Tiput lentävät ja jotain sinistä

Olemme Maestron kanssa saapuneet hetkeen, jonka saapumista osasin odottaa, mutta jostain syystä en uskonut sen koittavan - koska vuodet menevät niin hiljalleen. Tiput on lentäneet pesästä, eli kuopuskin on muuttanut omaan yksiöön Merenrantakaupunkiin.

Yllättävän pienet tipusetkin osaavat lentää.

Oman asunnon vuokraaminen oli sovittu jo ennen onnettomuutta, joten himppasen kuumotteli päästää kovalla tukikauluksella varustettu, vammaa kärsivä potilas omiin hoiviinsa.  Kuopus on hyvinkin päättäväistä sorttia, eikä tämä etäisyys ole kuin reilut 10 kilometriä. Eli käytännössä 15 minuuttia. Ja takaisin aina pääsee. Vammakaan ei rajoita niin paljoa, mutta tukikaulus varmasti on tukala.

Punarinnan tipunen. Ponteva kuin mikä!

Jos kerran kokee, että siivet kantaa - niin pitää päästää lentämään. Ehkä ajattelen asioita jotenkin toisin, mutta olen ylpeä jälkikasvustani. Siitä, että haluaa lähteä testaamaan siipisulkien kestävyyttä. Itse asiassa en tunne haikeutta, mikä itseäkin yllättää.  Olen iloinen ja ylpeä.  Molemmat tirppani ovat lähteneet pesästään, koska elämä kutsuu. Näinhän se olla pitääkin. Ja huoltaa ne lintuemot edelleen pesästä lähteneitä poikasiaan :)

Camassia quamash eli sinitähtihyasintti aloittelee kukintaa.

Olen yllättänyt itseni myös toisella tapaa. Viime syksynä tilasin Eurobulbilta tulppaanien ja muiden tavisten lisäksi myös himpan häävimpiä kukkijoita - kuten Camssioita eli tähtihyasintteja. Yllä se pienempi versio Camassia quamash, jonka sinisyys ja tähtimäiset kukinnot ovat tosi kauniita!

Edessä arovuokkoa ja takana isotähtihyasinttia (Camassia leichtilnii).
Kuva on otettu hankalassa ilta-auringossa, joten värit eivät ihan natsaa.

Sitten tämä isompi versio, johon Hirnakka ihastui Särkän perennataimistolla. Siellä ei valitettavasti ollut myynnissä näitä sangen sinisarjamaisia hienouksia - vain näytepuutarhassa kiusaamassa asiakkaita. En sitten muistanut mitenkään, että täällä on penkissä kymmenen! Ne paljastivat itsensä vasta kukkimalla. Arovuokkojen viimeiset kukinnot antavat hyvin isänmaallisen viitekehyksen.

Sinivaleunikot tuovat lisää sinistä sävyä puutarhaan. Lajike on 'Lingholm',
ja viimein se suostui talvehtimaan täällä. Kerran aiemminkin olen tätä yrittänyt.
Primadonnat ovat kranttuja. Tämä on se kaikkein sinisin sinivaleunikko.

Hurjan paljon tapahtuu puutarhassa koko ajan. Ihaillen odotan pionin nuppujen aukeamista. Se on aina yhtä juhlaa, jos säät eivät runtele suuria toivoja.

Lopuksi Rieko the Puutarhakoira Tornionlaaksonruusun edessä.
Täystuhosta on kuoriutumassa melko kelvolllinen puutarhakaveri.

Ihan hiljaiseksi talomme ei mene, koska Rieko the Riesa sentään tuo elämää taloon. Kissat kesälomailevat, ja saattavat olla useampia päiviä reissuillansa. Yritämme pitää lukua, kuka on nähty milloinkin. Nälissään ei tällä myyräpaljoudella tarvitse olla.

Iloa loppuviikon kujeisiisi, sekä keveitä askelia!

Ruusuja ja rohtoja

Pensasruusut aloittelevat aivan yhtä aikaa kukintaansa. On ollut ihanat kelit pitkään - aurinkoa, lämpöä ja jokunen tosi toivottu sadekin. Pitkästä aikaa ruusujen kukinta pääsee oikein loistoonsa ilman piiskaavia vesisateita. On tätä odotettukin!

