lauantai 9. helmikuuta 2019

Kevään kaipuu!

Sain ihanan haasteen kahdestakin suunnasta - Anneli A Pihakuiskaajan matkassa ja Minna Hiidenkiven puutarhasta heittivät tämmöisen ihanan unelmahaasteen. Tähän tartun mieluusti näin lauantai-illan ilona! Haasteen on keksinyt ja tuupannut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki-blogista.

Töissä perjantaina plarasin kevätsipulien tukkukuvastoa, sillä keväinen kukkaloisto kaupungissa on helpoiten ja edullisimmin hoidettu syksyllä istutettavin kukkasipulein. Ihan itsekseni hekottelin, kuinka hassua on se, että tämmöisestä vielä maksetaan palkaakin! Olen kymmenet vuodet tehnyt tuota oman plantaasin mittakaavassa ihan ilmaiseksi ja iloiten sittenkin.

Merenrantakaupunkin kevättä tahdittaa omalla hyisellä tavallaan jäinen meri. Keväät eivät tule äkkiä eikä lämpiminä. Meillä keväät on kituliaita, pitkiä ja kylmiä. Kylmyys hönkii pitkälle kesäkuuhun asti. Oikeasti kesä alkaa täällä vasta juhannuksen tietämillä.

Maaliskuinen iltarusko meren hyisellä rannalla.

 Mutta kevään suuret ja ihanat kohokohdat minulle ovat kuvin ja sanoin tässä:


1. Kulotus

Kulotus on ihan parasta varhaisessa keväässä!

Minun kevääni alkaa sytkärin keralla. Lumen alta paljastuvat kuloheinikot saavat kipinää ohi kulkiessa. Kulotuksesta on monta hyötyä, sillä myyrien kätköpaikat paljastuvat kissoille. Yksi tärkeä pointti on punkkien kuolema. Kulottaminen selvästi vähentää pirullisten punkkien esiintymistä omalla tontilla.

Ei palanut riihi tuollakaan kulotuskerralla.

Kulotus vaatii osaamista, taitoa ja lopulta tuuriakin. Sitä ei voi ikinä tehdä liian suurella varovaisuudella, sillä tuli on loistava renki mutta kehno isäntä. Kulotus lienee myös katoavaa kansanperinnettä, mutta täällä vielä osataan.

2. Piipat

Siis oikeasti - mikä onkaan suloisempaa kuin pienet penkkipunnertajat keväisessä puutarhassa?

Punakolmilehden pirteät piipat nousevat jo jäiden ja lumen keskeltä.
Jokainen pieni ja sinnikäs verso tuottaa ihan järjettömästi iloa. Keväällä kun kasvukausi hiljalleen alkaa, niin on ihan pakko kiertää monta kertaa päivässä pihalla tarkkaillen uusia nousijoita. Jokaista tervehdin riemulla!

Pionin piippa uhmaa kylmää. Eräänlainen elämäntahdon symboli.


3. Silmut ja hiirenkorvat

Tuurenpihlaja 'Dodong' on niitä ensimmäisiä!

Koska olen vakavasti puihin päin kallellaan, niin turpoavat silmut ovat kuin lahja, joka avataan hiljalleen. Ehkä sykädyttävin silmupullistelija on Tuurenpihlaja, joka aloittaa perin varhain - yöpakkastenkin aikaan jo. On sillä melkoiset pakkasnesteet ja kevään tahto! Kärkisilmut paljastavat vähän kerrassaan sisällä olevan kukkanupunkin.

Siellä se on - mahtikukka nupussaan!
Puiden silmuja ja hiirenkorvia on meillä ihan tolkuttoman runsas väri- ja mallivalikoima. Lumodun niistä ihan joka vuosi kerta toisensa jälkeen. Kevään ihmeitä!


Kirjometsävaahtera 'Drummondii' ja punapähkinä 'Fuscorubra'

3. Kevään ekat kukkijat

Huhtikuu on ihan ihmeellinen kuukausi. Monasti sen alkupuoli on hankien potkimista, mutta loppukuusta onkin jo ihan kevättä parhaimmillaan.

Punakolmilehden upeat kukat ovat todella mykistävän hienoja!


Töissä piti tehdä lomasuunnitelmia. Mulla on pitkästä aikaa kesällä oikeasti lomaa! Työn luonteen vuoksi en pysty pitämään lomaani kuin viikon pätkissä, mutta huhtikuulle varasin peräti kahdeksan lomapäivää. Lisänä on viikonloput ja pääsiäisvapaat. Toivon saavani laittaa omaakin puutarhaa.

