Vuorokaudesta loppuu tunnit!

Meinaa tulla kiire, kuten aina keväällä. Kiire on ihan positiivinen asia, sillä se pistää ihmisen laittamaan parastaan. Puutarhakiireistä ei ole stressiksi, vaan se laittaa potkua päivään kummasti. Kasveillakin alkaa pikku hiljaa tulla kiire, kovasti punnerretaan maan pinnalle ja nuppuja ojoon.

Trillum erectum eli punakolmilehti ehtii varhain kukkaan. Ihana!

Päiviin mahtuu kaikkea muutakin, kuin puutarhaa. Tänään viiletettiin Ouluun, ja siinähän se päivä tuppaa menemäänkin. Kelit oli lämpimät! Kotona ruusumaa odotti lantakuorman levitystä ja jyrsimellä ahkerointia. Ikivanha puutarhajyrsin lähti käyntiin muutamalla nykäisillä, mutta töitä tehdessään se välillä kirkui kuin nainen. Sain kuitenkin jyrsittyä nyt toiseen kertaan ruusumaan. Jyrsin on siis kuin vanha vaimo - pitää meteliä, mutta toimii :D

Jyrsimisen jälkeen analysoin näppituntumalla maata. Hell yeah - mulla on 40 neliötä ruusumaata, jossa on 40 senttiä syvästi pirun turppaista ja juolavehnän juurilla ryyditettyä maata. Ohjeen mukaan tarvitaan 50 senttiä, sillä syvään istutus asettaa tarpeita kasvualustan paksuudelle. Turvetta ajan muutaman peräkärryllisen, mutta kasvualustan paksuuden kasvattaminen vaatii maansiirtotöitä. Pitää pohtia kuinka se onnistuu. Ala on niin suuri, että tarvitaan useampia kuutioita maata. Jään pohtimaan eri vaihtoehtoja. Turvetta ei voi lisätä kovin paljoa - sitä on kyllä helposti saatavilla.

Jos olisin viime syksystä tiennyt alkavani mukaan tähän kokeeseen, niin olisin ehtinyt puuhata valmistelevat, eli rikat tappavat toimet. Vaan mennään näillä mitä on, ja keksitään ratkaisuja sitä mukaa kun tarvista on. Ruusumaa on taas kääritty mustaan muoviin, joka avataan aina toimenpiteiden vaatiessa. Ehkä huomenna saan turpeet ajettua ja jyrsittyä ne taas sekaan.

Ihania iltaruskoja

Muitakin puuhia koitan samalla siivittää. Kasvimaalle pitäisi ehtiä kylvämään ja kesäkanala pitäisi myös lanseerata pienen tuunauksen jälkeen käyttöön. Kotikotkot ovat edelleen lämpimässä talvikanalassa, mutta johan se olisi aika helttoja tuulettaa ulkoaituuksessa.

Kotikotkoja viime syksynä pihalla ulkoilemassa

Hirnakka toi viime keväänä setin Kiuruvetisiä maatiaisia ja Hy-line tehomunaajia alkupanokseksi kotikanalaan. Tästä olen hänelle maailman tappiin asti ikikiitollinen! Olin vuosia puhunut ja haaveillut omista kanoista, mutta Maestro ei suuremmin lämmennyt ajatukselle. Sitten kun ilmoitin, että nyt niitä kanoja vain tulee, niin johan syntyi aluksi hieno kesäkanala ja hetken perästä upea talvikanala. Ja munissa piisaa! Oman kotikanalan munat on ihan eri universumista kuin kaupasta ostetut. Ainoastaan lämpökompostori itkee, sillä kanat tuhoavat kaiken ruoanjätteen poislukien kahviporot. Sitä paitsi kanojen elämää on tosi hauskaa seurata! Ehkä näistä joskus myöhemmin lisää...

Lämmintä ja virkeää viikkoa! Joka päivä löydetään jotain uutta puutarhasta! Ja tervetuloa lukijaksi Kurjenkello!