 |
| Kas meillä näin tomaatin siemenet lähtevät itämään Tuonen lautalla |
Olen täällä joskus maininnutkin, että siementen kasvatus topakoisi taimiksi on minulle hyvin haasteellinen puuha. Saan taimet itämään ja koulin ne sievästi omiin purkkeihinsa. Pääsen aina toisiin kasvulehtiin asti, mutta siihen se taimien elämä pysähtyykin. Koitan kastella, mutta joskus voi unohtua... tai kastelen liikaa. Joka tapauksessa joka vuosi näen hiljalleen näivettyneitä ruppanoita, joista ei kannata satoa toivoa.
 |
| Tähän asti aina pääsen onnistunesti. Tuuri ja osaaminen loppuu tuohon. |
Minun taktiikka on laittaa siemenet myöhään - silloin on vähemmän aikaa turmella taimensa. Yleensä jos vain jotenkin saan ne maahan asti, niin kyllä ne sitten pöhistyvät. Paitsi tomaatit. Silti - ihan uskomatonta kyllä - laitan uskollisesti hymy huulillani lautalle siemenet. Koska optimisti. Ehkä tänä vuonna onnistun * hervotonta hihitystä *
 |
| Ostotaimilla onneen! |
Hauskaa kevätpäiväntasausta kaikille tasapuolisesti. Hulluilla on täällä halvat huvit, ja epäonnistumisia kaihtamatta kohelletaan eteenpäin kohti kevättä.
Nyt tuli kyllä semmoinen postaus ettei oikein tiedä itkeäkö vai nauraa. Aloin heti miettiä mikä syynä epäonnistumiseen - siihen on oikeasti miljoona syytä - ja saman verran syitä onnistua. Sinulla on kyllä niin oikea asenne eli ikinä ei pitäisi luovuttaa vaan aina jaksaa yrittää. Minulla pitkä lista lajeja mitä en enää yritäkään kasvattaa, ja samanverran lajeja jotka ovat sitten monien vuosien opettelun jälkeen onnistuneet. Yksi esimerkki keijunmekko, ja muistan sen kun en saanut lobeliaakaan millään kasvamaan ja nyt ei mitään vaikeuksia. Onneksi ei oteta näitä asioita liian vakavasti, ja huumorillekin sija löytyy. Sitä paitsi menetyksillä on työllistävä vaikutus - millä ammattipuutarhurit eläisivät jos jokainen kasvattaisi kaiken itse?
VastaaPoistaTsemppiä sinulle Tita - hengessä mukana 😁
Nyt on aseena mykoritsamultaa ja kasvivalokin löytyy. Vermikuliittia ostin, josko kasvien juurelle sitäkin ripottaisi. Ja viileää kasvupaikkaa valossa - pitäisihän sen nyt onnistua :D
PoistaKirjoitan kyllä blogiin, missä vaiheessa ja oletettavasti mihin ongelmaan tänä vuonna törmään. Ja taas ollaan yhtä kierrosta viisaampina "sata-syytä-taimikuolemiin".
Juu ei tämä onneksi ole vakavaa!
Hauskaski kirjoitettu ja ihana, että jaksat yrittää. Toivotaan, että tänä vuonna onnistuu <3 Pidän peukkuja, että pääset tänä vuonna esittelemään meille siemenestä saakka kasvattamia tomaatteja. Mutta toisaalta, jos näin ei tapahdu, sato on herkullista ja itsekasvatettua vaikka taimet olisikin ostettu <3
VastaaPoistaIhaillen olen sunkin blogissa katsonut pontevia taimia. Ne ovat ilo silmälle, ja onnistumisen riemu on taatusti suuri.
PoistaEi kannata pidättää hengitystä odottaessa mun taimista hienoja kuvia. Mutta voidaan taas yhdessä nauraa, kun ei-se-vaan-osaa! Mutta taatusti syön tomaatteja omasta kasvarista tavalla tai toisella.
Koska optimisti! Ihan juurikin noin ajattelen, yrittäminen on parasta :o
VastaaPoistaEi sitä osaa olla kokeilematta "vielä kerran". Hupinsa kullakin, enkä minä suinkaan itke nuutuneiden taimien perään. Ällistelen kyllä taimikaupassa, miten isoja ja tanakoita taimia sieltä saa.
Poista😀vai Tuonelan lautalle laitoit siemenet seilaamaan! Aika dramaattinen kylvöpostaus.
