sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Pieni tarina Rosesta

Rose oli tavallinen mummo-Corsa. Siis Ooppeli. Ostin sen viime syksynä äidiltäni, joka käski viedä sen vain pois. Hän ei enää autoile, kun koki olevansa riski liikenteessä. Fiksua huomata se ihan itse, ennen kuin sattuu mitään. Siispä Opel Corsa - tutummin Sorsa - tuli tänne huikealla euron kauppahinnalla. Aluksi kiisteltiin siitä, kumpi sen euron maksaa -  mutta minä voitin ja maksoin.

Pieni ja perin vaatimaton, yli 20 vuotias kärry.

Rose on 90-luvun alun antia, jossa ajo-ominaisuuksia on yhtä rutkasti kuin kottikärryissä. Koska se on ollut mummowagon, niin vuosista huolimatta ajokilometrejä on vain 116 000. Siis toooosi vähän vuosikerta huomioiden. Rosesta tuli minulle työauto, jossa kananlantasäkin lykkääminen penkille ei itketä. Multaisten työkalujen tai ryytyneiden työkamppeiden kanssa ei  olkaa kohauteta survoessa autoon.

Sillä on nyt nimi.

Sitten tuli idea! Maestro on paljon ja kaikkea nähnyt mies, mutta hänelläkin veret seisahtuvat tuon lauseen minulta kuultuaan. Liikaa kokemusta siis. Mutta kun idea putkahtaa, niin sitä on aina ilo toteuttaa. Tämä idea ei työllistänyt Maestroa, vaan kaveriamme Tarratakomon Jyrkiä. Yhdessä suunnittelimme ja toteutimme Puistopuutarhurin työkiesin, joka sai nimekseen Rose. Sitä ei sanota englanniksi ääntäen [rous] - vaan ihan suomeksi päräyttäen Rose.

Vanha Sorsa ja uusi kuosi. Pinkkejä ruusuja pitkin auton kylkiä.

Koko ajatus lähti siitä, että on aina hyvä syy saada ihmiset hymyilemään. Tuo vanha Corsanruppana ruusuin koristeltuna ja ripsin somistettuna on jotain niin naurettavaa, että hymyhän siinä vähintään irtoaa. Komeuden kruunaa virallinen majakka vilkkumassa katolla. Sen suomin oikeuksin ajellaan puistoissa ja pyöräteillä - välillä parkkeeraten liikenneympyröihinkin. Ihan mitä työ aina vaatii. Ripsiä en ole vielä saanut asennettua, mutta ne on jo varastossa.

Iso ruusu koristaa konepeltiä.

Idea oli älytön, ja tuolla tarroituksen hinnalla olisi saanut jokusen oikean ruusunkin. Mutta kun sattui taas tämmöinen päähänpisto, niin pakkohan se oli toteuttaa. Rose on nyt tanakasti elämän laidassa kiinni ruusuisin reunuksin. Siis hymyä elämään! Ei tämä niin vakavaa ole!

Mustat ja pitkät ripset ajovalojen yläpuolelle odottaa asennusta.
Muutoin tämä on ihan hupaisa puutarhurin menopeli.

Tällä kaudella mennään näin, ja seuraavasta ei taas tiedä missä mennään. Lasken uusia koukkuja veteen. Taas katsotaan, mitä tulevaisuus tuo 😄. Monta polkua on jo kuljettu, enkä yrittäjäksi haluaisi palata. Se kuitenkin on se viimeinen mahdollinen vaihtoehto. Silti edelleen vaihtoehto - ja ehdottomasti sitä sydämellä tehtyä työtä. Nyt kipuilen sitä, että hoitoasiakkailla on vaikeuksia selvitä puolta vuotta ilman hoitoaikoja. Yritän viikonloppuisin venyä tekemään edes muutamia akuutteja hoitoja, mutta kaikki on pois omasta elpymisestä ja omasta puutarhasta. Sisäsiivoista olen luopunut, mutta piski pitää lenkittää ja kurssittaa tottelevaisuuteen. Meillä syödään nykyään noutopitsaa sangen toistuvasti... kaikkeen ei vain veny ja jaksa. Taas hakee uomaansa tämä todellisuus puolen vuoden ajan. Ensi marraskuusta katsotaan  mitä taas on edessä. Uusia tuulia, voisin veikata.

