Vauhtia Pääsiäiseen!

Huikeat pääsiäisen pyhät ovat käsillä. Paljon on hankia, mutta myös ihania ulkoilukelejä auringon paistaessa. En nyt nillitä kevään tulon hitautta, vaan nautin talviulkoilusta.

Vauhdikas kaverini vetää hankitreeniä.

Tämän pääsiäisen poikkeuksellisesti taidamme viettää kaksin Maestron kanssa. Jälkikasvu viipottaa maailmalla, mutta huomenna käydään kuitenkin viettämässä saunailtaa parin tuttavapariskunnan kanssa.

Miljoona hankitimanttia ja rutkasti lunta. Aussia meinaa upottaa hangessa.

Päätin asennoitua uudelleen tämän kevään odottamisen suhteen. Hain kaikki mahdolliset hyvät puolet, mitä tämmöinen hankikevät tarjoaakaan. Parasta on ulkoilu hohtavilla hangilla, vaikka syvällä tarpoen. Duracel-paristoin varustettu Rieko oikeasti väsyy lenkillä, kun se hyppii ja pomppii syvässä hangessa. Olen suorastaan vahingoniloinen, kun se lenkin jälkeen rysähtää huokaisten pöydän alle nukkumaan 😝

Tämä täytti eilen 11 kuukautta. Hetkittäin se muistuttaa aikuistuvaa koiraa.

Koiran rotua valitessa paimenkoira oli ainoa vaihtoehto. No niitäkin on aika montaa sorttia. Minulla on aiemmin ollut bordercollieita, mutta halusin "jotain vähän vähemmän", kuin bortsu. Loppuviivalla oli tsekinpaimenkoira tai aussie. Tsekkejä on harvalukuisesti Suomessa ja siis vaikeaa saada, mutta löytyi aussipentue jolla on tutkitusti hyvin terve suku takana. Sainko sitten vähän vähemmän kuin bordercollie? Not.

Auringon säde

Rieko on aika kovapäinen, itsenäinen, energiaa riittää ihan loputtomiin ja tätä on helppoa kouluttaa. Paitsi että se tottelee kun katsoo sen aiheelliseksi. Onneksi tuo on niin ahne, että palkkautuu hyvin herkuilla. Silti Riekolla on selvät mielipiteet, siitä mitä se haluaa tai ei halua. Toistuvasti olemme monesta asiasta eri mieltä :)

Suljinaika saa olla tosi nopealla, sillä tuo koira etenee kuin lumimyrsky.

Aussilla on tuuhea turkki, mutta se on aivan yhtä helppohoitoinen kuin bortsullakin. Silloin tällöin harjaan sen, ehkä jopa kerran viikossa. Nyt turkki on muhkeimmillaan, ja alusvilla alkaa irrota. Lattioillamme on karvatolleroita kyllä. Osa koirasta, osat kuudesta pitkävillaisesta kissasta. Imuria pitäisi tuon tuostakin vaivata työn tekoon. Useammin kuin oikeasti viitsisi.

Lumileikit on niin hauskoja!

Pelkäksi seurakoiraksi aussista ei ole. Se on pakko kouluttaa hyvin, ja sille pitää tarjota liikunnan lisäksi muuta "työtä". Muuten se keksii itse ne työnsä, ja yleensä lopputuloksesta emme ole sovussa.

Näkeehän tuon ilmeestäkin, että melko kelmi se on!

Rotumääritelmä kertoo aussin olevan vieraita kohtaan pidättyväinen. Rieko ei ole sisäistänyt tuota, joten useinmiten se vieraiden aikaan on koiraportin toisella puolella. Sen riemusta kun ei vain tule loppua.

Näin pidättyväinen vieraita kohtaan. Tuohan olisi melkein
söpöä, jos koira painaisi vain viitisen kiloa. Not.

No nyt hangille nauttimaan! Ruusut sun muut kasvit ovat hyvästi talvilevossa, suojassa yön pakkasilta ja päivän paahteilta. Lumen rakenne täällä on ihan höttöä, sillä suojasäiden tiivistymiskerrokset puuttuvat kokonaan. Kun lämpimät tulevat, niin tuo lumi sulaa nopeasti. Sitä odotellessa!

Flying aussie

PeeÄäs: eka yksinäinen (!) joutsen bongattu ja lokkiparven kesäiseltä kuuluva kirkuminen ilahdutti myös! Muuttolinnut ovat matkalla, joten nyt pitää olla tarjoamukset lintulaudoille parhaimmillaan.