Suloiset narsissit muiden sipulikukkien ohella piristävät kevään!
Tuttujen ja vakiintuneiden penkkipunnertajien lisäksi yllätän itseni vuosittain sipulikukilla. Joka syksy niitä kuoppaan enemmän tai vähemmän, mutta aina talven aikana unohdan syksyllä kohmeisin sormin pimenevissä illoissa askaroimani istutukset. Siispä keväällä on vastassa iloisia yllätyksiä!

<3 kaksin!


4. Grillauskausi

Vappuna on aina tavoitetilana aloitaa grillauskausi. Se on todella yhtä juhlaa, johon yleensä kokoonnutaan isommallakin porukalla. Joskus on kyllä grillattu hirveässä räntäsateessa, mutta suomalaisella sisulla ja toppahaalareissa kyllä onnistuu!

Grillin antimet maistuvat ihan kaikille!
Tämmöiselle äiti-ihmiselle elämänmittainen keittiössä seisominen ruoanlaiton merkeissä ei ole mitään juhlaa, vaan ihan perusarkea. Ruoanlaitosta tulee tosi mukavaa, kun sen voi askaroida ulkosalla nopeasti grillissä. Samalla voi siemailla vaikka valkoviinilaisillisen ja kuunnella lintujen laulua. Ja ruoka on aina herkullista ja maistuvaa joka makuun. Kuvan valikoimassa oli tarjolla vegaaanille ja lihansyöjillle jokaiselle maistuvaa ruokaa (juu makkarat on ns. valemakkaroita ilman lihaa). Lisukkeita ei ole kuvattu, mutta varmasti kaikille tuli vatsa enempi kuin täyteen.

Näitä vihreäksi räjähtäviä maisemia me kaikki kaipaamme jo!

Tämmöisistä kuvista ja teksteistä on minun kevään rakkaat palikat tehty. Olen vielä ihan talvikohmeessa, joten yhtään suunnitelmaa tai unelmaa en ole vielä saanut oman puutarhan eteen tehtyä. Ehkä unelmageneraattori käy työaikana niin kierroksilla, ettei siitä jää kotioloihin mitään jämiä. No perinteisesti herään talvihorroksesta helmikuun lopun tietämillä.

Saniaisilla on hyvin tyylikkäitä tapoja nousta maasta. Tämä on Onoclea sensibilis
eli helmisaniaisen verso ylönsnousemuksen  äärellä.



Lopuksi haasteen säännöt:


-kerro postauksessasi haasteen aloittaja (Tiiu Puutarhahetki -blogista)
-tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
-haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
-käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään
-voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki

Esikot on kevään kukkia.


Heitän haasteen seuraaville ihananille blogeille: Hirnakalle Hirnakan Torppaan ja Metsätontun ruusutarhaan Ruusumuorille sekä SariW:n Sarinpuutarha-blogeihin.

Iloa ja valoa viikonloppuusi. Hiljalleen kaiken lumisateen keskellä siirrymme hivuttamalla kohti kevättä. Toivottavasti kuvista oli pieni pilkahdus kevättä sinunkin sieluusi!

43 kommenttia:

  1. Ei onneksi iha maharoton aika nuahon kuvihin oo. Eiköhän sen kestä. Mäki tapaan kulottaa eres jotaki, jos ei kerkiä liikaa kuivamahan. Jos o valakoone kolomilehti talavehtinu, nii punaanenki menöö hankintalistalle. Lumi o jo pikkuuse maraltunu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä kerrallaan hiivitään kohti kevään lumoa. Toivoisin tosissaan, että huhtikuun lomapäivissä olisi kulotuskelpoisia päiviä, ja lunta mahdollisimman vähän.

      Kulotus on tehokas tapa siivota pientareita ja muita kuloheinän valtaamia paikkoja. Kulopaikat vihertyykin pirskatin paljon nopeampaa. Aina ei säiden puolesta pysty kuolottamaan kaikkea, mutta edes jotain joka kevät.