Upea auringon kilotus ulapalla. Ja tietenkin koira lorkkimassa.

Loppukevennyksenä Rieko The Riiviö meren rannassa. Vesi oli vissiin vähän kylmää, kun uimasilleen ei lähtenyt. Mutta rannassa oli kivaa lorkkia ja jahdata rantaan tulevia aaltoja.

Rakin näköinen piski vauhdissa jälleen. Aina sata lasissa.

Olipa niin suloinen viikonloppu, että sain perennamaita kunnostettua, uusia taimia istutettua, lantakatetta asennettua, potun ja porkkanat sekä punajuuret istutettua ja vielä mieluisat vieraatkin vastaanotettua. Ihan elämän parhautta kaikin tavoin! Maestro viritti kastelujärjestelmät kesäkäyttöön, joten kuivuuden keskellä emme ole aseettomia. Onni on oma joki, pumput ja pitkät pätkät letkuja sadettimineen! Taitanee tulla perinteinen kesä, kun toukokuukin on vanhaan tapaan tutusti kuivaa. Ruusut kiittävät auringosta ja lämmöstä. Vielä kun yötkin lämpenisivät! Lähellä nollaa hipsitään öisin.

Sinikämmen eli Glaucidium palmatum - kevään ihanimpia kukkijoita!

Iloa ja valoa viikkoosi! Tämä kasvukauden alku hurmaa sielun pohjia myöten. Jokainen päivä on löytöretkeilyä puutarhassa. Koitan viikon aikana saada hyötymaan istutettua ja katettua.  Sinne on nyt kovasti tarkoitus panostaa, vaikka hyöytymaan kokoa pienennän kolmanneksella. Pensasruusuista on taimia hankittuna, ja istutus hakee muotoaan. Siitä myöhemmin lisää, mutta ruusut tulevat apuun hyötymaan pienennyksessä. Tarjolla sentään on hurjan muhevaa multamaata. Siis mahdollisuuksia.

22 kommenttia:

  1. Hih, onpa hieno Rose-Corsa! Välillä täytyy vähän revitellä :D
    Toivottavasti maltat ja pystyt sanomaan ei joillekin pyynnöille, jotta voit keskittyä omaan arkeen ja palautumiseen. Aurinkoista alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ikinä tuunannut autojani, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ja ihan totta se on - kaupungilla ihmiset nauravat auton nähdessään. Se on pienuudessaan tragikoominen se iso majakka katollaan :)

      Kipeille ihmisille on paha sanoa ei. Se on aikamoinen dilemma, mutta eiköhän tästä selvitä jollain konstia.

      Poista
  2. Vau, nyt on hieno menopeli ja kelpaa kuljetella puutarhurin kamppeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ne kamppeet mahtuvat juuri ja juuri kyytiin, kun kaataa takapenkin alas. Hienous on kaukana, mutta hauskuutta sentään on!

      Poista
  3. Minulle tuli tuosta Rose -nimen kuvasta mieleen roosanauha -symboli vapana, pikkuisen riehakkaana ja aina elämänhaluisena ! Sopii sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä aina olen viihtynyt isojen autojen kanssa, mutta tämä käy hilpeästä vaihtelusta! Iso pluspuoli on älyttömän vähäinen bensan kulutus. Iso puute on näillä helteillä ilmastointi veivaamalla ikkunat auki.

      Poista
  4. Tsemppiä sinne ja toivottavasti hengähdystaukoja löytyy, ja elämä asettuu mukaviin uomiin, ruusuisiin.
    Ihastuttava ruusasorsa, silmäripset kruunaavat sen :-) Oikea ilopilleri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä hengähdän iloisesti päästessäni omaan puutarhaani puuhaamaan. Vielä ei rasitusvammatkaan ole ilmoittaneet olemassaolostaan, joten hyvin menee ja valmistakin tulee. Ja illalla uni tulee hyvinkin helposti.