Leppoisia Pääsiäisen pyhiä ja auringonpaistetta kulkusi varrelle!

Kumma kuinka vuodet vierivätkään!

Huomasin sellaisen hassun jutun, että tämä blogi on täyttänyt kolme vuotta. Äkkiäkös aika menee! Blogi lähti kanadanruusujen kestävyyskokeeseen liittyen, mutta varsinkin talviaika on jokseenkin hiljaista ruusujen kasvatuksessa. Juttu lähti sitten rönsyilemään ihan muihinkin juttuihin. Minua se kuvaa tavallaan - rönsyilevä, innostuva ja tarmokas. Hyvässä ja pahassa.

Kanadanruusuihin kuuluva 'Cuthbert Grant'

Silmäsin rustaamiani 320 kirjoitusta, joissa ruusut ja puutarha on kesäajan ykkösiä, toisena tulee karvaiset ja höyhenelliset kaverit ja luonto varsinkin talviaikana. Sitten on ihan kategorisoimatonta höpötystä. Siis melkoisen linjatonta kirjoittamista. Kiitoksia kaikille alati lisääntyville lukijoille - teillä on hauskan omituinen maku!

'JP Connell' - kellertävät nuput ja valkea kukka. Kaunis!

Nyt saadaan nauttia aurinkoisista päivistä ja Pääsiäisen pyhistä. Kevään tuntua alkaa olla ihan kalpean haisun verran. Lumien sulamiseen onkin sitten matkaa, mutta ulkoilukelit ovat oivalliset. Iloa ja valoa poluillesi! Blogia on kiva kirjoittaa, kun olette niin ihania kommentoijia!

Jotain ihan muuta

Nyt tulee tekstiä ihan muusta, kuin puutarhasta tai karvaisista kavereista. Minusta on tärkeää kirjoittaa tästä, jos joku lukijoistakin potee omituisia oireita ilman selitystä.

Väsynyt on nukahtanut ruokalautaselle.

Minun läheiseni on useamman vuotta kulkenut lääkäriltä toiselle laajakirjoisten oireidensa vuoksi. Jokainen erikoislääkäri on omalla asiantuntemuksellaan tutkinut yhtä osa-aluetta kerrallaan. Mitään mainittavaa, tai viitearvoihin sopimatonta ei ole löytynyt. Silti olo on ollut todella kurja, ja päivittäisen elämän jaksaminen on ollut ajoittain erittäin vaikeaa.

Kun mikään elämässä ei virtaa.

Jokin enkeli varmasti myötävaikutti, kun tietokoneella silmäilin blogeja. Osui silmiini sarjakuvablogi, jossa stripeissä kerrottiin uupuneen ihmisen tarinaa. Olen tuon blogin hukannut, joten en voi sitä linkittää. Siitä sain kuitenkin hakusanaksi ferritiini, joka johti puolestaan tänne. Tämä artikkeli ei ole tieteellinen, mutta olen pääosin tarkistanut siinä kirjoitetetut asiat Duodecimin ja Terveyskirjaston sivuilta.

Eli raudanpuuteanemia oirehtii seuraavasti:

Aivan mahdoton väsymys, heikotus

Rytmihäiriöt, rintakipu

Hengästyminen, hengenahdistus,  huimaus, kalpeus

Hajamielisyys, keskittymiskyvyn puute, aivosumu

Masentuneisuus, ahdistus, paniikkioireet,

Levottoman jalat, kihelmöinti, kutina, puutuminen, tunnottomuus

Päänsärky

Kylmän, ja kuumansietokyvyn heikkeneminen, käsien ja jalkojen kylmyys

Ihon kuivuus, ihottumat

Kynsien halkeilu, hiusten haurastuminen, hiustenlähtö, 

Kielen arkuus tai kirvely, palan tunne kurkussa, nielemisvaikeudet

Ruokahaluttomuus tai ahmiminen, painonlasku tai huomattava painonnousu

Heikentynyt yleiskunto tai suorituskyky

Alttius infektioille, hidas paraneminen

Nivelkivut

Ärtyneisyys, unettomuus, tinnitus 

Epäsäännölliset kuukautiset, keskenmenot

Palelua!