VastaaPoistaSiemenkylvöt ovat todellista draamaa. Jännitys säilyy joskus ihan loppuun asti - mihin mokaan tänä vuonna kompastun? Ihan uusi moka, vai toistetaanko vaikka jotain jo koeteltua kastelumokaa? Ihan jännitys kihelmöi!
PoistaOptimismia, hulluutta tai mitä lie, mutta kaikesta huolimatta yrittäminen toistuu vuodesta toiseen. Juuri, kun kuvittelee päässeensä jostain jutusta jyvälle, tulee suuri takaisku, oikea romahdus. Vaan onneksemme sillä yhdellä pikkuruisella onnistumisella rinta röyhistyy ja elää onnellisena taas kuukausikaupalla. Juuri niin pitkään, että tappiot ehtivät tyystin unohtua.
VastaaPoistaTsemppiä sinne Manalan lautalle!
...eikun Tuonelan lautalle...
PoistaKiitos Between! Tuonelan virran yli kohti Manalaa - semmoinen reissu taas tarjolla mun tomaateille! Hilpeä virne suupielissä tätä kirjoitan, joten melkoinen ropaus hulluutta on matkassa. Hilpeyttä voi nähdä omissa epäonnistumisissa, ja edelleen yrittämällä uusia konsteja mokata juttu. Tämä kun oikeasti on jatkokertomus, jossa juoni jotenkin junnaa paikoillaan :)
PoistaKiitos nauruista, Tuonelan lautturi. Muista sitten ikuistaa kasvatustyösi tulokset, jooko? Minun pitäisi koulia nyt ensimmäiset, siihen ne aika varmasti kuukahtavatkin. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä.... *tihihhiii*
VastaaPoistaMillä nimellä te paikalliset kutsuittetaan niitä jäälohkareita, raukki vai mikä röyskä se on?
Vertaistukea sataa näköjään! Nuo kuvat on viime vuodelta, eikä taimista tullut tuota kummempia. Näivettyivät sitten hiljalleen. Toissavuonna unohdin vähän kastella, joten viime vuonna olin älyttömän tehokas kastelemaan. Kuolo tuli kummallakin menetelmällä. Jännää!
PoistaTarkoitat varmaan röysejä, eli ahtojäiden kasaantumista tosi isoiksi röykkiöiksi merellä. Ne voi olla talon kokoisia läjiä. Matalat karikot keräävät toistuvasti päällensä isot röysit. Komeita monumentteja.
Mokailu kuuluu tähän lajiin :D Mutta älä menetä toivoasi tomaattien suhteet, kyllä ne hyvin kasvavat vaikka vaikuttaisivatkin hujopeilta. Uuteen ruukkuun vaan istutus syvempään, niin kyllä ne siitä innostuvat kasvamaan.
VastaaPoistaEntä jos ne hiljalleen näivettyvät? Niitä ei pelasta silloin mikään. Hujopitkin olisi saavutus - nehän on hengissä!
PoistaMä nyt oikeasti vain kerron, että olen aika kehno tässä puuhassa. Joku voi saada hiljaista supporttia, jos on melkein yhtä kädetön kuin minäkin.
Puutarhaihmiset ovat sinnikkäitä eivätkä hevin luovuta. Onnea kasvatukseen!
VastaaPoistaJuu onnea tässä tarvitaan!
PoistaAina kannattaa yrittää. Eihän sitä koskaa tiärä, koska se kirous loppuu ja saakki elämäs parahimmat taimet ja tomskut :)
VastaaPoistaTUO on optimistin ajatus! Vastaavaa hulluutta olen hellinyt jo monta vuotta - josko tänä vuonna onnistuisi!
PoistaJuu, täällä toinen lautturi. Kyllä taimikauppiaat taas tyytyväisinä hieroo käsiään. :)
VastaaPoistaMut joka kevät yritetään, periks ei anneta!
Vertaillaan lopputuloksia, Nettimartta! Mitäpä tässä muutakaan tekisi, kun ulkona on taas koko päivän satanut lunta tuulen keralla. Lenkitkin meni ihan tarpomiseksi. Minkään suhteen ei anneta periksi!
PoistaVoi harmitus! Pidän peukkuja, että tänä vuonna esikasvatus onnistuisi!
