maanantai 25. kesäkuuta 2018

Kujanjuoksu jatkuu

Eipä mennyt nytkään kuin Strömsöössä - kulunutta sanontaa lainatakseni. Päivällä puhelin soi, ja sairaalasta kyseltiin tiukasti missä heidän potilaansa on. Kerrottuani kotiutumisesta perjantaina, asiaa ihmeteltiin kovasti, ja käskettiin viipottamaan kiivaasti takaisin sairaalaan. MRI-kuvissa näkyi kolme murtunutta nikamaa.


Eipä se auttanut, kuin kääntää Subarun keula taas pohjoiseen hivenen säikähtäneissä tunnelmissa. Oli tullut pikkuinen erhe kotiutuksen suhteen. Syykin oli ihan jäätävän metka - sivuvaihto epikriisissä.  Lääkärin lukemassa sivussa oli kirjoitettu: "MRI:ssä ei todeta poikkeavaa potilas kotiutuu". Edellisen sivun viimeinen sana oli "Jos". Ja MRI-kuvissa kolmessa nikamassa on kompressiomurtumat.


Kuopus on nyt varustettu keskiaikaisen kidutuslaitteen näköisellä niskatuella, jonka kanssa pitää viihtyä 6-8 viikkoa yötä päivää. Ja suihkuun on oma vedenkestävä mallinsa. Tämä Juhannus on tuntunut kujanjuoksulta. Hiljainen rukous taas yläkertaan: saisinko tavallisen, tylsän arjen takaisin?

Keskiviikkona kuulemme, mitä neurokirurgian ja selkäortopedian viisaat lääkäri päättävät jatkosta. Leikkauksen  tarvista ei kuitenkaan ole, joten odotellaan luutumista hyvin varovasti eläen.

32 kommenttia:

  1. Kaikkea hyvää sinne teille ja toivotaan, että asiat järjestyvät parhain päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olo on ihan samanlainen, kuin uudella ja ohuella jäällä, joka ritisee pahaenteisesti joka askeleella. Vammat on kuitenkin lieviä, vaikka kolmessa nikamassa onkin murtumaa. Ne eivät purista selkäydintä tai hermoja. Tuuria kuitenkin!

      Poista
  2. Tsemppiä tyttärelle ja koko perheelle, toisaalta hyvä ettei jääneet kuvat kokonaan tarkistamatta, pääsi hoito alkamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän jäi sellainen ohut olo sairaalan eri osioiden tiedon kulusta. Siitä potilasturvallisuudesta. Heikoin lenkki osui kohdalle. Onneksi ei mitään vakavaa tapahtunut, vaikka kotihoito-ohjeet olivat just päinvastoin, kuin tänään saadut.

      Poista
  3. Ei paljon naurata. Onko lääkäreillä ja hoitajilla niin kiire, etteivät ehdi lukea papereita kokonaan,vai mikä syynä?

    Minä sain muutama päivä sairaalasta kotiutumisen jälkeen postitse pinon papereita, mukana epikriisit. Ihmettelin, miksi minulle lähetettiin sama epikriisi kahtena kappaleena,kunnes huomasin toisen kuuluvan omalle terveysasemalle. Viime viikolla oli asiaa terkkarilääkärille ja vein hänelle sinne osoitetun kappaleen. Lääkäri ihmetteli, miksi epikriisi lähetetään heille potilaan mukana, kun yleensä se tulee sähköisenä suoraan heidän potilastietoihinsa. Lääkäri oli tyytyväinen, että toin epikriisin, sillä siinä olevat tiedot vaikuttivat hänen antamaansa hoitoon ja lääkitykseen. No, mahdollinen soteuudistus tulee lisäämään paperien kuskaamista ainakin alkuun, kun järjestelmät eivät keskustele keskenään.