Hemoglobiini laskee vasta, kun elimistön varastorauta on loppuun käytetty. Läheiseni Hb oli 121. Viitearvoissa alaraja naisilla on 117. Silti todella moni noista yllä luetelluista oireista oli arkipäivää jo vuosien ajan. Reilussa viikossa rautalisää ottaessa tapahtui suuri muutos loputtoman väsymyksen hellittäessä. Se jo yksistään nosti elämän laatua hurjasti. Elimistön varastoraudan täydentäminen onkin pitkällisempi prosessi - se voi viedä jopa kuukausia. Rautatäydennys on tehtävä lääkärin valvonnassa, sillä rautamyrkytys on vaarallinen tila sekin. Onneksi nämä arvot ovat mitattavissa.

Nuutuneelta puuttuu jotain.

Mietin hiljaa kaikkia tutkimuksia ja kokeita, mitä oli läheiselleni tehty. Kilpiarauhasarvot olivat viitearvoissa, rytmihäiriöt tulkittu vaarattomiksi, kipuihin suositeltu kipulääkkeitä, väsymys tulkittu masennukseksi, ihottumaa kortisonilla voideltavaksi, infektioalttius tehty kärsittäväksi ja gynekologiset ongelmat hoidettu e-pillereillä.

Valoa tunnelin päässä!

Löydettyäni tämän langanpään, toimitin läheiseni terveyskeskukseen verikokeisiin. Meillä saa itse maksaen mitkä vaan verikokeet. Käskin pyytää S-Ferrit (seerumin ferritiini), S-TfR (plasman liukoinen transferriinireseptori) ja S-D-25 (D-vitamiini). Eli varastoraudan arvot lisättynä D-vitamiiniarvoilla. Hintaa verikokeelle tuli noin 60€. 

Viitearvot on mielenkiintoisia. Hemoglobiini siis mahtui juuri viitearvoihin, mutta indikoi alarajalla puutosta. Hemoglobiinin laskiessa rautavarastot on jo loppuun käytetty. S-Ferrit oli 28 ja viiterajat ovat 5-90/naiset. Näyttäisi siis melkein hyvälle - ei lähelläkään alarajaa. Toisaalta on lääkärikunta keskustelee jo, että alaraja on aivan liian matala. Arvon ollessa 12 on rautavarat täysin loppu. Toistaiseksi vielä tarkentamaton tieto on, että arvon ollessa 100 asiat on hyvin ja rautavarastot täysiä. S-TfR oli 0,9 viitearvojen ollessa 0,8 -1,8. Alarajaa siis liipataan tuossakin.

Yksinäinen

Suora lainaus alun linkistä:

• Ferritiinin ollessa 12 rautavarastot ovat täysin tyhjät. Tämän vuoksi on hyvin erikoista, että ”normaalit” viitearvot ulottuvat naisilla senkin alle.
• Alle 20-30 ferritiini, henkilön oireet voivat olla niin vaikeita, ensiapuna voidaan harkita verensiirtoa eli rautainfuusiota.
• Alle 40 ferritiini aiheuttaa tutkimusten mukaan myös fibromyalgiaa.
• Alle 70-80 ferritiini, kilpirauhanen ei toimi kunnolla, sillä ferritiiniä tarvitaan T4/t3-konversiossa. Kilpirauhasarvot voivat siis hyvin parantua pelkällä raudan tankkauksella, lisäämättä kilpirauhaslääkettä. Vakavassa raudanpuutteessa tyypillistä onkin, että TSH saattaa olla normaali, mutta t4v on matala. Tämä sekoitetaan usein sentraaliseen eli aivolisäkeperäiseen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Toimintahäiriö onkin tällöin välillisesti aiheutunut ongelma.
• Alle 70-80 ferritiini aiheuttaa myös lisämunuaisten uupumuksen oireita (esim. sydämentykytystä, uupumusta, heikotusta, valonarkuutta, aivosumua).
• Ferritiinin ollessa noin 80 useimmilla yleistila ja yleiskunto paranee.
• Ideaali arvo ferritiinille on naisilla yli 100 (- noin 130) ja miehillä korkeampi.

Sitten linkki, jossa samaa asiaa on lääkäri-kielellä.

Unohtuneet.

