lauantai 16. helmikuuta 2019

Kevättä ilmassa, hitto vieköön!

Helmikuun puoliväli on ohitettu, ja tunnistan elämän merkkejä talviunisessa itsessäni. Olisko  Föhn-tuulen tuomat lämmöt ja energiat herättelemässä kevääseen?

Joki suli. Suloinen veden lirinä piristää pihan äänimaailmaa.

Lumet rysähtelivät peltikatolta, joki päästi ohuen jääkantensa alavirtaan, ja pikkutirpat harjoittelivat varovasti keväisiä laulujaan. Ilmassa oli aavistus meren tuoksua. Lienee tuulen mukanaan tuomaa. Ulkona aisti muutoksen. Pysähtynyt talvi alkoi muuntua virtaavaksi kevääksi. Ihan vain aavistus, mutta tarpeeksi selvä ero.

Joka päivä rahtusen enemmän valoa.

Päivä pitenee kiihtyvää tahtia, vaikka hiljalleen vaatimattomat seitsemän minuuttia päivässä. Mutta viikossa se onkin jo tunnin verran lisää valoisaa aikaa. Vauhti kiihtyy koko ajan, joten reilun kuukauden päästä ollaan jo tasoissa yön ja päivän välillä.

Lumikellot on kevään ihmeitä, joita odotan kovasti.
Nyt alkaa aika, jossa saa pidellä kiinni hatustaan vauhdin lisääntyessä. Sen tuntee omassa energiamäärässään, joka nousee valon määrän myötä. Ei tämä vanha kone kiihdy nollasta sataan kovinkaan nopeaa, mutta alkaa vähitellen päästä vauhtiin - ainakin ajatuksissa.

Minusta on aina yhtä merkillistä, kuinka paljon vuodenajat vaikuttavatkaan elämään. Oma vuoteni menee suurin piirtein siten, että marraskuusta helmikuun loppuun vietän talviunta. Mikään ei oikein kiinnosta ja unta tarvitsee paljon. Ideat on vähissä ja elämää raahustetaan päivästä toiseen ilman suuria odotuksia. Syön mielellään ja paljon, joten lihon päätyen vihaamaan vatsaläskejäni. Silti en viitsi tehdä asialle mitään.


Kaikki pysähtyy ja jäätyy.

Helmikuusta eteenpäin elämä virtaa jälleen talvikohmeuden jälkeen. Hiljalleen ja kiihtyvää vauhtia ideat alkavat pulppuilla ja suorastaan patoutua kevätvirran lailla. Unta tarvitsee vähemmän ja aktiivisuustaso nousee - paino puolestaan laskee suurin piirtein tekemättä mitään. Kärsimättömyys lisääntyy, koska pihalle ei pääse tekemään lumen vuoksi paljon mitään. Sijaistoimintoina rakentelen, remontoin ja ideoin.

Ryhmäruusujen maakin syntyi talvisen unelmaideoinnin jälkeen. Yhden talven
yli selvisi monta ryhmistä, kuten kuvan 'Dolomiti'. Jatkoa odotan jännässä!


Kausi repeä heti kun hanget sulavat. Kulotan, haravoin ja aloitan kevään projekteja. Virtaa on kuin pienessä pitäjässä, sillä tehtävääkin on tosi paljon. Elämä siirtyy ulos puuhaamaan. Ruokaakin laittelen mieluiten pihagrillissä, koska samalla voi vaikka kitkeä lähiympäristöä. Puutarhassani on vallalla hetken illuusio siitä, että tänä vuonna kaikki pysyy ojennuksessa ja hallinnasssa. Aktiivikautena paino laskee koko ajan. Kesä- ja talvikauden painoero on noin kahdeksan kiloa.

Kuka syömään ehtii, kun on niin paljon ihailtavaa puutarhassa?!
Kuvassa punainen sinivuokko.

Kesän kuluessa kukat kukkivat ja kukoistavat, kitken ja kastelen, sekä korjaan lopulta satoa. Vähitellen alkaa taas homma karkaamaan lapasesta - yhden nurkan kitkettyä toiset ehtivät jälleen rehottaa. Aika ei riitäkään kaiken työstämiseen. Joidenkin kohteiden osalta luovutan, koska ei vain kerkeä - luonto ehtii voimallisesti edelleni. Itselleni tärkeät kohteet pysyvät kuitenkin kuosissa, mutta reuna-alueiden suhteen on pakko luovuttaa jälleen kerran. "Ensi vuonna uudella tarmolla" päätän joka vuosi.

