tiistai 20. maaliskuuta 2018

Tuonelan lautta

Minä aloin Tuonen tytiksi ja laitoin lautan, jolla siemenet todennäköisesti seilaavat manan majoille. Kalevalassa on taruhahmo Tuonen tytti eli tuonen piika,  joka toimii lautturina Tuonen mustan joen yli. Tuonen tytti päästää lautalle vain kuolleiksi uskomansa, joten elävän piti olla ovela, jos halusi päästä Tuonelle hakemaan kuolleiden ikiviisautta. Näin Kalevalassa.

Kas meillä näin tomaatin siemenet lähtevät itämään Tuonen lautalla

Olen täällä joskus maininnutkin, että siementen kasvatus topakoisi taimiksi on minulle hyvin haasteellinen puuha. Saan taimet itämään ja koulin ne sievästi omiin purkkeihinsa. Pääsen aina toisiin kasvulehtiin asti, mutta siihen se taimien elämä pysähtyykin. Koitan kastella, mutta joskus voi unohtua... tai kastelen liikaa. Joka tapauksessa joka vuosi  näen hiljalleen näivettyneitä ruppanoita, joista ei kannata satoa toivoa.

Tähän asti aina pääsen onnistunesti. Tuuri ja osaaminen loppuu tuohon.

Minun taktiikka on laittaa siemenet myöhään - silloin on vähemmän aikaa turmella taimensa. Yleensä jos vain jotenkin saan ne maahan asti, niin kyllä ne sitten pöhistyvät. Paitsi tomaatit. Silti - ihan uskomatonta kyllä - laitan uskollisesti hymy huulillani lautalle siemenet. Koska optimisti. Ehkä tänä vuonna onnistun * hervotonta hihitystä *

Ostotaimilla onneen!

Hauskaa kevätpäiväntasausta kaikille tasapuolisesti. Hulluilla on täällä halvat huvit, ja epäonnistumisia kaihtamatta kohelletaan eteenpäin kohti kevättä.

33 kommenttia:

  1. Nyt tuli kyllä semmoinen postaus ettei oikein tiedä itkeäkö vai nauraa. Aloin heti miettiä mikä syynä epäonnistumiseen - siihen on oikeasti miljoona syytä - ja saman verran syitä onnistua. Sinulla on kyllä niin oikea asenne eli ikinä ei pitäisi luovuttaa vaan aina jaksaa yrittää. Minulla pitkä lista lajeja mitä en enää yritäkään kasvattaa, ja samanverran lajeja jotka ovat sitten monien vuosien opettelun jälkeen onnistuneet. Yksi esimerkki keijunmekko, ja muistan sen kun en saanut lobeliaakaan millään kasvamaan ja nyt ei mitään vaikeuksia. Onneksi ei oteta näitä asioita liian vakavasti, ja huumorillekin sija löytyy. Sitä paitsi menetyksillä on työllistävä vaikutus - millä ammattipuutarhurit eläisivät jos jokainen kasvattaisi kaiken itse?
    Tsemppiä sinulle Tita - hengessä mukana 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on aseena mykoritsamultaa ja kasvivalokin löytyy. Vermikuliittia ostin, josko kasvien juurelle sitäkin ripottaisi. Ja viileää kasvupaikkaa valossa - pitäisihän sen nyt onnistua :D

      Kirjoitan kyllä blogiin, missä vaiheessa ja oletettavasti mihin ongelmaan tänä vuonna törmään. Ja taas ollaan yhtä kierrosta viisaampina "sata-syytä-taimikuolemiin".

      Juu ei tämä onneksi ole vakavaa!

      Poista
  2. Hauskaski kirjoitettu ja ihana, että jaksat yrittää. Toivotaan, että tänä vuonna onnistuu <3 Pidän peukkuja, että pääset tänä vuonna esittelemään meille siemenestä saakka kasvattamia tomaatteja. Mutta toisaalta, jos näin ei tapahdu, sato on herkullista ja itsekasvatettua vaikka taimet olisikin ostettu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihaillen olen sunkin blogissa katsonut pontevia taimia. Ne ovat ilo silmälle, ja onnistumisen riemu on taatusti suuri.

      Ei kannata pidättää hengitystä odottaessa mun taimista hienoja kuvia. Mutta voidaan taas yhdessä nauraa, kun ei-se-vaan-osaa! Mutta taatusti syön tomaatteja omasta kasvarista tavalla tai toisella.

