Kukkia, vainajien toteamista ja uusia toivoja

Talven lopulliset tuhot perennamaissa alkavat selvitä. Kitkin melkein kaikki  kukkamaat eilisen hellepäivän (...ja sääskiparven) iloksi. Paljon oli tyhjiä paikkoja - siis paljon optimaalisen helppoja paikkoja uusille kasveille. Ei tarvitse miettiä, mihin uudet hankinnat taas tuuppaisikaan.

Sentään jotain kukkiikin:

Kullero ja konnanmarja

Kääpiöjapaninakilejat viihtyvät - ja tahtovat lisääntyä vähän sinne ja tänne.

Metsäunikko ei myöskään kärsinyt viime talven ankeudesta

 Ruusujuuret ovat vaatimattomia ja ihastuttavia. 

Tämä R. kirilowii var rubra tuoksuu ihan mansikalta.

Onneksi on hyvä taimisto parin kilometrin päässä! Hain paikkausmateriaalia:

Kolmisen taimilaatikkoa uusia perennoja. Etualan pienet purkit on kiinanaralehden (Eleutherococcus sessiliflorus) pistokaistaimia, jotka pääsivät vähän nuupahtamaan. Koitan juurruttaa niitä muovihupun alla.

Samalla kun kitkin, niin silmäilin mitä perennoja voisi jakaa ruusumaan reunukseksi. Monet kurjenpolvet ovat kärsineet pahoin, mutta eiköhän ne vielä elpaannu. Laskelmieni mukaan ruusumaahan laidoille menee heti kymmenittäin perennoja. Taitaa olla hitaampi prosessi saada reunukset edes osin perennoilla ympäröityä. Mutta kaikki ajallaan - ei tässä tarvitse siihen ihmeiden tekoon vaadittavaa seitsemää päivää. Puutarhuri ei lepää edes kahdeksantena, jos on kasvukauden aika :D