keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Kukkia, vainajien toteamista ja uusia toivoja

Talven lopulliset tuhot perennamaissa alkavat selvitä. Kitkin melkein kaikki  kukkamaat eilisen hellepäivän (...ja sääskiparven) iloksi. Paljon oli tyhjiä paikkoja - siis paljon optimaalisen helppoja paikkoja uusille kasveille. Ei tarvitse miettiä, mihin uudet hankinnat taas tuuppaisikaan.

Sentään jotain kukkiikin:
Kullero ja konnanmarja

Kääpiöjapaninakilejat viihtyvät - ja tahtovat lisääntyä vähän sinne ja tänne.

Metsäunikko ei myöskään kärsinyt viime talven ankeudesta

 Ruusujuuret ovat vaatimattomia ja ihastuttavia. 
Tämä R. kirilowii var rubra tuoksuu ihan mansikalta.

Onneksi on hyvä taimisto parin kilometrin päässä! Hain paikkausmateriaalia:
Kolmisen taimilaatikkoa uusia perennoja. Etualan pienet purkit on kiinanaralehden (Eleutherococcus sessiliflorus) pistokaistaimia, jotka pääsivät vähän nuupahtamaan. Koitan juurruttaa niitä muovihupun alla.

Samalla kun kitkin, niin silmäilin mitä perennoja voisi jakaa ruusumaan reunukseksi. Monet kurjenpolvet ovat kärsineet pahoin, mutta eiköhän ne vielä elpaannu. Laskelmieni mukaan ruusumaahan laidoille menee heti kymmenittäin perennoja. Taitaa olla hitaampi prosessi saada reunukset edes osin perennoilla ympäröityä. Mutta kaikki ajallaan - ei tässä tarvitse siihen ihmeiden tekoon vaadittavaa seitsemää päivää. Puutarhuri ei lepää edes kahdeksantena, jos on kasvukauden aika :D



6 kommenttia:

  1. Tyhjiä aukkoja on meidänkin plantaasilla ja osaan olen saanut täytettä jakaen ja siirtojuoksuttaen vanhoja. Täytyy kyllä taimimyymälöissäkin piipahtaa ja miettiä uusia vaihtoehtoja.

    Mikä kirjavalehtinen on keskimmäisen laatikon vasemmassa reunassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nina. Toi variekaato on Sedum 'Lajos'. Toisaalta on ihan kiva taas järjestellä puutarhaa. Nythän voi vähän pakosta kokeilla jotain uutta :D

      Poista
  2. Talvituhoja on meilläkin ja tyhjiä paikkoja jäi moniin penkkeihin. Joku lohdutteli, että eihän tämä puutarhanhoito ole meille onneksi elinkeino, ainoastaan rakas harrastus. Eli uusia suunnitelmia tekemään. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarhurointi on elävän materiaalin kanssa tohuamista. Aina sattuu ja tapahtuu. Toiset kasvit leviävät liikaa, toiset kuolee ja joskus tapellaan öttiäisten kanssa. Liike on tärkeintä, muutoihnan me keräiltäis puutarha-aiheisia tauluja - niissä ei liiku mikään :D

      Poista
  3. No on siinä taimi poikineen :) Jos meikälääne olis tuanu kotia yhyrellä kertaa nuan palio, olis isäntä saanu sydärin ja hussattujen eurojen kuvat olis vaa vilistäny silimis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli ennnen kalliimpia harrastuksia, niinkös hevoset. Nyt voi vain sanoa, että halavalla sain - tarjouksesta. Sulo Vilen-efekti elää edelleen :D Onneksi Maestro itsekin puutarhailee, tosin työnjakona on hänellä raketeiden teko ja mulle istutukset.

      Poista