      Poista
  5. Minusta on vallan tylsää liikenteessä yksiväriset autot, juurikin tuollaisia iloisia autoja kaipaisin lisää ja ripsiä. Meilläpäin on yhdestä punaisesta autosta tehty leppäkerttu ripsillä myöskin! Iloa tuova Rose-sorsa on paras!!

    Onpa sinulla jälleen kädet täynnä töitä, uskon että joskus on vaikea sanoa ei - olet kuitenkin niin välittävä ihminen! Uusiin tuuliin uskon ja toivon, että ne tuulet ovat lempeitä!

    Rieko on ihana, tuo koiran riemu on niin ihanaa! Meillä Nappi uiskenteli 'vahingossa' suihkulähteessäkin keskellä kotikaupunkia, onneksi tilanne korjaantui melko nopeaan eikä kenellekään (paitsi Napille) tullut paha mieli!

    Iloa ja valoa Sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloa ei ole koskaan liikaa kenenkään elämässä. Rose ajaa asiansa ihan täysin koomisessa hilpeydessään. Otan kuvan, kun saan ripset liimattua ja taivuteltua sopivasti. Nyt pitää jokainen vapaa hetki askaroida kevättöitä puutarhassa. Kylvöjä piisaa vielä hyvän aikaa. Sitten tulee tuokion taukoa, kunnes tapellaa rikkaruohojen ja kasteluiden kanssa. Mutta Maestro käynnisti kaksi pumppuasemaa, joiden varassa pysytään mukavasti elossa sekä hyötymaalla, että muualla puutarhassa.

      Uusia tuulia on kiva odotella. Lempeydestä en ole niin varma, mutta katsotaan...

      Riekolla alkaa mustan ja pitkähkön turkin kanssa tulla jo kuuma, joten harkitsen saksiin tarttumista. Ja kiitos Saila toivotuksistasi!

      Poista
  6. Haha, ihana Rose <3 Heti muuttui vanha kärry virkeämmän näköiseksi muutamalla tarralla. Ripset tulevat kruunaamaan koko söpöyden! Kyllä tuolla kelpaa ajella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla autolla ei pääse mihinkään piiloon, kun se on ainoa laatuaan täällä. Vapaa-ajalla ajelen kyllä ilmastoidulla isolla farmarillani mieluiten.

      Pienellä tuunauksella saa näköjään kaikkea hassuakin aikaiseksi!

      Poista
  7. Vielä kun joku tuunaisi Roselle vaaleanpunaiset pölykapselit. Sitten olisi leidi vimpan päälle "jalkoja" myöten 🤣
    Muuten tahtisi kuulostaa sellaiselta että lukijaakin väsyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole ainoa, joka on tuota ehdottanut! Pistetään pölykapselit harkintaan. Tytär ilmoitti lahjoittavansa pinkin spraypullonsa minulle tarvittaessa.

      Äläkä väsy siellä päässä - puuhaa sitä piisaa teilläkin pihassa ja koirien kanssa!

      Poista
  8. Olet varsinainen energiapakkaus! Hieno auto ja ihana tarina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä illan saapuessa tahtoo hyytyä vauhti ja tehot. Mutta pelkkä käppäily puutarhassa (kun mitään ei enää jaksa urakoida) on antoisaa. Ihmeenkin paljon olen saanut aikaan, kun vertaa viime vuotta. No silloin ei lämmöt eikä aurinko hellineet, joten kevättä odotellessa kohdattiin nopeasti lokakuu.

      Poista
  9. Ihanan työauton oot tuunannu. Tuommosii piristyksiä tarvittas lissee, suap hymyn suupieliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan eka mun tuunaama auto on Rose. Hymyä se tuntuu herättävän - aivan kuten tarkoitus olikin :)

      Poista
  10. Hieno menopeli ja kyllä tuolla kelpaa ajella ja antaa ihmisten katsoa. Ei elämän tarvitse niin vakavaa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä ei nimenomaan ole vakavaa ensinkään. Siis pieni hymynkare suupielissä - vaikka naurettavan auton nähtyään - voi vaikkapa pelastaa päivän.

      Poista