maanantai 7. marraskuuta 2016

Ruusulajikkeet: William Baffin

Ruusulajikkeiden esittelyssä seuraavaksi valitsin 'William Baffin' köynnösruusun.
Sävykäs kukka isoissa tertuissa
Kanadanruusujen koeprojektin kotisivu kertoo seuraavaa;

Explorer-sarja, Kanada 1983

Kukinta
Kukkii runsaasti heinäkuun alusta syyskuun loppuun. Kukat puolikerrotut, roosamarinoidut, keltaiset heteet erottuvat hyvin. Ei arkoja sateelle. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla.
Korkeus ja leveys
2-3 m
Lehdet ja muoto
Vehmas lehdistö keskivihreä ja kiiltävä. Voimakaskasvuinen köynnösruusu. Piikikäs.
Kestävyys
V, ehkä Pohjantähteäkin kestävämpi
Terveys
Lähes täysin vastustuskykyinen sienitaudeille.
Tuoksu
Hento ruusuntuoksu. Lehdet tuoksuvat kevyesti omenalta.
Hoito ja viljelyolosuhteet
Viihtyy täydessä auringonpaisteessa ja kevyessä varjossa
Käyttö
Luotettava köynnösruusu, ei tarvitse laskea alas talveksi.


Tämä köynnösruusu pääsi vähän myöhemmin kasvuvauhtiin. Taimet toki olivat rotevaversoisia, mutta lehdet puhkesivat niihin hitaasti ja vaivalloisesti. En tiedä missä oloissa näitä on talvetettu, mutta jotain vaikeuksia näillä oli.

Tekstissä mainitaan, että olisi kestävämpi kuin 'Pohjantähti' ja se on paljon se! Pohjantähti on meillä viihtynyt huonossa paikassa itäseinustalla suojaamatta ja hoitamatta yli 10 vuotta. Pari kertaa se on kuollut maata myöten joko myyrien tai pakkasen vuoksi. Vaan aina se versoo uudestaan.

'William Baffin' ja taustalla 'Ingrid Bergman' pyrki väkisin kuvaan mukaan.
Ehkä hivenen hitaasta alusta johtuen kukinta ei ollut niin runsasta, mutta ensi kesä näyttää mikä tämä on ruusujaan. Valitsin toisen näistä erityisesti talvisuojattavaksi, josko versotkin säilyisivät ja tästä saisi köynnösruusun kasvatettua. Mikäli versot kuolevat talveen, niin tämä ehtii kesässä kuitenkin kukkimaan matalampana pensaana. Kaikkineen tämä kasvoi ensimmäisenä kasvukautena lamoavasti noin 60 sentin korkuseksi. Kukintaa oli pienin tauoin heinäkuusta elokuulle ja sitten syyskuussa uudestaan. Syyskuun kukinta oli runsas. Jotenkin jäi sellainen olo, että tämä ei kehnosta alusta johtuen saanut vielä näytettyä potentiaaliaan. Toivottavasti nämä ehtivät kuitenkin tanakasti juurtua, niin ensi kesänä katsellaan tarkemmin Williamin tapoja ja kykyjä.

Ja sitten taas toisiin aiheisiin. Lyhenevät päivät käyvät hiljalleen kirpakoimmiksi. Tuulen suunta on jumittanut koillisen ja idän suunnalta puhaltavaksi, siperialaiseksi hönkäykseksi. Vallitsevalla tuulen suunnalla ei sula ja lämmin meri auta yhtään. En usko talven tuloon, sillä merivesi on edelleen +5 asteen luokkaa Raahen edustalla. Se on tähän ajankohtaan paljon. Perun puheeni näiltä osin, jos tuulet jäävät Siperian kantille.
Kirkasta keliä pikkupakkasessa. Mutta tuo viima...!
Loppuun vielä oma halloweenkissamme Welho. Tuo hännätön ja monivarpainen mutanttikissa, joka on nyt talon vanhin kissa:
Pieni vampyyrikissa :)
Joku joskus väitti, että täysin mustia kissoja ei ole olemassa. Kävin tarkasti Welhon turkin läpi ja aivan oikein - kolme valkoista karvaa on rinnassa! Muutoin kissa on pikimusta nenänpäätä ja tassunpohjia myöten. Mutiaiseksi tai Sutturaksi sitä myös nimetään :D

Tarkenehan pakkasissa! Karaistuminen tapahtuu kahdessa tai kolmessa viikossa. Sitä odotellessa...

