Kirpakan yöpakkasen lauhduttua optimaaliseen ulkoilukeliin auringonpaisteessa, lähdimme meren jäälle maisemia ihailemaan. Onnekkaasti joku moottorikelkkailija oli ajanut paksuun kinokseen kävelyn kantavan jäljen - ainakin suurimmaksi osaksi matkaa.
 |
Sininen taivas niin korkealla! Aurinko sirotteli
timantteja hangille. Ihana keli! |
Taas näitä ihania, auringonpaisteisia kevättalven maisemapäiviä. Toissapäivänä alkanut rivakka puuskatuuli oli hellittänyt, ja lumikinokset olivat luistelleet tuulen mukana mitä hienoimman kuviotanssin askelilla.
 |
| Meren jää ei ole tasaista ensinkään. Nyt kinoksetkin kuvioivat maisemaa. |
Meren jäällä tuntuu vapaus. Voi mennä minne huvittaa ja jaksaa. Aurinko lämmitti poskia ja hanki hohti niin puhtaana. Maestro ja koira olivat hyvin mukavaa seuraa. Tällaisiako päiviä eläkeläiset viettävät? No Maestro on eläkkeellä, minulla taas puolen vuoden työt alkavat ensi kuussa. Nyt on vapaata aikaa nauttia.
 |
Jäävuoristo tai jäätyneet jättiaallot rannan tuntumassa.
Muodot ovat mielikuvituksellisia. |
Koira sai juosta ja peuhata hangessa mielin määrin. Siitä ei vain ikinä virta lopu! Itsellä tuntuu jaloissa ja ahterissa hangessa kahlaaminen, mutta koira on kuin duracel-pupu. Voi nuoruuden intoa!
 |
| Lempeää lumilaineiden liplatusta :) |
Maanantain ja tiistain lumimyteri oli rakennellut erilaisia tilataideteoksia kovan tuulen avustuksella. Meri näytti aaltoilevan isommin ja piennemmin lumilainein. Jähmettynyttä kauneutta!
 |
| Isompia lumiaaltoja. |
Koko talven laskenut merivesi on askarrellut kivien äärellä omia, taiteellisia jääkukkia. Veden pinta on laskenut niin hurjasti, että rannasta ulapalle päin mennään koko ajan alamäkeä. Alkutalvesta jäätyneet rannat ovat pitäneet kiinni jääpeitteestään, joten veden kadottua jään alta se on laskeutunut venyen alaspäin.
 |
| Tulkaa kattomaan mitä mä löysin! |
Aurinko tarjosi vastavaloon luonnon taidetta koko rahalla. Tällainen on siis kivisydän:
 |
| Kemin lumilinna taitaa jäädä toiseksi kotoisten luonnon ihmeiden äärellä. |
 |
| Aurinko armas tuo valon tähänkin teokseen. |
Tällaisista reissuista tankkaa voimia. Huomenna saankin taistella Kelalle valituksen äitini avuntarpeen arvioinnista. Jokainen, joka on saikannut Kela-instituution kanssa, tietää mitä herkkua on koittaa saada lakisääteisesti myönnettävät avustustoimet siinä järjestelmässä läpi. Ikäihmiset on siinä heikoilla. Varmaan siksi, että heitä on yhä enenevä määrä. Ja mahdollisimman pitkillä käsittelyajoilla varmaan toivotaan kuolon korjaavan ennen myönteistä päätöstä.
 |
| Lainattu: funnyfoto.org |
Kannattaa pysyä nuorena, terveenä, työllisenä ja tuottavana veronmaksajana. Muut ryhmät koittakoon pärjätä parhaaksi katsomalla tavalla. Suomihan on nyt tutkitusti maailman onnellisin maa. Riippuu mielestäni keneltä kysytään.
Tervetuloa lukijoiksi Nina R, Suvikummun Marja ja Anni! Toivottavasti viihdytte näin sekalaisen blogin mukana! Kuukauden päästä toivottavasti päästään värikkäämpiin postauksiin. Nyt on lumen ja jään aikaa. Valoa ja iloa poluillesi!
Luonto on ehdottomasti taitavin koristelija. Kuin olisit hienoimman marenkikakun päällä kävellyt - huono vertaus, mutta marenki noista alun jääkuvista tuli ensimmäisenä mieleen.