Loppukesän runsaus pursuaa kukkien lisäksi myös rikoissa ikävä kyllä.

Syyskesästä aika kuluu sadonkorjuuseen, mutta silloin myös saan usein jotain pieniä unelmaprojekteja tehtyä loppuun. Viime kesänä se oli pensasruusujen istutuksia, enkä tulevalle kaudelle ole vielä rakentanut suunnitelmia. Paljon on täysin loppuun vietyjä projekteja tekemättä, joten niistä nyt ensin voisi valita toteutettavat.

Viimeinkin viime kesänä istutin puutarhaani 'Ritausma' ruusun!

Syys-lokakuun aikan tulee viimeinen tehopiikki, jossa puristetaan loput projetit kasaan - koska talvi painaa päälle. Kausi paketoidaan lokakuussa valkosipulien ja kevätkukkijoiden istutuksella. Sitten iskee talvikooma, jota kestää helmikuun loppuun. Sitten aloitetaan vuodenkierto jälleen uudestaan.

Sato varastoidaan maakellariin pitkän talven iloksi ja hyöydyksi.


Siinähän se taas heilahti yksi vuosi elämästä :) Sujuuko sinunkin vuotesi yhtä ennakoitavasti samaa latua?

29 kommenttia:

  1. Kevättä muuten ON ilmassa. Täälläkin viherpeipot ovat aloittaneet sirkutuksen. Koko talvena ei ole näkynyt yhtäkään ja nyt niitä on lauma! Hangetkin ovat selvästi madaltuneet, mutta tuli myös liukasta. Selvät kevään merkit. Energiatasot nousevat minullakin selvästi valon lisääntymisen myötä, tosin mitään talviunta en nuku muutenkaan. Ainoastaan lokakuun lopulta joulukuun alkupuolelle on selvästi alavireisempää aikaa ja sekin on paljon säistä riippuvaista. Nyt ei millään malttaisi odottaa esikasvatusten kunnolla aloittamista, lumen sulamisesta puhumattakaan :D Ihanan rehevältä ja kutsuvalta näyttää tuo 'Ritausmaa' ennen olevan kuvan istutus. Ja sitä ennen pinkki söpöläinen <3 Sinivuokkoko? Aurinkoisia, keväisiä päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liukasta on täälläkin ja hanget ovat rysähtäneet ihan hetkessä. Tämmöinen tilapäinenkin tuulahdus keväästä on kyllä uskomattoman mukava maistiainen - vaikka pakkasta vielä kärsitäänkin pitkään.

      Pinkki söpöläinen on punainen sinivuokko. Lisään tiedon kuvatekstiin.

      Poista
  2. Ihan totta, pysähtyneen talven aika on nyt ohi ja luonto alkoi taas hengittää.
    Tirpat sanoivat asiansa männäviikolla pitkästä pitkästä aikaa pidemmän kaavan kautta ja räystäältä alkoi tippa irtoamaan, kevät ! Olkoonkin kevättalvi. Kevät silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevättalvelle tosiaankin kääntyy ihan ilmojenkin puolesta. Erityisen iloinen olen siitä, että kiljuvia pakkasia ei enää tule, sillä aurinko lämmittää päivisin kuitenkin sen verran jo. Öisin voi vielä kirpaista, ja voimakkaasti sahaavat lämmöt on kyllä kasveillekin haastavia.

      Poista
  3. Kiva postaus, taidan kopioida idean! Tuntuu tosiaan hyvin keväiseltä, kun aurinko paistaa. Tosin sehän ei vielä paljoa lämmitä. Minullakin on tullut mökille ikävä kevään lähestyessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota ihmeessä idea mukaasi! Tänään täällä onkin aurinkopäivä pitkästä aikaa. Taidan lähteä hangille koiran kanssa!

      Poista
  4. Se on juuri noin!
    Marraskuussa alkava pimeys myös sitoo sisätiloihin, jotenkin siitä alkaa se talviuni. Jotain sitä yrittää keksiä, mutta ideatkin ja mielenkiinto on aika hukassa. Tosiaan vasta päivien pidentyessä sitä uutta intoa löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rahtusen lisää iloa tuottaa sekin ajatus, että nyt on synkimmästä talvesta selvitty. Mennään koko ajan valoa kohti, ja kaikki kiva on vielä edessä!