      Poista
  2. Tällä on toinen jokakeväinen kulottaja. Piiriojat ja joutomaat kulotan poikkeuksetta aina. Vesiletku valmiina, jotta tuli ei pääse vahingossakaan ryöstäytymään. Täällä etelässä mennään nyt plussan puolella ja aina välillä sataa myös vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinenkin kansantietotaiteen ystävä! Kulottaminen on tosi taitolaji, jossa ei ikinä voi olla liian varovainen. Niin oikullista on tulen ja kulon välinen suhde, että tuulenpuuska voi tehdä onnettomuuksiakin.

      Plussalla kuitaa Pohjanmaakin vesisateen keskellä. Nyt painuu hanget kasaan ja pakkasten myötä saataneen viimein kantohanget.

      Poista
  3. Nuo piipat ovat niin odotettuja ja hiirenkorvat. Aah sitä heleää vihreyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevään vihreiden sävyt ovat kyllä hurjan moninaiset. Koivun hiirenkorvat on mielestäni ihan paras hetki keväässä. En löytänyt kuvaa siitä, mutta se huippuhetki on avautuneet hiirenkorvat ihan aina.

      Poista
  4. Ihan uusi asia minulle tuo kulotus! Toki olen kuullut sellaista tehtävän, mutta ihan jokakeväinen operaatio! Merenrantakaupungissa itsekin ennen asuneena tiedän,miten sää tuntuu siellä erilaiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kulottamalla saa siistittyä pitempään heinään jääneitä alueita - siis juuri niitä myyrien ja punkkien suosimia kohteita. Jäljelle jäänyt tuhka lannoittaa maata rippusen verran.

      Joka kevät ei pysty säiden vuoksi kulottamaan kaikkea tarpeellista, sillä kelin pitää olla tyyni ja kuiva. Mielellään ei kuitenkaan liian kuiva, ettei tuli ryöstäydy käsistä. Paras keli on tyyni ja vähän pohjakostea, kuten esim. illalla. Päivällä aurinko ja tuuli kuivaa heinän, mutta illalla maakosteus nousee tekemään kulotuksesta vähän kituvaa.

      Poista
  5. Kylläpäs tulee keväiset fiilikset kuvia katsoessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tässä enää kauaa mene odottaessa kuvien tapaisia maisemia!

      Poista
  6. Hieno postaus kevään kaipuusta.
    Kertoisitko jossain vaiheessa kolmilehden kasvattamisesta. Mitä vaatii viihtyäkseen ja mitä kasveja olet yhdistellyt sen oheen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitänee tehdä oma postaus puutarhan erikoiskasveista, kuten vaikkapa juuri trilliumit. Tuo punakolmilehti on porukan kestävin. Lehtokasvina se tykkää puolivarjoisesta, tuoreesta maasta ja lehtikompostista.

      Trilliumit on niin hienoja, että niille tarjotaan tilaa edustuspaikoilta. Eli lähinnä ovat ilman vieruskasveja. Koitan jossain vaiheessa kuvin selittää paremmin.

      Poista
  7. Kyllä oli kauniit kevään palikat! Kulotus on tuttua, tosin ainakin 15 vuotta siitä on kun olen ollut viimeksi mukana kulottamassa. Upean näköinen yhdistelmä on tuo punapähkinä ja kirjometsävaahtera. Keväänvihreäksi muuttuvia maisemia odottaa päivä päivältä enemmän. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kulottaminen on kevään alun parasta puuhaa! Punapähkinä ja kirjometsävaahtera on vierekkäin ihan vahingossa - mutta ovat toisiaan kauniisti korostava yhdistelmä.

      Poista
  8. Ihania kevätkuvia ♥ Eilen iloitsin siitä, että kevääseen ei oikeasti ole enää kauan. Maaliskuu on mulle jo selkeästi kevätkuukausi. Tytär kyllä yritti palautella maanpinnalle käskemällä katsoa ikkunasta ulos, aika paljon on vielä lunta maassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväällä havaitsee aina Suomen maantieteellisen pituuden. Maaliskuu on kevätkuukausi etelässä, meillä mennään yleensä ihan talvisissa oloissa huhtikuun puoleen väliin asti vähintään. Niitä aikaisia keväitä ei ole ollut vuosiin.