    Toivottavasti lapsesi toipuu ilman ongelmia ja toivottavasti tavallinen arki palaa pian elämäämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pahimmasta järkytyksestä toipuneena pohdin tätä poliittista kiimaa keskittää kaikki terveydenhoito suuriin keskuksiin. Itse näen sen tuottaman ruuhkan, kiireen ja henkilökunnan sitkeästä panoksesta huolimatta riittämättömyyden kiireen keskellä. Liikaa potilaita riittämättömälle määrälle hoitohenkilöstöä tietää väkisinkin virhearvioita. Tässä tapauksessa se ei ollut fataalia. Lähellä olevien pienien yksiköiden arvo on unohdettu niin sairaanhoidossa kuin kouluasioissakin. Ehkä kokeilu mammuttiasemien hanskaamisen yrityksessä poikii paluun takaisin osaavaan lähihoitoon ja -kouluihin.

      Sitä tavallista arkea toivon ihan tosissaan. Tämä Juhannus on ollut sellainen kujanjuoksu, etten kaipaa uusintaa.

      Poista
  4. No nyt !
    Joskus ne elintärkeät asiat voivat näköjään olla kolme vähäpätöistä kirjainta.

    Kuopukselle (ja teille) voimia kestää tämä(kin) koettelemus ja malttia toipumiseen. Siinäpä se kesäohjelma sitten taisikin olla?



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeppistä - kesäohjelma oli sitten tässä. Ajokouluun meno siirtyy, kunnes kaulurista pääsee erilleen. Tätä en ole kuopukselle kertonut. Pian se hoksaa sen itsekin, josta seuraa ketutuksen maksimointi joksikin aikaa. Ja omaan kämppään muuttoon voi tulla hidastavia kiemuroita. Mutta päivä kerrallaan edetään. Pahemminkin olisi voinut käydä. Onneksi nyt kuitenkin selvisi, missä vika piilee. Pahimmassa tapauksessa olisi jatkettu elämää tietämättä nikamamurtumista...

      Poista
  5. Onneksi sentään tajusivat soittaa sairaalasta! Pikaista toipumista kuopukselle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hittonen, jos olisi jatkettu murtunein nikamin saatuja terveen kotiohjeita!!! Onneksi soittivat sairaalasta, että oikea diagnoosi ja hoito-ohjeet ovat nyt hallussa. Olisi voinut mennä aika pahasti pieleen...

      Poista
  6. Huh! millainen juhannus. Luin aiempaa postaustasi ja nyt tätä viimeistä. Kovia olette joutuneet kokemaan. Pikaista toipumista ja kaikkea hyvää kuopukselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve lähes nimikaima! Juhannus oli kujanjuoksua, missä oli toki kevytmielisesti yksi puutarhapäiväkin. Muutoin on kyllä raskautettuna huolesta. Toivottavasti tulevaisuudessa olisi keveämpää.

      Poista
  7. Voi teitä, voi nuorta neitoa, voi voi koko onnetonta onnettomuutta! Kyllä me olemme aikalailla sairaaloiden ja lääkäreiden armoilla, jos tulee virhe, ei sitä tavallinen ihminen voi tietää, uskoo vain että hoitava taho on oikeassa, aika pelottavaa tuon teidän episodinne jälkeen. Voimia ja tsemppiä, jotenkin samaistun tuskaanne, kun oma kuopukseni on lähes samanikäinen nuori nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukan kävi kylmä rinki, kun miettii asiaa. Nyt on onneksi asiat oikeassa hoidossa. Onneksi jokin tarkistus oli sairaalan systeemeissä.

      Poista
  8. No jopas sattu paha juttu. Toivotaan paranemista ja jotta ei mittään vahinkuu tullu.
    Tännäänhän se selevivää jatkuuko soten valamistelut. Tiällä se on miun ymmärtääkseni jo ainakin osittain totteutettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei onneksi ehtinyt lisävahnkoa tulla, mutta mahdollisuudet sille oli kyllä. Olen hurjan skeptinen soten suhteen, vaikka ihan yksityiskohtiin en olekaan paneutunut. Kustannuspuoli ihan varmasti heittää toivotusta/suunnitellusta. Ja kukahan sen loppulaskun sitten maksaakaan...