VastaaPoistaKelan etuuksien hakeminen vaatii sitkeyttä ja lujia hermoja, eikä sittenkään ole varmaa, saako yhtäkään hakemusta läpi. Tuntuu, että Kelassa on keskitytty keksimään verukkeita, joiden perusteella hakemukset voidaan hylätä. Kelan etuuksia jää vuosittain valtava summa hakematta. Sen ymmärtää, jos yhdenkin hakemuksen on sinne lähettänyt. Voi niitä vanhuksia ja muita osaamattomia, joilla ei ole jaksavia auttajia. Pulassa ovat. Kelan lisäksi samaa byrokratiaviidakkoa noudatetaan nykyisin myös kuntien ja kaupunkien etuuksissa. Voisivat aivan hyvin nettisivuilleen laittaa ensimmäiseksi lauseen, että "Etuuksia on turha hakea. Ne ovat vain mainostoimiston laatimia sloganeita, jotta kunnan ulkoinen imago näyttäisi hienommalta". Nimimerkki: kokemusta on, vaikka muille jaettavaksi.
Kyllä maisema näytti melko marenkiselle :D Lumen ja jään kuvioinnit oli taas niin hienoja, että oli ilo kulkea ja löytää aina uudenlaisia muotoja. Sielu lepäsi.
PoistaKelan ja kaupungin etuuksien hakeminen on juuttaan työlästä. Jo pykälien tuntemus, lomakkeiden täyttö ja päätösten lukeminen selkosuomeksi vaatii hyvät hermot ja asenteen. Ja eka hakemisen jälkeen saa tehdä valituksen, jotta päästään joskus päätökseen asti. Tosi turhauttavaa.
Eikö sitä SääntöSuomea pitänyt jotenkin purkaa? Mun listalla byrokraateista ykkösinä Kela, TE-toimisto, vakuutusyhtiön viisaat lääkärit, THL, Ely, Avi ja kaupungin sisään rakennetut byrokraattibyroot.
Upeita luonnon taideteoksia. Kyllä noissa maisemissa passaa kulkea. :) Huono-osaisten heikko asema on surullista. Kaikilla kun ei edes ole ketään, joka auttaisi ja puolustaisi heitä. Onneksi äidilläsi on sinut. <3
VastaaPoistaJokaisella pitäisi olla joku, joka auttaa mäessä. Suuri osa kaikkea asiointia on siirtynyt verkkoon. Äidilläni ei ole tietokonetta, älykännykkää tai sellaista osaamista ja asioiden hallintaa, että pystyisi hoitamaan nykyaikaisesti asioita. Reilut kolme vuotta sytostaatteja/leikkauksia/sädehoitoa rapistaa lähes 80-vuotiaan kuntoa. Minä käyn kerran vikossa täältä toistasadan kilometrin päästä, että mm. isoimmat kauppa-asiat saa hoidettua. Loput viikon päivät puhelimella varmistan yksin elävän äitini vointia. Näillä on päästy tähän asti.
PoistaHimpun verran tulee mieleen "hyvinvointi-Suomen" esiripun takana monen yksinäisen, sairaan ja/tai köyhän elämä. Ei mene muuten ensinkään hyvin tai edes ihmisarvoisesti. Ongelmia koitetaan lakaista piiloon, sillä leipäjonotkin häiritsevät nyt parempien ihmisten silmiä. Oi voi...
Pisteet otsikosta, meikä uskoi heti jäiden lähteneen.
VastaaPoistaMeri on ihana, kaikkina vuodenaikoina. Paitsi jos siitä pitäisi elantonsa ottaa, voisi olla vähän erilainen mielipide. Mutta kiitos kauniista kuvista ja sinniä taisteluun kasvotonta möhkälettä vastaan.
Paljastit olevasi optimisti :D Jäät lähtevät merestä vasta toukokuussa keskimäärin. Meri on suuri voiman lähde, aivan kuin metsätkin. Sieltä minä ammmennan voimaa ja sielun rauhaa.
PoistaVanhenevan, huonokuntoisen vanhemman avun saanti on tosi pitkällisen taistelun takana. Surullisia tarinoita kuulee käytännössä vanhusten heitteillejätöstä, josta kukaan ei ota mitään vastuuta. Entä jos minua ei olisi, tai en välittäisi äidistäni? Ei ole muita. Hoitolaitoksiin on ihan järjettömät jonot, sinne ei pääse jos vähänkään itse pystyy jotain tekemään. Vanhusten hoito ei ole Suomessa edes välttävässä hoidossa. Resurssit siinäkin on puristettu minimiin.
Meistä jokainen todennäköisesti on jossain vaiheessa vanha... pistää miettimään.
Kuiva-aaltoja :)
VastaaPoistaToivottavasti sait paperit tehtyä. Mun äiteellä on onneksi entine naapuri, joka auttaa paperisoras.
Kuiva-aaltojapa hyvinkin!
PoistaTuo paperisodan tuntemus on kovaa valuuttaa vanhusten hoidossa. Pykäläviidakko on ihan julmettu - kai tässä pitää opetella yhtä sun toista sosiaalipuolen säädöstä ja toimintaohjetta. Huh!