Viihdettä ja hikistä puurtamista puuttuvien senttien kanssa

Hyvän Ystävän kohtaaminen on aina voimaannuttavaa. Torpan Armo rantautui eilen illalla pihalle tuoden kolme uutta kanaa Kukkenheimin henkilökuntaan. Niistä myöhemmin lisää. Ilta ja yö kuluivat ihan siivillä, paljon jäi vielä päivitettävää.  Myöhään kukkumisen johdosta nukuttiinkin pitkään, tehtiin sitten yhteisvisiitti Särkän perennataimistolle ja Hirnakka jatkoi matkaansa mutkan kautta Karjalan kunnaille takaisin. Pitää uusia pitemmän kaavan kautta - nyt meni vähän pikaiseen.

Ruusumaa on edelleen sama, hyvin tylsän näköinen mullos, joten kuvituksena 

Trillium erectum eli punakolmilehti  joka taas on yksi viehättäviä kevään kukkijoita.

Vieraiden jatkettua kiireistä matkaansa jatkoin ruusumaan nujakointia istutuskuntoon. Levitin kolme ämpärillistä tuhkaa hyvin maatuneen turpeen päälle ja kiusasin vanhan jyrsimen taas käyntiin. Kuovitin niin syvään kuin jyrsin ikinä pystyy. Mittausten mukaan se uppoaa max. 40 sentin syvyyteen. Sitten aloitin hikisen urakan lapioimalla taas reunojen ojat ja keskikäytävän auki. Pohjanmaalle viimeinkin ehti kesälämmöt, joten urakkaa tein naama punoittaen ja hiki otsalla. Sääskiparvi huomioi myös potentiaalisesti läsnäoloni.

Prunus sargentii eli rusokirsikka ei kukkinut vielä tänäkään vuonna. No ehkä ensi vuonna...

Ilokseni rikkaruohojen juuret useasti myllätyssä ja pimeydellä kiusatussa kasvualustassa ovat selvästi huonovointisen näköisiä. Turppaikko on möyhentynyt hyväksi mullaksi, jossa edelleen on myös elinvoimaisen näköisiä juolan juuria. Rautaharavan kanssa muovasin penkkejä vähän "sianselän" muotoisiksi, ettei vesi jäätyisi missään olosuhteissa penkin päälle.

Pulsatillat eli kylmänkukat ovat niiiiin hempeitä!

Lopulta tein tiivistystä ja ihan mittatikun kanssa kasvualustan syvyyden mittausta. Parhaimmillaan se on 45 senttiä syvää, mutta muotoilun vuoksi laidoilla vain vähän vajaat 40 senttiä. Pohdin ongelmaan ratkaisua. Ilta-auringon paistaessa lämpöisästi keksin, että istutettavien ruusujen kohdalla kaivankin syvän istutuskuopan joka ruusulle, eli syvennän kasvualustaa sieltä perusmaan puolelta. Pidin itseäni hyvinkin nerokkaana :D Yksinkertaista ja toimivaa - näin toivon.

Jos joku ihmettelee armotonta paneutumistani kasvualustan rakenteluun, niin perustelen sitä sillä että maata on vain hankala parannella jälkikäteen kun ruusut on istutettu. Kun sen nujakoi kerralla kuntoon, niin se vastaa tarpeisiin koko elinkaarensa ajan. Vuosittaiset hoitotoimet ylläpitävät sitten hyvää kasvuvoimaa. Mutta kyllä hitto vieköön 50 sentin kasvualusta ON valtava!

Pärskäjuuret ovat kasvaneet vauhdilla ja viihtyvät!

Ruusun taimet ovat melkein kaikki hyvävoimaisia purkeissaan. 'Adelaide Hoodless', 'Belle de Crecy' ja 'William Baffin' eivät ole kuolleita, mutta eipä juuri kasvata silmujaankaan. Ehkä ne on myöhäisempiä kuin muut? Ensi viikolla saanen Särkän Perannataimiston avustuksella tilauksesta pois jääneet ruusutkin. Näin toivoisin.

Illalla selän taas kyetessä johonkin, käyn peittämässä mustalla muovilla taas ruusumaan. Ainakin viikko hautomista pimeässä tekee tuohoja ei-toivotuissa rikkiksissä. Istutuksella ei oikeasti ole kiirettä kuin vain omassa mielessäni.

Leppoisaa sunnuntaita, pysähdy sinäkin toviksi nauttimaan puutarhastasi!