      Poista
  3. Koska optimisti! Ihan juurikin noin ajattelen, yrittäminen on parasta :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä osaa olla kokeilematta "vielä kerran". Hupinsa kullakin, enkä minä suinkaan itke nuutuneiden taimien perään. Ällistelen kyllä taimikaupassa, miten isoja ja tanakoita taimia sieltä saa.

      Poista
  4. 😀vai Tuonelan lautalle laitoit siemenet seilaamaan! Aika dramaattinen kylvöpostaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siemenkylvöt ovat todellista draamaa. Jännitys säilyy joskus ihan loppuun asti - mihin mokaan tänä vuonna kompastun? Ihan uusi moka, vai toistetaanko vaikka jotain jo koeteltua kastelumokaa? Ihan jännitys kihelmöi!

      Poista
  5. Optimismia, hulluutta tai mitä lie, mutta kaikesta huolimatta yrittäminen toistuu vuodesta toiseen. Juuri, kun kuvittelee päässeensä jostain jutusta jyvälle, tulee suuri takaisku, oikea romahdus. Vaan onneksemme sillä yhdellä pikkuruisella onnistumisella rinta röyhistyy ja elää onnellisena taas kuukausikaupalla. Juuri niin pitkään, että tappiot ehtivät tyystin unohtua.
    Tsemppiä sinne Manalan lautalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...eikun Tuonelan lautalle...

      Poista
    2. Kiitos Between! Tuonelan virran yli kohti Manalaa - semmoinen reissu taas tarjolla mun tomaateille! Hilpeä virne suupielissä tätä kirjoitan, joten melkoinen ropaus hulluutta on matkassa. Hilpeyttä voi nähdä omissa epäonnistumisissa, ja edelleen yrittämällä uusia konsteja mokata juttu. Tämä kun oikeasti on jatkokertomus, jossa juoni jotenkin junnaa paikoillaan :)

      Poista
  6. Kiitos nauruista, Tuonelan lautturi. Muista sitten ikuistaa kasvatustyösi tulokset, jooko? Minun pitäisi koulia nyt ensimmäiset, siihen ne aika varmasti kuukahtavatkin. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä.... *tihihhiii*

    Millä nimellä te paikalliset kutsuittetaan niitä jäälohkareita, raukki vai mikä röyskä se on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaistukea sataa näköjään! Nuo kuvat on viime vuodelta, eikä taimista tullut tuota kummempia. Näivettyivät sitten hiljalleen. Toissavuonna unohdin vähän kastella, joten viime vuonna olin älyttömän tehokas kastelemaan. Kuolo tuli kummallakin menetelmällä. Jännää!

      Tarkoitat varmaan röysejä, eli ahtojäiden kasaantumista tosi isoiksi röykkiöiksi merellä. Ne voi olla talon kokoisia läjiä. Matalat karikot keräävät toistuvasti päällensä isot röysit. Komeita monumentteja.

      Poista
  7. Mokailu kuuluu tähän lajiin :D Mutta älä menetä toivoasi tomaattien suhteet, kyllä ne hyvin kasvavat vaikka vaikuttaisivatkin hujopeilta. Uuteen ruukkuun vaan istutus syvempään, niin kyllä ne siitä innostuvat kasvamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entä jos ne hiljalleen näivettyvät? Niitä ei pelasta silloin mikään. Hujopitkin olisi saavutus - nehän on hengissä!

      Mä nyt oikeasti vain kerron, että olen aika kehno tässä puuhassa. Joku voi saada hiljaista supporttia, jos on melkein yhtä kädetön kuin minäkin.

      Poista
  8. Puutarhaihmiset ovat sinnikkäitä eivätkä hevin luovuta. Onnea kasvatukseen!

    VastaaPoista
  9. Aina kannattaa yrittää. Eihän sitä koskaa tiärä, koska se kirous loppuu ja saakki elämäs parahimmat taimet ja tomskut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TUO on optimistin ajatus! Vastaavaa hulluutta olen hellinyt jo monta vuotta - josko tänä vuonna onnistuisi!

      Poista
  10. Juu, täällä toinen lautturi. Kyllä taimikauppiaat taas tyytyväisinä hieroo käsiään. :)
    Mut joka kevät yritetään, periks ei anneta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaillaan lopputuloksia, Nettimartta! Mitäpä tässä muutakaan tekisi, kun ulkona on taas koko päivän satanut lunta tuulen keralla. Lenkitkin meni ihan tarpomiseksi. Minkään suhteen ei anneta periksi!