Lopuksi edelleen lainaus alun linkistä:

Raudanpuuteanemiaa aiheuttavat tai edesauttavat mm.:

• Imeytymishäiriö (esim. Crohnin tauti, keliakia, glutoosi-intoleranssi, anoreksia tai lihavuusleikkauksen jälkeinen imeytymishäiriö tai happosalpaajien syönnin aiheuttama imeytymishäiriö).
• Runsaat kuukautiset. 1 ml verta sisältää 0,5 mg rautaa, jo muutaman millilitran vuoto vuorokaudessa voi johtaa negatiiviseen rautatasapainoon. Nainen menettää yhden kuukautisvuodon aikana noin 35-40 ml verta. Yksien kuukautisten korjaaminen laadukkaallakin ruokavaliolla vie melkein 20 päivää, jopa enemmän. Runsaista kuukautisista kärsivä ei koko kuukauden aikana ehdi muodostaa rautaa yhtä paljon, kuin sitä menettää kuukautisissa.
• Verenvuoto esim. onnettomuudessa, leikkauksessa sekä verenluovutus. Myös muu sisäinen verenvuoto, esim. suolistoverenvuoto ja/tai suolistosyöpä.
• Munuaisten vajaatoiminta, jolloin hepsidiinin määrä lisääntyy ja estää raudan vapautumista.
• Raskaus, imetys. Naisilla raudanpuute vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Raskaus kuluttaa äidin rautaa niin, että varastojen täyttyminen saattaa kestää parikin vuotta.
• Kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta eli hypo- ja hypertyreoosi.
• Nivelreuma. Pitkälle edenneessä reumasairaudessa voi amyloidoosi estää ruoan imeytymistä suolistosta. Tulehdusprosessi nivelissä tarvitsee rautaa, minkä vuoksi sitä siirtyy tulehtuneisiin kudoksiin.
• Yksipuolinen, rautaa riittävästi sisältämätön ravinto ja/tai raudan imeytymistä haittaavien ruoka-aineiden (kuten kalsium, kahvi, tee) runsas syönti tai juonti.
• Kuparin, sinkin, A-vitamiinin ja/tai C-vitamiinin puutostilat.
• Närästyslääkkeiden, protonipumpun estäjien, esimerkiksi esomeptratsolien syönti ja sitä kautta liian vähähappoinen vatsa.
• Tulehduskipulääkkeiden runsas käyttö (voi aiheuttaa ruoansulatuskanavan verenvuotoa).
• Hormonaalisten yhdistelmäehkäisyvalmisteiden käyttö.
• Kasvuiässä raudan tarve suurenee ja raudan puute saattaa jopa hidastaa kasvua.
• Kestävyysurheilu ja gastrointestinaalinen rautahäviö.
• Sukurasite, taipumus anemiaan on tietyissä tapauksissa periytyvää ja perinnöllisiä ovat myös muutamat hemoglobiiniin vaikuttavat sairaudet.
• Perniöösiä anemiaa aiheuttaa B12-vitamiinin puute. Myös B9-vitamiinia eli foolihappoa tarvitaan punasolujen muodostumisessa. Foolihapon ja B12-vitamiinin puute on yleistä suolistosairauksissa esimerkiksi keliakiassa ja crohnintaudissa joissa esiintyy imeytymishäiriöitä. Perniöösiä anemiaa ei voi hoitaa pelkällä raudalla. Tämänkin vuoksi raudanpuutteen syiden selvitys on tärkeää.

Särkynyt

Sitä vain tällä kirjoituksella haluan, että jos koet listan epämääräisiä ja laajakirjoisia oireita, ja tunnistat jonkin noista aiheuttavista syistä, niin kannattaisi mittauttaa elimistön varastorauta. Sitten ainakin tietäisi, että johtuuko oireet raudan puutteesta vai jostain muusta. Raudanpuuteanemia on varsinkin naisilla hyvin yleinen jossain elämänsä vaiheessa. Lisäksi on muistettava, että raudan puute kehittyy hitaasti, jolloin oireetkin tulevat hiljalleen. Monet tottuvatkin oireisiinsa, pitäen niitä ominaisuuksina eikä oireina.

Voi hyvin ja aurinkoista pääsiäisviikkkoa! Jaa tätä kirjoitusta eteenpäin, jos joku sinunkin läheisesi oireilee, eikä syytä ole löytynyt. Jos yksikään ihminen saa apua tämän kirjoituksen kautta, olen tehtäväni täyttänyt. Ja Saila Routiolle tervetuloa lukijaksi! Osuit tänne juuri täydellisen syrjähyppykirjoituksen kohdalla :)

Palavasilmäisesti tahdon lenkille nyt!

Minua tuijottaa nyt pari hyvin ruskeita silmiä, joten vaihdan lukulasit aurinkolaseihin lähtien mitä hienoimmalle aamulenkille :)

Asennetta etsimässä

Asennetta pitäisi puristaa nyt jostain, kun kevättä odottaa ja tarjolla on ryhtevää lumisadetta taivaan täydeltä. Aamulenkki sujui hyvällä pakara-reisitreenillä kahlatessa eilistä mottorikelkan jälkeä. Takaisin tielle tullessa askeleet sujuivat hassun keveästi.

Rauskia ei lumisade haittaa yhtään. Viisi muuta kattia on linnoittautunut
sisätiloihin tiiviisti. Ne tuumaavat, että on talvi - ei kiinnosta.

Kelissä piisaa. Lunta tulee taivaan täydeltä kontrastina eiliselle aurinkopäivälle. Maisemassa kieltämättä piisaa vaihtelua. Uutta lunta tulee "oikein mukavasti", ja suorastaan kuulen vanhan lumen vaikeroivan kuolinkorinaa tuolla alla :D

Penkoissa on paksuuta - ei tuonne pääse enää kahlaamalla maavaran loppuessa.

Nyt olisi hyvää aikaa leikkoa puita ja pensaita, mutta kun ei pääse lähellekään kohdetta. Monena vuonna on haravoimisen voinut alkaa suurten kuusten juurelta maaliskuun lopussa. Ei tänä vuonna. Kärsivällisyyttä ja lumen syvyttä mitataan. Edelliseen mittauslukemaan saa nyt lisätä +15 senttiä.

Kesällä satoi vettä taivaan täydeltä, ja sama homma on jatkunut koko talven.

Vuoden kokonaissademäärä on keskimäärin aika vakio. Tästä voisi päätellä  kesällä kuivuuden riivaavan. Onko edessä siis kuiva ja kylmä kesä? Pikkasen riepoi Iltasanomien uutinen, jossa amerikkalaiset povaavat Suomeen kylmää kevättä ja kesäkuuta. Fakenews, toivon.

Lumikasojen korkeus on hurja.

Onneksi talven lumityöt ovat sujuneet traktorilla, muutenhan tässä olisikin tosi piukassa kunnossa, jos tuo lumimäärä olisi pitänyt kolajumpalla askaroida.

Pieni tupa hankien keskellä. Pihakalusteet odottavat kesää nekin.

Leppoisaa viikonloppua kaikille lukijoille, ja Minnalle tervetuloa lukijaksi. Lopetan pian nillityksen lumisesta maaliskuusta. Siirryn pikapuolin nitisemään huhtikuuta :) Muistakaahan suorittaa kansalaisvelvollisuus käännellä kelloja ensi yönä.  Voi autuus sitäkin :)

Vähän vielä lisää lunta ja downshiftausta

Lunta on jaksanut sataa. Juuri kun toivoin talven maksimilumimäärän olevan nyt täynnä, niin johan taivaasta tiputteli kymmenisen senttiä lisää. Kiitos, kiitos - nyt on talvi tarjonnut näytteitä kaikista lumen olomuodoista. Hallit jo romahtelee näytteiden painosta, ja lumiaurat pysyvät liikenteessä. Kinokset sen kuin kasvaa vain.

Lunta ja jäätä, kuten talveen kuuluukin.

En viitsi valittaa, sillä luin juuri Pauliinan kauniin tekstin Lumikeväästä Kukka&Kaali blogista. Siinä oli positiivista asennetta, eli mulla ei vain ole lääkitys nyt kohdallaan. Olen meinaa kyllästynyt talveen.

Tämä aikuistuu hiljalleen! Uskomatonta!

Tämän viikon lenkit ovat kuluneet enempi tai vähempi hangessa kahlaten. Se on hyvää treeniä jaloille ja perslihoille. Hymyillen totean säärien ja ahterin olevan priimassa rantakunnossa, mutta loppuosa ei edelleenkään. Näillä ikävuosilla asiasta voi todeta, että aivan sama miltä näyttää -  pääasia että olen terve!

Tämä talvi on mennyt kyllä leppoisassa downshiftauksessa. Ei ole juurikaan aikatauluja, ei kiirettä, ei stressiä, ei pahasti velvoitteitakaan. Sen sijaa on ollut leppoisia aamuja. Niitä arvostan kovasti tämmöisenä aamu-unisuuden perikuvana. Päivätkin sujuvat niin omalla painollaan ulkona koiran kanssa kulkien halki metsien ja meren rantojen. Itse asiassa aktiivisen laiskaa elämää.

Rieko ei ymmärrä, mitä hidastaminen elämässä tarkoittaa.

Aktiivisesta laiskuudesta on generoitunut pikku hiljaa patoutunutta energiaa. Kun kevät saapuu, niin minähän lähden kuin ritsasta ammuttuna! Onneksi työt alkavat, ja onpahan kaikki energiavarannot täynnä. Pitää yrittää teeskennellä, että ei olisi niin jäätävän innostunut työstä. Hullunahan sellaista pidetään. Käskevät vaikka sairaslomalle!! Joku roti se olla pitää työn ilossakin.

Viikonloppu häämöttää! Kevät tulee joskus kun kerkeää. Kieltämättä puhtaat hanget ja auringon paiste ovat nautittavia juttuja. Silti metsässä kulkiessa haaveillen katson koivujen alastomia runkoja kuvitellen oksille hennon viherryksen :)

Tuonelan lautta

Minä aloin Tuonen tytiksi ja laitoin lautan, jolla siemenet todennäköisesti seilaavat manan majoille. Kalevalassa on taruhahmo Tuonen tytti eli tuonen piika,  joka toimii lautturina Tuonen mustan joen yli. Tuonen tytti päästää lautalle vain kuolleiksi uskomansa, joten elävän piti olla ovela, jos halusi päästä Tuonelle hakemaan kuolleiden ikiviisautta. Näin Kalevalassa.

Kas meillä näin tomaatin siemenet lähtevät itämään Tuonen lautalla

Olen täällä joskus maininnutkin, että siementen kasvatus topakoisi taimiksi on minulle hyvin haasteellinen puuha. Saan taimet itämään ja koulin ne sievästi omiin purkkeihinsa. Pääsen aina toisiin kasvulehtiin asti, mutta siihen se taimien elämä pysähtyykin. Koitan kastella, mutta joskus voi unohtua... tai kastelen liikaa. Joka tapauksessa joka vuosi  näen hiljalleen näivettyneitä ruppanoita, joista ei kannata satoa toivoa.

Tähän asti aina pääsen onnistunesti. Tuuri ja osaaminen loppuu tuohon.

Minun taktiikka on laittaa siemenet myöhään - silloin on vähemmän aikaa turmella taimensa. Yleensä jos vain jotenkin saan ne maahan asti, niin kyllä ne sitten pöhistyvät. Paitsi tomaatit. Silti - ihan uskomatonta kyllä - laitan uskollisesti hymy huulillani lautalle siemenet. Koska optimisti. Ehkä tänä vuonna onnistun * hervotonta hihitystä *

Ostotaimilla onneen!

Hauskaa kevätpäiväntasausta kaikille tasapuolisesti. Hulluilla on täällä halvat huvit, ja epäonnistumisia kaihtamatta kohelletaan eteenpäin kohti kevättä.

Paras puoli vuotta edessä - siirryttiin kevääseen.

Auringon nousuja ja laskuja katsosessani huomasin, että tämän- ja huomisen päivän välissä on valoisan aika 12 tuntia! Kevätpäiväntasaus on kuitenkin kalenteriin merkitty tiistaille 20.3. Wikipedia kertoo, että Kevätpäiväntasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen. Nimi päiväntasaus viittaa siihen, että yö ja päivä ovat kaikkialla maapallolla suurin piirtein yhtä pitkät, kumpikin 12 tuntia. Tänään Raahessa päivän pituus on 11:58 ja huomenna 12:05.

Villapajun (Salix lanata) aukeavat silmut on kuin ruusuja.
Tämä kaikki ihanuus on edessä <3

Kevätpäiväntasaus päättää virallisen talvikauden pohjoisella pallonpuoliskolla. Tässä nähdään, ettei byrokraatit tiedä tätäkään vähää. Meilläpäin talvi jatkuu vain. Kansanperinteessä kurkien muuton kohti pohjoista sanottiin alkavan kevätpäiväntasauksena. Toivottavasti ja oletettavasti kurjet seuraavat säätiedotuksia, ja jarruttelevat matkalla. Kurki on pitkän matkan muuttaja, eli ne talvehtivat mm. Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Kestää siinä tovi siipiä ilmassa pieksää, että tänne kylmään pohjoiseen ehtii. Ei ole kiirettä!

Valkovuokon punahäiväinen lajike 'Kentish Pink' on äitienpäivän iloja.

Kevätpäiväntasauksen päivä oli myös säiden ennustaja - iltarusko ennen tasauspäivää ennusti pakkasia ja jos taivas punersi tasauspäivän jälkeen, se ennusti lämmintä säätä. Jos täysikuu mollottaa kirkkaana taivaalla ennen tasauspäivää, se tiesi kaunista ilmaa. Jos taas täysikuu valaisi tasauksen jälkeisenä päivänä, se ennusti yöhalloja. No nyt ei täysikuu mollota, sillä uusi kuu syntyi tänään.

Narsissien lumo pysäyttää aina ihailemaan.

Yhtä kaikki - astumme pienin askelin kevättä kohti. Tämän päivän lämmin henkäys Atlantilta jäi pieneksi maistiaiseksi. Päivällä oli +4 astetta parhaimmillaan. Tuuli oli rivakkaa, eikä mitenkään miellyttävän lämmintä.  Palaamme vakaasti rapsakoihin yöpakkasiin. Taitaa mennä hyvästi huhtikuulle, ennen kuin alkaa keväälle tuntua.

Minun suosikkini kevään kukista on punakolmilehti eli Trillium erectum.

Iloisin mielin kuitenkin kohti alkavaa viikkoa! Onnellista kevään odotusta piisaa vielä pitkäksi aikaa. Höynäytän kevättä lähemmäs laittamalla kylvölautalle tomaatin siemeniä.

Suville tervetuloa lukijaksi! Blogit.fi palvelun kauttakin on tullut lukijoita, mutta en tiedä ketä. Kaikille tasapuolisesti tervetuloa mukaan :D

Hah - tulipa viimein eläinvapaa, eli karvaton postaus!

Lumen syvyys ja ADHD

Tarpoessani aamulenkkiä koiran kanssa ihailin lumen määrää. Vakiopolkuni on tiiviiksi tallautunut, joten saappaiden 35 sentin varsi riitti, mutta hanki antoi mukavasti vastusta askeleelle. Eli tarpomistahan se oli. Ihan pelkkä kävelykin voi olla hyvää kuntoilua, sillä syke nousee kyllä.

Ei yllä jalat enää maahan, mutta uimallakin voi lumessa edetä.

Koska asioita on niin hauskaa mitata, otin lumensyvyyden mittarini eli ilotulitusraketin puisen kepin. Siihen on 10 sentin välein tehty merkinnät. Kahlasin kuuden koskemattoman mittauspisteen luo. Lunta oli välillä 45-65 senttiä. Keskiarvoksi tuli noin 55 senttiä. Eli on sitä näin raahelaisittain himpun tavanomaista runsaammin. Mittausreissun päätteeksi poistin lumet saappaista ja jatkoin leppoisaa lauantain viettoa.

Tällä on aina asenne kohdillaan. Rantalepikko ja kaislikko tarjoaa virikkeitä.
Mikäpä tälle EI tarjoaisi virikkeitä?

Talossamme on kaksi ADHD tapausta. Toinen on nyt kaksivuotiaaksi tuleva Rauski-kissa ja toinen on pian 11 kuukautta vanha Rieko. Kumpikin on hyvä provosoimaan ja todella nopeita provosoitumaan. Tästä johtuen matot on mytyssä melkein koko ajan. Mitähän järkeä niitä on oikoa edes?

Korkeatasoista neuvottelua. Kissoilla on etuoikeus
korkean paikan oleskeluihin. Alla odottava jo provosoituu.

Kissat eivät viihdy vielä isommin ulkona, joten tällainen koppielämä sisällä kerryttää pöhköenergiaa. Vanhemmat kissat ovat sisäistäneet stad-by virransäästötilan, ja mieluiten nukkuvat maksimaalisen osan vuorokautta. Mitäpä tuota riehumaan, kevääseen on vielä aikaa.  Myyrätkin on  hangen suojissa. Vielä ei huvita, kissat on talviunilla. Paitsi Rauski, joka häiritsee kaikkien muidenkin laiskanleppeää elämää vakavasti. Rauski onkin saanut lempinimen Väyrynen :D

Vähän tassulla huitomista pienojen välistä, siten hervoton loikka ja pikainen
pakeneminen taas jonnekin koiran saavuttamattomiin. Ja toinen menee
rymisten perässä. Ja matot on taas ihan solmulla. Joillakin on hauskaa...

Rieko on sangen puhelias koira. Se ei yleensä hauku, mutta joka kissalle sillä on oma äänensävynsä vinkumista/uikutusta/ujellusta/piippaamista/örinää/tuhinaa. Jo ääniskaalasta kuulee, kenen kanssa sitä neuvotellaan. On nää hassuja!

