lauantai 23. huhtikuuta 2016

Tuli renkinä

Jossain yhteydessä lupasin tekstin kulottamisesta. Tänään kulotettiin yksi pelloistamme, sama jonne ruusumaatkin tulevat. Keli oli sopivan vähätuulista, kun ilta jo alkoi laskeutua. Aseena oli rautaharava ja rautainen lehtiharava sekä sytkäri. Hifistelijät käyttävät tohoa, mutta minusta se on suuresti liioittelua. Kulotettava alue ei saa olla liian kuiva, vaan juuri illankähnässä maasta nouseva kosteus sopivasti jarruttaa tulen voimaa, joten homma pysyy paremmin hanskassa. Parempi vähän kituva palo, kun hallitsematon tuli.

Kulotettava alue on syytä pitää sen verran pienenä, että kiireen sattuessa ehtii käsillä olevan henkilökunnan voimin sammuttaa. Hommaan siis kannattaa varata aikaa ja käsipareja. Sammuttaminen tehdään rautaisen lehtiharavan selkäpuolella mätkimällä eli tukahduttamalla. Myös saappaalla tallomalla saa pienet osiot sammutettua. Pitää muistaa, että kumisaappaat palavat, jos pitkään tulessa seisoksii. Ja että muoviharava ei vain sovi tehtävään. Varovaisimmat pitävät vieressä vesiämpäreitä tai -letkua.

Tulen saa helposti syttymään kuivaan kuloheinään. Yhteen kohti sytyttäen tuli leviää rengasmaisesti. Yleensä käyn sitten sammuttamassa sen alatuulen puolen. Tuli palaa ylätuuleen vaivalloisemmin ja polttaa myös pohjia myöten. Myötätuuleen se menee turhankin lujaa polttaen usein vain pinnasta.

Palava tuli kehittää itsekseen melkoisen vedon, joten pyrin pitämään kulotettavan alan pienenä ja mahdollisimman kituliaana. Isosti roihahtavat liekin ruokkivat vedolla voimaansa ja homma voi karata käsistä. Kulottamiseen tulee kyllä näppituntuma, kun vähän harjoittelee.

Ja mitähän se lainsäädäntö sanookaan asiasta? Taajamissa ei saa kulottaa tietenkään jo ihan naapurisovun vuoksi. Maaseudulla asiaan on pitkät perinteet ja naapurit riittävän harvassa. Pelastuslaitos olisi vailla ilmoitusta kulottamisesta hyvästi etukäteen. Vaan pirustakos sitä tietää milloin on sopeavat kulotusilmat? Pelastuslaitos on tekaissut tämmöiset ohjeet Hyvä lukaista ja noudattaa.

Kulotuksen hyötyinä on nopea siivoaminen, myyrien valtakunnan vakava ahdistelu, punkkien kärventyminen ja tuhkalannoitus. Kulotettu alue vihertyy tosi nopeasti! Minä niin tykkään kulottamisesta, mutta varovaisuutta ei voi liikaa korostaa. Jätän joka tapauksessa reilusti turvaväliä rakennuksiin ja metsän reunoihin.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa, ole varovainen tulen kanssa! Vielä ei ole kulopalovaroituksia, joten homman parissa voi tuuskata vaikkapa viikonlopun ratoksi. Muista jälkikäteen tarkastaa, että mihinkään ei jäänyt kytemään, vaan kaikki on todellakin sammutettua.

4 kommenttia:

  1. Kiitos! Tuhkalannoitustahan minä en tajunnut ollenkaan ja tuo punkkien sekä myyrien joukkotuhonta on sekin mainio juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kelit kohillaan, sain melkein kaikki kulopellot poltettua. Pari kertaa kuulin myyränkolosta ÄÄäätSiii:n. Ihan säikähdin. Toivottavasti saivat häkämyrkytyksen, oli niitä käytäviä ja koloja ihan liian kanssa!

      Huomenna lupaa lunta, räntää tai vettä. Ihan passelisti sain pyromaanin hommat hoidettua! Ennuste lupaa suloisesti lämpenevää :D

      Poista
  2. Sillain!! Minäkin onnistuin jo kolmanne kerran kokeilutani kulottamaan erään perennapenkin, jossa kasvavat upeasti rintarinnan jalostetut ritarinkannus ja lubiini, tieten juolas ja nokkonenkin. Siis kamalaa yrittää haravalla tai muulla leikata. Ja vaikka sieltä jo nousee muutama tulppaanin lehti, ei se tuli niitä vaurioita. Nyt sitten sataa ja routa sulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole perennapenkkejä kulottanutkaan, mutta puuvartisia olen saanut tapettua tuleen. Onneksi kyseessä on oikeasti tapettavia, eli yleensä pajuja.

      Poista