autossa edelleen talvirenkaat alla, kun ei uskottu sukulaisia, naapureita sun muita, jotka huhtikuun lopulla sanoivat, että nyt pärjää jo kesärenkailla :D Jään odottelemaan samanlaisia näkymiä kuin teillä, että piipot ja versonkärjet pilkistävät viimeisten lumien seasta. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pitää sanoa, että otan osaa! Koko talvi on lumessa tarvottu, niin ei sitä enää haluaisi katsella omalla pihalla ainakaan.

      Kesärenkaat olivat melko liukkaat sohjossa ajellen, mutta ilman onnettomuuksia onneksi selvittiin. Nyt tiet on taas sulat.

      Poista
  5. Tuo pionin lumesta valoa kohti kurkottava "käsi" on hellyttävä. "Täällä olen, älkää murehtiko", hän ilmoittaa.

    Minäkin uskon kasvien selviytymiseen. Yksittäisiä tappioita voi tulla, mutta aina niitä tulee syystä tai toisesta.

    Oksahaketin on ehdoton vempain puutarhurille. Meillä on haketettu kaikki oksamateriaali niin kauan kuin tässä on asuttu. Ei ole tarvinnut niitä kaatopaikalle rahdata, kuten naapurit tekee. Ja kaikki on uponnut oman puutarhan tarpeisiin. Muutaman viime vuoden ajan olen silpunnut syksyisin myös valtaosan perennanvarsista ja kipannut takaisin kukkapenkkeihin ja pensaiden juurille. Entisellä hakettimella se ei onnistunut, mutta murskaavalla onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, mietinkin miksi tuo pionin lumesta ojentuva verso on niin hellyyttävä. Sehän muistuttaa kättä!

      Oksahakettimelle on jatkuvaa käyttöä. Materiaalia menisi enempi kuin mitä haketettavaa on. Perennanvarsia en ole kokeillut hakettaa. Tartteis varmaan kokeilla ensi syksynä.

      Poista
  6. Sinnikkäitä kasveja ja valtaosa onneksi selvinnee tästä takatalvesta hyvin. Aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota sinnikkyyttä ja elämän voimaa ihailen minäkin!

      Poista
  7. Pionin ylös ojentuva käsi on hellyyttävä, samoin valkoinen lumikate erikoinen, mutta valokuvauksellinen. Eiköhän tästä selvitty ilman pahempia vaurioita, siis kohti lämpöä jatketaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi ja versovat kasvit oli pykälää erikoisempi näky. Harvoin on tämmöistä takatalvea ihan myrskyn keralla ollut. Onneksi maailma on nyt rauhoittunut.

      Poista
  8. Tuo pionin varsi on kuin käsi, joka huutaa "täältä tullaan". Minulla ei pioni vielä sormiansa kurkota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin pionin jokin ns. luonnonlaji (en muista mikä niistä) ja ne nousevat esim. kiinanpioneita nopeammin maasta.

      Poista
  9. Havainnollisia kuvia muistoksi tuleville vuosille :) Minä olin onnekas kun takatalvi iski juuri tipuhärdellin aikaan. Ei ollut kiirettä yhtä aikaa puutarhaan ja kanalaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea tipusista! Nämä kuvat kyllä jäävät muistoihin. Tänään satoi lisää räntää, mutta sitten alkoi aurinko paistaa ja lämmöt taas nousta. Kevät saa tulla jo.

      Poista
  10. Melkein kuin kauhuelokuvasta nuo kurkottavat kasvit - auttakaa! Sitkeitä ne ovat kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisua ja sitkeyttä vastoinkäymisistä huolimatta. Ajatuksia herää juuri tuosta periksiantamattomuudesta :D

      Poista
  11. Onneksi nämä kevätlumet ei kauvaa viihry. Meilläki o enää rippeet jälijellä. Muutama pakkaasyä tääläki pitääs viälä kestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää nakkasi lumia aamupäivästä ja pakkasyötä tarjoaa nyt perään. Sitten heitämme hyvästit talvella lopullisesti. Toivoakseni!