Nilsinruusu ehtii aina ensimmäisenä kukkaan. Se on ollut ryöppyävän runsas.

Tornionlaaksonruusu ehtii toisena. Viime vuonna kukat mätänivät nuppuihinsa.

Vanha kunnon Hansaruusu otti pronssimitalin aikaisuudessa. Aina niin helppo ja luotettava.

Ristinummen valtavat kukinnot ovat kauniina reilun kahden metrin korkeudessa.

'Ilo' on kolmatta kasvukautta ja ihan valtavan täynnä nuppuja!

Juhannusruusun ensimmäiset kukat aukesivat tänään.

'Katri Vala' aloittaa pitkää kestävää kukintaansa myös. Kukat ovat isoja!

Tälle kaunottarelle pitää keksiä vielä nimi... :)

'Luise Bugnet'in dramaattiset nuput aukeavat myös.

'Tove Jansson' tarjoaa räväkämpää punaa!

Vasta istutettu 'Wasagaming' avaa myös ensimmäistä nuppuaan!

Yllättäjä kanadanruusujen koemassa: 'Maidan's Blush' ehti ensin kukkaan!

Aiempina keväinä 'JP Connell' on ehtinyt ensin. Nyt nuppuillaan.

'Henry Kelsey' on ihan piukassa nuppuja. Tästä tulee hurjan upea ihan justiinsa!

Tämä kesä on siis ruusujen voittokulkua viimeinkin! Kaksi viimeistä sadekesää on olleet murheellisia ruusulle ja monelle muullekin. Nyt annetaan roppakaupalla iloa ja onnistumista.

Ilman aasinsiltoja otsikon "rohtoja" osioon. Omassa merenrantakaupungissa on ollut kunnon festivaalitunnelmaa monta päivää. Apteekkimuseot on harvassa, mutta täältä löytyy yksi lähes alkuperäisessä kunnossaan. Museo on kaksi kertaa vuodessa auki, joten nauttikaa kuvista:

Vanhassa kaupungissa Vanha Apteekki, joka sulki ovensa 1998. Näissä tiloissa
apteekki aloitti 1924. Huikea museo!!!

Vanhat lasipullot etiketteineen ovat tosi hienoja!

Kalusteet ovat alkuperäiset. Vanhimmat esineet ovat 1700-luvulta.

Kassakone herättää kunnioitusta!

Tymäköitä rohtoja. Mustat etiketit tarkoittivat myrkyllisiä aineita.

Suorastaan murhaavan kokoinen mortteli.

Saimme valtavan hyvän ja asiantuntevan opastuksen museon kesätyöntekijältä. Useasti olen apteekissa vieraillut, jopa silloin kun se vielä oli apteekkikäytössä. Opastuksen avulla opin kovin paljon ihan uutta. Unohdin ottaa kuvat lääkevaraston ja lääkkeiden tekoon tarkoitetun huoneiden kalustuksesta. Siellä oli vaikka ja mitä jännää!

Onnea, jos jaksoit selata loppuun asti! Nyt nenä kohti työviikkoa - lomalaisille toivotan leppoisia lomapäiviä. Säitä ei voi moittia yhtään! Iloa, valoa etc.

Episodi matkustavasta myyrästä

Yleensä aina on kivaa saada taimistolta jotain kaupanpäällisiäkin, mutta tämänpäiväinen taimien noutoreissu sai ihan uuden käänteen. Istutimme repsikkani kanssa erään merenrantakaupungin puistoon isoja perennaistutuksia. Haimme firman autolla taimilaatikoita, josta täydellä kuormalla ajelimme kohdepuistoon.

Peltomyyrä - kuva lainattu suomenluonto.fi, josta löytyy paljon
mielenkiintoista tietoa ja kuvia Suomen luonnon eläimistä ja kasveista.

Purimme taimilaatikoita autosta istutusta varten, kun yhdestä laatikosta lähti vipeltämään lihava peltomyyrä. Se syöksyi maasturin sisätiloissa piiloon penkkien alle. Emme repsikkani kanssa ole ns. neitejä, mutta kummaltakin pääsi pahuksen hennosti täysin kehkoin karjaistu IIIIiiiik!

