Olen antanut perennamaiden olla omassa kurjuudessaan muiden kevätkiireiden ajan. Samalla olen toivonut, että jotain siementaimia edes ilmaantuisi. Ketun marjat - vesiheinällä ja juolavehnällä täyttyvät tyhjät aukkopaikat.
Paraatipenkki viime heinäkuussa. Täyttä oli ja kukkaisaa!
Tänään oli hyvä päivä alkaa hoitaa asiaa kuntoon. Olin jo valmiiksi pohtinut, että millähän paikkaisin. Paraatipenkkiin tulee uudistuksia. Se tietää taas suunnittelutöitä. Paraatipenkki on reilut 16 metriä pitkä ja pari leveä sijaiten tulotien varressa. Siitä pitäisi pihaan tulevan huomata jo kauempaakin, että taitaa olla puutarhaharrastusta talossa. Siinä on melko suuria perennoja isoina ryhminä ja paljon vanhoja perinnekasveja. Se on suunniteltu siten, että kukkii varhaisesta keväästä myöhään syksyyn asti.
Hostia etualalla ja rantakukkaa. Oikealta pilkottaa vähän ruttojuuria. Ne muuten kuoli...
Talvi jätti valtikkanauhukset, päivänliljaa, keisarinkruunuja, arovuokon, pari jaloangervoa, piiskut, jokatoisen hostan ja ukonhattuja. Jopa tosi vanhat narsissit mätänivät maahan. Ilkeiten karvasteli kolme isoa pionia mätinä juurakoina. No kertaamatta sen syvemmin menetysten määrää, lähdin muutaman kilometrin päähän Särkän Perennataimistolle. Siitä pitäisi joskus tehdäkin ihan oma postaus. Se on yksi hienoimpia perennapuutarhoja koko Suomessa. On siellä toki muutakin, mutta perennavalikoima on ihan huikea.
Suuri osa värililjoistakin kuoli. Vanhat keisarinkruunut selvisivät
Takaisin tullessa oli taimilaatikollinen täsmätäytettä penkkiin. Talikoin mädänneet juurakot ja rikkikset pois istutellen tiukan pohdinnan jälkeen taimet paikalleen. Kestää jonkun vuotta, että entisenlainen kukoistus on mahdollista. Vielä jäi aukkopaikkoja, mutta kieltämättä näyttää jo vähän paremmalle. Syksyllä marssijärjestys on harvinaisen selvä - uusia tulppuja ja narskuja saa tunkea melko mittavan määrän maahan.
Seuraavaksi pitäisi analysoida miksi jalokärhöpenkistä ei nouse kuin yksi pensaskärhö. No toki palsamiköynnäs eli Schisandra chinesis valtaa siellä alaa, mutta kaipaan upeita kärhöjäni.
Clematorio
Huominen päivä menee taas ihan muissa askareissa, joten puutarha saa näiltä osin olla vähän aikaa rauhassa. Luvassa on kuitenkin sadetta, mikä tuleekin ihan mukavasti ennen kuin maa on ihan kuivaa. Leppeää loppuviikkoa!
Meillä talvi vei monta kärhöä ja ruusua monen muun lisäksi. Upea paraatipenkki.
VastaaPoistaKiitos Satu! Jos oikein positiivisesti ajattelee, niin tässä oli nyt hyvä alku muutokselle - joka kokemuksen kasvettua on harkitusti parempaan päin. Tai sitten harjoitellaan taas jokunen vuosi siirtäen tai vaihtaen kasveja.
PoistaYksi lajin innostuksen ylläpitäjiä on yllätyksellisyys elävän materiaalin kanssa. Koskaan ei ole valmista.
Tuo Paraatipenkki on aina yhtä upea. Enkä usko edes kaikkien kävijöiden huomaavan aukkoja, se näkyy eniten sinun silmääsi kun tiedät menetykset.
VastaaPoistaJa varmasti kirveltää sieluun.
Särkkä on ehdottomasti oman postauksen arvoinen, jokavuotisen visiittiini must-kohde. Iso peukku!
Kiitos Hirnakka, mutta nyt tosiaan huomaa aukkopaikat - ne on niin isoja. Mutta uudet taimet on istutettu ja pari vuotta odotellaan niiden pääsyä mahtimittoihin. Taidan lappaa vielä hevonpaskoo kattauksen päälle.
PoistaSokia pitää olla jossei puutarhaharrastusta näe. Sen näköö varmasti mualtaki ku paraatipenkistä. On pistäny oikee välillä kunnolla vihaksi mustat aukot. Olin jo monehen kohtahan nii tyytyvääne. Ny tuntuu etten mihinkää. Vaikkei joku kuallukkaa, nii kasvu on känäästä tai epätasaasta. Ainuttakaa jalokärhyä ei oo noussu, mutta muutama viinikärhö on.
VastaaPoistaPionitkin näyttävät puolella laihtuneen, siis ne jotka on hengis. Sama näyttää olevan kuunliljoilla. Soon yritettävä uudestaan. No tuleepahan penkki taas ruovittua syvästi läpi ja voi lisätä hevonpaskoo kasvualustaan. Kyllä kasvit sitten taas innostuvat puskemaan kasvua ja kukkia.
Poista