Urakalla maahanpanijaisia

Sunnuntai on minulle aina semmoinen päivä, että annan itselleni luvan tehdä just semmoista mistä tykkään. Ei mitään työtä tai puurtamista, vaan mukavia harrasteita. Eli tänään istuttelin. Ensin loput ruusut yhdessä esikoisen kanssa. Meillä puutarhaharrastus on vahvan perinnöllinen vika, joka ei näköjään lopu minunkaan sukupolveen. Puutarhahulluus on geeneissä  - naurattaa nähdä sen siirtyvän...

Maestro on papparazzannut pitkällä putkella. Pääosissa hyvin talvehtinut hevoskastanja,

 tyhjät taimilaatikot ja vesiämpäreitä kuskaavat daamit sivuroolissa.

Viimeistenkin ruusujen siirryttyä kunnon istutukseen kasteltiin ja siirryin vähäksi aikaa hyötymaalle kattamaan ja tuulessa taistelin leveiden käytävien mansikkakankaat käännynnäisiksi. Eli jos haluaa mansikkakankaan pysyvän ilman juolavehnän otetta, on ne käännettävä/irroitettava kerran vuodessa. Juolavehnä osaa kutoa versonsa mansikkakankaaseen ja lopulta koko kangas on tosi tiukkaa irroitettavaa maasta. Kankaan laaduissakin on isoja eroja. On haperoita ja halpoja, tai tiukkoja ja kestäviä. Tässä jutussa hinta kertoo kyllä laadun. Ja siitä ei vain kannata säästää. Kokeiltu on.

Joki on vain noin 40 metriä ruusumaasta. On helppoa nostella ämpäreissä vettä ja maitokärryissä ajella ne täsmäkasteluun. Ensi viikolla hankin uppopumpun ja riittävästi letkuja, että saan kastelun pyörimään aina tarvittaessa. Tiluksen yleisestä kastelusta vastaa painevesipumppu, mutta kuivana aikana sen tuotto menee kyllä hyötymaalle. Koristetarhaa kastellaan vain kun ei hyötymaa tarvitse vettä. Eli harvoin. Vastaistutetut ruusut tarvitsevat juurtumiseensa hyvät olosuhteet. Siis vettä, ravinteet odottavat siellä kasvualustassa. Lämpimiä kelejä tulee kun Luoja suo.

Ruusumaa on nyt siis istutuksen osalta finaalissa. Lähes 60:n ruusun istutus kävi melkein työstä.  Kolme päivää siihen sai kulumaan, tosin päivissä oli kovasti paljon muutakin tekemistä.

Viihdytin itseäni vielä istuttamalla kivipuutarhaan yhden viime syksynä putsaamani alueen. Vein kottikärryllisen hevonpaskoo ja toisen lehtikompostia maanparannuksesi. Lykkäsin esikoita, jaloangervon, tummatähkämunkkeja, kurjenpolvia 'Ballerina', syysleimuja ja sedun 'Lajos'ia sekä pari valkoista varjoliljaa. Yksi kuunlilja taisi eksyä myös istutukseen mukaan. Kahden ja puolen neliön alueen pitäisi kukkia koko kesän. Lisään syksyllä vielä sipulikukat mukaan.

Illan kähnässä lähdettiin porukalla vielä meren rantaan. Ilta oli vain tavanomainen ilman huikeaa iltaruskoa. Tavoitteena oli hakea edellisen illan aikana kasatut hienot kivet ja muinaisen uiton aikana vuosikymmeniksi mereen uponnneita tukkeja. Paluukuorma oli tämän näköinen:

Kuopus on maaliskuisen mopokolarin jälkeen edelleen liikuntarajoitteinen, joten matka meren rantaan kävi kivasti päältäajaettavan ruohonleikkurin kärryillä. Paluukuormassa oli mukana kiviä ja uppotukkeja. Ja koska teini ON teini, niin mikäs muu kuin älyluuri on käsissä matkan ajan. Puuuh... nykynuoriso! Tarjolla on huikeita elämyksiä luonnossa ja meren rannoilla - ja räplätään vain puhelinta. Oh dear! "Silloin kun minä olin nuori... ei ollut kännyköitä..."

Lennä sinäkin vapaana! 

Hyvää alkavaa viikkoa! Kesä on juuri ihanasti käsillä, mulla on ruusut maassa ja homma on yhdeltä osaltaan nyt finaalissa. Tärkeintä on että ruusut juurtuvat hyvin. Oikeasti nyt on tosi mellevä fiilis - kun saa kastelun toimimaan, niin voi vain toivoa kohtuullisia kesäkelejä. Sitten odotan ihan tooosi uteliaana, että mitä tuli tehtyä...