      Poista
  12. Jestas pionitkin lumessa ja minä kun peitin kaikki kun luulin että eivät kestä kylmyyttä. Täällä on samaa harrastusta tehty leikattu vähän marjapensaita ja vadelmapenkkiä perattu ja lannoitettu jne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pionit ja itse asiassa useimmat perennat pärjäävät sangen hyvin pakkasessa. Arimpia mielestäni ovat juuri puhjenneet lehtipuiden silmut. Kerran maailmassa kesäkuisiin pakkasöihin kuoli edellisenä syksynä istuttamani kolme omenapuuta. Ne menettivät lehtensä, eivätkä jaksaneet tehdä uusia.

      Poista
  13. Perennat on kyllä sitkeitä takatalven sattuessa. Toivottavasti nyt ei enää tule pakkasia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi sitkeitä ovat - onhan siellä juuret täynnä varastovoimaakin. Näyttäisi pakkaset olevan nyt ohi toivon ja ennusteiden mukaan. Tosin kesäkuussakin on koettu kylmiä kelejä, joten mikään ei koskaan ole varmaa.

      Poista
  14. Samaa elämän voimaa itsekin mietin, kun sydän kylmänä olen pelännyt, että viiden asteen yöpakkaset vievät tulppaanit pionin aluista puhumattakaan. Mutta ei, siellä ne kukoistavat:) Ihanaa toukokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mykistää hiljaiseksi tuo kohtalon kovan kouran edessä jämäkästi selviäminen. Toivottavasti toukokuu on nyt tästä eteenpäin lämpimämpi. Hyvältä näyttää ennusteissa!

      Poista
  15. Olihan dramaattinen loppunäytös talvelta, encore jota kukaan ei odottanut. Eikä pyytänyt.
    Minun piti ihan samaa elämänvoimaa omassa blogissa ihmetellä, sinä teit sen niin hienosti, että linkitän suoraan tähän postaukseen.

    Onneksi kevät tuli takaisin, kasvit näyttävät selvinneen eivätkä pikkulinnut kuolleet kylmään ja nälkään.

    Mukavaa viikkoa sinne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet löytänyt oman profiilisi takaisin kommentointiin! Minä raivoistuin Firefox- selaimen evättyä mainoksen estot ja vaihdoin Brave-selaimeen. Siinä on oletuksena mainoksen estot, niin ei kaiken maailman vilkkuvat mainokset riivaa. Mutta blogger ei anna kommentoida kirjautuneena Bravella. Pitää loikata aina Firefoxiin, että voi omana itsenään kommentoida. No pienempi vaiva sekin on. Vihaan silmille hyppiviä mainoksia.

      Kevät tuli takaisin onneksi! Loikin blogiisi lukemaan Elämän Voimasta. Iloa, valoa etc!

      Poista
  16. Noh, minä kommentoin nykyisin tabletilla, tämä androidsysteemi pitää minut sisäänkirjautuneena ja vaikka tällä kirjoittaminen onkin hermoja kärventävää, minun ei sentään tarvitse klikkailla suojateitä tai paloposteja saadakseni kommentit Hirnakkana läpi. En tiedä mitä tapahtui blogini säädöissä ja millä tavoin Safari-selain vaikuttaa asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan ongelma on selain. Käyttämäni Firefox-selain lopetti mainoksen estojen hyväksymisen lisäosana, joten vaihdoin Brave-selaimeen. Se ei annan minun kommentoida kirjautuneena, joten palaan Firefoxiin aina blogeja kommentoidakseni.

      Poista
  17. Kauniita kuvia, jotenkin hellyyttäviä. Pikkuiset värjöttelevät lumessa. Onneksi lämpö palasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmöt palasivat ja lumi suli, mutta nyt tulee kylmää vesisadetta hitonmoisen tuulen kanssa. Hrrrh!

      Poista