tiistai 13. joulukuuta 2016

Enkeleitä - on heitä!

Olen viettänyt päiväni tosi pirullisessa puuhassa jynssäten harjan ja luutun kanssa raakalaudasta tehtyä tallin välikattoa. Se on aikoinaan maalattu valkeaksi, mutta vuodet hevosten ja nyt kanojen residenssinä on jättänyt jälkensä. Kattolaudat on hitokseen röpöläisiä ja niitä kärpäsenpaskoja on yli 15 vuoden kertymä. Siinä saa jynssätä! Samalla aivot on täysin vapaalla, joten ajatushan juoksee ihan omia latujaan. Tänään ajatukseni leijaili enkeleihin - niihin oikeisiin Arjen Enkeleihin™ siis.

Enkeleiden siiveniskuja taivaalla
Erittelemättä sen syvemmin elämän virran vaikeuksia totean että viimeiset kaksi vuotta ovat olleet erittäin raskaita. Vastoinkäymisiä, sairauksia, surua ja kuolemaa on kohdattu jatkuvalla syötöllä. Monasti olen toivonut, että josko jo riittäisi ja hetken olisi rauhallisempaa. Ei ole riittänyt. Otsikot toki vaihtelevat mutta vastoinkäymisten määrä pysyy jokseenkin vakiona. Toveri Hirnakkaa lainatakseni: "Leuka rintaan ja kohti seuraavia vastoinkäymisiä."

Se kaunein luonto - on sielläkin enkeleitä!

Kaiken tämän keskellä arkeen on leijaillut mitä erilaisempia Arjen Enkeleitä™. Teitä tavallisia, ihania ihmisiä! Jokaisella on ollut jokin voimaannuttava lahja mukanaan. Joskus se on jotain hyvin konkreettista - ruokakassi, kahvipaketti, ruusuja ja muita taimia - joskus taas mukava saunailta, yhteinen reissu jonnekin tai vain olkapää, oikeat sanat hetkeen ja kuuntelevat korvat. Yksi enkeleistä erikoistui kanoihin lennättäen niitä tänne pariinkin otteeseen. Moni enkeli on auttanut tekemällä jotain mitä osaa - ja mitä on kipeästi tarvittu. Toinen on enkelöinyt tietämättään tarjoamalla itselleen käyttökelvotonta jämää pois haettavaksi. Ja siinä on ollut meille aarre!

Mullakin on siivet - ja ääni. Ei ihan kuin enkeleillä tosin...
Voisin nimetä tänne pitkän listan Arjen Enkeleitä™. Mutta uskoisin teidän tietävän itsekin - viimeistään tämän kirjoituksen myötä. Kiitos! Raskas taival on avullanne ollut kevyempi taivaltaa ja yötaivaalla loistatte kirkkaina tähtinä. Oleellista ei ole pohtia niitä asioita, joille ei vain voi mitään.  Todella tärkeää on tarttua elävään hetkeen ja kiitollisuudella ajatella ihania, välittäviä kanssaihmisiä!

Elämää eletään välillä ihan usvassa kulkien, mutta takana paistaa aurinko!
Toivottavasti tämä teksti koskettaa Sinuakin, joka tarpoo ongelmien suossa. Meille kaikille on Enkeleitä. Älä murehdi asioita, joille et mitään mahda. Ota ne vastaan ja päästä ajallaan virtaamaan poiskin. Useimmat ongelmat ovat ajallisia. Ne tulevat - ja ratkeavat jollain tavalla aikanaan. Voimia ja jaksamista poluillesi!

Kuin vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa, 
niin päivistäni tänään taas päivä katoaa. 
Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta: 
en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa.

Omar Khaijam: Teltantekijä

12 kommenttia:

  1. Olipa kaunis kirjoitus! Olen ollut niin onnellinen, enkeli on ollut lähelläni juuri silloin, kun tuntuu ettei jaksa, ettei ole oikeaa ovea lähellä, jonka saisi kohtuudella auki! Elämä menee sykleissä, nyt taaksepäin kun sitä katselen melkein 60 vuoden kokemuksella, välillä nousua ja välillä laskua. Joskus tuntuu niin tyhjältä hokemat, ettei anneta enempää kuin jaksaa kantaa, mutta loppupeleissä niin varmaan on, mutta onko oikeasti toisella vahvemmat hartiat kuin toisella? Aidosti välittäminen, halaaminen, pieni muistaminen, apu, kannustus, ruokakassi...ihan mikä vain, se karkoittaa ainakin hetkeksi tummat pilvet otsalta!

