sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Tuulee joka suunnasta

Näin taas on viikko vierähtänyt, ja tuulia on piisannut joka suunnasta. Suorastaan kuumottaa kaikkien uusien tuulien virrat. Elämässäkin tuulee hyviä ja ei niin hyviä tuulia. Lisäksi luonto on tarjonnut omia tuuliaan. Asiat nyt vain virtaavat vauhdilla myötä-, vasta- ja akanvirtoja.

Kukkenheimin väkeä sulkasadossa. Kukoltakin on lauluhöyhenet tippuneet.
Kiekuu kuitenkin ansiokkaasti.

Arkisiin askareihin on kuulunut talvikanala kunnostus, kun kelitkin viilenevät. Meidän kotikotkot viettävät toukokuusta lokakuun alkuun kesäkanalassa, jossa on hyvät ulkoilutilat ja oma pieni mökki yöpymistä varten. Kylmien tullessa on edessä talvikanalaan siirto. Talvehtiminen sujuu entisessä hevosten tallissa, johon on sisutettu viimeisen päälle viihtyisä ja virikkeellinen yksiö. Kanat kannetaan yksi kerrallaan hämärän laskeuduttua, jolloin ne on helppo poimia orrelta. Pimeässä kana on helposti noukittavissa orrelta, jonne ovat asettautuneet yölevolle.

Aika siirtyä talviaikaan näiltäkin osin. Syksyä se nyt vain on.


Satoakin on korjattu. Porkkanoista tuli ihan huikea sato. Naatit kuivasin kuivurissa kanojen evääksi talvea varten. Pysyy keltuaiset oransseina, sillä vihreän syöminen takaa maukkaat munat. Kyllä on iso ero kaupan munien ja omien kotkojen munauksien välillä!

Sytkäri mittasuhteena. Tuo porkkana painoi liki 700 gr. Viidestä potusta tuli
ihana kalakeitto kuudelle hengelle. Ei pieniä nekään! Tähteitäkin jäi.


Äiteen muutto Merenrantakaupunkiin sisältää vielä yhden kierteen, sillä hoitokodin yhteydessä oleva asunnon sisäilma ei sovellu jo herkistyneen elettäväksi. Tuli hoppu etsiä toinen huusholli. Taas kohtalon ihana varjelus johdatti, ja tänään löysimme toivottavasti äidille loppuelämän kodin! On siinä kasikymppiselle mummolle vauhtia ja muutoksia elämässä, kun kuukausi sitten muutimme "koko elämän" tänne Merenrantakaupunkiin. Nyt heti perään muutto toiseen kohteeseen.

Paraatipenkki kukkii yhä vain. Leimu on 'Peacoc Cherry Red', joka kukkii tosi
pitkään ja paljon kirkkaammin värein, kuin kuvasta voisi päätellä.
Sanguisorba hakusanensis tai japonicum. Luppio kuitenkin. Näillä pörröisillä
kukilla on tosi pitkä aika syyskesästä koristaa penkkiä. Suositelen!

Syksyn värit tuovat vaihtelua myös perennapenkkeihin. Haikeat jäähyväiset
ovat edessä. Talvi tekee tuloaan, vaikka vielä ei ole hallat käyneet.


Toivottavasti muorin kunto kestää monet muutokset. Mitä vanhemmaksi tulee, sen rasittavampaa on kohdata suuria muutoksia elämässä. Ja kun on se paha elämänkumppanikin, joka vie säännöllisesti hiukset päästä. Toivoisin niin sydämeni pohjasta, että äitini saisi rauhalliset viimeiset vuotensa, jotka tuntuisivat elämisen arvoiselle elämälle kissaa passaten, kukkia kasvatellen, runoja rustatessa ja iloisesti ystävien kanssa höpötellen ja nauraen. Sen hän olisi todellakin ansainnut!

Rantakukka ottaa myös ruskaan osaa. Tietyt perennat pukevat syysvärit lopuksi.

Minua puolestaan alkaa kuumottamaan työnhaku eri suuntiin. Olin jo lyönyt henkisesti kintaat tiskiin puutarhurin hommiin, ja hakenut kaupalliselle alalle. Missä tahansa muussa työssä ansaitsee euroja enemmän. Sydän tietenkin on tässä työssä, mutta realiteetit on mitä on. Työnjohto lähti kuitenkin ihan yllättäen muihin maisemiin, joten paikka aukesi kaupungille. Hain. Hakuprosessi näyttää venyvän, ja alkaa dead-linet paukkua muihin hakuihin. Kuumottaa! Sydän on puutarhurin hommissa, mutta talvellakin pitää syödä ja maksaa laskut. Taas totaalinen kulminaatiopaikka elämässä, jossa pohditaan suuntia. Aikataulut alkavat kuitenkin ahdistamaan päätösten tekoon.

Komeaisomaksaruoho 'Carl' on syksyn suosikeita.

'Lajos' komeamaksaruoho on valaisevan hieno syksyisessä puutarhassa.