VastaaPoistaKiitos peukutuksesta, saisiko samalla rahalla parit loitsutkin? Jostain ihmeen syystä en vain koskaan menetä toivoani onnistua joskus.
PoistaOlipa dramaattista :) Ei ole lauttaa mutta taimet alkaa näivettyä kasassa, joten oisi pakko erotella ja istuttaa isompaan purkkiin, vaan jotenkin on nyt taas into vähissä. Toivon sulle onnea kasvatuksissa :)
VastaaPoistaDraama on hauska laji :) Puhallan tuulahduksen intoa sinne päin, Emilie! Onnen lisäksi pari esirukoustakin olisi tarpeen :)
PoistaAh, miten tuttu tunne :) Minulla moni asia tökkää viimeistään karaisuvaiheessa. Aivan liian usein raasut saavat shokkihoitoa.
VastaaPoistaPienellä siemenellä on monta vaarallista vaihetta matkalla isoksi kasviksi. Ikävää on olla vastuussa viattomien taimien kärsimyksestä! Enkä voi edes puolustella itseäni, vaan olen väistämättä syyllinen.
PoistaMe ollaan sitten samanlaisia siementen kasvattajia. Minullakin lautalla seilaa siemeniä. Mutta hitaasti itää ja sitten se jatkojalostus . Käteen jää muutama taimi. Helkkari sitä Tuulikkia :-) kukkia ja koukeroita blogin gurua.
VastaaPoistaVilpitön ihailuni asiassa onnistuneille! Mutta me vähän köpömmät silti vaan yritetään :) Sokea kanakin saa joskus jyvän, kun jaksaa nokkia.
PoistaLautturi vauhdissa! Toivon iloa ja valoa taimetuksillesi ja muhkeaa satoa! Minä laitan kanssa siemenet tosi myöhään kasvuun, perinteisesti 8.4. tomaatit suoraan lasihuoneen multiin juurikin siksi, että saan kasvarissa pelehtiä mullankanssa ihan rauhassa ja valoa riittää, joskus lämpöä olisi saanut olla enemmän, mutta olen saanut aina kosolti satoa niin tomaateista kuin muistakin kasvatuksistani ihan koko suvulle jaettavaksi, joten taidan jatkaa samaan malliin. Sisätaimetuksessa taidan olla sinun kaksoissisaresi...mutta kivaa on ja se on pääasia!
VastaaPoistaReisussa muuten luin Ruusunlehden kannesta kanteen ja ajattelin Sinua...en tee massiivia ruusumaata, pois se minusta, mutta minua alkoi ihan pikkuisen - siis pikkuisen oikeasti - kiinnostamaan ne potageriin sopivat viktoriaaniset ruusut. Haluaisin potageriini remontoivan, minimaalisesti juuriversoja tekeviä lajikkeita muutaman. Olisiko ehdotuksia? Kukan pitäisi olla hyvin tuoksuva ja muhkea, mielellään ei keltainen.
Suorakylvönä kasvariin - hei tuossahan voisi olla ideaa kokeilla!
PoistaSulla oli kivaa reissulukemista! Noista ruusulajikkeista en ole välttämättä hyvä neuvomaan, kun ei ole pitkällistä kokemusta vielä aiheesta. Viktoriaanisuudesta välittämättä houkuttelen googlettamaan lajikkeita 'Dart's Defender', 'Luise Odier, 'Luise Bugnet' ja 'Hansaland'. Jokainen noista tekee jonkin verran juurivesoja, mutta pääpaino on pitkässä kukinnassa ja tuoksussa. Myös neilikkaruusut voisi olla kokeilun väärti.
Sitten tietenkin kanadalaisista suosittelisin 'Lambert Closse'a, mutta kanukit ei kyllä oikeastaan tuoksu. Mutta ei tee kyllä juurivesojakaan.
Minä jännäilen omien tomaatin taimieni kanssa ihan samaa, selviävätkö ne hengissä vai eivät. Niin monesti olen ajatellut, etten enää ikinä esikasvatuksia mitään, kun selviytymisprosentti on niin matala. Yhtä monta kertaa olen päättänyt kuitenkin yrittää esikasvatuksia. Toivotaan menestystä meidän molempien kasvateille!
VastaaPoistaJotenkin minä arvasin, ettei me Hirnakan kanssa olla ainoita poropeukaloita taimikasvatuksissa! Kiitos vertaistuesta, Keijunkukkanen!
Poista