      Poista
  11. Voi harmitus! Pidän peukkuja, että tänä vuonna esikasvatus onnistuisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos peukutuksesta, saisiko samalla rahalla parit loitsutkin? Jostain ihmeen syystä en vain koskaan menetä toivoani onnistua joskus.

      Poista
  12. Olipa dramaattista :) Ei ole lauttaa mutta taimet alkaa näivettyä kasassa, joten oisi pakko erotella ja istuttaa isompaan purkkiin, vaan jotenkin on nyt taas into vähissä. Toivon sulle onnea kasvatuksissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Draama on hauska laji :) Puhallan tuulahduksen intoa sinne päin, Emilie! Onnen lisäksi pari esirukoustakin olisi tarpeen :)

      Poista
  13. Ah, miten tuttu tunne :) Minulla moni asia tökkää viimeistään karaisuvaiheessa. Aivan liian usein raasut saavat shokkihoitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienellä siemenellä on monta vaarallista vaihetta matkalla isoksi kasviksi. Ikävää on olla vastuussa viattomien taimien kärsimyksestä! Enkä voi edes puolustella itseäni, vaan olen väistämättä syyllinen.

      Poista
  14. Me ollaan sitten samanlaisia siementen kasvattajia. Minullakin lautalla seilaa siemeniä. Mutta hitaasti itää ja sitten se jatkojalostus . Käteen jää muutama taimi. Helkkari sitä Tuulikkia :-) kukkia ja koukeroita blogin gurua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilpitön ihailuni asiassa onnistuneille! Mutta me vähän köpömmät silti vaan yritetään :) Sokea kanakin saa joskus jyvän, kun jaksaa nokkia.

      Poista
  15. Lautturi vauhdissa! Toivon iloa ja valoa taimetuksillesi ja muhkeaa satoa! Minä laitan kanssa siemenet tosi myöhään kasvuun, perinteisesti 8.4. tomaatit suoraan lasihuoneen multiin juurikin siksi, että saan kasvarissa pelehtiä mullankanssa ihan rauhassa ja valoa riittää, joskus lämpöä olisi saanut olla enemmän, mutta olen saanut aina kosolti satoa niin tomaateista kuin muistakin kasvatuksistani ihan koko suvulle jaettavaksi, joten taidan jatkaa samaan malliin. Sisätaimetuksessa taidan olla sinun kaksoissisaresi...mutta kivaa on ja se on pääasia!

    Reisussa muuten luin Ruusunlehden kannesta kanteen ja ajattelin Sinua...en tee massiivia ruusumaata, pois se minusta, mutta minua alkoi ihan pikkuisen - siis pikkuisen oikeasti - kiinnostamaan ne potageriin sopivat viktoriaaniset ruusut. Haluaisin potageriini remontoivan, minimaalisesti juuriversoja tekeviä lajikkeita muutaman. Olisiko ehdotuksia? Kukan pitäisi olla hyvin tuoksuva ja muhkea, mielellään ei keltainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suorakylvönä kasvariin - hei tuossahan voisi olla ideaa kokeilla!

      Sulla oli kivaa reissulukemista! Noista ruusulajikkeista en ole välttämättä hyvä neuvomaan, kun ei ole pitkällistä kokemusta vielä aiheesta. Viktoriaanisuudesta välittämättä houkuttelen googlettamaan lajikkeita 'Dart's Defender', 'Luise Odier, 'Luise Bugnet' ja 'Hansaland'. Jokainen noista tekee jonkin verran juurivesoja, mutta pääpaino on pitkässä kukinnassa ja tuoksussa. Myös neilikkaruusut voisi olla kokeilun väärti.

      Sitten tietenkin kanadalaisista suosittelisin 'Lambert Closse'a, mutta kanukit ei kyllä oikeastaan tuoksu. Mutta ei tee kyllä juurivesojakaan.

      Poista
  16. Minä jännäilen omien tomaatin taimieni kanssa ihan samaa, selviävätkö ne hengissä vai eivät. Niin monesti olen ajatellut, etten enää ikinä esikasvatuksia mitään, kun selviytymisprosentti on niin matala. Yhtä monta kertaa olen päättänyt kuitenkin yrittää esikasvatuksia. Toivotaan menestystä meidän molempien kasvateille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin minä arvasin, ettei me Hirnakan kanssa olla ainoita poropeukaloita taimikasvatuksissa! Kiitos vertaistuesta, Keijunkukkanen!

      Poista