Jollain on katetta!

Katetta on. Ei pankkitilillä eikä puheissa - vaan puutarhassa on! Ne jotka tuntevat minut, eivät varmasti  ylläty että päivän epistola on kateviljelystä :P Aihe on kuin vuorovesi - se tulee varmasti jossain vaiheessa minulta. Höyhenistään lintukin tunnetaan :D

Toinenkin vanha kotka - tämä teki ylilennon tänään.

Kateviljely on ollut vuosia puutarhan hoidossa korvaamaton apuväline. Pinta-ala on iso, henkilökuntaa on vähän ja rikat valtaavat raivokkaasti alaa. Luonnossa paljas maanpinta peittyy aina kasveista. Se on luonnonlaki. Välttämällä paljasta maanpintaa, ei tarjota rikoille itämispaikkoja ja elintilaa. Periaate on simppeli ja looginen.

Kattaa voi melkein millä vain. Eloperäinen kate maatuu hiljalleen pintakompostoituessaan. Nopeiten maatuu (lanta)kompostikate. Keskentekoinen lehtikompostikin on erinomaista katetta. Minä katan paljon heinällä ja syksyn lehdillä. Tuore nurmisilppu antaa myös hyvän typpilisän maahan. Hitaiten maatuu ja vähiten lannoittaa kuorikate tai oksasilppu. Tarkoituksena on vain peittää maan pinta rikkaruohoilta - melkein mikä tahansa käy. Esteettisyys asettaa sitten jotain rajoja.

Siinä versoo varhaisperunat tänään ilta-auringossa. Alla on hevosten kuivaheinää, 

tiivistys on tehty nurmisilpulla. Sopii siinä rikkojen koittaa pinnistää! Pottu peittää lehdillä hyvin alansa, 

joten alun suojauksella saa hyvästi rikatonta maata.

Eloperäinen kate maatuessaan lannoittaa, se estää maanpinnan kuorettumisen, hidastaa haihtumista ja siten parantaa maan vesitaloutta, pitää maan muhevana ja kastemadot lihavina. Ja siis estää rikkaruohojen itämisen ja tukahduttaa niitä torppaamalla niiltä valon saannin.

Talvivalkosipuli katetaan jo syksyllä kuivaheinällä. Heti kun nurmisilppua

saa, niin laitan tiivisteeksi ja lannoitteeksi.

Eloperäisen kattamisen vaivana on sen katteen hankkiminen. Hevostalleilta saa haettua hevosten ruoaksi kelpaamattomia heinäpaaleja (samalla voi kysyä saako lantalan antia käydä noutamassa...), keräävällä leikkurilla saa ruohonleikkuun silpun talteen ja hakettimella saa risuista tehtyä katehaketta. Ostettuakin saa ainakin hakkeita. Täällä maalla on perin helppoa löytää erilaisia katemateriaaleja.

Vuosien varrella olen taipunut myös muovikatteisiin. Minua paljon viisaampi ja kokeneempi yrttimuori Inga Nuojua Ruukista jo vuosia sitten komensi hankkimaaan aumamuovia ja viljelemään siinä.  Pohjoisen puutarhat sarjassa linkkiä klikkaamalla näkee Ingan kateviljeystä klipin. No aumamuovissa en ole vieläkään viljellyt mitään, mutta esimerkiksi sipulit viljelen mansikkamuovin läpi tökätyssä reijässä. Ei ole kitkemistä ja sipulit ovat aivan härskin suuria joka vuosi.

Sipulit muovikatteessa. Painot pitää aluksi olla päällä, ettei muovi liikahda ja sipulit osaavat 

reijästään ulos. Vieressä nurmisilpulla kattettu porkkanapenkki. Kylvövako saa olla kattamatta, 

että porkkanan taimet pääsevät myös pintaan.

Käytävät olivat vuosia murheen kryyni, kun sieltä hiipi aina juolavehnät penkkiin. Katoin käytävät mansikkakankaalla. Se on kallis mutta kestävä ratkaisu. Vuosittain on viisasta nostaa katekangas irti ja vaikka kääntää toisin päin. Aina sinne joku juolavehnä kuteutuu sekaan. Kuivattamalla auringossa juurettuneen katekankaan pääsee niistäkin eroon.

Puuvartisten osastolla heinä on epätoivoinen leikkoa puiden ja pensaiden ympäriltä. Katoin isojakin alueita peittäen mustan mansikkakankaan esim. hiekalla tai hakkeella. On se vain paljaana niin ruma.

Puulajipuistossa - nimeltään Arbetorum - pensaiden välejä olen kattanut myös mansikkakankaalla. 

Päälle hiekkaa, niin se näyttää ihan Saharalle. Vaan ei tarvi leikkoa nurmea puskien välistä.

Perennamailla isot ja rönsyämättömät kasvit viljelen kattamalla penkin mansikkakankaalla, tekemällä ristiviillon kasvia varten ja istuttamalla kasvin siihen. Vuosittain tarvittaessa isonnan kasvia varten tehtyä reikää. Komeuden katan hiekalla. Siihen hiekkaan juurtuu kyllä siemenrikat, mutta kerran tai kaksi vuodessa haraus poistaa ne helposti.

Nämäkin jättiperennat kasvavat mansikkamuovissa. Päällä on hiekkaa.

Ihan virattomaksi ei puutarhuri pääse kateviljelylläkään. Katetta pitää olla riski kerros, joten sitä pitää lisätä kasvukauden aikana. Kaikkein höttöisintä on tuore ruohosilppu. Se katoaa kuivuttuaan ja matojen ronkittua sitä syvemmälle maahan. Tänä kesänä varsinkin luonto puskee heinää ihan voimallisesti, joten kahdesti viikossa kun leikkaa puoli hehtaaria nurmea on katteen saanti suorastaan ylimaallista.

Katetun maan huoltoon riittää kastelun lisäksi satunnaisten läpi päässeiden rikkojen nyppiminen ja katteen lisäily. Sitä vain menee kesän aikana jatkuvasti. Katetusta maasta on kitkeminen tosi helppoa, kun maa on pehmeää. Juolavehnäkin tulee sujuvasti juurineen.

Tänä iltana kevään eka kastelu. Toukokuussa sentään satoi ihan mukavasti.

Valoa ja iloa loppuviikkoosi! Lämmöt laskee ja on helpompi askaroida puutarhassa!

Ai niin... eihän ruusumaakaan katteitta ole:

Rikkojen tappamiseksi laitetut mustat mansikkakankaat on vedetty pois ja katettu nurmisilpulla. Muhevoittaa maata ja lisää typpeä. Istutuksen jälkeen katan ruusumaan edelleen heinällä kesän ajan.