Lisäsin vielä kuvan tältä päivää. Kuva puhuu sen tuhat sanaa. Lumi ei haittaa kuitenkaan. On tuo....!

Leppoisaa viikonloppua, nautitaan ulkoilusta ja hangista. Ne sulavat aikanaa, turha niitä on nyt harmitella. Kevään odottaminen on niiiin kärsivällisyyslaji.

Meri aaltoilee jo!

Kirpakan yöpakkasen lauhduttua optimaaliseen ulkoilukeliin auringonpaisteessa, lähdimme meren jäälle maisemia ihailemaan. Onnekkaasti joku moottorikelkkailija oli ajanut paksuun kinokseen kävelyn kantavan jäljen - ainakin suurimmaksi osaksi matkaa.

Sininen taivas niin korkealla! Aurinko sirotteli
timantteja hangille. Ihana keli!

Taas näitä ihania, auringonpaisteisia kevättalven maisemapäiviä. Toissapäivänä alkanut rivakka puuskatuuli oli hellittänyt, ja lumikinokset olivat luistelleet tuulen mukana mitä hienoimman kuviotanssin askelilla.

Meren jää ei ole tasaista ensinkään. Nyt kinoksetkin kuvioivat maisemaa.

Meren jäällä tuntuu vapaus. Voi mennä minne huvittaa ja jaksaa. Aurinko lämmitti poskia ja hanki hohti niin puhtaana. Maestro ja koira olivat hyvin mukavaa seuraa. Tällaisiako päiviä eläkeläiset viettävät? No Maestro on eläkkeellä, minulla taas puolen vuoden työt alkavat ensi kuussa. Nyt on vapaata aikaa nauttia.

Jäävuoristo tai jäätyneet jättiaallot rannan tuntumassa.
Muodot ovat mielikuvituksellisia.

Koira sai juosta ja peuhata hangessa mielin määrin. Siitä ei vain ikinä virta lopu! Itsellä tuntuu jaloissa ja ahterissa hangessa kahlaaminen, mutta koira on kuin duracel-pupu.  Voi nuoruuden intoa!

Lempeää lumilaineiden liplatusta :)

Maanantain ja tiistain lumimyteri oli rakennellut erilaisia tilataideteoksia kovan tuulen avustuksella. Meri näytti aaltoilevan isommin ja piennemmin lumilainein. Jähmettynyttä kauneutta!

Isompia lumiaaltoja.

Koko talven laskenut merivesi on askarrellut kivien äärellä omia, taiteellisia jääkukkia. Veden pinta on laskenut niin hurjasti, että rannasta ulapalle päin mennään koko ajan alamäkeä. Alkutalvesta jäätyneet rannat ovat pitäneet kiinni jääpeitteestään, joten veden kadottua jään alta se on laskeutunut venyen alaspäin.

Tulkaa kattomaan mitä mä löysin!

Aurinko tarjosi vastavaloon luonnon taidetta koko rahalla. Tällainen on siis kivisydän:

Kemin lumilinna taitaa jäädä toiseksi kotoisten luonnon ihmeiden äärellä.

Aurinko armas tuo valon tähänkin teokseen.

Tällaisista reissuista tankkaa voimia. Huomenna saankin taistella Kelalle valituksen äitini avuntarpeen arvioinnista. Jokainen, joka on saikannut Kela-instituution kanssa, tietää mitä herkkua on koittaa saada lakisääteisesti myönnettävät avustustoimet siinä järjestelmässä läpi. Ikäihmiset on siinä heikoilla. Varmaan siksi, että heitä on yhä enenevä määrä. Ja mahdollisimman pitkillä käsittelyajoilla varmaan toivotaan kuolon korjaavan ennen myönteistä päätöstä.

Lainattu: funnyfoto.org

Kannattaa pysyä nuorena, terveenä, työllisenä ja tuottavana veronmaksajana. Muut ryhmät koittakoon pärjätä parhaaksi katsomalla tavalla. Suomihan on nyt tutkitusti maailman onnellisin maa. Riippuu mielestäni keneltä kysytään.

Tervetuloa lukijoiksi Nina R, Suvikummun Marja ja Anni! Toivottavasti viihdytte näin sekalaisen blogin mukana! Kuukauden päästä toivottavasti päästään värikkäämpiin postauksiin. Nyt on lumen ja jään aikaa. Valoa ja iloa poluillesi!