Kiitollisena elämästä

Kiitollisuus on tärkeä asia. Sain haasteen pitää kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tehdä siitä postaus. Kruunu Vuokko Puutarhan Lumo -blogista  pyysi kertomaan postauksessa kuka sinut haastoi ja haastamaan kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.

Kruunu Vuokolle kiitoksena kunigasliljoja haasteesta!

Kiitollisena kaikesta aloitan viime viikon perjantaista. Se oli hieno päivä, jolloin sain merkittävää tunnustusta työssäni Raahen kaupungin vihertöissä. Lehtijuttu siitä tehtiin, ja lämmitti kovin uurastuksen saama positiivinen huomio. Minä teen töitä täydellä sydämellä - ehkä sen jälkikin näkyy jossain.

Työn satoa - mutta myös muuta satoa tulee ihan älyttömästi!

Lauantai oli upea puutarhapäivä omassa pihassa. Arkiviikon aikana mehut tahtovat lähteä jo työajalla, joten ihmeitä ei vain jaksa kotisektorilla. Siksi viikonloput ovat niin arvokkaita! Kitkin raivokkaasti ja jälkeä syntyi! Kivipuutarhan alanko alkoi näyttää jälleen puutarhalle. Mulla on outoja rikkisiä - valtoimenaan leviää ketunleipä eli käenkaali sekä jokin suo-orvokki. Molemmat tosi nättejä, mutta lopulta kaiken valtaavia.

Kivipuutarhaa

Lauantaina myös kietaisin ylleni raivaussahan valjaat ja siimasin ajoleikkurilta käymättömät paikat. Tuli ihmeen siistiä! Olisi aiemmin pitänyt tehdä tuo homma, mutta juoksen tasan jälkijunassa näitä puuhiani. Niin tuttua.

Paraatipenkin runsautta heinäkuussa

Sunnuntaina sama draivi jatkui - kitkin edelleen.  Sitten istutin istuttamattomat taimet. Toukokuussa rantautuneen Baltezersin kimppatilauksen viimeiset taimet löysivät paikkansa kivuttomasti. Pionimaa sai syyskukkijoita punahattujen jakotaimista. Iirikset ja kurjenpolvet löysivät tiensä koeruusujen maahan. Sinne suunnittelen väleihin perennoja, kunhan kerkeän. Siellä on hurjan paljon tilaa.

Pionisuosikkini 'Sarah Bernhardt'

Maanantaina olin kovin kiitollinen siitä, että vanha äitini pääsi viimein sairaalasta pois. Leikkausreissunsa venyi melkein kolmen viikon mittaiseksi. Hain äidin sairaalasta ja vein kotiin hoidellen apteekki-, kauppa- yms. asiat ja leikkasin rivaripihan nurmet. Pelasin myös ansiokasta pasianssia äidin dosetin äärellä. Paljon on lääkkeitä syötäväksi. Lopulta kirjoitin vielä ohjeet lääkkeiden otosta. Huomenna tulee tiimi arvioimaan äidin avun tarvetta, mikä helpottaa minua täällä sadan kilometrin päässä. Aika äidin kanssa on arvokasta, sillä yhteisten päivien määrää ei kukaan tiedä. Minä olen ainoa hengissä oleva jälkeläinen, joten kaikki vastuu on minulla.

'Luise Bugnet' - ahkeraan kukkiva valkoinen ruusu herkullisella punaisella terästeellä.

Tiistaina kiitollisuutta herätti jälleen tilipäivä. Parin erittäin laihan vuoden jälkeen kahden viikon välein tupsahtava pienikin tili tuo tervetullutta vapautta elää. Siitä on aidosti kiitollinen. Ja hymyilyttää aikoinaan muhkeaa ICT-alan palkkaa nauttineena se syvä turhautumisen tunne työhön, jota edes turpea tilipussi ei liennyttänyt. Nyt työ on tosi mieluisaa ja palkka siitä laiha. Ei haittaa - pärjääme näinkin - tällä kertaa iloisella mielellä koko työpäivän ajan!

Illalla ajelin Särkän Perennataimistolle hankkien ruusumaan sisustukseen erilaisia perennoja. 33 purkkia tarttui tällä  kertaa mukaan. Viimeinkin ehdin tehdä omassakin puutarhassa istutustöitä! Myös 'Merveille' ruusu tarttui mukaan, sillä ruusumaassa on vainajien kohdalla tyhjää tilaa.

