tiistai 13. syyskuuta 2016

Kommentointiin helpotusta ja muita syyspäivien iloja

Yksi ystävä lähestyi pohtien kommentoinnin hankaluutta, kun ei ole mitään "tiliä". Hoksasin vapauttaa kommentointiin Nimi/URL ja Anonyymi vaihtoehdot. Nyt saa murjaista kommentteja ilman mitään rekisteröityjä tilejä - olkaa hyvä! Kommentit on aina kivoja lukea!
Alppiruusun nuput ovat lupaus tulevasta kesästä!
Valtavan nättejä syyspäiviä on ollut tarjolla heti monta peräkkäin. Raadollisesti olen hyödyntänyt paistepäivät pyykinpesun ja ruohonleikkuun merkeissä. Satoa korjataan kasvihuoneesta ja hyötymaalta, huvikseen askaroidaan istutusten kanssa. Hyvien ystävien vierailutkin piristävät arkea.

Ruskaa rantakukassa
Syksyn värejä hiipii maisemaan. Koivut luovuttivat ruostetauteihin, mutta muissa kasvustoissa kelta- ja punasävyt alkavat loistonsa. Perennoissa loistava syysväri on kuin toinen kukinta! Rantakukka ja enkeliperhoangervo ovat parhaita punaruskaisia.
Rosa glauca eli punalehtiruusu
Osa pensasruusuista ottaa hyvät ruskanvärit. Erityisesti pimpinellat punastelevat ja kiulukatkin kypsyvät. Ne koristavat pensaita pitkälle syksyyn, jos ei linnut käy niillä evästämässä. Punalehtiruusun kiulukat on huonoina pihlajanmarjavuosina kelvanneet tilhillekin. Vähän on isohkoa nieltävää.

Juglans cinerea eli amerikanjalopäkinä
Jalopähkinöillä on aivan valtavat lehdet! Tuuliselle rannikolle se ei ole ihan helpoin ominaisuus. Tuonkin jalopähkinän olen idättänyt 2009, istuttanut 2010 ja tuuli katkaisi tyvestä 2014. Onneksi se versoi uudestaan.

Fraxinun excelsior eli lehtosaarni
Siemenestä olen myös tämän saarnen kasvattanut. Kertaalleen sen jänis söi, joten olen sen aina verkottanut. Tämäkin versoi uusiksi vastoinkäymisistä huolimatta. Tänä syksynä poikkeuksellisen hieno syysväri!

Villaheisi eli Viburnum lantana
Heisiäkin keräilin Arbetorumiin moniaita sortteja, osan siemenistä kasvattaen. Heisillä on myös hyvät punastukset syksyisin. Marjat ovat myrkyllisiä. Toistaiseksi heidet ovat olleet terveitä ja tuulet pitäköön inhat heisinälvikkäät ja muut öttiäiset poissa tontilta!

Acer pseudoplatanus eli vuorivaahera
Vaahteroiden ruska on usein keltavoittoista. Vaahteroissa rakastan niiden hienoja lehtimuotoja ja kaunista ruskaa. Kun luo lehdet viimein lentävät syystuuliin, niin ovat kuin pieniä aurinkoja. Monasti manaan väärää vyöhykettä ja sitä että kaikki tulee täällä pohjoisessa paljon myöhässä etelään verraten. Vaan syksyllä me voitetaan - meille tulee syksy ensin ja ruska sen myötä!

Kepeätä keskiviikkoa - kokeilkaahan joku toimiiko tuo Nimi tai Anonyymi kommentointi :D

8 kommenttia:

  1. Hei! Ihania nuo sinun puusi ja pensaasi,antavat parhaimpansa juuri syksyllä usein. Arporetumit ovat ottamassa valtaa puutarhoissa, olen huomannut. Varmaan mielenkiintoinen harrastus heille, joilla on siihen tilaa. Olishan minullakin tuossa iso pelto, jota naapuri hoitaa hyvin. Hyvä näin. Mutta eräs ystäväni ilmoitti juuri, että toivat E-Suomesta parikymmentä puuntainta. Että sillain. Minä yritän hillitä itseni tähän talon pihatilaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin on sattunut, että tilaisuus tekee ahneen. Eli kun käy etelässä ja siellä tarjonta on ihan toista luokkaa, niin on vain pakko saada väärän vyöhykkeen kasveja kidutettavaksi vitoselle! Jotkut jopa menestyvät, mutta jonkin verran on kokeiltu ihan hasardeja kasvejakin.

      Poista
  2. Puutarhan asukiilla onki palio vaaranpaikkoja, mutta onneksi monet on nii sitkeetä. Mun kärsivällisyys ei riitä ku muutamiihi kesäkukkakylyvöksihi. En kuvittelekkaa kasvattavani puita tai pensahia siämenestä. Joutuusin kuitenki lopuksi ostaa haluamani kasvin.
    Teillä näyttää olevanki ruska palio pitemmällä ku meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tosi kehno siemenkasvattaja, mutta puuvartiset keskimäärin on helppoja. Siemenet kyvetään syksyllä lootiin, jätetään ulos ja seuraavana tai sitä seuraavana vuonna ne itää. Mäkin onnistun, kun Luoja hoitaa sen idätyspuuhan.

      Meillä on syksykin paljon pitemmällä. Kasvukausi on täällä selvästi lyhempi, ikävä kyllä.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Jalopähkinä on puhutteleva eksoottisen suurine lehtineen. Pitääkin kuvata johonkin postaukseen pirunkeppi - siinä on vielä hurjemmat lehdet!

      Poista
  4. Muistin just oman jalopähkinän, sinun tuoma ja on ihan jätti jo nyt! Pitääkin kuvata se niin varmistat tunnistuksen, se(kään) ei ole vahvin laji.

    Laimeaa ruskaa meillä, odotan vaahteroita hartaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toin amerikanjalopähkinän silloin vuosia sitten, ihan ite siemenestä kasvatetun. Nopea on kasvu, mutta ne ei elä satavuotiaiksi.

      Poista