Hetki hiljaisuutta

Blogi pääsi kuolemaan käsiin, kun arjen haasteet ottivat kuristusotetta. Äitini vakava sairaus on vaiheessa, jossa mennään lujaa alamäkeä. Eikä toivoa ole muusta kuin siitä, ettei pitkään tarvitsisi kipuja kärsiä. Sellaista elämä on - mikä syntyy, se kuoleekin. Tässä kuitenkin syy siihen, etten ole jaksanut blogia päivittää. Olen halunnut viettää äitini rinnalla aikaa vaiheessa, jossa tiimalasin hiekka valuu vääjäämättä kohti loppuaan.

'Piano' ruusu ilahduttaa. Kaksi kolmesta on selvinnyt kaksi talvea.

Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin niihin syksyn kukkijoihin. En ole jaksanut ja ehtinyt hoitaa puutarhaani, mutta silti se on kukkinut runsaana. Leimut ovat loistaneet ihan hurjasti, samoin ruusut. Kärhötkin ovat jaksaneet vesisateista huolimatta.

'Purple Rain' maanpeiteruusu on selvinnyt erinomaisesti talvetkin.

'Sweet Haze' kukkii hurjan runsaana ja kiitollisena.

Ryhmäruusuissa tuli paljon katoa viime talvena, joten jäljelle jääneet ilahduttavat sitäkin enemmän. Kanadanruusut ovat vahvasti kukassa, ja niitä pidänkin sangen kestävinä. Uskalsin istuttaa ensimmäiset 'Henry Kelseyt' myös kaupunkikuvaa koristamaan.

'Hansaland' ruusu on suuren mielenkiintoni kohteena nimenomaan julkisiin isttuksiin.
Tämä testikappale pärjää tosi kivasti 'Ilo' ruusun sitä vähän puristaessa sivustasta pihallani.

Syysleimut ovat todella loistaneet pihallani. Niitä on kolme pitkää penkkiä useita lajikkeita ja jokaista viisi kappaletta. Eli on oikea massaistutus. Leimut ovat niitä ihan must- kasveja syyspuutarhaan. Härmäkään ei ole lehtiä vaivannut, vaan kukinta on ollut erittäin onnistunutta. Leimut ovat myös kestäviä leikkokukkia, joista olen tehnyt useampia kimppuja viemisiksi. Tuoksukin niissä on viehättävän hempeä.

Leimuja - etualalla 'Peacoc Cherry Red' ja takana 'Wilhelm Kesselring'

Muita syyskukkia tulee nyt tyylillä "kuva kertoo enempi kuin tuhat sanaa".

Vaatimaton röyhytatar viihtyy vaikka pensaiden juurella. 

Punahatut on hakittu tänne yrteiksi, mutta kyllä niillä on kaunis kukinta!

Syyskimikki. Kaunis ja haisee pahalle.

Kärhötkin ovat nuoresta iästään ja kylmästä kesästä huolimatta päässeet kukkaan. Ruusut ja kärhöt ovat kummatkin lämpimän kesän ja auringon ystäviä. Nyt ei ollut oikein kumpaakaan, joten iloitsen kaikista kukista suuresti - ne on puserrettu vastoinkäymisten keskellä.

Lempikärhöni on tavallinen 'Hagley Hybrid'. Tämän kaverina on 'Niobe',
mutta se on jo lopettanut kukintansa. 

'Köningskind'

'Purpur Königskind'

Muista kärhöistä minulla ei olekaan kuvia. Nämäkin kuvat on otettu 25.8. En ole ulkoiluttanut kameraakaan sen koommin. Satoa olen sen sijaan korjannut. Valkosipuleista tuli kunnon sato. Niiden nosto, putsaus ja kuivaus on käynyt työstä. Nytkin nosto jäi vähän turhan myöhään.

Valkosipulit onnistuvat aina!

Perunatkin olen saanut nostettua, ja maassa on enää porkkanat ja persiljaa. Viiniköynnös kasvihuoneessa antoi todella runsaan ja maukkaan sadon. Omenoita on ihan pirhanan paljon, ja monelta osin kylmä kesä on kuitenkin tuottanut onnistumisia.

Camelot-köynnösruusu kukoistaa ihanasti!

Jonkinlainen maineteko on kirjoittaa Facebookiin ilman, että on sitä ikänään käyttänyt tai omaa edes käyttäjätunnuksia. Näin vain pääsi käymään, kun käsky kävi kirjoittaa otsikolla Puutarhurin kesä 2019. Ja minähän näpyttelin nopean tekstin kuvineen. Käy kattomassa täältä. Lukemiseen ei tarvita FB tunnuksia, ja siihen esille lävähtävään ponnahdusikkunaan voi vastata "Ei nyt", ja saa jatkaa lukemista. Ihmettelen tekstin saamia peukutuksia, sillä teksti ei ole parasta kirjallista tuotantoani :D Kiva kuitenkin näin, ja iloa tuli paljon kommenteista!

Kirjoittelen taas jossain vaiheessa jotain. Nyt menen ihan päivä ja hetki kerrallaan.