Perennashoppailussa iiriksiä, väriminttuja, tädykkeitä, loistosalviaa,
eri sortin kurjenpolvia ja keijunkukka 'Hans'ia. Ruusujen kavereita.

Keskiviikkona sain kuopattua maahan ostamani perennat. Homma oli silkkaa nautintoa - istuttaa valmiiseen maahan purkki toisensa jälkeen! Ihan liian helppoa :)  Lopulta heitin kastelun ruusumaahan ja ruohosilppu odotti katteeksi pääsyä. Maestro oli leikkonut nurmia keräävällä ajoleikkurilla, joten katemateriaalista ei vain ole pulaa. Ylituotantoa ehkä.

Väriminttuja en ole ennen kokeillutkaan.

Torstaina olin kiitollinen ruusumaistani. Kanadanruusut kasvavat ihan uusiin ulottuvuuksiin täynnä nuppuja. Ne alkavat vähikseen aueta. Taas on tiedossa upeaa kukintaa! Talvehtineet ryhmäruusut ovat myös tanakassa kasvussa, mistä olen erityisen iloinen myös.

Kanadanruusut ponnistavat nyt paljon korkeammalle.
Viime vuonna ylsivät melkein tuohon tukeen. Nuppuja on
hurjasti alaosassa ja tuossa venyneessä latvuksessa.

Toinen 'Baronesse' talvehti rahkasammalen suojissa. Se on nyt
hurjasti paljon suurempi, kuin viime vuonna. Ja täynnä nuppuja!

Kiitollinen olen erityisesti omasta terveydestäni. Toukokuusta laskien kiloja on seitsemän vähemmän. Kunto on kasvanut hyvää tahtia, enkä enää illalla ole väsynyt raato työpäivän jäljiltä. Joku sanoi minun nuorentuneen olemukseltani, mikä lämmitti mieltä. Synkkien vuosien jälkeen elämän tuomat ilot saavat naururypyt syvenemään :D

Kiitolliset kiitokset haasteesta Kruunu Vuokolle! Lähetän tämän haasteen Navettapiialle, Hirnakalle ja Kivipellon Sailalle. Ottakaa koppi halutessanne. Satu V:lle kiitoksia lukijaksi liittymisestä - toivottavasti viihdyt, vaikka jutut seilaa monen aihepiirin ympärillä.

Viikonlopun vipinöitä ja kuvakooste ajankohtaisuuksista

Viikonloput on sitä aikaa, että ehtii ja jaksaa omaa puutarhaa hoitaa.  Samalla pitää tietenkin hoitaa perhettä ja kotiakin. Ja pentukoira ottaa varmasti oman hellittämättömän huomionsa, vaikka muu perhe sitä huoltaa työpäivieni ajan. Pennun kanssa on yhtä helppoa tehdä puutarhatöitä kuin 1,5-vuotiaan lapsen kanssa. Molemmista on kokemusta. Reseptikin on sama - väsytä lapsi ensin muilla puuhilla ja laita se päiväunille. Sitten voit askaroida rauhassa.

Hulivili hurrikaani - täysillä mukana kaikessa. Hard as a rock!

Tämä on juuri se vaihe kesässä, kun rikkaruohot  yrittävät massarynnäkköä joka suunnalla. Koitin päästä kärryille mukaan kitkemällä ihan järkyttävät määrät rikkoja. Lopulta vetäisin raivaussahan valjaat päälle ja nykäisin Jonseredin pärisemään. Siimasin sillä yhtä jos toistakin rytelikköä ja puuttumaan jäänyttä viimeistelyä. Olisi tuokin homma pitänyt tehdä jo aikoja sitten.

Tuohon raivaussahaan liittyy hauska tarina. Menneinä vuosina toivoin hartaasti ja ääneen syntymäpäivälahjaksi raivaussahaa Maestrolta. No en saanut. Onneksi Maestron syntymäpäivä on minun synttärin jälkeen, joten Maestro sai sitten sen raivurin lahjaksi. Tuttava istui illalla synttärikahveilla ja ihmetteli suurta pakettia pirtissä. Vastauksena uteluunsa vieras sai tietää, että siinä on rouvan raivaussaha. Korjasin nopeasti, että ei kun Maestron synttärilahja se vaan...  mutta hyvin on pärissyt siitä lähtien!