      Poista
  9. Kerran satuimme ajamaan ohi kun lähistöllä kulotettiin peltoa, oli se huikaiseva näky illan alkavassa hämäryydessä. kevättä on ihana odottaa ja kun se koittaa niin olo on mahtava. Ja pihassa on kierrettävä monta kertaa päivässä sillä jo tunnissa tapahtuu paljon. Pionin säätä uhmaavat alut ovat joka vuosi ihmetyksen aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kulotus alkaa olla varsin harvinaista, mutta kyllä maaseudulla yhä jotkut kulottavat. Ilta on usein paras aika kulottaa, kun tuuli asettuu ja kosteus hiipii maasta hidastamaan paloa. Silloin pysyy kulo parhaiten hallinnassa.

      Poista
  10. Lapsuudenkodissani ei enää ole viljelystä mutta pellot kulotetaan keväällä pitkästä heinästä, jostain syystä se on mukavaa keväistä puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aivan älyttömän kivaa puuhaa! Tulee äkkiä siistiä. Niitä viljelemättömiä peltoja meilläkin kulotetaan.

      Poista
  11. Ei olla sen jälkeen kulotettu, ku meinas karata tuohon mehtään tuli. Asuttiin tässä aika alkuaikoja, kun sain päähäni alkaa kulottaa. Meni varmaan liian myöhään, ei ollu enää lunta yhtään. Sen kans pitää olla tosi tarkkana ja väkiä paikalla ja vesiletku :D
    Mainio pointti tuo punkkien hävitys kulottamalla, ei tullut edes mieleen moinen, liekkö muilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kieltämättä on ollut kiireen tuntua sammutuksessa täälläkin. Vanhemmiten sitä on tullut vieläkin varovaisemmaksi kulotuksessa ihan kokemusperäisesti oppien. Siksi kai kulotus onkin niin jännää, kun siinä on oikeasti vaaramomentti mukana.

      Ihan selvän eron näkee kissoista ja koirasa punkkeja nyppiessä ennen/jälkeen kulotuksen. Punkithan lähtevät heti liikkeelle, kun lämpötila on plussan puolella. Siis jo hyvästi ennen kulotuksen alkua. Kulotuksen jälkeen punkki on enää satunnaislöydös. Olen päätellyt niiden vain kärähtävän kulotuksessa.

      Poista
  12. Ihanan keväistä :) Silmut, piipat ja hiirenkorvat ovat tosiaan täyttä kevättä.
    Mukavaa että sait iskettyä lomapäiviä kalenteriin, sama juttu pitäisi minunkin tehdä.
    Leppoisaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä laskee päiviä jo, että lumi alkaa sulaa ja muuttolintujen parvet kansoittavat taivaan. Ja kevät saapuisi viimein. Se jos mikä on enemmän kuin odotettua!

      Olen tehnty töitä tauotta toukokuun alusta lähtien. Joku yksittäinen vapaapäivä on ollut viime kesänä, mutta muuten olen ollut töissä. Ajatus edes viikon mittaisesta lomasta on kyllä ruhtinaallista!

      Poista
  13. Oi mikä huikea nimitys ensimmäisille piipoille, penkkipunnertajat:) Tuo pionin alku on kuin käsivarsi soremet ojossa kohti valoa ja aurinkoa. Kyllä kevät on ihanaa aikaa ja puut kätkevät valtavan elämänvoiman pieniin silmuihinsa! Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Termin olen lainannut Hirnakalta Hirnakan Torppa-blogista. On se niin osuvan herkullinen, että pääsi heti käyttöön täälläkin!

      Syyskesästä katson silmuja ihailevin katsein - niissä on paketoitu koko seuraava kesä mitä kompakteimmalla tavalla. Elämä ihmeitä sekin.

      Poista
  14. Ihana kevät sinulla!
    Samaa mieltä tuosta ruuanlaitosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tarjolla nyt ihanimmat kevättalven päivät, joita kelpaa myös muistella. Jokainen päivä lähempänä vihertymistä.

      Ruoanlaitto on niin puuduttavaa - vuosikymmenten arkisten askareiden kliimaksi. Siihen saa ihanan vaihtelun ulkona grillaamalla. Ihan tosi odotettu juttu meidän vapussa.

      Poista
  15. Kiitos haasteesta, minäpä ryhdyn oitis pläräämään kuva-arkistoja.

    Kulottaminen on semmoista puuhaa, etten tällä tietämyksellä ryhdy, palaa vielä oma ja naapurienkin mökki. Ja toisen naapurin jyhkeä kuusikko. Mutta meille saisi kyllä taitava kulottaja tulla hommiin, töitä olisi.

    Jotenkin minä yhdistän sinut ja kulotuksen aina ja ikuisesti yhteen, se on varma kevään merkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jess - kiva odottaa sun kuvia ja juttuja!

