lauantai 17. syyskuuta 2016

Ylläri!

Kaipa tämäkin yksi elämän ruusu on:
Minä olen Yllätys!
Ottotyttö (no oikeesti naapurin ipana, joka vietti lapsuutensa osaksi meillä tiuhasti vieraillen) on nyt aikuinen ja kahden lapsen äiti itsekin. Meiltä tuo mokoma taisi saada tartunnan hevosiin, kun niitä oli kaksin kappalein täällä. Nyt nuorena äitinä hän toteuttaa elämänsä unelmaa ja osti talvella oman eestinhevosen ja maaliskuussa synttärilahjaksi pienelle tyttärelleen shettistamman. Tamma haettiin toukokuussa. Shetlanninponit on melkoisen syöppöjä ja erinomaisen hyvinä rehunkäyttäjinä taipuvaisia lihomaan. Eläinlääkärin käydessä hampaita raspaamassa ottotyttö pyysi tutkimaan uuden ponin - onko vain läski vaiko tiine. Tutkimuksen lopputulos oli, että ei tämä tiine ole. Vaan niin syntyi toissayönä yllätysvarsa!

Emä ja varsa voivat oikein hyvin
Siinä meni joiksikin vuorokausiksi suunnitelmat uusiin puihin, kun pieni ponivauva putkahti maailmaan. Talli on vasta rakenteilla, joten naapuritalliin yötä myöten kuskattiin tuore tapaus emän kanssa karsinaan. Seuraavana iltana tuotiin ne takaisin, kun talon talvikanala oli nopeasti siivottu lämpöisäksi karsinaksi. Yöt ovat jo kylmiä täällä Pohjanmaalla. Asiat tärkeysjärjestyksessä - nyt olisi vuotiaita Ilmajokisia maatiaiskanoja ja kukko (7+1) kotia vailla. Meille ei mahdu ja kukkoja on omasta takaa kaksi. Ei onnistu parvien yhdistäminen ilman verisiä taisteluita.

Kanalasta tulikin varsan ja emän lämmin karsina - varsa nokosilla
Hassuja onnenkipenöitä - ottotyttö etsi mieluusti valkoista tai valkoruskeakirjavaa shettistä, mutta löysi tuon Nellin, jonka sympaattisuus ja erinomaisen hyvä luonne voittivat, vaikka väri oli ns. väärä. No nyt on talossa valkoruskeakirjava tammavarsakin! Unelmat käyvät toteen ihanalla tavalla.
Ikää ei ole montaa tuntia, vaan vauhtia löytyy!

Hevosvarsat ovat ihmeellisen valmiita elämään jo muutaman tunnin ikäisinä. Jalat välillä menevät vallan ristiin ja ovat vähän hontturoita - mutta kyllä sitä vauhtiakin löytyy hämmästyttävän nopeasti! Voi taivas kuinka eläinvauvat ovat ihania!
Maitobaarille riehkaamisen jälkeen
Pieni poni on emäkin ja varsa vain ehkä polven korkeuteen asti. Niin pikkuista, suloista ja hellyyttävää!
Elä kuvaa - otan hörpyt!
Uusi elämä on aina valloittavan hellyyttävää! Nelli on mitä hienoin emätamma, varsa on vallaton ja pienoinen. Hetken painelee häntä suorana, sitten nukahtaa taas pehmeille pehkuille. Kaikki on uutta ja jännittävää.
2 in 1. Yhden osti - kaksi sai.
Eiiiihhh - aivan liian söpöä!
Kuvaa klikkaamalla saat ne suuremmiksi.

16 kommenttia:

  1. Hei! Taidan arvata missä!!! Onpa ihana juttu! Ei kai ihan neitsyt-synnytys sentään? Onnea sinne paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat arvata ihan oikein. Ei tamman tiine pitänyt olla, mutta näin vain sattui käymään. Ihan onnekas sattuma oikeastaan. Tosin nyt emätamma viettääkin lomaa varsan kanssa.

      Poista
  2. Voi miten suloinen varsa. Paljon onnea.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kaikki eläinvauvat on tosi suloisia, hevoslapset varsinkin!

      Poista
  4. Kaunis tamma ja suloinen varsa!
    Lempeitä syyskuun päiviä kaikille, vielä on aikaa kirmata vihreillä pelloilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vierailusta, Mantelilaakson Susanna! Päivät ovat lämpimiä, yöt alkaa mennä hallan puolelle.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitti Piparminttu, vaikeaa se oli kestää livenäkin!

      Poista
  6. Söpöysvaroitus!!!! SOS!!
    Aivan laittoman suloinen ja mikä ilmeistä, yllätys oli iloinen.
    Täytyy mun kyllä vähän eläinlääkärin näppituntumaa kyseenalaistaa jos ei varsaa läskistä erota ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloinen yllärihän tuo oli. Ja samaa ajattelin eläinlääkäristä. Tutkimus tehtiin kesäkuussa ja varsa syntyi syyskuun puolessa välissä. Ei se enää pieni ollut tutkimusvaiheessa. Hevonenhan kantaa 11 kuukautta.

      Poista
  7. Hups, järiestipä poni yllätyksen! Ihana söpöliini! Oikia syränten sulattaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni o kaunista. Ainakin tässä tapauksessa. Koskaan varsta ei suuren suurta kasvakaan, mutta tuommonen pikkuinen intiaaniponi siitä tulee.

      Poista
  8. Ehdottomasti hän on yksi elämän ruusuista! <3
    Mieletön ylläri, toden totta.

    Ihaillen katsoin edellisen postauksesi sadonkorjuu kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Nina! Iloiset yllätykset on mukavia.

      Poista