Kukinta on vielä edessä vaaleanpunaisena pilvenä. Vaikka pakkaset kävisivät,
niin tämä jatkaa vain kukintaa. Leikkonakin tosi kestävä.
Tämän toisen variegata-lehtisen komeamaksaruohon nimen ole hukannut.

Aina kun on paljon ajateltavaa, niin siirryn fyysisesti rasittaviin töihin. Aloin nujakoida pensasruusujen toista maata, sillä ruusut edelleen odottavat taimipurkeissaan maahanpanijaisia. Minun on vain ensin perkattava rohtoraunioyrtin valtaama penkki ruusujen käyttöön. Jos kukaan on koskaan tapellut rohtoraunioyrtin voimallisten juurien kanssa, niin tietää urakan mittavuuden. Kesän tuo alue oli peitetty mansikkamaan katteena olleella mansikkakankaalla. Siinä oli vain reikiä, joten kasvusto sai vähän valoa. Kuivuus kuitenkin teki tehtävänsä, eli lapiointi ja talikointi oli tuuman helpompi homma. Niiden jättijuurten lisäksi löytyi paljon näivettyneitä juuriakin.

Kanadanruusujen koemaan 'JP Connell' tavoittelee taivaita. Nyt ymmärrän, mistä
nimi pilariruusu tulee. Kasvutapa on kuin pilari ylöspäin. Tuo latvus on noin 170 cm.

Aikonaan toin rohtoraunioyrtin Frantsilan yrttitilalta, mutta nyt pyrkimys on hävittää se maailman valtaaja. En tarvitse enää sen mittavaa invaasiota kasvimaassani. Juurten hävitys on myös ongelmallista, sillä se herää  henkiin vaikka kuinka pienestä pätkästä. Pakko sulloa juuret paksuun jätesäkkiin ja antaa muhia siellä ainakin vuodenkierron verran. Sitten tarkastetaan onko säkissä elämää enää.

Ohotanmaruna on aivan ihana syyskasvi myös. Nyt kun leikkoo oksat ja laittaa
kuivumaan, niin saa ihania tarpeita vaikka kranssien tekoon. Monasti taitan oksia
havujen ja kanervien kanssa hautoja somistamaan tai muihin syysasetelmiin.
Olen siis monen tienhaaran risteyksessä, jossa pitää revetä moneksi ja monelle. Silloin on viisainta upottaa kädet vain multaan, ja maadoittaa päässä pyörivät ajatukset selkeäksi toiminnaksi. Paljon on vielä muutakin huolehdittavaa. Yksi uuden ajokortin saanut sälli ruhjoi Prisman parkkipaikalla paremman autoni kyljenkin, joten maanataina pitää mennä vakuutusyhtiöön selvittämään tuotakin. Sääli nuoren pojan isän Volvoa myös, jolla osumaa otti meidän autoon. Jonkinlaista huolta tunnen myös oman kuopuksen ajokortin saannista lokakuun lopulla. Huoh...!

Elämän suuria hetkiä <3

Viikonlopun parasta antia oli kuitenkin A-sarjan C-painoksen avioliiton juhlat lauantaina! Olipa mahtavaa juhlia iloista juhlaa hyvässä seurassa ja runsaiden tarjoomusten äärellä. Kyllä tässä on ollut niin hurjan suurten asioiden äärellä, että pitää vähän toipua kaikesta kokemastaan.

Iloa ja valoa uuteen arkiviikkoon jokaiselle kulkijalle!

23 kommenttia:

  1. Voi valtava kun siellä nyt puhaltaa ! Muutoksen tuulet ja kaikki muutkin samaan syssyyn. Toivon pian seestyvää ja tyynempää jaksoa, asiat kuitenkin ratkeavat, kaikki yleensä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

    Kanalan porukat saavat vielä hetken kärvistellä kesämökeillään, sisätilat ovat ennallaan hamasta kesäkuusta lähtien.

    VastaaPoista
  2. Minullakin olisi ollut koko kesä aikaa putsata talvikanala kuntoon. Perinteisesti teen sen näköjään viime tipassa - jälleen kerran. Onneksi ei hallat vielä hätyyttele, vaikka torstaina olikin auton tuulilasi jäässä aamuvarhaisella. Nyt puhaltaa taas lämpimämmät tuulet.

    Sitä seesteisempää aikaa toivon myös, vaikka paljon on nujakointia eri sektoreilla jäljellä suurin piirtein hyökyaallon verran. Siinä on eroa tsunamiin kuitenkin ison piirun verran. Lohduttaako... no ei varsinaisesti.

    VastaaPoista
  3. Onpas teillä tuulista, mutta varmasti navakat puhuritkin muuttuvat lopulta leppeiksi tuuliksi. Voimia ja iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu vähempikin myllerrys sopisi oikein hyvin. Kiitoksia toivotuksista!