      Poista
  9. Oi oi oi, kuinka tarpeellinen pieni sanakin voi olla. Onneksi kaikki on nyt hyvin, ja toipuminen pääsee alakamaan oikein kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossittelulla onkin merkitystä. Toipumista kestää ainakin pari kuukautta. Sellainen kesä nyt kuopuksella, että uimaan ei pysty menemään. Eikä paljoa muutakaan. Kysyy kyllä hermoja.

      Poista
  10. Kylläpä nyt on teillä huonoa tuuria :( Ei tuollaista saisi tapahtua. Onneksi soittivat perään ja saitte oikeat hoito-ohjeet. Joutuisaa toipumista ilman takaiskuja tyttärellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoret toipuvat nopsempaan kuin vanhat. Mutta luutuminen ottaa aikansa. Toivottavasti ei jää mitään ikäviä kipuja seuralaiseksi.

      Poista
  11. rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä paranemiseen!

    (meillä toivutaan kompressiomurtumasta myös, mutta jalassa. Saamamme sekalaiset ja keskenään erilaiset hoitolinjaukset eivät tunnu ihan niin pahoilta, kuin jos kyseessä olisi niska)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niska on aika herkkä paikka, mutta ei murtuma jalassakaan mikään mukava ole. Joskus vain menee osia rikki, kun on liikaa vauhtia ja äkkipysäystä vastassa. Toipumisia sinnekin!

      Poista
  12. Meillä koettiin keväällä samantapainen pelästys, kun tyttärentytär joutui nuorten kisareissulla kolariin. Onneksi nuoret toipuvat nopeasti ja hyvin ja nyt urheiluharrastuskin on jo päässyt jatkumaan. Positiivista mieltä ja kärsivällisyyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nämä veretseisauttavat säikähdykset mun puolesta taas riittäisi vähäksi aikaa. Onneksi teillä ollaan jo toivuttu. Pari kuukautta käskivät niskatukea pitää, mutta yöllä voi olla ilmankin. Murtumat on onneksi lieviä. Mutta kipeitä silti.

      Poista
  13. Tulipa harmillinen kotiuttamisvirhe. Onneksi kuitenkin huomattiin virhe ajoissa.
    Toipumista ja tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei onneksi tullut vahinkoa virheestä huolimatta. Vaan säikäyttivät kyllä, kun puhelimessa kertoivat nikamien murtumista. Koitetaan nyt toipua kaikin tavoin.

      Poista
  14. Voi kauhea! Onneksi huomasivat ja tyttäresi saa hoidon. Kylläpä teillä koville ottaa :( Pikaista paranemista hänelle ja voimia teille kaikille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tässä ole jo pahimmat koettelemukset takana. Näin ainakin toivon! Nyt vain sitkeää toipumista päivästä toiseen!

      Poista
  15. Oi oi, kaikin puolin ikävää 😥
    Näitä uutisia, ja paljon pahempia ollaan vuosia luettu. Voi kun ne tavoittaisivat kohderyhmän! Enkä tarkoita sydänkylmänä kotona odottavia vanhempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tästä selvitään ilman pysyviä vammoja. Nuorena luutuminen on nopeampaa, eikä hermovaurioita ole tullut. Ehkä tämä tästä...

      Mutta minusta terveydenhuollon keskittäminen vain isoihin yksiköihin on ainakin täällä pohjoisessa sangen kuollut idea. Etäisyydet on täällä tosi pitkiä. Erikoissairaanhoidon keskittämisen ymmärrän paremmin - että osaavat lääkärit hoitavat sitä erityisosaamisensa alaa keskitetysti. Mutta käsiteltäessä valtavaa potilasmassaa ei vain vältytä erehdyksiltä ja virheiltä. Tiedon kulku on osaltaan yksi kompastuskivi. Ja sen takana on mm. eri tietojärjestelmät, jotka eivät keskustele keskenään. Asia, johon on upotettu jo hirveät määrät rahaa (Apotti jne.)

      Poista
  16. Voi sentään :( Piti lukea aikaisempi kirjoitus, että mitä oikein on tapahtunut. Pikaista paranemistä tyttärelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilu - hiljalleen parempaan suuntaan mennään. Paraneminen kestää kuitenkin koko kesän. Mutta hengissä ollaan!

      Poista