    Toivon Sinulle kaikkea hyvää, jaksamista, enkelin siiven kosketusta!

    Hyvä ystäväni kertoi enkelin kosketuksesta...maailma kaatui melkein päälle, enkeli tuli ja auttoi, tarttui kädestä ja kuunteli. Mistä sen tiesi että enkeli oli paikalla...pieni valkoinen höyhen leijaili taivaasta, paikassa, missä ei ollut lintuja...ei muutakaan miten pieni höyhen olisi paikalle tullut, enkelin sen täytyi olla!

    Jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Saila! Arjen Enkelit ovat onnekkaasti mukanamme ja kulkevat kappaleen matkaa tai kiitävän hetken elämässä. Ja toisilla täytyy olla vahvemmat hartiat kuin toisilla - niin epätasaisesti kuormitusta on jaossa.

      Minusta asenne ratkaisee tooodella paljon. Sen kehittymiseen kuluu paljon kokemuksia. Sitten kun ollaan vanhoja ja viisaita, niin nuori polvi ei tietenkään kuuntele hyviä neuvoja :D

      Poista
  2. Ihanaa, että sulla on ollut enkeleitä siellä kaiken raskauden keskellä ja ne on tehneet taakoista edes hiukan helpompia kantaa <3

    Luin tätä myös siitä näkökulmasta, että toivottavasti osaisin itse olla edes yhden höyhenen verran enkelinä niille, jotka sitä tässä omassa vaikutuspiirissä tarvitsee. Joskus kun tuntuu, että se on niin pienen pientä, kun sitä yhtä kahvipakettia roudaa. Tai mitä se auttaa, kun itseltä loppuu sanat, vaikka juuri viime yönä aloitin erään tämänpäiväisen sydänleikkauksen (aortan laajentuma ja pari muutakin pahemman laadun vaivaa) jännittämisen niin voimallisesti, että kun olisi pitänyt nukkua ennen työpäivää, niin istuskelin yöllä pöntöllä ripaskalla perse kipeänä (sori inhorealismi...). Kun haluaisi auttaa ja keventää niitä taakkoja, mutta useimmin törmää vain omaan osaamattomuuteensa ja voimattomuuteensa. Mutta siksikin oli hyvä lukea tuota sun kirjoitusta, että ehkä niillä omilla pienen pienillä efforteilla on kuitenkin joku merkitys niiden vastaanottajalle, vaikken voikaan taikoa kaikkia ongelmia pois, vaikka kuinka haluaisinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inhorealismisi on tosi rehellisen ihanaa :) Toisten taakkoja emme voi kantaa, mutta voimme pieninkin teoin antaa toiselle voimia. Ne OIKEASTI voivat olla omasta mielestä vain mitättömä pieniä juttuja, mutta toiselle valtavan suuria. Joskus vain lämmin kosketus ja rohkaisevat sanat riittävät kantamaan läpi vaikeuksien. Silloin tietää että edes joku välittää. Sekin voi auttaa jaksamaan.

      Poista
  3. Tulipa sopivasti vastaan tämä kirjoituksesi. Kiitos!

    VastaaPoista
  4. On hienoa, että on ihmisiä, jotka tarjoavat tukea vaikeina aikoina. Voimia arjen keskelle, toivottavasti vastoinkäymiset hellittävät pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu - itse asiassa tunnelin päässä kajastaa oikein mukavasti valoa. Edes joiltakin osin :)

      Poista
  5. Isävainaa aina vastoinkäymisten äärellä totesi; vielä tästä noustaan, kuin usva paskasta.

    On ilo, autuus ja onni, että tässä elämässä ei tarvitse yksin rämpiä.
    Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isävainaasi oli monipuolisesti viisas mies, muistan muitakin juttuja mitä olet kertonut :D

      Ja ONNEKSI meitä on ystävien ja läheisten lauma, joihin nojaten päästään yhdessä eteenpäin rämpimään. Rauhallisempia aikoja toivotan Hirnakankin porukalle. Piisais jo, vaikka harteita olis kuinka!

      Poista
  6. Ihania juttuja ja enkeleitä sinulla! Nuo pilvienkelitkin! Paitsi se katto. Räsymatto on kaunis, kun siinä on monta väriä, sanotaan.

    VastaaPoista
  7. Katon puhtaaksi jynssääminen oli ihan zen-hengessä, ja tyytyväisyys ikävän työn loppuun saattamisesta oli ihan buenoa! Puhdasta tuli.

    Mun elämän räsymatto on kyllä hitokseen monenkirjava! Kuten kaikkien muidenkin. Elämä on. Vaihtelevaa.

    VastaaPoista