Erilainen äitienpäivä missikisoissa

Hyvää äitienpäivän iltaa! Kevät suorastaan hyökkää päälle, sillä lämpöä ja aurinkoa on jaettu säästelemättä. Meidän äitienpäivä starttasi aikaisin, kun kuopuksen kanssa suuntasimme aamuvarhain Ouluun äitienpäivän koiranäyttelyyn. Rieko The Maalaiskoira oli ilmoitettu ekaan näyttelyynsä. Tarkoitus oli kolmessa polvessa viettää äitienpäivää koiramaisissa kujeissa, mutta vanha äitini (elämänsä ajan ihan viimeiseen asti timanttinen koiraharrastusnainen) totesi helteen ja näyttelyn olevan liikaa omille voimilleen, ja hän jäi matkasta pois.

Kuopuksen kanssa sitten ajelimme Ouluun. Näyttelykenttä oli iso asvaltilla päällystetty parkkipaikka. Hellelukemat meni rikki jo aamusta, eikä näyttelypaikalla ollut mitään varjoa. Oli ihan polttavan kuumaa!

Odotuksia ei ollut mitään. Meidän maatiaiskoira ei ole ollut hulinapaikoissa ensinkään, vaan enempi tuttuja on kotimetsät ja meren rannat. Kulttuurishokki oli tiedossa. Tyynesti neiti otti alun innostuksen jälkeen odotuksen. Edellisestä koiranäyttelystä oman koiran kanssa onkin kulunut ainakin 25 vuotta. Aika uusia kokemus uuden koiran kanssa.

Nartut junioriluokasta. Rieko the Riesa keulimmaisena. En muuten tiennyt, että ausseja trimmattaan näyttelyyn.
Kaksi kilpasiskoa ovat käyneet kampaajalla, mutta Rieko on ihan naturelli tassukarvojen siistinnällä.

Mitään näyttelytreenausta ei tietenkään omaa kotipihaa kummemmin ole harjoitettu. Talvisin täällä ei ole koiraharrastusmahdollisuuksia, ja viimeiset kolme viikkoa on oltu telakalla kiiman vuoksi. Toivoin vain, ettei Rieko kiipeäisi tuomarin syliin.

Se jännittävä hetki, kun tuomari katsoo hampaita. Rieko löi persauksen
kenttään, vaikka sitä seisomista on kyllä harjoiteltu.

Lopputulos oli arvosana erittäin hyvä.  Sanallinen arvostelu kuului seuraavasti; "Oikean kokoinen, pitkärunkoinen narttu. Kaunisilmeinen pää. Hyvä purenta, silmät, korvat. Kaula voisi olla pidempi ja kiinnittyä runkoon kauniimmin. Niukat etukulmaukset ja takakulmaukset. Hyvä luusto ja käpälät. Ikään riittävä runko. Hyvä karvapeite. Liikkuu lyhyellä askeleella. Lanneosa köyristyy. Hännän asennon tulisi olla parempi."

Jonkun hetken Rieko seisoi ihan mallikkaasti.

Sitten riitti, ja perse lyötiin kenttään. Onneksi tämä ei ole vakavaa harrastusta, vaan
lähinnä hupaisa kokemus. Aika paljon lisää tarvittaisiin harjoitusta ja kokemusta.

Kuvista katsoen koira seisoi ja kulki takapää matalana. En tiedä vaikuttaako kiima-aika asiaan, mutta normisti se kotona rentona juostessaan kulkee ihan eri tavoin. Ehkä jännittävä ja outo tilanne sai ryhdin lysähtämään ahterissa.

Kilpailuluokassa tomerat ja trimmatut kilpasiskot edellä, ja meidän maatiainen pitkine karvoineen perä matalalla.

Semmoinen kokemus tänään. Liian kuumaa, mutta ihan hauskaa. Ilmastoitu auto on ihan taivaallinen asfalttipätsin jälkeen! Näyttelyn päätteeksi kävimme äitienpäiväkahvilla äitini luona vieden tuoreet terveiset näyttelystä kuvineen.

Kehäjuoksua helteessä.

Iloa ja valoa alkavaan viikkoon. Lämmintä on luvassa edelleenkin, mutta ilolla tervehdin viileneviä säitä. Minä ryydyn yli +20 asteen lukemissa.  Tämä kokemus on tässä, seuraavat postaukset ovatkin puutarhan hurjasta ryntäyksestä kevääseen.  Ruusumaassakin on iloisia ihmeitä!