Kunnon Juhannusjuhlat!

Juhannuksen viettämisellä on varmaankin ikiaikaiset perinteet. Täällä maaseudulla ne elävät ja voivat vahvasti. Katoavaa kansanperinnettä, luulisin - joten tässäpä kooste vanhanaikaisista keskikesän juhlista.

Juhannuskoivut asennetaan oven pieliin. Nämä käytiin kaatamassa naapurin puolelta, kun omalla tontilla ei jostain syystä koivunnäreitä satu olemaan.  Kukkavaaseihin kerättiin koivunoksien lisäksi syreenin kukkia, koiranputkia ja puna-ailakeita.

Gargoyle sai oman kukituksen, eikä tykännyt ollenkaan huonoa. Olin näkevinäni vinon hymynkin hänen niin murjottavassa olemuksessa. Mitäpä tuota murjottamaankaan, kun oli aivan upean aurinkoinen ja lämmin päivä. Harvinainen Juhannusaatto kelien puolesta!

Koivuilla koristettiin myös grillipaikka suurten kuusien alla.

Perinteisesti juhlimiseen kuuluu aina hyvin syöminen. Uusia pottuja, voi-sipulikastiketta, erilaisia salaatteja, höyrytettyä kukkakaalia ja grillin antimia. Vatsat tulivat täyteen ja enempi olisi syönyt, jos vain vatsa olisi vetänyt.

Juhannuskala on ihan välttämätön! Satuimme saamaan paikallisen kalastajan pyytämän lohen, joka leppälastuin ja katajanoksin savustettiin. Kyllä on iso ero vapaana kasvaneen ja kassikasvatetun kalan lihan koostumuksessa ja maussa. Ei tarvinne selittää kumpi on parempi... Taivaallista!

Juhannusperinteisiin kuuluu myös makia juusto, eli juustokeitto. Se on paikallinen erikoisuus, jonka jätän moukkamaisesti välistä. En ole paikallisia, joten en osaa arvostaa valtavan työlään valmistusprosessin lopputuotetta. Olen moukka. Onneksi sitä valmistetaan vain Juhannuksena...

Puolen yön tietämillä kokko humahtaa palamaan. Sanotaan sitä nyt kokon polttamiseksi, vaikka siihen on kerätty kevään mittaan kaikki palava ryönä. Tämä oli rakentunut lähinnä kuusen oksista ja vanhoista, lahoista lankuista. Komeat oli liekit ja korkealle ne leimusivat!

Tuleen tuijottelu on meille introverteille suomalaisille aivan oma lajinsa. Vaitonaisina istutaan tulen äärellä ja tuijotetaan tulen hypnotisoivaa tanssia.

Sitten kaivetaan makkarat ja tikut esille. Nuotiossa kuuluu käristää makkaraa. Arvatkaapa kuinka kuumaa tuossa on? Kokkomakkarat ovat erityislajinsa, joita saa nauttia vain kerran vuodessa.

Tässäpä oikeaoppinen tapa käryyttää kokossa makkara. Sujuu mahallaan maaten ja naamaa voi jäähdyttää painamalla sen viileään nurmeen. Muuten palaa makkaran lisäksi omat kasvot. Hanskoja voi käyttää suojaamaan käsiä, mutta tässä mennään nyt kättä vaihtamalla.

Lopulta kävellään metsikön läpi Lahden rantaan, istutaan rantakivelle ja ihaillaan suloista auringonlaskua. Väreissä piisasi ja vesi toisti taivaan kauneutta.

Aivan kuten tuleen tuijottelu, myös veden äärellä kuvajaisten katselussa on pään tyhjentävä, rentouttava elementtinsä. Tunnelmaa ei latista edes pirullinen sääskien konsertti ympärillä. Istutaan vielä hetki ja tuijotellaan vaihtuvia värisävyjä...

Loppuyön kruunaa saunominen ja tuoreella vihtalla kunnon pieksäminen. Aamuauringon keralla kömmitään nukkumaan. Juhannus oli taikoja täynnä.

PeeÄäs: Tervetuloa luijoiksi Satu ja Maatuska!