12 kommenttia:

  1. Ihania ruusuja ja maisemia, puhumattakaan kissuista. En tiennytkään, että William Baffinkin on kanadanruusu ;) tykkään siitä erityisesti, kuten monesta muustakin :D Muutama Kanadanruusu meilläkin on, erityisen ihania nekin, jospa joskus ehtisin niistäkin postata. En kylläkään tiedä tiedänkökään enää kuvista mikä mikäkin on ....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa mukavaa lukea sun ruusista, Mörökölli! Laita kuvista tunnistuskilpailu kommenttikenttään vastattavaksi ja ongelma on ratkaistu :)

      Poista
    2. Loistoidea Tita, taidat olla aika vahvoilla siinä kisassa :D

      Poista
  2. Ihana pampula tuo Welho, upea paksu talvikarva pörhöllään niin kuin komealla kissalla kuuluukin!

    Yritän välttää tarkkaa analyysiäsi ruusuista, pelkään siis hurahdusta edelleen, ihania ne ovat ja Kivipellosta löytyy jokunen kanadanruusu, en siis voi sanoa ettenkö niistäkin tykkäisi ja paljon!

    Kahdessa viikossako karaistut...minä en karaistusi edes kahdessa vuodessa kylmään...onneksi talvi on niin lyhyt nykyisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Welho on oikeasti kaikkein pienikokoisin meidän kissoista. Kuin pentu kooltaan.

      Täytynee listätä vastuuvapauslausekkeena: postaukset eivät sisällä propagandaa vaan subjektiivista informaatiota. Näin ei vastuulleni tule hurahduksia :) No vallan oikeasti ruusut ovat tuoneet niin huikeaa kukintaa, että olen ollut tosi mielissäni. Vähän kuin jalokähötkin - loppukesän anteliaita kukkijia. Niitä ei ole liikaa. Ruusut myös näyttävyydessään on tosi hienoja. Eikä niistä ollut pelkäämiäni vaivoja tuholaisista tai taudeista.

      Karaistumisesta sen verran, että näissä alle kymmenen pakkasissa palelee, mutta jahka on viikon ollut -30 asteen tietämillä tämmöinen -10 on ihan hellettä. Muistaakseni.

      Poista
  3. Hieno ruusu tämäkin.

    Minä olen syntynyt väärälle leveysasteelle, paljon etelämmässä viihtyisin etenkin nämä talvet. Ja ihan ovat maailmankirjat sekalutta; lokakuu kuiva kuin beduiinin sandaali ja nyt marraskuussa aurinko paistaa aivan räävittömän kirkkaasti. Vain tuo putiinin hönkätuuli muistuttaa vuodenajasta. On aikoihin eletty!

    Rapsutuksia hiirikissoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hirnakka - kissoista on tullut kylmien myötä pirttikissoja.

      Olemma vakaasti samaa mieltä marraskuun syvimmästä olemuksesta. Se ON syvältä. Vetäisin eilen illalla ekat valot pihalle. Tulkoon ledit eli leditbii.

      Poista
  4. Vielä ei ole karaistumista ehtinyt tapahtua, joten pidän untuvatakkia päällä. Welho on supersöpö. Upeat ruusukuvasi lämmittivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nettimartta! Tämä tuuli suoraa Siperiasta karkoittaa kyllä tehokkaasti pihalta pirttiin. Aurinko kuitenkin paistaa. Lisää ruusulajikkeita on tulossa...

      Poista
  5. Mulloli erellises pihas kans pohojantähti. Sen kasvuvauhti oli nii kaamia, etten oo sitä tänne laittanu. Tämä Baffin vois ollakki hyvä, jos torella on nua kestävä.
    Mä en kylymyytehe totu koko talavena, aina on vilu. Mutta tosi on, että viälä kylymemmän jakson jäläkehe kymmene astetta tuntuu jopa siärettävältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjantähti on ikävä kankeine ja pahuksen piikkisine versoineen. Olen pari kertaa koittanut tappaa sen, kun on kulkupaikan vieressä tarttumassa vaatteisiin. Sitkiä on, kun aina vain nousee.

      Poista
  6. Minullakin Baffin kasvoi hyvin, olisi kukkinut vaikka kuinka pitkään vielä, mutta ei auta, kun pakkaset toppasi sitä. Kauniin herkkä väritys kukilla. Mielenkiinnolla odotan ensi kevättä! Vieressä kasvaa myös Henry Kelsey, mutta ei niin voimakkaasti.

    VastaaPoista