Kruunitikankontti 'Reginae' kukkii.

Kurkataanpa kosteikon kasvustoja - siellä on tikankontteja, joista 'Reginae' kukkii luotettavasti joka vuosi. Viime vuonna sain toisenkin - sen tavallisen Cypripedum calceoluksen, joka ei vielä kuki. Lisänä on erilaisia kämmeköitä, jotka kovin kiehtovat minua:

Maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata)

Notkelmaisessa kosteikossa viihtyvät maarian- ja punakämmekät sekä niiden risteymät. Nämä ovat Suomen luonnon omia orkideoita. Kämmekät ovatkin rescue-kasveja. Niiden luontaisen kasvupaikan päälle tuli kultakaivoksen jätemaat. Niitä pelastettiin tänne jatkamaan eloaan, ja hyvin ovat viihtyneet vuodesta toiseen.

Jokaisen kukan kuviointi on yksilöllinen.

Kämmeköistä pioneihin - niidenkin aika alkaa täällä olla käsillä. Tappotalvi 2015/2016 lopetti noin 20 pionin maallisen taivalluksen puutarhassani. Meinasin lyödä kinttaat tiskiin niiden osalta, mutta viime syksynä teimme parin ystävän kanssa pienen puutarhaturneen päätyen Ahti Vallin pionipuutarhaan. Sieltä sitten lähti nippu juurakoita kuitenkin mukaan.

Amerikanpionin eli quad-hybridin siementaimi kukassa.

Ahti Valli on risteyttänyt amerikanpioneita hartaudella ja lajikkeita on siellä kehitteillä. Näiden kukat ovat ovat tosi suuria.  Katsotaan mitä näistä vuosien saatossa tuleekaan. Kiinanpionitkin alkavat kukkia:

Pioni 'Maestro' on saatu Vallilta myös. Nimensä vuoksi hyvin rakas, mutta
kukinnon syvää mustanpunaa kamera toistaa huonosti. Avautumassa oleva kukka.

Vanha uskollinen 'Kansas' selvisi pahasta talvesta ja jaksaa kukkia upeasti.
Kamera ei pysty toistamaan tämän punaisen sävyjä oikein.

Valkoisissa pioneissa on mielestäni jotain hienoa puhtautta.
Lajike on 'White Wings'

Uudet pioninjuurakot talvehtivat hyvin ja ovat mukavassa kasvussa. Kaikki eivät kuki tänän vuonna, mutta onpahan heillä kasvurauhaisa paikka kasvaa vielä muhkeiksi puskiksi. Paras pioniaika on vielä edessä, joten ehkä kuviakin tulee lisempää.

Kirjometsävaahtera eli Acer platanoides 'Drummondii'

Tästä puusta haluan kuuluttaa blogin kauttakin, koska tämä on kestävä ja upea erikoisuus. Jos tulee vastaan ja puutarhassasi on tilaa, niin osta ihmeessä. Tämä tuo valon puutarhaan missä tahansa. Drummondii ei ole metsävaahteran veroinen kasvuvoimassa, mutta sitä ei aina toivotakaan. Eli tämä jää pienemmäksi kuin peruslaji. Sain hankittua näitä Raahen kaupungin istutuksiinkin kaksi kappaletta. Uudistan yhden puiston kasvustoja, ja näistä tulee eräänlainen sisääntuloportti puistoon. Silloin astuu puistoon kuin valon portista. Puistosta astutaan puolestaan pois punaisten ja punalehtisten koristeomenien 'Kuningatar' kautta. Olin kovin iloinen, kun onnistuin saamaan nuo lajit hakittua!

Paikallislehtikin teki juttua kaupungin istutuksista. Toimitukseen oli oltu yhteydessä siitä, kuinka hyvin tänä vuonna on tehty vihertöitä ja kesäistutuksia. Se on suoraa kiitosta tekemästäni työstä ja olen ollut tosi otettu! Lisää suunnitelmia odottaa toteutusta, mutta kun kaksi käytettävissä olevaa käsiparia ehtii vain tietyn verran puuhia. Enemmän tarvittaisiin osaavaa henkilökuntaa.

Mitä ihmettä - hanhet nokka etelää kohti???

Päivän ihmetys oli noin 40:n hanhen ylilento kohti etelää. Näin aikaisin? Kuvassa on vain osa parvea. Vanha sanonta on "hallaa hanhen varpaille, joutsenten jäljille lunta". Eli vanha kansa povasi hanhien lennosta hallaa. Juu ei käy nyt tänä vuonna millään! Just kun ihan vähän tuntui kesälle, kun lämpötila on hetkittäin ylittänyt +15 astetta!

Liljat pitävät pystyssä enkeliperhoangervoa. Kaunis yhdistelmä muutenkin.

Enkeliperhoangervo (Gillenia trifoliata) on yksi mun suosikeitani. Ruskoliljat pitävät sitä hyvästi pystyssä ja komppaavat toisiaan kivasti. Kumpikaan ei ole vielä täydessä kukassa kuvassa. Mutta kesä tarjoaa kivoja juttuja ja kukkia. Näiden sommittelu on oma taidelajinsa. Aina ei onnistu:

Alliumit ja rantakukka. Ei ehdi yhtä aikaa kukkia, kuten oli tarkoitus.

Rantakukan ja alliumien väri olisi niin sointunut yhteen, vaan kukinta-aika ei vain osunut justiinsa samaksi.  Rakastan noita isoja alliumien pallukoita vaan tosi paljon!

Kuvakoosteen teko on haasteellista. Puutarhassa tapahtuu niin valtavan paljon heinäkuussa. Koitan pysyä tapahtumien mukana, mutta blogi jää monessa jälkeen. Poimin highlightit näkösälle.

Hyvää viikonlopun jatkoa!

Elämysmatka meren rantaan

Penikka on onnellisten tähtien alla syntynyt. Elämyksiä piisaa koiranelämän jokaiselle päivälle. Tänään sellainen oli meren rannalla.

Et ole tosissasi - tännekö pitää mennä?!?

Lapset tykkäävät leikkiä vedessä, mutta ihan uusi juttu oli laajan meren äärellä kastella tassuja. Aluksi vähän varoen ja tutkien uutta elementtiä.

Pikkuemännän kanssa lorkkimassa.

Homma olikin sitten tosi hauskaa! Pentu melskasi vedessä sydämensä kyllyydestä.

Täältä tullaan!

Välillä hulluteltiin hiekkarannalla

Sitten taas roiskuteltiin rantavesissä

Merielämä on sitten mukavaa!

Nyt uupunut koira nukkuu jalkojeni juuressa. Hauskaa oli, eikä varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi. Meren rantaan on vain vajaa kilometri, joten siellä tulee kuljettua useinkin. Paikka on epävirallinen kyläläisten uimaranta, jossa saa kulkea eläimien kanssa. Näissä kalseissa keleissä ketään muuta ei ollut rannalla. Toivottavasti säät lämpenevät, sillä kasvit toivovat kovasti lämpöä ja aurinkoa.

Tämä on kivaa!

Nyt on ruusuja runsaana!

Nyt räjähtää ruusujen aika viimeinkin. Myöhässä ovat ensimmäiset pensasruusujen kukkijat, eli tornionlaaksonruusu ja juhannusruusu. Aloittivat just molemmat kukintansa reilut kaksi viikkoa myöhässä.

Vanha, uskollinen juhanusruusu viimein valtoimenaan kukassa!

Tulotien varressa on nippu pensasruusuja kukkimassa myös. Ihan ekana kukkii aina Nilsinruusu, sitten jatkavat muut pimpinellat ja mukaan lähtevät rugosatkin.

Tämä on tullut ranskanruusu 'Olkkala'na, mutta mielestäni se on kyllä sangen
vaalea kukinnoiltaan. Lieneekö oikea ollenkaan. Kukat on kyllä tosi suuret.

Tulotien varsi on kuivaa ja paahteista, joten valitsin siihen ruusuja alun perinkin siksi että pärjäävät hankalissa olosuhteissa. Tuolle alueelle hiipii ensimmäiset hallatkin.

Papulanruusun pinkkiä puhkeamassa kukkaan

Eli vain hyvin kestävä ja sitkeitä lajeja siellä on ilman hoitoa viihtymässä. Toisinaan myyrät mellastavat juuristoissa, mutta kestävimmät on selvinneet.

Suurikokoiset Katri Valan kukat aukeavat juuri myös

Ruusuista on moneksi. Nämä yllä olevat ruusut elävät vaikka pyhällä hengellä. Monet niistä tyrkkii juurivesojaan vaikka kuinka pitkälle matkalle. Sielläpähän kukkivat ja leviävät - siihen on tuolla lupa.

Sitten parempien olojen ruusuja - viime keväänä istutin uudet jalosteet 'Sointu' ja 'Ilo'. Kumpikin talvehti oikein hyvin koeruusujen maan päässä.

'Ilo' availee runsaita nuppujaan.

Myös 'Sointu' on täynnä nuppuja, vaan ei ehtinyt avata niitä tähän postaukseen. Pensasruusuissa arvostan runsasta kukintaa. Monilla lajikkeilla kukinta on äkkiä ohi, mutta onneksi on pitempään kukkiviakin sortteja.

Uudessa ruusumassa avautuu joka päivä jotain uutta. Näiden äärellä olen innoissani!

'Stadt Rom' vesipisaroiden keralla. Hienon muotoinen kukka!

'Pink Emely'

'Pomponella' - näitä kuoli lopulta kaksi kappaletta, mikä vähän harmitti.

Kanadanruusujen koemaassa nuppuillaan täyttä häkää, joten pian pääsen postaamaan sen toisesta kasvukaudesta. Kuolleiden tilalle pitää saada vähän täydennystä. Luvassa on ainakin 'Merveille' ranskanruusu. Pitää kurkistaa Särkän perennataimiston valikoimia ja mahdollisesti tähytä Blomqvistin tarjontaa myös.
 
Lopuksi luontokuva aamun metsälenkiltä Riekon kanssa:

Että uimaan? En suostu!

Lenkkien pituus kasvaa pikku hiljaa. Pian lähdetään meren rantaan leikkimään vedessä. Isolahden ranta ei kelvannut, kun siinä on turhan jyrkkää pennulle.

Iloa ja valoa viikkoosi! Minä olen viihdyttänyt itseäni huikealla kitkemissessiolla. Sitä lystiä riittää vielä pitkästi.

Pentuelämää hurrikaanin kanssa

Pentukoira muuttaa perheen arkea suuresti. Rieko (Riesa, Riepu) on nyt komen viikon ajan tohununnut arjessa mukana. Ansiolistaan liitetään odotettu määrä urotekoja. Sisäsiisteys ja hyvien tapojen omaksuminen on opinpolun tärkeimpiä perusasioita.

Minulla on tarmoa touhuta. Tässä luvallinen kaarnanpalanen silppurissa.

Sisäsiisteys on kesäpennulla omakotitalossa suhteellisen helposti opittava asia. Enimmäkseen kun ollaan ulkona. Rieko oppi nopeasti haukahtamaan ulko-ovella halutessaan ulos. Toisinaan tulee vahinkojakin, mutta kukapa sitä kesällä mattoja lattialla pitäisi? Meillä ei ainakaan tänä kesänä :)

Hyviä tapoja opetellaan joka päivä. Pieni pentu ehtii moneen paikkaan. Se sohvan alla ollut varadigiboxi ei varmaankaan virtajohtoa tarvinnutkaan. Se meni kai itsestään poikki. Pieniä muitakin "johtotehtäviä" on ilmestynyt. Kesällähän ei tarvita pesuhuoneessa lattialämmitystä. Pitänee kutsua sähkömies käymään ennen pakkasia.

Kaikkea vain tarttuu suuhun, ei sille näköjään mitään mahda!

Pienen pennun kasvu on huimaa. Kolmessa viikossa kiloja ja senttejä on tullut kummasti lisää, ja kaulapantaakin on pitänyt jo kahdesti löysentää isommaksi. Tottelevaisuutta harjoitellaan leikin varjolla päivittäin.

Istun käskystä ja pysyn jopa hetken paikoillani!

Tulen luokse käskystä niin halutessani.

Panen myös maate käskystä. Varsinkin väsähtäessäni.
Saatan pysyä siinä sekunteja pitkästi.

Asioiden oppiminen on ollut helppoa. Rieko haluaa miellyttää ja on helposti motivoitavissa. Se on kuitenkin oikein sopivan itsenäinen, mikä on harrastekoiralle hyvä ja haastava ominaisuus. Tämä pentu ei pyöri jatkuvasti jaloissa, vaan huitelee pihalla omia polkujaankin.

Minäkin kitken ja kaivan penkkejä!

Mallioppiminen sujuu oikein hyvin. Kitken kukkapenkkejä ja istuttelen kasveja kaivaen kuoppia. Silmäpari seuraa tarkasti ja viihtyy mielellään samoissa puuhissa - kunhan silmä välttää. Kasvien lajituntemus kitkemiseen on vielä opettelun astella, eikä uudet istutuskuopatkaan ole ihan oikeissa paikoissa.

Hondonvaahtera nyppimisen kohteena

Rieko on selvästi nenää käyttävä koira. Jälkeä on ihan pakko käydä kokeilemassa, sillä lahjoja näyttäisi olevan siihen suuntaan. Agility on toinen suunnitteilla oleva harrastus. Rokotuksia odotellessa leikitään perustottelevaisuutta, ennen kuin päästään sivistymään koirakentille.

Talon kissat eivät enää juokse karkuun, mutta eivät kyllä tule sisällekään. Ruokailu on järjestetty ulos, ja rapsutuksia tarjoillaan joka katille aina tavatessa. Riekon nähdessä tarjoillaan sähinää, pihinää ja lopulta kynnen heilautusta uteliaan kirsun suuntaan. Riekoa niin kiinnostaisi, mutta aristokatit ylenkatsovat. Tämäkin meni ihan odotetun kaavan mukaan. Syksyllä ilmojen kylmetessä kissat viimein kuittaavat mukavan sisäelämän hyväksyen Riekon kotielämään kuuluvana riesana. Eli universumissa kaikki järjestyksessä ja hyvin.

Mulla menee lujaa!

Mukavaa viikonloppua! Pohjanmaan rantakaistale kuittaa sadetta saaduksi 22,5 mm. Joka tippa tarpeeseen.

Kanadanruusujen koemaan talvehtimistiedot

Vihdoin ja viimein - nyt tarinaa siitä kuinka koemaa selvisi talvesta. Talvihan ei ollut pakkasminimiltään ollenkaan paha - suorastaan lempeä. Luntakin oli marraskuusta eteenpäin edes vähäinen kerros. Haasteena olikin sahaavien lämpötilojen tuottama tiukka jääkansi maan pinnassa. Haasteet viime talvessa oli erilaiset kuin tavallisesti.

Kevät taas oli ihan jäätävän pitkä ja kylmä. Pahin vuosikymmeniin. Mielestäni ruusujen versot olivat vihreät ja hyvät, kunnes kevään kylmät tuulet purivat viikkoja. Ehkä olisi pitänyt malttaa jättää suojaukset paikoilleen pitempään, mutta olin kaiketi malttamaton näkemään talvehtimisen onnistumista. Ja tavallisesti kevät tulee, mutta nyt se venyi kolmisen viikkoa yli normaalin.

Tapaamme jälleen, Quadra!

Koeruusumaita minulla oli kaksi penkkiä. Toinen niistä suojattiin kokeen antamin ehdoin tyvimullituksella, ohuella (noin kahden sentin) lehtikatteella ja kokeen ohjeista poiketen kevyellä havukattauksella. Ehdoin tahdoin en halunnut taimia tapattaa auringon kuivatukseen, joten lisäsin havut molempiin penkkeihin. Ne ovat täällä oikeasti tarpeen.

Viime kesänä sateista niin kärsinyt Morden Ruby olikin tosi vahva talvehtija.

Toinen penkki on koe kokeen sisällä. Siinä on lähes samat lajikkeet, mutta lisäsin useimmille rahkasammalta juuristoalueelle ja versojenkin peitoksi ainakin osittain. Kolme köynnösruusua sai myös pakkaspeitosta kääreen. Tämä penkki selvisi selvästi paremmin. Jotta laji olisi riittävän mystinen, niin jokin lajike selvisikin paremmin  tavallisesti suojatussa, mutta suurin osa pärjäsi paremmin extrasuojauksella.

Pakkaspeitolla suojattu Morden Centennial säilyi. Pidän siitä kovin!

Sitten itse lista. Siitä selviää lajike, montako kappaletta istutettu ja miten selvinnyt. Hävikit kuuluvat lajin luonteeseen, nopeasti laskien 12 ruusua on kuollut. Mutta nyt listana lyhyt talvehtimisinfo:

JP Connell 2/2 elossa, latvat paleltuivat
Lambert Closse 2/3 elossa, lähti juuresta
William Baffin 2/2 elossa, latvat paleltuivat
Morden Centennial 2/2 elossa. Paljon paremmin selvinnyt sai extrasuojauksen pakkaspeitosta.
Quadra 1/2 elossa. Selvinnyt suojattu rahkasammalella.
Morden Blush 1/1 elossa, latvat paleltuivat
Morden Belle 1/1 kuollut. Tämä harmittaa!
John Davis 1/2 elossa, lähti maan alta kasvuun
Hope for Humanity 1/1 kuollut (ei ollut oikea HfH, vaan jokin teehybridin kukin varustettu)
John Cabot 2/2 elossa, kärjet paleltuivat
Nicolas 2/2 elossa. Paremmin selvinnyt sai rahkasammalesta extrasuojaa
Prairie Joy 1/2 elossa
Emely Carr 2/2 elossa
Adelaide Hoodless 2/2 elossa
Morden Fireglow 2/2 elossa, taimet oli tosi pieniä ja heikkoja jo lähtöjään
Morden Ruby 2/2 elossa, versojen kärjet paleltuivat vain vähän. Yllätti vahvalla talvehtimisella.
Felix Leclerc 2/2 kuollut, taimet olivat pieniä
Henry Kelsey 2/2 elossa, latvat paleltuivat
Cuthbert Grant 1/2 elossa
Morden Snowbeauty 2/2 elossa
Campfire 1/1 elossa

Ranskanruusuista verrokkeja samassa maassa:
Belle de Crecy 1/1 elossa, latvat paleltuivat
President de Seze 1/1 elossa, latvat paleltuivat
Luise Bugnet 1/1 elossa, vähän paleltui
Dutchesse de Montebello 1/1 elossa
Alain Blanchardt 1/1 elossa

Aspirin 2/2 kuollut, vähän elämää on toisessa, mutta tuskin selviää.
Baronesse 1/2 kuollut. Selvinneellä oli rahkasammaleesta kate
Bonica 3/5 elossa. Selvinneillä oli rahkasammalkate
Nina Weibull 1/1 elossa
Ingrid Bergman 1/1 elossa
Rody 2/2 elossa
Ilo 1/1 elossa
Sointu 1/1 elossa

Aspirin oli kukintamaanikko, johon ihastuin valtavasti. Molemmat taimet
kuolivat, mutta uudessa ruusumaassa on kaksi uutta omajuurista yksilöä.

Pientä epätarkkuutta voi olla lopputuloksessa, sillä nimilappuja katosi talven aikana tai hautautui tyvimullituksen ansiosta. Kunhan kukkivat, niin tunnistetaan tarkemmin. Istutuskarttakin on. Hyvässä tallessa. En löytänyt sitä vielä tähän hätään.

Nina Weibull oli vahva talvehtija, joka kasvaa tukevin versoin nopeasti.

Iso osa kanukeista on jo nupulla ja kasvu on tervettä ja rotevaa. Talvehtimisessa oli eroja, mutta analysoin niitä myöhemmin. Uskoisin hyvään ruusuvuoteen, mikä tuottaakin rutkasti iloa!!!! Uuden ruusumaan myötä ilokin tuplaantuu, vaikka niin tekee talvehtimisen haasteetkin.

Mukavaa viikonlopun jatkoa jokaiselle blogissa kulkijalle!

* Muokattu selviämislistaa tarkemman tutkimuksen jälkeen. Nicolaksesta ja Morden Centennialista on myös toiset kappaleet elossa.  Samoin löysin ranskanruusuista Alan Blanchartdtin elossa. *