Yritimme saada myyrää hätistettyä autosta ulos, mutta myyrä oli vakavasti eri mieltä. Kumpikaan ei iljennyt koskea myyrään, joten yritimme jättää auton ovia auki, vaikka vettä satoikin. Myyrä tuli istua napottamaan takaoven kynnykselle. Lähestyttäessä se syöksyi penkkien alle. Yritimme jahdata sitä eri korkeuksilta karjaistujen IIIIIiik- ännähdysten keralla, josta tietenkin saimme hilpeästi ohikulkijoiden melkosen pitkiä katseita. Emme toinneet selitellä, että autossa on vain yksi myyrä. Riittävän kahelille varmaankin näytti, kun kaksi hälyvaatteisiin sonnustautunutta naista viuhtoo katumaasturin peräosassa naisellisia karjahteluita päästellen.

Kotona panostetaan luontaisiin myyrien vihollisiin x 6.
Kuva Welhosta virantoimituksessa huhtikuulta.

Lopulta keksimme hyödyntää myyrän turvan tunnetta taimilaatikkojen läheisyydessä. Asetin tyhjän taimilaatikon auton takajalkatilasta maahan nojolleen nurinpäin. Myyrä vipelsi sinne laatikon alle, jolloin sain laatikolla vipattua myyrän ulos autosta. Ei oltaiskaan kehdattu ajaa varikolle virka-apua anomaan - että viimeisen matkustajan saisi poistaa autosta, jos ei halua ajaa myyrän keralla. Se ei vain ollut vaihtoehto.

Pisaroita Mertensian lehdillä.

Sadetta on saatu mukavasti 10 mm, ja maa on taas pinnasta elpynyt. En ole syvemmältä kaivellut, mutta joka milli on tullut tarpeeseen. Huomiseksi voi olla tarjolla vielä jotakin tippoja, mutta aurinko ja lämpö lupailee paluutaan.

Pisarat kirjometsävaahterassa.

Kiitoksia kaikille kommentoineille lämpimistä ajatuksistanne. Ne oikeasti lämmittävät mieltä vastoinkäymisten keskellä. Nyt koitetaan toipua hiljalleen ja keskittyä myös uusiin juttuihin.

Iloa ja valoa keskikesän hetkiin! Meillä on hurja myyrien invaasio, sillä myyriä on ainakin Pohjois-Pohjanmaalla ihan juuttaan paljon. Jos kanta ei romahda, niin ensi talvena saa suojata kaiken mahdollisen. Myyrien armeija on armoton puutarhassa.

Kujanjuoksu jatkuu

Eipä mennyt nytkään kuin Strömsöössä - kulunutta sanontaa lainatakseni. Päivällä puhelin soi, ja sairaalasta kyseltiin tiukasti missä heidän potilaansa on. Kerrottuani kotiutumisesta perjantaina, asiaa ihmeteltiin kovasti, ja käskettiin viipottamaan kiivaasti takaisin sairaalaan. MRI-kuvissa näkyi kolme murtunutta nikamaa.

Eipä se auttanut, kuin kääntää Subarun keula taas pohjoiseen hivenen säikähtäneissä tunnelmissa. Oli tullut pikkuinen erhe kotiutuksen suhteen. Syykin oli ihan jäätävän metka - sivuvaihto epikriisissä.  Lääkärin lukemassa sivussa oli kirjoitettu: "MRI:ssä ei todeta poikkeavaa potilas kotiutuu". Edellisen sivun viimeinen sana oli "Jos". Ja MRI-kuvissa kolmessa nikamassa on kompressiomurtumat.

Kuopus on nyt varustettu keskiaikaisen kidutuslaitteen näköisellä niskatuella, jonka kanssa pitää viihtyä 6-8 viikkoa yötä päivää. Ja suihkuun on oma vedenkestävä mallinsa. Tämä Juhannus on tuntunut kujanjuoksulta. Hiljainen rukous taas yläkertaan: saisinko tavallisen, tylsän arjen takaisin?