      Ja joka hiton kevät kulotan sen verran kuin pystyy kelien puolesta. Siitä se mun kevät oikeasti alkaa. Ihan parasta! Ja kyllä jokunen läheltä-piti tilanne mahtuu historiaan. Se tekee varovaiseksi. Tulen mahti on pelottava.

      Poista
  16. Kiitos Titta! Otan haasteen vastaan. Kyllähän sitä haaveilla pittää! Tuo aurinko antaa siihen pontta! odotan innolla kevättä, kuten me kaikki tarhurit ja varmaan muutkin! Juuri kuuntelen radiosta hyönnteisten katoamisesta. Ei kai pitäs kirota niitä pahimpiakaan! Toivotaan niitäkin ensi kesäksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukavaa, että sieppaat haasteesta kevään virettä! Odotan postaustasi innolla! Iloa ja valoa kevään odotukseen :D

      Poista
  17. Hyvin poimittu itsellenikin kevään tuovia juttuja! Tässä alkaa kohta jo ihan kevättää...itsellänikin tulossa tuo haastepostaus ihan kohta, kunhan väkerrän sen valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on tarhureiden kohokohta, josta on tosi mukavaa lukea joikaisen kokemuksia ja niitä parhaita hetkiä!

      Poista
  18. Mukava kevään kaipuu postaus! Kulotus on hyvä konsti, kuhan hallihtoo tulen. Kevät on just niin mahtavoo aikoo kuin kirjotat. Tulis vuan miullakin kaikki ihanuuvet hoksattuu! Miullakin on haaste vuottamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kevään kaipuut on tosi kivaa luettavaa! Tartuhan sinäkin haasteeseen, niin saadaan me kaikki lukea taas kivoja juttuja murteella (ja kuvat voi katsoa ihan millä vaan kielellä!)

      Poista
  19. Ihana postaus ja minäkin kiinnitin huomioni tähän penkkipunnertajat sanaan ,tosi osuva . Täälläkin kun mökille ajetaan ollaan nähty kulotusta joka vuosi tehtävän ,mutta itse olen vain autosta katsellut. Kiitos sinulle .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toveri Hirnakka on sellainen ihana verbaalivirtuoosi, jolla löytyy sanat ihan joka paikkaan. Arvostan ja nautin sanansäilän lahjakasta käyttöä!

      Poista
  20. Ihanaa, niin ihanaa! Kulotus olisi kivaa, mutta isäntä on siitä aina eri mieltä. Onneksi teillä ei tulipaloa kuitenkaan tullut! Ja nuo sinun puusi...puurakastajana melkein hyppäsin oksalle!

    Kevät on upeaa aikaa, siitä on mukava haaveilla, mutta iän myötä pyrin nauttimaan hetkestä ja sen tuomista iloisista yllätyksistä!

    Eilen oli ystävänpäivä virallisesti, minulla on joka päivä ystävänpäivä, joten ihanaa tätä ystävänpäivää sinulle ja tuleville päiville myös kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila niin lämpimistä sanoistasi! Kulottaminen on hurjaa ja jännää puuhaa, jonka toivoo onnistuvan aina hallitusti. Silti jännitysmomentti on aina olemassa, sillä yksittäinen tuulenpuuskakin voi tehdä jäynää.

      Valon lisääntyminen on jo niin selkeää, että pitänee havahtua talvilevolta viimein. Kaikki kiva on edessä vielä!

      Poista
  21. Joskus joka huushollissa kulotettiin, totta. Palokunnalle pitää ainakin ilmoittaa, jos meinaa siihen hommaan ruveta. Mutta hyödyllinen tapa olisi kaikin puolin.
    Ihania kuvia, minuakin hiukan rupesi kutkuttamaan, vaikka "kiroilen" vesisadetta ja korkeiden hankien laskua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin hiljalleen yskähdelle käynnistyn kohti aktiivikautta. Tämä herääminen sujuu kuin karhuiltakin parissa viikossa. Sitten onkin "nälkä".

      Poista
  22. Hieno kooste kevään parhaimmista paloista! Ihania, sykähdyttäviä kuvia olet valinnut postaukseesi! Kiva, että lähdit haasteeseen mukaan. Lisään huomenna postauksesi linkin haasteeseen vastanneiden listalle blogiini. Aurinkoista alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista