Ruusuja ja rantoja

Hieno päivä kerrassaan - puutarhaystäväni Elmi Kajaanista kävi noutamassa  kimppatilausruusunsa. Hänellä on aivan uskomaton puutarha Kainuussa vaaran rinteellä. Siellä on ruusujakin ihan mojova valikoima - myös kanadalaisia. Vyöhyke taisi olla VII. Uskomaton nainen ja käsittämätön puutarha. Ruusujen lisäksi siellä on ihan järkyttävä perennavalikoimakin kaikkia mahdollisia erikoisuuksia. Ehkä joskus saan mahdollisuuden esitellä Elminkin puutarhaa täällä blogissa.

Elmin lähdettyä nujakoin maahan osan kanadanruusuista. Verrokeiksi hankittujen ranskanruusujen kohdalla tuli aivoihin tyhjiö istutussyvyyden kanssa. Nopeasti Klorofylli.com palstalta hain ohjeita. Klorofylli on ihan valtavan hieno paikka löytää tietoa osaavilta ihmisiltä. Selvisi pulmani ihan hetkessä. Istutan nekin vähän syvempään.

Quadra aloittaa taivaltaan V-vyöhykkeellä. Ihan vähän hirvitti lyödä lehteviä taimia 15 sentin syvyyteen, vaikka olen kokenut jalokärhöjen istuttaja. Ei niistä hirveen paljon jää pinnan yläpuolelle, mutta onhan tässä kesä aikaa odotella.

Tukevan heinäkatteen löin päälle. Istuttaessa maata kaivellessa selvisi, että juolavehnän juuria on edelleen elävien kirjoissa. Joudun kattamaan ja kitkemään koko kesän, mutta tähän olen varautunut. Juolavehnä nujertuu kyllä, kun ei saa valoa ja rauhaa juurilleen.

Illalla lähdimme Maestron kanssa meren rantaan pyöräilemään (juu... kilometrin verran pyöräilyä...) Merivesi oli paennut kauas pohjois- ja koillistuulten voimin.

Meriveden pinta oli -47 senttiä, mutta matalat rannat paljastuvat heti pitkästi. Vesiraja on tuolla pöpelikön kohdalla - eli siis hiton kaukana. Pyöräiltiin sujuvasti merenpohjaa pitkin.

Voi että minä rakastan kiviä. Ne ovat vain ihan järjettömän hienoja. Hulluutensa kullakin...

Kivien ikivanhuus ja elämän kuluttavuus - toisaalta myös sen kestävyys - puhuttelee.

Merenpohja on sakeanaan kivistä. Eri kokoisia ja näköisiä on todella paljon. Näitä katsellen ilta vierähtää kummasti. Yleensä nämä kivet pysyvät piilossa pinnan alla.

Vesi on joka olomuodossaan kiehtova elementti. Vesi, valo, varjot ja elävät aallot.... tässä sielu lepää!

Kuivan maan aaltojen jäljet ilta-auringossa.

Vettä ei näy, mutta jäljet näkyvät

Luonto ja meren ranta on ihania iltaviihdekohteita!

Kruunaan postauksen tietovisaan... kenen jäljet?

Koko on yli vaaksan verran, eli tooosi isot.

Jätti jälkeensä muhkean läjän... 

Hauskaa sunnuntaita - käytä lepopäivä ilolla viisaasti!