Keskiviikkona kuulemme, mitä neurokirurgian ja selkäortopedian viisaat lääkäri päättävät jatkosta. Leikkauksen  tarvista ei kuitenkaan ole, joten odotellaan luutumista hyvin varovasti eläen.

Juhannuksen pihapuuhailuja

Kuopus toipuu hyvää vauhtia, joten hipsin pihalle puuhaamaan. Ajattelin hemmotella itseäni istutuspuuhilla. Uusien kasvien istuttaminen on ihan parasta puuhaa!

Hieno ja harvinainen pioni 'Olga' availee nuppujaan ekaa kertaa tällä tontilla.

Äitienpäiväksi saamani keskilännen tammi (Quercus ellipsoidalis) on odottanut maahanpanijaisia jo toista kuukautta purkissaan. Otin lapion ja kaivoin tosi syvän istutuskuopan. Tammet on paalujuurisia kasveja, joten tarjosin mahdollisimman syvän montun, jonka täytin hyvällä peltomullalla. Rakentelin vähän kohopenkkiä, johon lopuksi sommittelin maasta renkaan ympärille. Sellaisen, että tammen juurelle voi kaataa reilusti vettä, eikä se kieri pois. Tukikepit viimeistelivät istutuksen, sillä taimi oli 2,5 metrinen roistake jo.

Keskilännentammen lehti on teräväkärkinen. Katsotaan miten tämä menestyy täällä.
Vyöhykesuositus on I - III, eli pitäisi mennä myös V-vyöhykkeellä kokemuksen mukaan.

Hyvään istutusvireeseen päästyäni otin mansikkakangasta, jolla peitin sunnittelemani pensasruusujen maan hyötymaan yläreunasta. Istutin sinne 'Wasagaming', 'Sävel' ja 'Ritausma' -ruusut yhteen ryhmään. Aika näyttää miltä istutus näyttää sitten isona. Jemmaan jäivät vielä 'Linnanmäki', kaksi 'Splendels' valamonruusua ja yksi 'Tove Jansson'. Niistä kaksi viimeksi mainittua muodostaa toisen ryhmän. 'Linnanmäki' hakee vielä paikkaansa, mutta se on yksittäisenäkin ruusuna ihan näyttävä.

Pensasruusut näyttävät vähän yksinäisen orvoille pikkurisuille mansikkakankaassa. Niillä
on nyt vuosia aikaa kasvaa ja pulskistua täyttämään tilaansa. Etualalla sysleimuja.

Kanadanruusujen koemaa tarjoaa jo nuppuja! Olin odottanut niitä vasta heinäkuun lopulla, mutta näköään varhennettu kevät tuottaa tulosta sielläkin. Ruusumaassa kukoistavat myös iirikset, jotka aloittelevat kukintaansa.

Iris 'Hiisi'  näyttää tosi kauniin kukintonsa ensimmäisenä.

'Siniviitta' on myös uusi tuttavuus.

Rieko on hienosti oppinut jo puutarhakoiraksi. Se makoilee penkkien välissä, kulkee omia pieniä kiemuroitaan pysyen kuitenkin aina pihassa. Välillä se jahtaa talon kissojakin. Mutta on oppinut käyttäytymään puutarhassa toivotulla tavalla. Täystuhosta on tullut mallikelpoinen (melkein) koira.

Kasveja ei saa talloa eikä syödä. Paitsi rikkaruohoja.

Jotta elämä ei olisi pelkkää viihdettä, niin ison rupeaman tein Maestron kanssa hyötymaallakin. Siitä joskus myöhemmin lisää. Iloa juhannusviikonloppuusi!

Kohtalon sormi

Ei mennyt Juhannus suunnitelmien mukaan. Leppoisan ja mukavan keskikesän juhlinta vaihtui sairaalassa istumiseen. Nuorisojoukko oli yöharjoituksissa kokeillut autolla lentämistä volttia tehden, jonka seurauksena ambulanssit kuskasivat pikalähetyksenä Ouluun kolme neitosta.

Elämän lanka on oikeasti kovin ohut ja hento, mutta jokin suojelusenkeli varjeli jälleen. Autosta tuli rusina, mutta henkiä ei menetetty - eikä edes luita murtunut. Muutoin G-voimat ja äkkipysäys kyllä koettelivat. Autokoulun uunituoreilla opeilla ei vain saavuteta rallikuskin otetta sorateillä.

Nyt on takki tyhjä kirjoittamaan yhtään mitään. Päivästä tuli tooosi pitkä, sillä palasin Oulusta ihan hetki sitten. Vielä oma perillinen jäi osastolle tarkkailuun ja odottamaan MRI-kuvien lausuntoa. Juhannusaattona olemme iloisia, jos kuopus pääsee sairaalasta kotiin. Sitten vietetäänkin sairastupapäiviä. Semmoinen tapaus tällä kertaa.

Pikkukesästä isoonkesään

Pikkukesäksi sanotaan kevättä aina Juhannukseen asti. Silloin luonto on kauneimmillaan, kasvu voimakasta ja säät vaihtelevia. Ennen juhannusta satavat sateet sanonnan mukaan "satavat suoraa laariin".  Siitä päätellen jyvät on syksyllä melko pieniä.

Suhteeni koivuihin on hyvinkin kaksitahoinen, mutta koivuvasta kuuluu
Juhannuksen pitkiin perinteisiin. Nyt on lehti täysi, mutta vielä pehmeä.

Kulunut pikkukesä on ollut lämmin, tuulinen, öisin kylmä ja päivisin aurinkoinen. Kuivuus on leimannut tätä kevättä, sillä sateita tuli toukokuun alussa, sitten kesäkuun alkupuolella ja eilen ropisi kolmannen kerran. Väliajat porottava aurinko ja tuuli ovat kuivattaneet kasvustoja ja maata.  Osa kasveista on kärsinyt jo kuivuudesta. En muista vuosiin kastelleeni puita ja pensaita, mutta nyt lehdet jo lupottivat niin surullisesti, että letkuun oli tartuttava. Kaikki pelastuivat.

Unikot ei kuivuutta kärsi. Aukeavat nuput ruokkivat mielikuvitusta - minusta
tässä on lintu silmät kiinni, ja höyhenet pörhöllä :D

Isokesä alkaa Juhannukselta. Sen sanotaan olevan säiltään pikkukesän vastakohta. Tätä jäin pohtimaan, sillä kulunut alkukesä on ollut öisin tosi kylmää. Pakkaselle ei ole menty onneksi! Vuorokauden lämpötilaerot on olleet joillekin kasveille ihan shokeeraavia,  mikä näkyy kasvussa ja kukinnan viivästyksessäkin. Ehkä isokesä tarjoaa viileitä päiviä ja hikisiä öitä :D

Sinivaleunikko 'Henson Violet'. Tätä lähti Hirnakan matkaan. Sinivaleet on kauniita!

Juhannusviikko kallistuu oikein kivasti kohti loppuaan. Vielä  huominen töitä ja pääsen minilomalle. Otin maanantain lomapäiväksi, joten saan kaksi lyhyempää työviikkoa ja tosipitkän viikonlopun. Moni puuha odottaa täällä kotona askarointia!

Suomalaista alppiruusujalostusta 'Kristian's Pink'. Tämä tulee taimistojen
tarjontaan tulevien vuosien kuluessa. Jalostaja on Kristian Theqvist.

Juhannusta vietämme ystäväpariskunnan kanssa perinteisesti saunoen, grillaten ja iltaa leppoisasti istuen. Niin keski-ikäistä, mutta ei me kyllä rajumpaa jaksetakaan :D Villimmät bileet jää nuoriso-osaston vastuulle.

Kivipuutarhan yksityiskohtia. Vaahteranlehdet kuuluvat honodonvaahteralle.

Nyt kaikille mukavaa Juhannuksen odotusta! Kesäpäivänseisaus on huomenna torstaina. Siitä se isokesä alkaa! Toivon lämpöä ja aurinkoa - sitä on paljon puuttunut viime kesinä. Ruusut sitä rakastaisivat, kuten monet muutkin kasvit. Iloa ja valoa matkaasi yöttömässä yössä - kesän parhaina hetkinä!