torstai 1. joulukuuta 2016

Jos sinulla on vaikeaa ja maailma kaatuu päälle

Tämä teksti lähtee yhdelle hyvälle ystävälle, mutta julkaisen sen tässä. Me emme voi tietää, kenellä kulloinkin on vaikeita aikoja elämässä. Jokaisella niitä on joskus. Toisilla useastikin. Tiedän kaksi taloutta, jossa vaikeuksia on katkerana jatkumona. Blogissa jokainen pui asioita haluamallaan tavalla ja varmasti paljon jätetään (viisaasti) kertomattakin. Tämäkin ON ruusu- ja puutarhablogi. Mutta ehkäpä puran mieltäni kirjoittamalla tänne. Ehkä julkaisen - ehkä en...

Ihan rikki vaiko vain säröillä?

Elämä tuo väistämättä eteen kamaliakin asioita - sairautta, kuolemaa, surua, ahdistusta, luopumista ja paljon muutakin mustaa. Meistä jokainen on varmasti kriisiytynyt tavalla tai toisella ehkä useampaankin otteeseen. Silti olemme edelleen hengissä - mitä teimme?

Se on enemmän kuin kippo nurin...
Ensiksikin rauhoitu. Hengitä. Rentouta kehosi - erityisesti vatsa ja rintakehä. Hengitä syvään ja rauhallisesti. Hätäpaniikki ei auta asioita mitenkään, mutta saa sinut todella huonoon jamaan. Siis hengitä ja rauhoitu. Siitä se alkaa.

Elämässä myrskyää ajoittain.

Pahimman paniikin helpottaessa pystyt ajattelemaan asiaa vähän rauhallisemmin. Koita päästä olosuhteisiin, jossa voit selvitellä ajatuksiasi. Liiku luonnossa tai puhu ystäville, rakkaille - älä pidä kaikkea sisälläsi. Ota vastaan tukea, lohdutusta ja rakkautta. Liiku ja laula ääneen. Molemmat konstit auttavat, jos vain suinkin jaksat niin kokeile!

Vertaistukea ja välittämistä ei ole koskaa liikaa!
Jos sinusta tuntuu että romahdat, niin maailma ei kaadu siihen. Aurinko nousee taas aamulla. Sinä et koskaan yksin kanna tätä maailmaa harteillasi. Sinä voit kaatua ja nousta siitä jälleen. Maailma on jatkanut sillä välin vakaata kulkuaan. Pääset kyllä kompuroimaan taas eteenpäin. Muista vain hengittää. Syödäkin kannattaisi ainakin kerran päivässä ja nukkuminenkin on tarpeellista.

Luonnosta sielunrauhaa katastrofin keskelle. Kuuletko aaltojen äänen?

Tielleni on aina lentänyt enkeleitä ihmisen hahmossa, kun heitä on eniten tarvinnut. Kiitos jokaiselle teistä! Otitte ja kannoitte, kannustitte tai lohdutitte. Tai vain olitte läsnä olkapäänä - kukin omalla tavallaan. Ettekä välttämättä tänä päivänäkään tiedä kuinka paljon hyvää tulitte tehneeksi.

Karvaterapeutti, näidenkin merkitys on suuri!


Olen selvinnyt valtavan monesta neulansilmästä rauhoittumalla ensin, toimimalla sitten asian vaatimalla tavalla ja suremisen jälkeen olen alkanut paranemaan. Huonojen uutisten äärellä etukäteen ei kannata mitään surra. Kukaan ei voi ennustaa miten asioissa lopulta käy. Monasti olen huomannut lahjakkaan etukäteen murehtimisen menneen ihan hukkaan. Asiat kuitenkin järjestyivät jotenkin.

Valoa tunnelin päässä. Pieniä enkeleitä kans.
Otetaan hetki kerrallaan. Yksi askel, yksi henkäys ja yksi asia. Älä katso kauas miettien mitä kaikkea voi tapahtua. Se yksi, tämä hetki on tärkeä ja se riittää. Eiliset on menneitä, eikä niille enää mitään voi. Tulevasta ei tiedä. Siis tämä hetki.

Sateenkaari sateen jälkeen.
Ollaan enkeleitä toisillemme ja voimia ystäväni! Syystä täällä usein lopuksi toivotan iloa ja valoa sekä keveitä askelia kaikille. Tiedän  mitä se on, kun nuo kolme puuttuvat elämästä.

22 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Onnekasta! Voimia poluillesi, missä ikinä ne kulkevatkaan!

      Poista
  2. Kaunista ja viisasta. Näin se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä opettaa. Vastoinkäymisiäkin.

      Poista
  3. Tuohon ei ole enää mitään lisättävää! Puit viisauden kauniisti sanoiksi, lämmin syli, olkapää ja enkeli ... niiden voima on valtava silloin kun ulospääsyreitti on hakusessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti jokainen löytää aina ulos ongelmista. Aika usein auttaa, varsinkin suruasioihin.

      Poista
  4. Lohduttavia ja kannustavia sanoja, kiitos. Puutarha on osoittautunut hyväksi terapeutikseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarha on minunkin paras terapeuttini, Gitta. Se antaa paljon ja monella tapaa.

      Poista
  5. Niin totta joka sana. Kiitos.

    VastaaPoista
  6. Kaikki tarvitsevat sanojasi, joku hetki, josta ei edes puhuta ääneen.
    Kiitos Tita!

    VastaaPoista
  7. Olet niin oikeassa ja hienosti saanut sen sanoiksi. Elämässä on monenlaisia vaiheita, aina vain on eteenpäin mentävä ja on ihanaa huomata että kaikesta selviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa käymään täällä, Johanna - ja kiitoksia sanoistasi!

      Poista
  8. Koskettava postaus. Ystävien tuki on vaikeissa hetkissä tärkeintä, että joku kuuntelee ja välittää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu - ystävät ovat tärkeitä elämän kaikkinaisissa käänteissä!

      Poista