      Poista
  4. Huh, ku on vauhrikasta menua, mutta kohta tuulet tyyntyy ja saat ottaa talaven rauhallisesti vastahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saapa nähdä... sellainen tylsä ja tavallinen arki olisi taas tilauksessa.

      Poista
  5. Hui, mikä monsteriporkkana! Varmaan säikähtäisin, jos tuollainen jätti tulisi meidän kasvimaalla vastaan. Tänä(kin) vuonna suurin taisi olla käsivaralla arvioiden hädin tuskin 100-grammainen :D 'Lajokseen' olen edelleenkin aivan rakastunut <3 Onpas tuulet puhaltaneet sinua ihan urakalla. Tyynempää lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo porkkana lähti vasta ruuvaamalla maasta irti. En ole minäkään koskaan tuollaista ennen omalla maalla nähnyt. Tyynempää on toiveissa, mutta onko mahdollisuuksissa?

      Poista
  6. Kaunista lokuuta sinne!
    Syksyn tuulet ovat toivottavasti lempeitä.
    Onpa kookkaita juureksia kasvimaalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lokakuussakin voi olla kauniita päiviä, vaikka kylmeneminen ja pimeneminen on selvää. Illan valoisat hetket käyvät perin vähiin.

      Poista
  7. Kokemusta on raunioyrtin hävityksestä, peittää en voinut kun kasvoi perennamaalla, oli tehnyt juurivesoja jopa yli metrin päähän alkuperäisestä kasvista. Pari vuotta poistin ja sitten olin voittanut taistelun. Vuoden päivät mädätin juurakkoja säkissä ja sitten uskalsin kipata täyttömaaksi rinnepenkkiin. Yhtään taimea ei ole näkynyt joten ehkä onnistuin. Toivottavasti työkuviot selkiytyvät, epätietoisuus on aina pahinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kovan luokan vastus rohtoraunioyrtti on. Jätesäkkeihin kans ajattelin juuret laittaa vuodeksi muhimaan. Ehkä niistä sitten on henki lähtenyt.

      Työkuvioiden kanssa on jännät paikat edessä!

      Poista
  8. Siellä on ollut tosiaan monia käänteitä. Toivottavasti kaikki vielä selviää. Pidän peukkuja työnhaun osalta!
    'Lajos' maksaruoho on erikoisen näköinen ja tosi kaunis.
    Aurinkoa arkeesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monia käänteitä on vielä tulossakin useammalla rintamalla. Työkuvioiden pitäisi selvetä tässä pikapuolin.

      Poista
  9. Ompas harmillista tuo äitis muuttelu, toivottavasti ei nyt ois mittään kärtsyjä ilimassa. Nuo maksaruohot on kerrassaan uppeita. Mukavat juhlat teillä on ollu. Meillä ol pikkunen käymässä mummolassa ja vieraita käy jokailta. Mukavoo lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on se suurin tavaramäärä karsittu, joten muutto sujuu helpommin. Ja matkaakin on vain parisataa metriä. Eiköhän tämä tästä...

      Lapsenlapsien vierailut on varmaan ihan parhaita aktiivilomia!

      Poista
  10. Huh, ei ihme, että sinulla on täällä blogin puolella ollut hiljaisempaa! Lämpimin ajatuksin mietin äitiäsi ja sinua kaikessa tuossa pyörityksessä. ♥

    Miten muuten tarkistat ovatko juuret jo tuhoutuneet säkissä? Katsotko vain vai kokeiletko, vieläkö lähtevät kasvuun? Oletko mädättänyt vai antanut vain muhia mullaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kamalasti ehdi blogia kirjoittaa, eikä moniakaan käydä edes lukemassa. Eiköhän tämä pian rauhoitu, anoin jo ensi viikolle kaksi lomapäivää valkosipulien maahanpanijaisiin.

      Vuoden kun antaa olla hyvin suljetussa säkissä, niin kyllä niistä on elämän kipinä häipynyt. Ihan katsomalla sen näkee. Mätänee tai näivettyy - kunhan henki lähtee!

      Kiitos lämpimistä ajatuksista!

      Poista
    2. Kiitos! Minun säkkini sisällöt näyttävät hyvältä mullalta, toista vuotta muhineet :)

      Poista
    3. Nyt ne voi lisätä hyötykäyttöön. Säkkikompostointia jotkut harrastavat enempikin, mutta minä säkitän vain kasvien ongelmajätteet.

      Poista
  11. Asioilla on tapana järjestyä lopulta parhain päin. Toivottavasti sinun ja äitisi kohdallakin näin tulee käymään.
    Leudompia tuulia sinne teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä toivon, Kruunu Vuokko! Jänniä aikoja eletään monella sektorilla.

      Poista
  12. Huh, huh. Tuli vallan hiki lukiessa🙄mutta onneksi asioilla on taipumus järjestyä.
    Oih, anoppi joskus istutti rohtoraunioyrttiä😒onkohan vallannut koko takapihan anopin jälkeen?

    VastaaPoista