      Poista
  5. Pohjoisen valo-olosuhteet määräävät meidän aktiivisuutemme ja ainakin puutarhaihminen nukkuu talviunta kasviensa kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan suomalaiset ovat suorastaan geneettisesti sopeutuneet näin vahvoihin eroihin vuodeanajoissa. Aika huikeita eroja on elossa ja olossa vuoden mittaan.

      Poista
  6. Kyllä kooma iskee talviaikaan pakostakin. Kukapa tuonne hankeen ja pakkaseen.
    Harrastukset vaihtuu talvisiin; lukemiseen, käsitöihin, puutarhasta haaveiluun ja suunnitteluun kevättä kohti kiihtyen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo enempi paikalla ja lämpimässsä pysyttelevää puuhaa jää talveksi. Siksi ainakin minulla läski kertyy lähteäkseen aktiivikauden puuhissa. Pitäis osata jättää se suklaa syömättä...

      Poista
  7. Kylläpä oli mukava ja mielenkiintoinen juttu vuodenkierrostasi. Ja herätti ajattelemaan omaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä jos kirjoittaisit postauksen omasta vuodenkierrostasi? Näitähän on mukavaa lueskella kevättä odotellessa :)

      Poista
  8. Tahtoo pinkin sinivuokon!
    Aika ja voimat loppuvat aina kesken, intoa ja ideoita riittäisi useamman pihan tarpeisiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinkkejä sinivuokkoja saa ainakin Särkän perennataimistolta. Sieltä tuokin on peräisin. Siemejälkeläisetkin ovat pinkkejä, mutta kummoisesti tuo ei ole kuitenkaan levinnyt. Pitäisikin ottaa siemeniä talteen ja tehdä kylvös niistä.

      Poista
  9. Hienosti kuvasit vuodenkiertosi. Marras-tammikuu on aikaa, joka peittelee ihmisen sisälle ja hidastaa ajatuksen ja liikkeen. Miltei elämäkin kaikkoaa horrokseen, kuin joillain eläimillä. Viime päivien lämpö ja aurinko on nostanut horroksesta sellaisella voimalla, että ainoana esteenä ovat hanget ja liukas piha. Hurjalla vauhdilla lumi sulaa ja tontit jo konsertoivat. Sen verran tiet ja kulkuväylät ovat jäässä, ettei nyt paljon lenkkeillä - ilman jäänaskaleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankea on puoli metriä ja kulkuväylät ihan jäätiköllä. Minä niin tykkään Icebug-nastakengistäni - ei luista, mutta jäätiköllä pitävät pahuksenmoista rotinaa. Pysyy luut kuitenkin ehjinä.

      Poista
  10. No juu, samoilla mennään täälläkin paitsi tuo talviuniaika on jäänyt jo aikaa sitten pois - kauan sitten! Mulla alkaa puikot kilisemään, kun ulos en kannata mennä ja ulkona on pimeää, kutoa pitää ja lukea, surffailla siemen sivuilla ja miettiä, haaveilla ja suunnitella - aikaa ei ole hukattavaksi. Nyt alkaa olemaan se kevään H-hetki, kaksi kuukautta niin sormet on mullassa, esivalmisteluja tarvitaan. Harmittaa vain lumen tulo, kaljamat ja yöpakkaset, kyllähän se kuuluu asiaan, mutta maltti ei ole vahvuuksiani ollenkaan! Mutta nautitaan tästä mitä on ja mitä tulee! Ihanaa viikoa sinne pohjoiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan pitäis palata neuloosin pariin, siitä onkin aikaa kun puikot on kilisseet minun hyppysissäni.

      Hyvin on keväiset fiilikset täällä pohjoisessakin, ja lauantaiksi luvataan +7 astetta. Hellettä siis!

      Poista
  11. Samaa latua tuntuu sujuvan, talvella kooma ja ja kesällä duracell-jänö joka käy puutarhan voimalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nauratti "durace-jänö joka käy puutarhan voimalla". Tuosta ei paremmin voisi asiaa tiivistää :)

      Poista
  12. Thanks for sharing these wonderful photos, I especially loved the first.
    Have a nice week
    Maria
    Divagar Sobre Tudo um Pouco

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Maria, for your nice words! We all are waiting for spring. And we have huge amouts of snow... melting soon I hope!

      Poista
  13. Mukavasti kuvasit vuodenkiertosi. Tiällä ei horrokseen vaivuta talavella, kaikenlaista puuhoo löytyy. Mukava vuottoo kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on koko vuosi tehokkaassa käytössä siis. Mulla menee talvisydän puolivaloilla ja käsijarru päällä, mutta sittenpähän huomaakin kun vauhti kiihtyy.

      Poista